Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Israelin kansa oli paennut Egyptin orjuudesta, tapahtui jotakin merkittävää. Vaeltava kansa oli leiriytynyt autiomaassa lähelle Siinainvuorta. Jumala puhui Moosekselle vuorella ja lähetti hänen mukanaan viestin israelilaisille: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.” (2. Moos. 19:5–6.)
Jumala puhuu Siinainvuorella
Israelilaiset lupasivat tehdä niin kuin Jumala tahtoi. He alkoivat Jumalan ohjeiden mukaisesti valmistautua siihen, että Jumala ilmoittaisi heille Mooseksen kautta tahtonsa. Israelilaiset valmistautuivat puhdistus- ja pyhitysmenoin kaksi päivää. Kolmantena päivänä vuori alkoi savuta ja jylistä. Vain Mooses sai astua vuorelle, eikä kansa tai eläimetkään saaneet koskea vuoreen.
”Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten. Kun Herra oli astunut Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses nousi sinne.” (2. Moos. 19:18–20.)
Jumalan kymmenen käskyn laki
Vuorella Jumala antoi Moosekselle lakinsa. Toisen Mooseksen kirjan 20. luvun jakeisiin 2–17 on kirjoitettu Kymmenen käskyn laki, samat asiat, jotka lähes jokainen rippikoulun käynyt on opetellut ulkoa. Osa käskyistä on kirjoitettu samalla tavalla kuin meidän nykyisessä Katekismuksessamme. Jotkin käskyt on kirjoitettu laajemmin.
Esimerkiksi ensimmäinen käsky vie Raamatussa kolme jaetta ja kuuluu näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:2–4.)
Kultainen sonni
Ensimmäisen käskyn kielto tehdä epäjumalaa rikottiin jo ennen kuin Mooses ehti vuorelta alas. Hän nimittäin viipyi vuorella neljäkymmentä päivää ja yötä ja sai Jumalalta valtavasti erilaisia ohjeita esimerkiksi maalliseen hallitsemiseen tai kirkolliseen elämään. Näitä ohjeita luetellaan kymmenen luvun verran. Kun Moosesta ei alkanut kuulua, kansa villiintyi ja sulatti koruistaan Aaronin johdolla kultaisen sonnin ja alkoi rukoilla sitä jumalanaan. (2. Moos. 32:1–6.)
Jumala suuttui kansalle, mutta Mooses sai lepytetyksi hänet. Silti Mooses itse vihastui nähdessään kansan karkeloinnin. Hän vihastui niin, että löi murskaksi kivitaulut, joihin Jumala oli kirjoittanut lakinsa. Lopulta Mooses kuitenkin löysi itsensä vuorelta anelemasta armoa kansalle: ”Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi." (2. Moos. 32:31–32.)
Jumala kulkee kanssamme
Jumala sanoi, että hän ei voi enää kulkea Mooseksen ja kansan mukana kohti luvattua maata, jotta hän ei kiivastuessaan tuhoaisi koko kansaa. Mooses neuvotteli Jumalan kanssa ja sanoi: "Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme. Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä." (2. Moos. 33:15–16.)
Jumala antoi anteeksi, ja Mooseksen piti tehdä kaksi uutta kivitaulua, joihin Jumala kirjoitti lakinsa (2 Moos. 34:10–27). On turvallista luottaa siihen, että Jumala edelleen kulkee kanssamme. Pyhäpäivä muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta: ”Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä en enää tehnyt työtä vaan lepäsin" (2. Moos. 31:17).
Jumala puhuu Siinainvuorella
Israelilaiset lupasivat tehdä niin kuin Jumala tahtoi. He alkoivat Jumalan ohjeiden mukaisesti valmistautua siihen, että Jumala ilmoittaisi heille Mooseksen kautta tahtonsa. Israelilaiset valmistautuivat puhdistus- ja pyhitysmenoin kaksi päivää. Kolmantena päivänä vuori alkoi savuta ja jylistä. Vain Mooses sai astua vuorelle, eikä kansa tai eläimetkään saaneet koskea vuoreen.
”Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa. Vuori savusi kuin tulinen uuni ja vavahteli ankarasti. Torven ääni kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylisten. Kun Herra oli astunut Siinainvuoren huipulle, hän kutsui Mooseksen luokseen, ja Mooses nousi sinne.” (2. Moos. 19:18–20.)
Jumalan kymmenen käskyn laki
Vuorella Jumala antoi Moosekselle lakinsa. Toisen Mooseksen kirjan 20. luvun jakeisiin 2–17 on kirjoitettu Kymmenen käskyn laki, samat asiat, jotka lähes jokainen rippikoulun käynyt on opetellut ulkoa. Osa käskyistä on kirjoitettu samalla tavalla kuin meidän nykyisessä Katekismuksessamme. Jotkin käskyt on kirjoitettu laajemmin.
Esimerkiksi ensimmäinen käsky vie Raamatussa kolme jaetta ja kuuluu näin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos. 20:2–4.)
Kultainen sonni
Ensimmäisen käskyn kielto tehdä epäjumalaa rikottiin jo ennen kuin Mooses ehti vuorelta alas. Hän nimittäin viipyi vuorella neljäkymmentä päivää ja yötä ja sai Jumalalta valtavasti erilaisia ohjeita esimerkiksi maalliseen hallitsemiseen tai kirkolliseen elämään. Näitä ohjeita luetellaan kymmenen luvun verran. Kun Moosesta ei alkanut kuulua, kansa villiintyi ja sulatti koruistaan Aaronin johdolla kultaisen sonnin ja alkoi rukoilla sitä jumalanaan. (2. Moos. 32:1–6.)
Jumala suuttui kansalle, mutta Mooses sai lepytetyksi hänet. Silti Mooses itse vihastui nähdessään kansan karkeloinnin. Hän vihastui niin, että löi murskaksi kivitaulut, joihin Jumala oli kirjoittanut lakinsa. Lopulta Mooses kuitenkin löysi itsensä vuorelta anelemasta armoa kansalle: ”Voi, Herra! Tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Anna anteeksi heidän syntinsä. Mutta jos et anna, niin pyyhi minun nimeni kirjastasi." (2. Moos. 32:31–32.)
Jumala kulkee kanssamme
Jumala sanoi, että hän ei voi enää kulkea Mooseksen ja kansan mukana kohti luvattua maata, jotta hän ei kiivastuessaan tuhoaisi koko kansaa. Mooses neuvotteli Jumalan kanssa ja sanoi: "Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme. Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä." (2. Moos. 33:15–16.)
Jumala antoi anteeksi, ja Mooseksen piti tehdä kaksi uutta kivitaulua, joihin Jumala kirjoitti lakinsa (2 Moos. 34:10–27). On turvallista luottaa siihen, että Jumala edelleen kulkee kanssamme. Pyhäpäivä muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta: ”Pysyköön sapatti ikuisesti merkkinä liitosta, jonka olen teidän kanssanne tehnyt, sillä kuutena päivänä minä, Herra, loin taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä en enää tehnyt työtä vaan lepäsin" (2. Moos. 31:17).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.