pitää tehdä ratkaisu, joko ottaa uusi eläin, tai uusi mies. Jos otan eläimen, niin se on taas monen vuoden sitoumus ja miehelle ei jää aikaa. Sitten täytyy kuopata lopullisesti haave miehestä. Eläin ei tietenkään korvaa miehen tuomaa lämpöä ja läheisyyttä.
Mulla on eläinkuume
valintatehtävä
14119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
A) Hanki Myyräkuume. Tiedät kylä mistä.
B) Et ansaitse mitään eläintä. Tommosella asenteella. Lemmikki ku ei ole mikään maksusitoumus.
C) Tämäkään Valikko ei ole sulle. Vesikoista puhumattakaan. ;)
Entä jos olet ahne ja epäoikeudenmukainen. Voitko AP silloin muuttua itse eläimeksi?
Eläin korvaa moninkertaisesti ukon kuin ukon, ihan mennen tullen! Näin on närhen munat.
Siltäkö se tuntuu?
Sivullinen kometti,kukkokin kivenpi kuin ukko!
Kannattaako niitä elukoita ottaa..
Kuitenkaan kukaan jaksa niitä kunnolla hoitaa..
Eikä eläin korvaa ihmistä.
Suututtaa kun nykyajan koiristakin pidetään parempaa huolta kun vanhuksista..
Voiiii, mäkin haluisin ostaa chihun! Ne on niiiiiiiin söpöjä pikkusia.
Mutta ne ovat kalliita otuksia. Lapsi kun olin meillä oli tismalleen näiden kuvien näköinen chihu.
pentuna se näytti aikalailla tältä:
http://dailyfad.com/wp-content/uploads/2015/01/adorable-chihuahua-puppies.jpg
Oli aivan älyttömän söpö pentu. Sillä oli niin hontelot "vauva jalat" et se kans vähän haki askelia välillä samoin kuin tuon kuvan pentukin. Leikkisä tapaus. Minäkin kävelen vieläkin nopeasti ja saatan pysähtyä yhtä nopeasti ja kääntyä sekunnissa ympäri. Lapsena olin vielä nopeampi käänteissäni ja tuo meitin chihukka provosoitui minun nopeasti liikkuvista jaloista joissa värikkäät sukat. Se pylly pystyssä, häntä kippuralla taivaissa haukkui ja murisi kutsuen leikkiin ja hyökkäsi jalkojeni kimppuun. Pieni koira sai aina nenilleen sillä sen tassut tai kuono oli jäädä jalkojeni alle.
kerran se tarras pienillä hampailla sukkaani kiinni, kun heiluttelin ilmassa sohvalla jalkojani ja kun ehdin väistään samalla sitä , nostamalla jalat ilmaan niin se pentu parka nousi mukana. silti ei luovuttanut vaan roikkui sinnikkäästi hampailla kiinni sukassa.
lapsena leikin sen kanssa piilosta. Siskoni piti koiraa kiinni ja kun huusin et nyt saa päästää se päästi sen vapaaksi takapihallamme. Minä olin mennyt sen lempilelun kanssa piiloon ja vingutin sitä lelua piilostani. Chihu hokas jutun jujun ja lähti etsiin minua ja ääntä pitävää leluaan. se juoksi täysillä kohti ääntä ja sitten kun se löysi piiloni se haukkuin ja pyörähteli ympäri ja haukkui taas ja tuli kurkisteleen et koska mä tuun piilostani pois.
se oli söpö seurallinen pentuna eikä kyllä aikuisuudessakaan muuttunut. Aina se jaksoi leikkiä ja oli yhtä nopea ihan vanhoille päiville saakka liikkeissään.
tämmöinen se oli sit aikuisena, Kuva aivan tismalleen sen ulkonäöstä kopio:
https://i.pinimg.com/736x/de/a3/d5/dea3d54eebc0efe327a76ac6b9d8d7bf--long-coat-chihuahua-chihuahua-puppies.jpg
chihu ei oo kyllä ihan lapsiperheiden koira vaikka lapset pieneen koiraan ihastuileekin, sillä tämä koira pelästyilee lasten nopeita liikkeitä ja aivan pikkuisten lasten kömpelöä taputtelua ja lähelle tuloa. saattaa puolustautua näykkäsemällä tai hampaita näyttämällä.
lapsen kovakourainen koiran käsittely saattaa tappaa koiran
lapsiperheisiinki. Harvoin lapset ovat edes kiinnostuneita oman perheen koirasta, koska näkevät sitä joka päivä.
Mä olin sellainen olisinko ollut 10 vuotias kun tykkäsin kauheesti pitää meidän chihua sylissä ja "omana vauvana"
siskoni kanssa tapeltiin usein kumpi saa pitää enemmän sylissä sitä koiraamme. Otettiin sekunttikellolla aikaa ihan että kummatkin saa yhtä paljon pitää sitä sylissä. tasapuolisuuden nimissä.
Kerran näytin koirallemme ikkunasta talitinttejä kun yhtäkkiä koira sätkäs kun valpastui liikkuvista linnuista ulkona. Otteeni lipesi siitä ja se tipahti käsistäni ikkunan korkeudelta maahan ja kolautti päätään patteriin ja lattiaan.. Chihu parka menetti tällissä tajuntansa hetkeksi
toisen kerran naapurin 3 vuotias halusi silittää koiraamme kun olin sitä pissittämässä ulkona. sillä oli jalkapallo kädessä ja se vahingossa putosi koiran päälle. Koira vingahti kivuliaasti ja sitten kun 3 v yritti lähestyä uudelleen se näykkäs puolustuksena sitä kädestä... eli ei ole todellakaan lasten koira.
lapset ei ymmärrä ettei se ole mikään nukke tai pehmolelu vaan koira joka puree ja vahingoittuu jos putoaa sylistä leikeissä
eivät ole koskaan murjoneet koiraamme, tai yrittäneet pitää sitä minään vauvana. Tyttölapset ovat ehkä vähän enempi eläinten perään ja koittavat hemmotella niitä. Riippuu tietty vanhemmistakin mitä opettavat eläinten kohtelusta.
"mun lapset " ja "murjoneet"
Mä en usko että sulla on lapsia.
Lasten ei tarvitse olla sarjamurhaajan alkuja jotka nauttivat eläimen kiduttamisesta ja murjovat sitä tahallaan. Lapset voivat olla vain omat taidot ja liikkeet hallitsemattomia ja vahingossa tehdä eläimelle jotain.
lapsen kehityskaaressa on erilaisia vaiheita joissa motoriikassa on hieman hakua. Ihan pikkuiset ei nyt hallitse edes jalkojaan vaan saattavat kaatua pyllylleen ja sillätavoin pienen koiran päälle
isommat lapset omaavat kausia jolloin kohmoilee. Muistaakseni itse olin tuollaisessa iässä 5-6 vuotiaana. Koko ajan mustelmia ja kaatuilin. Vahinkoja sattui.
En usko että sinulla on lapsia tai jos on niin olet sitonut ne nippusiteillä pylvääseen jottei heidän luonnolliset kehityksen mukana tulevat kohmoilu ja kömpelyyskaudet aiheuta vahinkoja.
munkin tapauksessa en minä 10 vuotiana tahalleen paiskannut sitä koiraa lattiaan ja nauranut paskasesti että olipas kiva murjoo sitä. Se vain lipes otteestani ja et arvaa miten paljon pelästyin ja itkien soitin vanhemmille kun olin yksin kotona koulun jälkeen vielä ennen niiden töistä kotiin tuloa.
eikä se 3 v tahallaan palloa sen koiran päälle heittänyt. Isopallo pienissä käsissä. lapsi huomasi jotain kiinnostavaa kuten koirani ja silloin se pallo tipahti ja suoraan sen koiran niskaan.
vielä pienemmätkin lapset olivat aivan innoissaan meidän koirasta. Chihu on lapsimagneetti.
ihan sellainen olisko ollut 2 v joka ei hallinnut vielä käsiään kunnolla, hyvin kömpelösti yritti silittää koiraamme. Se taputti vauvamaisen voimakkaasti ja tarrasi vähän turkistakin kiinni ja meidän koirahan taas vingahti ja hampaat tuli esiin. Mä olin itsekin lapsi silloin mutta tosiaan se 10 vuotias niin vedin koiraa kauemmas ja otin syliin ja sanoin sen 2 v vanhemmille et tää koira pelkää kovia, nopeita ja kömpeliä otteita. saattaa purra.
Perheemme rauhallisemmasta koiramme ottikin sellaisen suosikki ihmisen, "isännän" se oli isäni. Sen liikkui rauhallisesti ja oli eniten koiramme mieleen kun ei ollut niin vilkas ja äänekäs
Eläinseksi pitäis kieltää.
Sonni siittää ja lehmän perse verolle pantavaksi. Menee lehmä turvakotiin niin se raiskataan. Oppiipahan. Sairasta touhua.
Ota uusi eläin ja nainen.
Huvin julman näköinen on kyllä joku Kolumbian presidenttikin :D