Talvisota (30.11.39-13.03.1940)
kiväärit pk kk..............................n. 64 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 12 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 300 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 495 000 kranaattia
Jatkosodan hyökkäysvaihe, kesä (1.7-30.9.1941)
kiväärit pk kk..............................n. 40 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 19.5 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 600 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 1 250 000 kranaattia
Jatkosodan hyökkäysvaihe, syksy (1.10-31.12.1941)
kiväärit pk kk..............................n. 26 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 13 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 600 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 720 000 kranaattia
-----------------------------------------------------------------------------------------
Jatkosodan asemasotavaihe (1.1.42-31.05.1944), keskimäärin 3 kuukaudessa
kiväärit pk kk..............................n. 20.5 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 12 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 200 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 145 000 kranaatti
-----------------------------------------------------------------------------------------
Jatkosodan perääntymisvaihe- torjuntaistelut, syksy (1.6-4.9.1944)
kiväärit pk kk..............................n. 52 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 33 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 880 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 1 050 000 kranaattia
Huom! pelkkä ammuttujen kranaattien määrä ei anna oikeaa kokonaiskuvaa. On näet hieman yllättävää, että kenttätykistön ampumatarvikkeiden kulutus asetta kohti laskettuna oli sama Talvisodassa ja kesän 1944 torjuntataisteluissa. Todellisuudessa kuitenkin raskaiden aseiden merkitys oli huomattava kesällä 1944. Kenttätykkejä oli sodan loppuvaiheessa noin 2,5- ja kranaatinheittimiä 3-kertainen määrä Talvisotaan verrattuna. Aseet olivat myös tehokkaampia. Talvisodassa oli kevyiden kenttätykkien osuus koko kalustosta noin 73 % ja raskaita heittimiä ei ollut ollenkaan. Kesällä 1944 oli kevyiden kenttätykkien osuus pudonnut 30%:iin ja raskaita kranaatinheittimiä oli 26,5 % koko kalustosta.
Lähde: Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjola
Kranaattien ja patruunoiden kulutus talvi- ja jatkosodassa- vertailu
92
2435
Vastaukset
- Burlakov
Tämä merkitsee sitä että kiväärikaliberisilla aseilla talvisodassa tapettiin yksi vihollisen sotilas kulutettua 1 200 patruunaa kohden jos pitää paikkaansa se että puna-armeijan miehistötappioista 45% olisi tullut kiväärikaliberisilla aseilla ja että kaikkiaan kuolleista 10-15% on menehtynyt muuten kuin taisteluissa (esim. taudit, pakkanen, onnettomuudet).
Vietnamin sodassa USA:n armeija kulutti 50 000 patruunaa jokaista tapettua vihollista kohden. Tai niin ainakin kuvitteli kunnes selvisi että vihollisen tappiot olivatkin olleet vain 40% siitä mitä USA väitti. Siis kulutus on ollut n. 120 000 patruunaa tapettua vihollista kohden. Irakin sodassa kulutus kasvoi jo 250 000 patruunaan tapettua vihollista kohden.
Hyvin moni kuvittelee että yhdellä lippaallisella vedetään kumoon kymmenkunta vihollista mennen tullen mutta nämä on niitä korkkariosastojen fantasioita. - Penna-Tervo
Onpa aika yllättävä ja selitystä vaativa tuo seikka että asemasotavaiheessa patruunoiden kulutus ei pudonnut tuon enempää verrattuna esim. syksyyn 1941. Entä kuinka moni olisi ollut sitä mieltä että hyökkäysvaiheessa on tykistöllä ammuttu 3 kuukaudessa 20% enemmän kuin kesän 1944 rajuissa torjuntataisteluissa?
Se sentään ei ole ollenkaan yllätys että asetta kohden talvisodassa on ollut ylivoimaisesti kovin patruunoiden kulutus. Kranaattienkin kokonaiskulutus oli melkein puolet sitä mitä kesällä 1944. Eli ei se nyt niin mitätön ole ollut talvisodassakaan se epäsuoran tulen käyttö. Eikös puolustusministeri Niukkanen torjunut aikoinaan väitteet että rauha solmittiin ammuspulan vuoksi. Eräiden tutkimusten mukaan ammustilanne ei ollutkaan niin surkea kuin uskoteltiin. Joukot vain olivat täysin väsyksissä kun ei ollut mitään reservejä juuri käyttää.- P.almroos
Kun ajattelee että asemasotavaiheessa piti kouluttaa ikäluokat II/1921, 1922, 1923,1924 ja I/1925 ja jopa sitten II/1925 niin 4.5 ikäluokasta tuli 130 000 nuorta miestä on siinä panoksia ja kranaatteja ammuttu koulutusvaiheessakin. Sitten on vielä vuoden 1942 isoa taistelu: 2 Krivillä Maaselässä, Syvärin kelirikkohyökkäyksen torjunta sekä Kiistingin huhti-toukokuun taistelut. Tykistö suoritti tarvittaessa suuriakin iskuja maaleja saadessaan.
Ja sitten oli tietenkin Suursaaren taistelu myös 1942. - Anonyymi
” Kranaattienkin kokonaiskulutus oli melkein puolet sitä mitä kesällä 1944. Eli ei se nyt niin mitätön ole ollut talvisodassakaan se epäsuoran tulen käyttö. ”
Ei pelkkä kappalemäärä kerro kaikkea! Suomen kenttätykistöstä oli Talvisodassa merkittävä osakevyttä.... esim sisällissodan aikuisia 76 mm:n tykkejä? Jatkosan lopussa oli kaliiperikoko taas kasvanut ja tykit paljolti 105, 120 tai 150 millisiä eli yhden laukauksen teho oli merkittävästi suurempi!
- zxcvbnmkl
Jatkosodan kenttätykistön ammuskulutus oli jonkin tutkimuksen mukaan 4.5 miljoonaa ja heittinten ammuskulutus n 4 miljoonaa.
- Tempest
Kaikki ei mennyt oikein putkeen tuossa tykistön kranaattien valmistuksessa
kun jo poistumassa olevan 75/76 tykin ammuksia sodan päätyttyä 1 130 000 varastossa.
Sen sijaan lisääntymässä oleviin 105 mm ja 152 mm tykkeihin vain 320 000 ja 190 000 ammusta. Varaston määrä arvioidessa ei tajuttu kaluston iän ja kulumisen seurauksia. 75/76 tykkien ammusten tuotantoa olisi pitänyt vuonna 1944 leikata ja siirtää tuotantoa uusien mallien ammusten valmistukseen. - PaljonJäiAmpumatta
Onkohan nuokin menetetyt 100 000 tykistön ammusta ja 9 miljoonaa patruunaa mukana laskuissa? Nuo lukemat ovat pelkästään Kannakselta. Muut rintamat vielä lisäksi.
Kalliit päivät Kannaksella
Tässä on hieman listaa mitä jäi tai jätettiin Kannaksella 1944 kun peräännyttiin.
Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973
Tässä listaa taisteluvälineiden osalta kesäkuulta 1944:
- 675 erilaista tykkiä
- 91 000 kivääriä
- 7 700 konepistoolia
- n. 4000 konekivääriä ja pikakivääriä
- 210 erilaista kranaatinheitintä
- 9 000 000 patruunaa
- 100 000 tykistönlaukausta/ammusta
- 28 000 miinaa
Ja muuta materiaalia samalta ajalta:
- vaatteita noin neljälle divisioonalle
- tuhansia puhelimia
- 18 000 kilometriä kenttäkaapelia
- 10 000 polkupyörää
- 30 000 paria suksia
- 30 000 kg piikkilankaa
- 75 000 tukkia ja sahalaitokset ehjinä
- 70 000 litraa polttoaineita
- 3000 litraa voiteluaineita
- 11 000 kg karbiidia
- 10 divisioonan päiväannosta muonaa
- valtavasti pioneerikalustoa jne.
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa artikkeli on myös julkaistu.
Kiväärinpatruunoiden määrä tuntuu pienehlöltä, sillä jossain kirjoissa puhutaan jopa kymmenien miljoonien patruunamenetyksistä. Liekkö ollut eri rintamien kokonaismäärä sitten moninkertainen. Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. Suomi sai kesällä 1944 Saksasta kiväärin patruunoita kymmeniä miljoonia.- H.M.S.Moilanen
Se termi "kulutus" kattaa kaikki:ammutut, hävinneet, suutarit,menetetyt.
Ylipäätänsä perääntymisessä menetettyjen ammusten määrä ei kokonaismäärään nähden ollut valtava sillä joukot ei suinkaan varastoineet mitään kuukauden tarvetta.
Mitä taas tykkien määrään tulee niin pelkästään kenttätykkejä oli sodan päätyttyä lähes 2500, it-tykkejä toista tuhatta ja pst-tykkejä samoin. Tykkien käytöstä johtuva poistuma oli suurempi kuin rintamalla viholliselle menetetyt. Sitä paitsi kenttätykeistä eniten v 1944 menetettiin vanhoja jäykkälavettisia.
Ylipäätänsä lentokoneen menetys materiaalikustannuksissa vastasi enempää kuin patteriston menettämistä. Siinä meni tekniikkaa ja usein vuosia koulutettuja lentäjiä. Saksan sotatuotannosta pelkät lentokoneet olivat kustannukseltaan noin 8 kertaa suurempi kulu kuin kaikki armeijan aseet ja 6 kertaa suurempi kuin kaikentyyppiset hyökkäysvaunut ja telatykit yhteensä.
Taisteluissa itärintamalla saksalaiset ja suomalaiset tuhosivat melkoisesti amerikkalaista teknologiaa myös. Ilman Lend-lease alumiinia NL olisi tuottanut alumiinilentokoneita vain 60,000. Korkealaatuista amerikkalaista polttoainetta NL sekoitti omaan matalaoktaaniseen. - Kaarle-Martel
Änkyrästalinisti: " Puhuihan jotkut kenraalit päämajassa, että kiväärin patruunoistakin on pulaa. "
Ja höpö höpö. Jos mistä ei ollut pulaa sen paremmin talvi- kuin varsinkaan jatkosodassa niin nimenomaan juuri kiväärinpatruunoista ja konepistoolin patruunoista. Sodan päätyttyä niitä oli varastoissa valtavia määriä. Kiväärinpatruunoita varastossa noin 140 milj. kpl.
Vuosien 1939-1944 aikana Suomessa valmistettiin yhteensä 340 milj. kiväärin- jam 358 milj. konepistoolinpatruunaa. Sodan päättyessä jäi 9.00 konepistoolinpatruunoita varastoon noin 120 milj. kpl. - Lähes700tykkiäMeni
H.M.S.Moilanen kirjoitti:
Se termi "kulutus" kattaa kaikki:ammutut, hävinneet, suutarit,menetetyt.
Ylipäätänsä perääntymisessä menetettyjen ammusten määrä ei kokonaismäärään nähden ollut valtava sillä joukot ei suinkaan varastoineet mitään kuukauden tarvetta.
Mitä taas tykkien määrään tulee niin pelkästään kenttätykkejä oli sodan päätyttyä lähes 2500, it-tykkejä toista tuhatta ja pst-tykkejä samoin. Tykkien käytöstä johtuva poistuma oli suurempi kuin rintamalla viholliselle menetetyt. Sitä paitsi kenttätykeistä eniten v 1944 menetettiin vanhoja jäykkälavettisia.
Ylipäätänsä lentokoneen menetys materiaalikustannuksissa vastasi enempää kuin patteriston menettämistä. Siinä meni tekniikkaa ja usein vuosia koulutettuja lentäjiä. Saksan sotatuotannosta pelkät lentokoneet olivat kustannukseltaan noin 8 kertaa suurempi kulu kuin kaikki armeijan aseet ja 6 kertaa suurempi kuin kaikentyyppiset hyökkäysvaunut ja telatykit yhteensä.
Taisteluissa itärintamalla saksalaiset ja suomalaiset tuhosivat melkoisesti amerikkalaista teknologiaa myös. Ilman Lend-lease alumiinia NL olisi tuottanut alumiinilentokoneita vain 60,000. Korkealaatuista amerikkalaista polttoainetta NL sekoitti omaan matalaoktaaniseen.>>Tykkien käytöstä johtuva poistuma oli suurempi kuin rintamalla viholliselle menetetyt. Sitä paitsi kenttätykeistä eniten v 1944 menetettiin vanhoja jäykkälavettisia.<<
Älä puhu pötyä!
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538). - Anonyymi
Lähes700tykkiäMeni kirjoitti:
>>Tykkien käytöstä johtuva poistuma oli suurempi kuin rintamalla viholliselle menetetyt. Sitä paitsi kenttätykeistä eniten v 1944 menetettiin vanhoja jäykkälavettisia.<<
Älä puhu pötyä!
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538)."PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN"
On huomioitava se että Kannaksella olleen tykistön osuus oli kesäkuun alussa vain noin 1/3 koko armeijan rintamalla olevasta tykistöstä ja että kaikista olemassa olevista tykeistä runsaat puolet oli rintamajoukoilla.
Vanhojen kolmituumaisten jäykkälavettisten menetys ei ole ollut mikään katastrofaalinen ja kesän 1944 mittaan tilalle tuli uudenpaa ja moderninpaa. Tykkejä menetettiin kulumisen takia paljon enemmän kuin itse taisteluissa.
Heinäkuussa 1944 armeijalla niin Kannaksella kuin Laatokan Karjalassa oli lähes yhtä suuri putkimäärä kuin 9.6.44. Kalusto oli nyt parempaa ja suurempikaliberista. Elokuussa vielä moderninpaa. Ilomantsissa saatiin vielä muutaman patteriston verran sotasaalistykistöä.
Ja vielä lopuksi. II maailmansodassa maasodan kalustomenetykset eivät olleen millään armeijalla mitenkään dramaattisia sillä maasota oli verrattuna ilmasotaan materiaalisesti paljon halvempaa lystiä. Saksan laivasto upotti enemmän USA:n armeijan materiaalia merenpohjaan 1942-43 kuin minkä Saksan armeija kykeni tuhoamaan taistelukentillä. - Anonyymi
Lähes700tykkiäMeni kirjoitti:
>>Tykkien käytöstä johtuva poistuma oli suurempi kuin rintamalla viholliselle menetetyt. Sitä paitsi kenttätykeistä eniten v 1944 menetettiin vanhoja jäykkälavettisia.<<
Älä puhu pötyä!
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesäkuun 10. päivänä 1944 Suomen kenttätykistö kärsi suurimmat yhden taisteluvaiheen materiaalitappiot koko sodan aikana. Painopistesuunnassa ollut IV Armeijakunnan 10. Divisioonan tykistö menetti samana päivänä 64 tykkiä, joiden joukossa oli lähes koko järeä ja kaukotykkikalusto. Kannaksen taistelujen luonteesta kertoo muun muassa Kenttätykistörykmentti 9:n tappiovaiheet. Pääasemassa rykmentti menetti 12 kevyttä haupitsia (122 H 10-30) ja 19 kevyttä kanuunaa (76 K 02). Tappiot täydennettiin nopeasti reservitykistöstä, mutta Sahakylässä ja Rokkalanjoella rykmentti menetti jälleen 14 kanuunaa (76 K 02). Uusi täydennys tuli 20.6.– 2.7. välisenä aikana. Kaksinkertaisia menetyksiä kokivat myös Raskas patteristo 25 ja Järeä patteristo 1. VT-linjalle keskitettiin kaikkiaan 28 patteristoa ja neljä patteria tykkien lukumäärän ollessa 350. Reserviyhtymien tykistö oli nyt mukana taistelussa. Muutamaa päivää myöhemmin kalustomenetykset jatkuivat. Kesäkuun 14.–18. 1944 välisenä aikana tappiot olivat 35 tykkiä. Lisäksi menetettiin 11 sivutykkeinä ollutta rykmentinkanuunaa (76 RK 27). IV Armeijakunnan kokonaistappiot olivat 117 tykkiä. Naapurin, III Armeijakunnan 2. Divisioona menetti pääasemassa 10.6.1944 kaikkiaan 17 tykkiä, joiden joukossa olivat sivutykkeinä käytetyt viisi rykmentinkanuunaa. Rannikkotykistörykmentti 2:n tappiot olivat 17 kevyttä kanuunaa (14 kappaletta 75 K 17, ja kolme 76 K 37) sekä Kellomäen kolme tykkiä
PUOLET KANNAKSEN TYKEISTÄ MENETETTIIN
Kesän 1944 taistelussa Karjalan kannaksella menetettiin yhteensä 151 tykkiä, joiden joukossa oli valitettavan paljon raskasta ja järeää kauaskantoista kalustoa. Tappiot olivat mittavat, peräti 49 prosenttia Kannaksen tykistön kokonaisvahvuudesta.
Kannaksella menetettiin lähinnä ensiluokan kalustoa. Toki Perkjärven varikolla oli jonkin verran korjattavaakin kalustoa ja muutamia Talvisodassa menettyjä, mutta Jatkosodan alussa takaisin vallattuja tykkejä, joita ei enää oltu otettu käyttöön. Näitä oli vaikkapa muutama ns. japanilaishaupitsi (2 kpl 150HJ), joita jäi 11 kpl NL:lle Summassa Lähteen lohkolla 1940. Yksi noista tykeistä päätyi Petroskoihin Leninin patsaan tilalle.
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla jätettiin tarkoituksella kömpelöä ja raskasta linnoitustykistöä, mallia De Bang, joiden ammukset oli ensin ammuttu loppuun. Niitä jätettiin 49 kpl. Toki oikeaakin ja kunnollista kalustoa menetettiin tuollakin suunnalla.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat.
s. 539-540:
IV AK menetti Kannaksella 117 kenttätykkiä
III AK menetti Kannaksella Vaskisavotassa 17 tykkiä
Itä-Karjalassa ja Laatokan suunnalla menetettiin 123 tykkiä, joista jäykkälavettisia oli 49 kpl.
II AK menetti Maaselän suunnalla 10 tykkiä
Kaikkiaan vallattiin 842 tykkiä, (joista osa oli Talvisodassa menetettyjä) ja menetettiin 316 (tai 318) tykkiä (Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, s. 538).Valtava pettymys...
- R.R.Ryynänen
Muistaakseni Saksasta tilattiin niin paljon 88:mm it-tykin ammuksia että niistä lähes 85% jäi varastoon. Ilmatorjunta yleensäkin oli eräs pahimpia alikuluttajia. Tilanne olisi ollut toinen jos pattereita olisi siirretty rintamalle enemmän.
Ilmeisesti ammusten tarvetta ei osattu koordinoida hyvin. Eipä silti suurvalloista esim USA syyllistyi eräiden laivatyyppien kuten hävittäjien valmistuksessa aikamoiseen ylituotantoon kun sukellusvenesota voitettiin täydellisesti vuoden 1943 alussa mutta hävittäjä -(ja kornetti) tuotanto jatkui katkeamatta vuoden lopulle asti. - ryssä.on.ryssä
Talvi- ja jatkosota huomioiden Suomi menetti vähemmän kuin 10% kaikista kenttätykeistään viholliselle. Sillä itsellään taas oli ilmeisesti noin 1500 viholliselta napattua kenttätykkiä. Neuvostoliitto siis varusti Suomen sodankäyntiä melkoisesti.
Sitäpaitsi ammuskulutuksessa ei ole laskettu sotasaalisammusten määrää. Se on ollut moninkertainen menettyihin nähden vaikka palstan stalinisti ei sitä mielellään haluaisikaan sitä muistaa. - myytit-murtuvat
Helge Seppälälle Tapio Tiihosen tutkimus Kannaksen taisteluista 1944 oli karvas pala. Vanha puna-armeijan hypettäjä ja suomettumisen ikoni häkeltyi.
Kun kuulet nimen Helge Seppälä näet edessäsi hahmon joka hurahti uskomaan aivan liikaa Suuren Isänmaallisen Sodan myyttejä ja legendoja. - Qvist-Mark
Kersantti Putkinen väittää että Suomi muka olisi ammustilanteen vuoksi voinut jatkaa sotaa 1944 syksyllä mutta todellisuudessa kesä-heinäkuun ammustilanne osoitti että parin kuukauden vastaava ammuskulutus olisi vienyt eteenkin 105 mm ja 152 mm tykkien ammukset lähes nollatasolle ja jäljelle olisi jäänyt vain tuo iso 75-76 mm tykkien miljoonavarasto. Ja noita pikkutykkejä Putkinen nettikirjoitustensa perusteella ei noteerannut korkealla.
Kylmä totuus on se että Suomen ammusvastaavat varoittivat A.E. Martolaa Laatokan Karjalassa mistään suuresta vastahyökkäyksestä vedoten mm. ammuskulutukseen.
Asemasodan ylijäämä ammuksissa käytettiin noin 3 viikossa kesällä 1944. Ammuksia syyskuussa 1944 oli vähemmän kuin jatkosodan alussa 1.heinäkuuta 1941. Noiden tykkien ammusten vinoutuma (liikaa keveiden tykkien, liian vähän uusien mallien) on asia josta julkisuudessa on vähän puhuttu tosiasia.
Krh-puolella asiat oli paremmin - koska se oli standartoitu kuin itsestään. Vain kaksi aselajin kaliberia, vain kahta ammuskokoa.- Anonyymi
kersantti putkisessa on oma historian tulkinta joka perustuu mieli kuvitukseen
- Görlitz
"Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973"
Huomatkaa ajankohta: vuosi 1973. Suomettumisen, konttaamisen, rähmälläänolon huippukohta. Puheet torjuntavoitosta, Ihantalasta, Ilomantsista, Nietjärvestä oli painettu aivan marginaaliin. Kekkonen uskoi että yhä useampi maa tulisi siirtymään sosialismiin ja että Neuvostoliitto tulisi olemaan ei ainoastaan pysyvä vaan vielä voimistuva suurvalta.
Oli harmi että Kekkosen kaali sekosi ja hän kuoli 10 vuotta liian aikaisin. Olisin halunnut kuulla miten hän olisi kiemurrellut Gorban ja Jeltsinin vuosina. Ehkäpä hän opportunistina olisi palannut takaisin "silimien välliin ryssää"-vuosiinsa.
Unohtakaa jo ihmeessä tuo 1970-luvun tulkinta viime sotien tapahtumista. Puna-armeija ei ollut niin loistava mitä sen suomalaiset palvojat uskoivat.- Anonyymi
Eli väitätkö Seppälän lukujen olevan vääriä? 1973 torjuntavoittoja ei ollut painettu mitenkään "marginaaliin" millään tavalla asiantuntijoiden piirissä. Se, mitä taistolaiset mölysivät kulkueissaan ja huusivat esityksissään, oli ihan eri asia. Jopa lehtien palstoilla käytiin väittelyjä taistolaisia vastaan. Asiallista sotakirjallisuutta ilmestyi koko 1970-luvun, eikä niissä esitetyt ole muuttuneet.
Kekkonen olisi ollut erittäin tyytyväinen, jos hän olisi elänyt ja ollut riittävän terve ymmärtääkseen Gorbatshovin ja Jeltsinin ajan.
Sinä itse tyhmine huutomerkkeinesi olet ainoa valehtelija koko palstalla ja häikäilemättä mustamaalaat myös suomalaisia neuvostovihassasi.
- historian-faktat
Pst-tykkien ammuksia Suomi valmisti koko sodan aikana:
-220 733 panssarikranaattia
-535 535 sirpalekranaattia
Sodan jälkeen varastoon jäi n 120 000 panssari- ja 190 000 sirpalekranaattia.
Sodan kestäessä ostettiin Saksasta 176 kpl 75 mm pst-tykkiä vuosina 1942-43. Niitä menetettiin 56 mutta saatiin 80 uutta tilalle. Varastoon jäi niitä siten tasan 200. - historian-faktat
Eräs älyttömin ylituottaminen tapahtui jatkosodassa 20 mm panssaripatruunoiden kohdalla vaikka viimeistään syksyllä 1941 olisi pitänyt jo tajuta että niiden teho uusiin panssareihin oli heikko (ja muiden maalien määrä ei kyllä edellyttänyt suurta tuotantoa). Näitä ps-patruunoita kulutettiin jatkosodan aikana 414 000 ja sodan jälkeen niitä jäi varastoon makaamaan 420 000.
Panssariammusten toinen ylihankintaesimerkki oli panssarinyrkit sekä panssarikauhujen ammukset. Esim kauhujen ammuksia kulutettiin vain 3 200 ja varastoon jäi 4.6 kertaa enemmän kuin mitä kulutus oli. Nyrkkien kulutus oli 3 900 ja varastoon jäi peräti 5.6-kertainen määrä.
Mikäli suomalaisten lähitorjuntamiesten väitteet vähänkään pitävät paikkaansa noilla varastoon jääneillä olisi voitu tuhota tai lamauttaa vaikka 2 000 panssaria.- Anonyymi
” Mikäli suomalaisten lähitorjuntamiesten väitteet vähänkään pitävät paikkaansa noilla varastoon jääneillä olisi voitu tuhota tai lamauttaa vaikka 2 000 panssaria.”
Yleensä kulutus oli suurempi kuin yksi ammus tuhottua ps-vaunua kohden.
Jos niitä tilattiin liikaa niin vahinko ei ollut suuri. Luin nimittäin jostakin tiedon, että Saksassa tuotettiin yli viisi miljoonaa ps-nyrkkiä ja aseen tuptanto lopetettiin vuoden 1944 lopulla niin erikoisesta syystä kuin että sitä oli riittävät määrät varastossa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
” Mikäli suomalaisten lähitorjuntamiesten väitteet vähänkään pitävät paikkaansa noilla varastoon jääneillä olisi voitu tuhota tai lamauttaa vaikka 2 000 panssaria.”
Yleensä kulutus oli suurempi kuin yksi ammus tuhottua ps-vaunua kohden.
Jos niitä tilattiin liikaa niin vahinko ei ollut suuri. Luin nimittäin jostakin tiedon, että Saksassa tuotettiin yli viisi miljoonaa ps-nyrkkiä ja aseen tuptanto lopetettiin vuoden 1944 lopulla niin erikoisesta syystä kuin että sitä oli riittävät määrät varastossa!Tutkimus tammi-huhtikuulta 1944 itärintamalta viittaa myös siihen ettei lähitorjunnan panssarikauhut ja nyrkit aiheuttaneet puna-armeijan panssaritappioista lopultakaan kuin noin 3%, eli ainakaan itärintamalla niiden merkitys ei kannata liioitella. Neuvostoliittolaisten tutkimusten mukaan Itä-Karjalan 1944 taisteluissa miinat aiheuttivat puna-armeijan panssaritappioista suhteellisesti suuremman osan kuin millään muulla rintamalla samana vuonna. Osuus oli muistaakseni noin 30%. Myös brittien panssaritappioista (poiskirjatut panssarit) Italiassa 1943-45 miinat muodostivat noin 30%:n osuuden.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tutkimus tammi-huhtikuulta 1944 itärintamalta viittaa myös siihen ettei lähitorjunnan panssarikauhut ja nyrkit aiheuttaneet puna-armeijan panssaritappioista lopultakaan kuin noin 3%, eli ainakaan itärintamalla niiden merkitys ei kannata liioitella. Neuvostoliittolaisten tutkimusten mukaan Itä-Karjalan 1944 taisteluissa miinat aiheuttivat puna-armeijan panssaritappioista suhteellisesti suuremman osan kuin millään muulla rintamalla samana vuonna. Osuus oli muistaakseni noin 30%. Myös brittien panssaritappioista (poiskirjatut panssarit) Italiassa 1943-45 miinat muodostivat noin 30%:n osuuden.
"Neuvostoliittolaisten tutkimusten mukaan Itä-Karjalan 1944 taisteluissa miinat aiheuttivat puna-armeijan panssaritappioista suhteellisesti suuremman osan kuin millään muulla rintamalla samana vuonna. Osuus oli muistaakseni noin 30%. "
Venäläisen julkaisun mukaan Laatokan Karjalan panssaritappioista 1944 miinat muodostivat 35%.
- historian-faktat
Tuotanto olisi voitu käynnistää jo aikaisemmin ja viimeistään YH:n alettua, mutta poliittisilta päätöksentekijöiltä puuttui ilmeisesti tietoa ja rohkeutta tähän. Olihan Neuvostoliiton politbyroon jäsen ja Leningradin piirin puheenjohtaja Andrei Zdanov kohdistanut voimakkaat sanansa Suomelle ja Baltian maille jo marraskuussa 1936, Boris Jartsev käynyt keskusteluja ulkoministeri Holstin kanssa huhtikuusta 1938 asti ja vuoden lopulla Neuvostoliitto sulkenut Suomen Leningradin konsulaatin ja lopettanut Tarton rauhan vastaisesti Nevan kauttakulkuliikenteen. Tuotannon myöhäisestä käynnistämisestä suurelta osin johtui, että tykistön ja kranaatinheittimistön ampumatarvikkeista ~Ii koko Talvisodan ajan puutetta.
- historian-faktat
40 ItK:n laukaukset hankittiin Boforsilta Ruotsista aina vuoteen 1943 asti. Kun Ruotsi oli taipunut Liittoutuneiden painostukseen ja toimitukset Suomeen muodostuneet epävarmoiksi, saivat Oy Ammus, Valtion sytytintehdas ja Oy Tikkakoski tehtäväksi suunnitella 40 mm ammusten valmistuksen kotimaassa. Ensimmäisenä tehtävästä suoriutui Oy Ammus, joka sai jo samana vuonna toimitettua 20 000 laukausta. Yhteistoiminnassa olleet Tikkakoski ja Valtion sytytintehdas saivat tuotantonsa käyntiin vasta vuonna 1944 ja ehtivät toimittaa 45 000 kpl ennen kuin tilaukset aselevon tultua peruutettiin. Oy Ammus toimitti vuonna 1944 vielä 253 387 kpl, joten koko sodanaikainen tuotantomme oli 318 387 laukausta. 25 Hankintoina Ruotsista saatiin Talvisodan aikana 130 400 ja sen jälkeen 374 522 laukausta Ruotsista ja Saksasta eli yhteensä 504 922 kpI. Saksasta hankittiin Jatkosodan aikana 315 113 laukausta, jotka todennäköisesti sisältyvät em lukuihin. 40 ItK:n laukauksia oli tämän mukaan käytettävissä sotiemme aikana yhteensä noin 823 000. Niiden kulutus oli Talvisodassa noin 53000 ja Jatkosodassa 515 300 eli yhteensä 568000 kpl, joten varastoon jäi sodan päättyessä noin 245000 kpl, vähän enemmän kuin kesän 1944 aikana kulutettiin.
75-76 ItK:n laukauksia valmistettiin kotimaassa 115 844 kpl. Talvisodan aikana niitä hankittiin ulkomailta 62 700 kpl sekä sen jälkeen 324 629 kpl eli yhteensä 387 329 kpl. Niiden kulutus oli Talvisodassaa 4 200 ja Jatkosodassa 122 400 eli yhteensä 126 600 kpl. Tämän mukaan varastoon jäi yli 260 000 kpl eli suunnilleen kaksinkertainen määrä koko sotien aikaiseen kulutukseen verrattuna.
Kevyt it-tykistö oli usein sijoitettuna hyvin eteen, jossa ne sopivin ampumatarvikkein varustettuna muodostivat syvyyttä panssaritorjunnalle. Tätä tehtävää varten suunniteltiin sotien väliajalla 40 It-kanuunalle panssariammus. Oy Ammus valmisti niitä vuonna 1940 1 035 kpl. Sen jälkeen valmistus siirtyi Valtion tykkitehtaalle, joka valmisti niitä 71 295 kpl. 40 mm panssariIaukausten kokonaisvalmistus oli siis 72 330 kpl. - Stieglitz
Patruunoiden kuluttajia olivat myös ilma- ja merivoimat. Varsinkin talvisodassa että jatkosodan alussa lentokoneista monet käyttivät kiväärikaliberisia patruunoita.
Saksassa ammustuotannon arvosta vielä vuonna 1942 lähes puolet meni merivoimille, ilmavoimille ja ilmatorjunnalle. Ja vaikka pommien ja torpeedojen osuus laski vuoden 1942 jälkeen meni vielä vuonna 1944 32-34% ammustuotannosta muualle kuin armeijalle.
Saksan armeija sai asetuotannosta vain niukan enemmistön: keskimäärin noin 54%. - Gruntvik
Raskaita kranaatinheittimiä olisi Suomella saanut olla enemmän. Yksi krh-komppania prikaatille liian vähän, ei edes 2 heitintä pataljoonaa kohden, eikä 3 komppaniaa divisioonalle (18-27 raskasta heitintä) ollut sekään tyydyttävä.
Sodan jälkeen prikaatiorganisaatiossa raskaitten heitinten määrä oli kolminkertainen (4x4 6 (tai 9) ja keveidenkin määrä kasvoi lähes yhtä paljon (12:sta 32:een). - Kaarle-Martel
Hyvä indikaattori siitä miten vähämerkityksillisiä ja nopeasti korvattavia oli armeijan kalustotappiot on Saksan sotatuotanto jossa armeijan aseet muodostivat vain 5% Saksan asetuotannosta (eräinä jaksoina alle 4%). Sen sijaan armeijan ammustuotanto aina vähintäin 12% ja keskimäärin 16%.
Saksa kykeni valmistamaan joka kuukausi ilman mitään sanottavia vaikeuksia 21-24 divisioonan aseet ja ajoneuvot joista 3-4 oli panssaridivisioonia.
Miettikääpä. Se valtava määrä käsiaseita, heittimiä, kenttätykkejä, pst-tykkejä jne mitä Saksan armeija tarvitsi, se muodosti vain 5% Saksan sotatuotannon arvosta kun lentokoneet aseineen ja ammuksineen noin puolet.
Ettekö te pölvästit maasodan merkityksen ylikorostajat tajua mittasuhde-eroja. Maasota oli primitiivistä, suhteellisen halpaa, hidastempoista - ja sotilaallisten voimasuhteiden kannalta vähämerkityksellisempää kuin olette luulleet.
Olette eläneet kaikki nämä vuodet valheessa. Ja niin ovat lähes kaikki sotahistorioitsijat. Ja jokainen heistä joka tuijottaa vain maasotaa.- näin-on-näreet
"...jossa armeijan aseet muodostivat vain 5% Saksan asetuotannosta..."
Tarkoitat varmaan Saksan koko sotatuotannon arvosta?
Juuri tämä oli se syy miksi Suomen kokoinen pikkuvaltio pystyi aseistamaan 14 jalkaväkidivisioonaa, panssaridivisioonan, 5 jv-prikaatia, lähes 10 jääkäripataljoonaa, sisältäen 86 tykistöpatteristoa (reservissä, varikoilla saman verran tykkikalustoa) jne. Varsinkin kun se otti melkoisen osan aseista viholliselta. - PerusasiatKuntoon
Laskehan jo lopultakin suomalaisten divisioonien ja prikaatien määrät OIKEIN (1944)
- Kaarle-Martel
Siis Saksan sotatuotannosta armeijan aseet ottivat 5%:n osuuden, ammukset noin kolminkertaisen siivun eli 12-16%. Lisäksi ajoneuvot noin 2%. Suurin menoerä olivat ammusten jälkeen taistelupanssarit 6.5-7% sotatuotannosta. Panssaroidut kuljetusajoneuvot (engl. half-trucks) veivät sotatuotannosta 1.5-1.7%.
Suomalaiset ostivat (ilmeisen halvalla?) Saksalta neuvostoliittolaista sotasaaliskalustoa ja hankki itse samaa roinaa samalta suunnalta joten armeijan materiaalikuluissa ammukset olivat vielä suurempi kustannus asetuotantoon/hankintaan verrattuna. 1:5 tai jopa 1:10 voi olla realistinen suhdeluku. Lentokonehankinnat Saksasta (n. 200) olivat vain 0.15% Saksan lentokonetuotannon arvosta. Sen sijaan suomalaisten ammustuotanto (ainakin tykkien ja heitinten) oli ilmeisesti 1941-44 vähintäin 1% Saksan ammustuotannosta. Saksalta on vuoden 1943 lukema kranaattituotannosta: noin 66 miljonaa. Suomen vastaava pari miljoonaa. - Kaarle-Martel
PerusasiatKuntoon kirjoitti:
Laskehan jo lopultakin suomalaisten divisioonien ja prikaatien määrät OIKEIN (1944)
" Laskehan jo lopultakin suomalaisten divisioonien ja prikaatien määrät OIKEIN "
Suomella oli vuonna 1944: 14 jalkaväkidivisioonaa, panssaridivisioona johon kuului 4 jääkäripataljoonaa, ratsuväkiprikaati johon kuului myös jääkäripataljoona, pari erillistä jääkäripataljoonaa, 7(?) rajajääkäripataljoonaa sekä 5 jv-prikaatia. Nähin joukkoihin sekä ylijohdon alaisuuteen kuului 86 kenttätykistörykmenttiä. Tämän lisäksi rannikkotykistö torjuntakomppanioineen. - Joukko-osastot
Kaarle-Martel kirjoitti:
" Laskehan jo lopultakin suomalaisten divisioonien ja prikaatien määrät OIKEIN "
Suomella oli vuonna 1944: 14 jalkaväkidivisioonaa, panssaridivisioona johon kuului 4 jääkäripataljoonaa, ratsuväkiprikaati johon kuului myös jääkäripataljoona, pari erillistä jääkäripataljoonaa, 7(?) rajajääkäripataljoonaa sekä 5 jv-prikaatia. Nähin joukkoihin sekä ylijohdon alaisuuteen kuului 86 kenttätykistörykmenttiä. Tämän lisäksi rannikkotykistö torjuntakomppanioineen.Täällä alkoi taas sensuuri poistamaan asiallisia viestejä. Tuossa linkissä olevassa gradussa on liitteenä 2 kartta Ari Raunion kirjasta Sotatoimet, Suomen sotien 1939-45 kulku kartoin.
Karttaan on merkitty Suomen joukko-osastot, mutta ei kaikkia!
SUOMALAISTEN JOUKKOJEN RYHMITYS ENNEN SUURHYÖKKÄYKSEN ALKUA
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92517/SM429.pdf?sequence=2
Kadettivääpeli Antti Kivimäen pro gradu-tutkielman
LIITE 2 Sivu 78
SUOMALAISTEN JOUKKOJEN RYHMITYS ENNEN SUURHYÖKKÄYKSEN ALKUA
Lähde: Raunio Ari: Sotatoimet, Suomen sotien 1939-45 kulku kartoin, Genimap Oy, 2004, s. 209. - KertaKiellonPäälle
Kaarle-Martel kirjoitti:
" Laskehan jo lopultakin suomalaisten divisioonien ja prikaatien määrät OIKEIN "
Suomella oli vuonna 1944: 14 jalkaväkidivisioonaa, panssaridivisioona johon kuului 4 jääkäripataljoonaa, ratsuväkiprikaati johon kuului myös jääkäripataljoona, pari erillistä jääkäripataljoonaa, 7(?) rajajääkäripataljoonaa sekä 5 jv-prikaatia. Nähin joukkoihin sekä ylijohdon alaisuuteen kuului 86 kenttätykistörykmenttiä. Tämän lisäksi rannikkotykistö torjuntakomppanioineen.Miksi tämä prikaateja koskeva postaus sensuroidaan. Kyse on prikaatien määrästä ja sijoittelusta kesällä 1944. Kulomaan taulukossakin on divisioonien ja prikaatien osalta virheitä ja taulukko löytyy täältä:
LIITE 23 sivu 99
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU PRIKAATIEN KÄYTTÖ KESÄN 1944 TAISTELUISSA
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74210/SM352.pdf
LIITE 23 sivu 99
Lähde: Kulomaa Jukka: Käpykaartiin 1941-1944, s.270 - Anonyymi
Kaarle-Martel kirjoitti:
" Laskehan jo lopultakin suomalaisten divisioonien ja prikaatien määrät OIKEIN "
Suomella oli vuonna 1944: 14 jalkaväkidivisioonaa, panssaridivisioona johon kuului 4 jääkäripataljoonaa, ratsuväkiprikaati johon kuului myös jääkäripataljoona, pari erillistä jääkäripataljoonaa, 7(?) rajajääkäripataljoonaa sekä 5 jv-prikaatia. Nähin joukkoihin sekä ylijohdon alaisuuteen kuului 86 kenttätykistörykmenttiä. Tämän lisäksi rannikkotykistö torjuntakomppanioineen."Nähin joukkoihin sekä ylijohdon alaisuuteen kuului 86 kenttätykistörykmenttiä. "
Ei vaan divisioonien, prikaatien ja ylijohdon 86-87 kenttätykistöpatteristoa.
- TakojaI
Aasinsilta edelliseen , että pitäisikö Suomen satsata vain ilmavoimiin isolla määrällä hävittäjiä ja jotain korvetteja Ruotsin mallin mukaan. Maavoimista ei niin väliä.
- Wetterhoff
"Suomen satsata vain ilmavoimiin isolla määrällä hävittäjiä ja jotain korvetteja Ruotsin mallin mukaan. "
Nykyisin rynnäkköpanssarin (huom ei taistelupanssarin) hinta liikkuu 3-4 miljoonan euron kieppeillä. Se on reaalihinnalla lähes puolet siitä mitä Draken-hävittäjät maksoivat Suomelle 1970-luvun alussa. Uudet torjuntahävittäjät taas reaalihinnoin nyt ovat kymmenen kertaa kalliimpia kuin mitä Drakenit olivat ja jos järjestelmän kokonaiskustannus huomioidaan ehkä 20-kertaiset Draken-järjestelmään verrattuna. Ei ihme ettei Ruotsillakaan ole varaa jatkossa kuin ehkä sataan Gripeniin. Suomelle 64 hävittäjän hankinta alkaa olla lähes mahdoton kustannus vaikka armeijan koko laskee ikäluokkien pienemisenkin takia 20%:lla.
- G.A.Gripenberg
Saksalaisten aseiden tuotantokustannusvertailu paljastaa että yhden 105 mm haupitsin hinnalla sai 14 kpl 120 mm raskaita kranaatinheittimiä ja yhden 150 mm haupitsin hinnalla 32 samanlaista raskasta heitintä.
75 mm:n PAK 40 panssaritorjuntatykki oli hinnoiteltu 10 raskaan heittimen hintaiseksi.
Ammustuotannon kustannuksista kertoo jotain se että 10 kpl 105 mm haupitsin ammusta maksoi yhden 81 mm kranaatinheittimen hinnan verran. Lienee täysin selvä asia että Suomen varustelusts ammustuotanto on vielä suuren osan, ehkä puolet jos se kerran Saksallakin oli yli neljännes. - KallitPäivätKannaksella
Huvittavaa palautetta Vuorenmaan artikkelista Kalliit päivät Kannaksella, joka käsittelee kesän 1944 materiaalimenetyksiä Kannaksen taisteluissa. Muut rintamat ovat vielä asia erikseen.
Tässä ketjussa ainoana on tämän jutun osalta mainittu lähteet ja artikelin kirjoittaja, (sekä julkaisut, joissa juttu on ollut luettavissa), joita on koetettu kyseenalaistaa naurettavin väittein. Anssi Vuorenmaa ja Helge Seppälä ovat tunnettuja sotahistorioitsijoita ja Seppälä toimi pitlään Sotahistorian laitoksen johtajanakin. Vain Kenttätykistön historia -teosta kohtaan ei ole hyökätty.
Tämän ketjun muissa jutuissa on huikeita lukuja ilman ensimäistäkään lähdettä. Missäs on lähteenne kysyn?
"Majuri Anssi Vuorenmaa: Kalliit päivät Kannaksella. Huoltoupseeri -lehti 3/1973"
Lähteenä on Helge Seppälä: Suomi taisteli, osa 5, s.355, jossa Vuorenmaan artikkeli on
julkaistu.
Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, kertoo sivuilla 537-540 nuo lukemat. - zxcvbnmkl
Suomalaiset divisioonat heinäkuun alussa 1944:
1.D, 5.D, 7.D ja 8.D Laatokan Karjalassa
14.D Rukajärvellä
2.D, 15.D, 3.D, 4.D, 6.D, 10.D, 11.D, 17.D ja 18.D Kannaksella sekä Panssaridivisiioona
Yht 14 jv-divisioonaa ja ps divisioona
Laatokan Karjalassa: 15. ja 21. prikaati
Kannaksella: 3.Pr, 20.Pr ja 19.Pr. Ratsuväkiprikaati oli Kannaksella ja myöhemmin Ilomantsissa.
Siis 14-jv divisioonaa, ps-divisioona, 5-jv prikaatia sekä ratsuväkiprikaati. Lisäksi erillisiä jääkäri- ja rajajääkäripataljoonia. Rajajääkärit etupäässä Laatokan Karjalassa.- LisääLukemia
Joissakin teoksissa esiintyy Rajajääkäriprikaati. Mikäs se sellainen on?
Normaalisti puhutaan 15 divisioonaa ja 6 prikaatia.
Tällainenkin luku esiintyy:
"Jatkosodan alussa oli 16 divisioonaa ja 1.JrPr ja Ryhmä Oinonen
Elokuussa 1944 oli divisioonia 1,2,3,4,5,6,7,8,10,11,14,15,17,18,PsD ja prikaateja 3,15,19,20,21,Rv"
ja tällainenkin lukema:
"eli 15 divisioonaa ja 7 prikaatia heinäkuussa 1944. Jos lasketaan mukaan Rannikkodivisioona Viipurinlahdella niin silloin olisi määrä 16 divisioonaa ja 7 prikaatia."
Puuttuuko jotain listasta?
---
Jukka Seppinen sanoi 2008 keväällä Oulussa Riihisäätiöllä luennoidessaan Suomella olleen 1944 aseissa peräti 21 divisioonaa! Aika paha moka keneltä tahansa, vaikka ihan amatööriltäkin. Suomen koko rintama kuulemma sitoi noin 50 venäläisdivisioonaa.
Lisäksi hän sanoi saksalaisilla olleen 5 divisioonaa Virossa varattuna Suomen mahdollista miehitysoperaatiota varten 1944 kesällä, jos Suomi yrittää irrottautua sodasta. Juttu raukesi kun naapuri valloittikin Viron.
No Seppinen satuilee muutakin Vaaran vuodet? -kirjassaan. Kirjan perusväittämä kuitenkin on ETTEI mitään Vaaran vuosia ollutkaan.
Jukka Seppinen: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944–1950. Minerva Kustannus Oy, 2008
http://www.riihi.fi/esitelmat.html
10.4.2008 Valt.tri Jukka Seppinen "Vaaran vuodet? Suomen selviytymistaistelu 1944-1950"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Seppinen
Jukka Seppinen: Vaaran vuodet? Suomen selviytymisstrategia 1944–1950. Minerva Kustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-492-151-0. (415 s.), julkistettiin 27.2.2008.
- Kaarle-Martel
Tyypeistä saattaa tuntua 50 000 kenttätykin menettäminen valtavalta mutta 10 000 saksanmarkan keskihinnalla se oli vain 500 miljoonaa joka taas oli ainoastaan 1.3% Saksan vuoden 1944 sotatuotannon arvosta. Siis vain 4 päivän tuotannon arvo.
Mitä sen rinnalla on muutama sata tykkiä Kannaksella? Kuin pieru Saharassa. Ja Suomen bolshevisointi epäonnistuu. Lopputulos joka yhä v---uttaa äärivasemmistoa.- Ylipäällikköpekka
Äitis on ottanut tykkiä suuhun satamassa
- Tykkijulli
<<Mitä sen rinnalla on muutama sata tykkiä Kannaksella?>>
Tämä genius ei näemmä ymmärrä ensinkään kuinka monimutkainen valmistusprosessi yhden tykin tuottaminen on. Toki niitä tehtiin sarjatyönä paljonkin, mutta ei ne todellakaan synny itsestään.
Suomen tykkimenetykset korvattiin PIENEMPIKALIPERISILLA tykeillä, joita oli varastossa, kun tykistöä oli koko ajan pyritty vaihtamaan raskaanpaan ja tehokkaampaan ( yl. 152 mm) kalustoon.
- Anonyymi
"kuinka monimutkainen valmistusprosessi yhden tykin tuottaminen on..."
Taas tällaista maasotakeskeistä potaskaa. Kenttätykkien valmistus oli pelkkää rutiinia verrattuna saman aikakauden taistelulentokoneen valmistamiseen.
Saksan asetuotannon tunnusluvut osoittavat että vain 5% sotatuotannon arvosta oli armeijalle toimitettuja aseita käsittäen kaikki käsiaseet, tykit (myös panssarivaunuihin asennettavat), heittimet jne...
Koko armeijan asetuotanto vastasi lopultakin vain noin 3 000 lentokoneen valmistamista. Ja Saksa valmisti vuonna 1943 noin 24 000 lentokonetta. Aina loppuvuoteen 1942 asti Saksan sotatuotannosta myös taistelupanssarit ( ml. telatykit ja rynnäkkötykit) muodostivat korkeintaan 4%. Sen jälkeen panssarit muodostivat tuotannosta 7-8%.
Moottoriajoneuvojen (muut kuin panssarit ja kuljetuspanssarit) osuus sotatuotannosta oli noin 2.5%. Kaikki eivät menneet armeijalle vaan Luftwaffe ja myös Kriegsmarine ottivat omansa. - Anonyymi
Jos kerran puna-armeijan tappioista noin 120 000 miestä menetettiin kiväärikaliperisten luotien takia on jokaista kellistettyä iivanaa kohden käytetty talvisodassa 650 luotia. Määrää nostaa tietenkin se että luoteja käyttivät myös ilmavoimat ja merivoimat.
- Anonyymi
Miten voi olla mahdollista että asemasotavaiheessa huolimatta siitä että taisteluja oli niin vähän tai ei syyskuun 1942 jälkeen olleenkaan olisi ammuttu peräti lähes 200 000 krh-kranaattia keskimäärin kolmessa kuukaudessa? Tietenkin jos tammi-syyskuussa 1942 kulutus on ollut esim. 100 000 kranaattia kuukaudessa osuus on ollut pienempi eli vajaat 52 000 kranaattia kuukaudessa.
Ilmeisesti tykistöammusten kulutusta säädeltiin jonkin verran enemmän.- Anonyymi
Vuonna 1942 käytiin neljä melkoisen kovaa puolustustaistelua Suomen rintamalla joista kaksi Maaselän kannaksella, yksi Syvärillä (kelirikkohyökkäys) sekä yksi Kiestingin suunnalla ("Vapuksi Kiestinkiin"). Näissä taisteluissa käytettiin paljon tykistö. Esim. syyskuun 1942 Krivin taisteluista sanottiin että hyökkääjä tuhottiin pääsääntöisesti ja lähes yksinomaan voimakkaalla kenttätykistötulituksella. Voi siis olla että noin kolmen kuukauden ajalta vuonna 1942 kulutettiin sama määrä tykistön ammuksia kuin loka-joulukuussa 1941. Silloin muiden asemasodan kuukausien kenttätykistöammuskulutus putoaisi jo n. 26 000 ammukseen eli 78 000 ammusta kolmessa kuukaudessa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vuonna 1942 käytiin neljä melkoisen kovaa puolustustaistelua Suomen rintamalla joista kaksi Maaselän kannaksella, yksi Syvärillä (kelirikkohyökkäys) sekä yksi Kiestingin suunnalla ("Vapuksi Kiestinkiin"). Näissä taisteluissa käytettiin paljon tykistö. Esim. syyskuun 1942 Krivin taisteluista sanottiin että hyökkääjä tuhottiin pääsääntöisesti ja lähes yksinomaan voimakkaalla kenttätykistötulituksella. Voi siis olla että noin kolmen kuukauden ajalta vuonna 1942 kulutettiin sama määrä tykistön ammuksia kuin loka-joulukuussa 1941. Silloin muiden asemasodan kuukausien kenttätykistöammuskulutus putoaisi jo n. 26 000 ammukseen eli 78 000 ammusta kolmessa kuukaudessa.
Aunuksen Ryhmä ampui 10 päivässä 11.4-20.4.42 kelirikkohyökkäystä torjuessaan 110 000 kranaattia ja aiheutti hyökkääjälle Juri Kilininin tutkimusten mukaan lähes 13 000 miehen tappiot.
- Anonyymi
Kesän 1944 osalta on muistettava että sotatoimien intensiivinen vaihe kesti lähes tarkalleen 2 kuukautta ja kolmas kuukausi oli asemasodan kulutustasoa. Sen sijaan kesällä 1941 intensiivistä vaihetta kesti noin 4 kuukautta ja osa armeijasta jatkoi pitkälle joulukuun puolelle hyökkäystä. Lukemista voidaan päätellä että kenttätykistön kulutus kesä-syyskuussa tai tarkalleen 10.6-10.8.1944 lienee ollut lähes miljoona ammusta eli lähes 500 000 kuukaudessa kun taas heinä-syyskuussa 1941 kulutus on ollut keskimäärin 417 000 ammusta kuukaudessa. Sinänsä kenttätykkien määrä on pysynyt melko samana. Patteristoja on ollut rintamalla 66-68 ja keskimäärin kuukautta kohden on siten ammuttu noin 7 500 kenttätykin ammusta per patteristo eli 12 tykin tapauksessa 625 ammusta per kenttätykki.
- Anonyymi
"Talvisota (30.11.39-13.03.1940)
kiväärit pk kk..............................n. 64 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 12 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 300 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 495 000 kranaattia"
Tuolla ammusmäärällä aiheutettiin noin 330 000 miehen tappiot hyökkääjälle.
Mikäli puna-armeijan tappioista 40-50% tuli kranaateilla niin jokaista kaatunutta tai haavoittunutta kohden kulutus oli ollut n.5-6 kranaattia. Aika vähän kun vertaa vastaavasti saksalaisten ja neuvostoliittolaisten ammuskulutusta viholliselle aiheutettuihin tappioihin suhteutettuna. - Anonyymi
"Jatkosodan perääntymisvaihe- torjuntaistelut, syksy (1.6-4.9.1944)
kiväärit pk kk..............................n. 52 miljoonaa patruunaa
konepistoolit......................................n. 33 miljoonaa patruunaa
kranaatinheittimet...........................n. 880 000 kranaattia
kenttätykit...........................................n. 1 050 000 kranaattia"
Tiihosen mukaan puna-armeija kärsi kesä-heinäkuussa Kannaksella 189 000 miehen tappiot. Todennäköisesti menetykset Laatokan Karjalassa ja Rukajärvellä ovat olleet siten noin 85 000 (koska suomalaisten tappiot jakaantuivat 30% vs. 70%). Eräitä arvioita on esitetty että kesällä 1944 hyökkääjän tappioista jo jopa 70% olisi aiheutettu kranaateille jolloin epäsuoralla tulella olisi aiheutettu puna-armeijalle n. 190 000 miehen tappiot. Ammuksia on siis käytetty 10 kpl jokaista kaatunutta tai haavoittunutta vihollissotilasta kohden. Se on edelleenkin varsin kova suoritus. Puna-armeija on tarvinnut mahdollisesti parisataa ammusta jokaista kaatunutta, kadonnutta tai haavoittunutta suomalaissotilasta kohden. Heidän tulituksensa on ollut epätarkempaa ja summittaisempaa massa-ammuntaa. - Anonyymi
Vaikeutena olivat molemmissa sodissa pst-aseet, koska niissä oli uudenlaista laukausta ja rakettia.
- Anonyymi
"20 mm ps-patruunoita oli käytettävissä Talvisodan aikana 28 000 kpl. Jatkosodassa kulutus oli 414000 kpl, joista kesällä 1941 70 000 kpl ja kesällä 1944 56 000 kpl. Sodan päättyessä oli varastossa noin 420 000 -ps-patruunaa, joka on yli 100-kertainen Talvisodan kulutukseen verrattuna. Ihmetystä herättää, että niitä valmistettiin niin paljon, vaikka kokemuksesta tiedettiin, että niiden teho oli panssarivaunuihin täysin riittämätön."
Lähde: Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjola - Anonyymi
Laskeskelin taistelutehtävissä olleiden sotilaiden mahdollista konepistoolimäärää 1944 ja päädyin arvioon että niitä todellisia käyttäjiä olisi ollut ehkä 130 per pataljoona. Ja jos pataljoonia jotka taisteluun joutuivat olisi ollut 140 niin siitä olisi tullut yht 18 200 konepistoolimiestä jotka suurinpiirtein olisivat käyttäneet nuo 33 miljoonaa patruunaa. Näin ollen konepistoolia kohden kulutus olisi ollut 1 800 paukkua ei 600. Suomella oli kesällä 1944 jo peräti 52 000 konepistoolia käytössä kun talvisota aloitettiin tuskin enemmällä kuin 5 000 konepistoolilla.
- Anonyymi
75-76 mm kenttätykeille oli sodan päätyttyä peräti 1 130 000 ammusta jäljellä vaikka nämä tykit olivat poistumassa käytöstä. Näyttää todennäköiseltä, ettei tarvittavan varaston suuruutta arvioitaessa ole otettu huomioon kaluston iän aiheuttamaa loppuunkulumista.
- Anonyymi
Martti V Terän kirja Tienhaarassa, Syksy 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava 1962, sivut 130-141:
Hän arvioi Niukkasen lukemia ja osin kumoaa ne!
Sodan kokemuksen perusteella voidaan pitää varmana, että annettaessa tälle tykkimäärälle esim. VAIN NOIN 1/2 tuliannosta eli 50 laukausta tykkiä kohti käyttöön päivittäin, rintamamme Kannaksella olisi kestänyt, Summasta ei olisi tarvinnut vetäytyä pois. Tällainen kulutus olisi kuitenkin merkinnyt keskimäärin noin 20 000 laukauksen tarvetta päivittäin, jolloin koko näiden tykkien käytössä oleva ampumatarvikevarastomme olisi maaliskuun alussa tyhjentynyt olemattomiin 4-5 päivässä!
Koko tykistöstämme oli runsas 3/4 osaa kevyitä kenttäkanuunoita, eli n. 400 tykkiä.
Terä laskee koko Talvisodan ammuskulutukseksi 450 000 laukausta. Sodan alussa oli käytettävissä 271 000 laukausta joustolavettisisa tykkejä varten, eli 675 kappaletta tykkiä kohti. Tykkejä oli siis noin 104 kevyttä patteria ja 21 raskasta patteria eli yhteensä noin 500 tykkiä. Menetysten ja korjausten vuoksi tuo määrä lienee lähimpänä todellisuutta. Vastustajamme tykistölliseen voimaan verrattuna tykistömme oli vielä heikompi kuin kenttäarmeijamme divisiooniltaan suhteessa hyökkääväävien divisioonien määrään!
Sodan lopussa nykyaikaisiksi katsottuja joustolavettisia tykkejä (500 kpl) kohden oli keskimäärin noin 360 laukausta eli noin puolet siitä määrästä, mikä tykistöllämme oli tykkiä kohti sodan alussa, EIKÄ suinkaan ENEMMÄN, kuten Niukkanen teoksessaan väittää. Jutussa vedotaan Niukkasen kirjan liitteisin 3 ja 4.
Niukkanen kertoo kirjassaan sivulla 183, oman ammustuotannon kevyiden tykkien (76mm) latauksissa olleen noin 5500 laukausta päivässä, eli yli kaksi kertaa tiukasti säännöstellyn keskimääräisen kulutuksen! On siinä lukemissa eroja kerrakseen! 5500/2 tekee 2750. Ja kun Niukkanen sanoi, että YLI 2 kertaa keskimääräisen kulutuksen... voidaan olettaa kulutukseksi jotain 2000 luokkaa laukausta päivässä. Tuo luku on niin naurettavan pieni, että olisi parempi olla edes puhumatta kulutuksesta! NOIN 10 kertainen määrä ammuksia (20 000) olisi siis tarvittu päivää kohden lisää todellisen puolustuksen kestämiseksi. Tämähän kertoo sen, että tykeillä todellakin ammuttiin vain noin kymmenesosa tarvittavasta minimimäärästä, 50 kpl per tykki per päivä / 10 eli noin 5 laukausta keskimäärin päivässä...- Anonyymi
Jatkan vielä:
Ammukset loppu vai loppumassa?
On ihan eri asia kun ammukset on loppuneet tykkipattereista taistelukentällä, kuin jos ne on loppu kaikkialta maasta tai varikoista ja armeijakunnista ja divisioonien ammusvarastoista tai jospa se olikin niin kuin Niukkanen ja Martti V Terä sen kertovat!
Syy oli saatava tavalla tai toisella sodan lopettamiseksi noin kovilla ehdoilla.
Se ammuskulutus per tykki laskelma kuvastaa hyvin monien kirjoituksien kertomaa, eli 5-10 ammusta päivässä ja vain pakottavissa tilanteissa. Todennäköisesti asiaa vielä pahensi lähes sadan erilaisen ammustyypin sekasotku ja joukkojen kirjava tykkikalusto yhdessä sekavan tilanteen kanssa rautateillä. Evakuointihan oli käynnissä saman aikaisesti ja logistiikka taisi osaltaan sotkea ammustäydennystä. Kesti jopa viikon tai kaksiki saada ammustäydennys varikolta rintamalle, koska kuormat jouduttiin tarkistamaan uudelleen, jopa purkamaan ja lastaamaan uudelleen, juuri ammuskirjavuuden vuoksi.
Normaali laukausten määrä ostovaiheessa oli 1000 laukausta per tykki. Järeillä tykeillä se oli vain muutama sata laukausta. Koska kyse oli keskiarvosta niin yleensä nuo määrät riitti melko hyvin.
Tykistön ammusten matka ammusvarikolta rintamalle kesti jopa 2 viikkoa! Erilaisia ammustyyppejä oli valtava määrä, useita kymmeniä siis, ja ne kuulemma lastattiin samoihin junavauhuihin A-varikoissa. Kuitenkin tykit oli sijoitettu jonkinlaiseen järjestykseen eri joukko-osastoittain rintamille, jo ihan ammushuollonkin kannalta, ja niinpä samoja ammusvaunuja piti purkaa ja lastata moneen eri kertaan juuri tuon ammuskirjavuuden takia. Ja aina tehtiin tarkka inventaario ja kirjanpito! Tämä kankea ammushuoltosysteemi aiheutti hirmuisesti lisätyötä ja ajanhukkaa. Luin jostain kirjasta, että pahimmillaan ammuksen matka varikosta rintamalle kesti jopa 2 viikkoa useine purkauksineen ja uusinta lastauksineen. Siinä varmastikin ehti jo putket ruostumaan jos paukut olisi päässeet loppumaan.
Mielestäni Suomen Kenttätykistön Historia -teossarjassa pyritään omaa aselajin kilpeä kiillottamaan jättämällä tällaiset seikat kertomatta.
Varastossa (kuljetuksessa tms välivarastoissa) olevat ammukset näkyvät kirjanpidossa, mutta eivät ole ammuttavissa siellä missä tarvetta on.
Tämä asia on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle!
Armeijan ja tykistön huolto-organisaatiot oli niin kankeita ammushuollossa, että ne osaltaan itse aiheutti helposti paikallisen ammuspulan!
Liian monta yhtymäporrasta ja -välivarastoa ja liian monta makasiinia tarkastajineen ja ammusmäärän laskijoineen. Kaikki ammushuoltoportaat varautui pahimpaan ja hamstrasi yli kirjanpidon tavaraa. Näin eri portaisiin todennäköisesti muodostui hallitsematon välivarastojen ketju, jonne ammuksia jäi seisomaan ja jossain kärsittiin samanaikaisesti ammuspulasta.
TYKISTÖN AMMUSTILANTEESTA TALVISODAN AIKANA
>>Niukkasen muistelmien esitys Talvisodan tapahtumista päättyy sivulla 187 sanoihin:
"Ampumatarviketilannekin oli siis sodan lopulla asiallisesti katsoen PAREMPI kuin sodan alussa". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jatkan vielä:
Ammukset loppu vai loppumassa?
On ihan eri asia kun ammukset on loppuneet tykkipattereista taistelukentällä, kuin jos ne on loppu kaikkialta maasta tai varikoista ja armeijakunnista ja divisioonien ammusvarastoista tai jospa se olikin niin kuin Niukkanen ja Martti V Terä sen kertovat!
Syy oli saatava tavalla tai toisella sodan lopettamiseksi noin kovilla ehdoilla.
Se ammuskulutus per tykki laskelma kuvastaa hyvin monien kirjoituksien kertomaa, eli 5-10 ammusta päivässä ja vain pakottavissa tilanteissa. Todennäköisesti asiaa vielä pahensi lähes sadan erilaisen ammustyypin sekasotku ja joukkojen kirjava tykkikalusto yhdessä sekavan tilanteen kanssa rautateillä. Evakuointihan oli käynnissä saman aikaisesti ja logistiikka taisi osaltaan sotkea ammustäydennystä. Kesti jopa viikon tai kaksiki saada ammustäydennys varikolta rintamalle, koska kuormat jouduttiin tarkistamaan uudelleen, jopa purkamaan ja lastaamaan uudelleen, juuri ammuskirjavuuden vuoksi.
Normaali laukausten määrä ostovaiheessa oli 1000 laukausta per tykki. Järeillä tykeillä se oli vain muutama sata laukausta. Koska kyse oli keskiarvosta niin yleensä nuo määrät riitti melko hyvin.
Tykistön ammusten matka ammusvarikolta rintamalle kesti jopa 2 viikkoa! Erilaisia ammustyyppejä oli valtava määrä, useita kymmeniä siis, ja ne kuulemma lastattiin samoihin junavauhuihin A-varikoissa. Kuitenkin tykit oli sijoitettu jonkinlaiseen järjestykseen eri joukko-osastoittain rintamille, jo ihan ammushuollonkin kannalta, ja niinpä samoja ammusvaunuja piti purkaa ja lastata moneen eri kertaan juuri tuon ammuskirjavuuden takia. Ja aina tehtiin tarkka inventaario ja kirjanpito! Tämä kankea ammushuoltosysteemi aiheutti hirmuisesti lisätyötä ja ajanhukkaa. Luin jostain kirjasta, että pahimmillaan ammuksen matka varikosta rintamalle kesti jopa 2 viikkoa useine purkauksineen ja uusinta lastauksineen. Siinä varmastikin ehti jo putket ruostumaan jos paukut olisi päässeet loppumaan.
Mielestäni Suomen Kenttätykistön Historia -teossarjassa pyritään omaa aselajin kilpeä kiillottamaan jättämällä tällaiset seikat kertomatta.
Varastossa (kuljetuksessa tms välivarastoissa) olevat ammukset näkyvät kirjanpidossa, mutta eivät ole ammuttavissa siellä missä tarvetta on.
Tämä asia on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle!
Armeijan ja tykistön huolto-organisaatiot oli niin kankeita ammushuollossa, että ne osaltaan itse aiheutti helposti paikallisen ammuspulan!
Liian monta yhtymäporrasta ja -välivarastoa ja liian monta makasiinia tarkastajineen ja ammusmäärän laskijoineen. Kaikki ammushuoltoportaat varautui pahimpaan ja hamstrasi yli kirjanpidon tavaraa. Näin eri portaisiin todennäköisesti muodostui hallitsematon välivarastojen ketju, jonne ammuksia jäi seisomaan ja jossain kärsittiin samanaikaisesti ammuspulasta.
TYKISTÖN AMMUSTILANTEESTA TALVISODAN AIKANA
>>Niukkasen muistelmien esitys Talvisodan tapahtumista päättyy sivulla 187 sanoihin:
"Ampumatarviketilannekin oli siis sodan lopulla asiallisesti katsoen PAREMPI kuin sodan alussa".Kirjoittajalta ja hänen lähteiltään jää käsittämättä,että ammushuolto toimitti JOKA PÄIVÄ
täydennystä patteristoille, vaikka matka olisikin ollut pitkä ja vaiheikas. Viimeinen vaihe tapahtui yleensä noutona tuliyksikön omilla ajoneuvoilla.
Tarkka kirjanpito piti ajan tasalla ja mahdollisti kullekin yksikölle oikeat ampumatarvikkeet.
Asiantuntemattomien arvostelijan on helppo jaella tuomioitaan, kun tieto puuttuu. Huoltolaitoksilla ei ollut mitään tarvetta muodostaa omia varastojaan,koska tarvikkeita tuli koko ajan lisää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjoittajalta ja hänen lähteiltään jää käsittämättä,että ammushuolto toimitti JOKA PÄIVÄ
täydennystä patteristoille, vaikka matka olisikin ollut pitkä ja vaiheikas. Viimeinen vaihe tapahtui yleensä noutona tuliyksikön omilla ajoneuvoilla.
Tarkka kirjanpito piti ajan tasalla ja mahdollisti kullekin yksikölle oikeat ampumatarvikkeet.
Asiantuntemattomien arvostelijan on helppo jaella tuomioitaan, kun tieto puuttuu. Huoltolaitoksilla ei ollut mitään tarvetta muodostaa omia varastojaan,koska tarvikkeita tuli koko ajan lisää.Harald Öhquist, joka Talvisodan puhjetessa komensi II Armeijakuntaa, kirjoittaa kirjassaan Talvisota minun näkökulmastani, (Wsoy 1949, 402 s.) tykistön ammustilanteesta. Päivä oli 11.2.1940 ja juttu on sivulla 195-196.
Harald Öhquist kirjoittaa tykistön ammuspulasta ja ammusten porrastamisesta näin:
" 4.div:n ruotsalaisella 105 m/m kanuunapatterilla (joka ampuu 18 km) on jäljellä enää ainoastaan 30 laukausta!. Kun sen ammuksia kerran on maassa eikä niitä voida käyttää missään muilla tahoilla, on vastuutonta menettelyä kun niitä ei ole lähetetty tulemaan tänne meille jo aikaisemmin. [Syynä siihen lienee se, että ylemmissä portaissa pidettiin itsepintaisesti kiinni periaatteesta, että kaikki ampumatarvikkeet on pidettävä porrastettuna taaksepäin. Teoriahan on yleensä tietenkin oikea, mutta tässä tapauksessa se ei ollut oikea, koska kerran ei ainoakaan toinen patteri koko maassa käyttänyt sanotunlaisia ammuksia.] "
Tämä kommentti kyllä tukee Niukkasenkin esittämiä väitteitä. Hän mainitsee kirjassaan erääksi ammuspulan syyksi juuri tuon ammushuollon porrastuksen ja välivarastoinnin kankeuden. - Anonyymi
"Terä laskee koko Talvisodan ammuskulutukseksi 450 000 laukausta."
Terä voi laskea mutta totuus on kuten teoksessa "Tykistö taistelee tulella" että Suomi ampui talvisodassa enemmän:
"Kevyen tykistön kulutus talvisodassa oli noin 450 000 laukausta ja raskaan tykistön 23 000 laukausta. Jäykkälavettisilla tykeillä ammuttiin noin 26 000 laukausta. Nämä kulutusmäärät ovat vain runsas kolmasosa Nenosen tykistökomitean esittämästä viiden miljoonan
laukauksen kulutusarviosta vuoden mittaisessa sodassa."
Myös tykkikohtaisessa tarkastelussa huomataan että kenttätykistö ja sitä tukeneet rantapyssyt ampuivat tosiasiassa yli 500 000 kranaattia. Risto Erjolan keräämä tieto on kenttätykistön osalta 495 000 kranaattia. Terä on siis väärässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Terä laskee koko Talvisodan ammuskulutukseksi 450 000 laukausta."
Terä voi laskea mutta totuus on kuten teoksessa "Tykistö taistelee tulella" että Suomi ampui talvisodassa enemmän:
"Kevyen tykistön kulutus talvisodassa oli noin 450 000 laukausta ja raskaan tykistön 23 000 laukausta. Jäykkälavettisilla tykeillä ammuttiin noin 26 000 laukausta. Nämä kulutusmäärät ovat vain runsas kolmasosa Nenosen tykistökomitean esittämästä viiden miljoonan
laukauksen kulutusarviosta vuoden mittaisessa sodassa."
Myös tykkikohtaisessa tarkastelussa huomataan että kenttätykistö ja sitä tukeneet rantapyssyt ampuivat tosiasiassa yli 500 000 kranaattia. Risto Erjolan keräämä tieto on kenttätykistön osalta 495 000 kranaattia. Terä on siis väärässä.Eli Nenosen suosituksen mukaan tykistön olisi pitänyt pystyä ampumaan talvisodan aikana n. 1 400 000 - 1 500 000 kranaattia (105 päivässä). Nenonen oli myös jokseenkin varma että 75-76 mm tykit ovat liian huonoja metsäisessä kumpuilevassa suomalaisessa maastossa. Haupitsit osoittautuivat paremmiksi kuin kanuunat (eteenkin kumpuileva maasto). Krh:hon olisi pitänyt satsata enemmän. Sen aseet ovat suhteellisen edullisia ja ammusten lentorata sopii suomalaiseen maastoon.
- Anonyymi
Tätä ei malta olla kertomatta, tässä tulee se paras osuus:
Suomen Kenttätykistön Historia, osa 2, -kirjasta, sivu 556:
"Vertailtaessa ammuskulutusta Talvisodan ja Jatkosodan eri vaiheiden kesken, on todettava, että huolimatta aiemmin mainitusta Talvisodan ankarasta ammuspulasta, ammuttiin 30.11.1939-13.3-1940 tykkiä kohden keskimäärin 1000 laukausta. Jatkosodan kahtena ensimäisenä kuukautena vastaava luku oli noin 1400 laukausta ja kesän 1944 kriisin aikana runsaat 1000 laukausta. Luvut osoittavat vain asekohtaisen kulutuksen. Torjuntavaiheessa kesällä 1944 raskaiden aseiden laukausmäärä oli toki aivan toinen, tykkien luku oli lähes 2.5 -kertainen Talvisotaan verrattuna, ja kalipeeritkin olivat keskimäärin suurempia."
Jokainen varmaan tietää kauankos se kesän 1944 kriisi kesti. Jatkosodassahan EI tykistön ammuksia tarvinnut kuulemma säästellä. Jopa yksittäisiä teeripaisteja voitiin hakea asemasodan aikana tykistökeskitysten tuella pois välimaastosta, sieltä EI kenenkään maalta! On Suomen historian kallein teeripaisti kuulemma...
Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa.- Anonyymi
"Talvisotahan kesti vain 105 päivää ja välissä oli aika hiljaistakin jaksoa."
Tammikuu oli hiljaista, varsinkin Kannaksella. Tyyntä myrskyn edellä. Laatokan Karjalassa oli mottitaisteluja mutta kauttaaltaan tappiolukemia vertaillessa voisi olettaa että ammuskulutus on pudonnut lähes asemasodan tasolle.
Jatkosodassa 1944 Kannaksella erittäin kiireistä 9.6-19.7, Laatokan Karjalassa 21.6-8.8. Sitten hiljeni eli molemissa jaksoissa noin kuukauden hiljaiseloa.
- Anonyymi
Jatkosodan viimeisenä kesänä krh-kranaatteja ammuttiin 84% siitä määrästä mitä ammuttiin kenttätykistön ammuksia. Koska monissa isoissa taistelussa tuo osuus oli kuitenkin pienempi, noin 60-70% on pienimmissä taisteluissa krh-kranaatteja ammuttu enemmän kuin mitä tykistön ammuksia.
Kannattaa myös muistaa että armeijan jv-pataljoonamäärä oli pudonnut vuoteen 1941 verrattuna joten pataljoonat saivat kesällä 1944 suhteessa kaksinkertaista krh:n tulitukea.- Anonyymi
16 divisioonassa ja 2 prikaatissa oli kesällä 1941 pataljoonia kaikkiaan 16x 9 2x4 = 152. Lisäksi jokaisessa divisioonassa ollut kevyt osasto on laskettava enemmän kuin puoleksi pataljoonaksi. Pataljooniksi tulisi näin 160.
Kesällä pataljoonien määrä oli pienempi. 14 jv-divisioonaa joissa kussakin 7 pataljoonaa yht 98. 5 prikaatissa yht 20 pataljoonaa. Panssarijoukoissa 4 jääkäripataljoonaa. Lisäksi 6 rajajääkäri pataljoonaa. Yhteensä siis 128 pataljoonaa. Vertailukelpoisesti jv-joukkojen määrä laski 32 pataljoonalla eli tasan 20%:lla.
Tykistökaliberin muutos (lisää 105 mm ja 150-155 mm tykkejä) teki kenttätykistöstä raskaampia kranuja ampuvaa. Jv-pataljoona sai potentiaalisesti 2kertaa suuremman epäsuoran tulituen 1944 kuin 1941. Mottitykit ja Saksasta hankittu sotasaalistykit (eteenkin 152 mm haupitsit) olivat käänne 1942-43.
Suomella oli tarkoitus v.1944 ostaa Saksalta kaikkiaan 25 patteristoa 152-155 sotasaalistykkejä. Suunnitelmat oli jo vireillä.
- Anonyymi
Järeillä tykeillä ammuttuja määriä jatkosodassa:
203 H/17: 12 784 kranaattia
210 H/17: 1 409 kranaattia
yhteensä.....14 193 kranaattia
Raskaan tykistön ammuskulutus jatkosodassa:
150 H/06: 10711 kranaattia
150 H/15: 24 872 kranaattia
150 H/40: 136 286 kranaattia
152 H/09-30: 92 033 kranaattia
152 H/15 H/17: 16 186 kranaattia
152 H/37: 35 469 kranaattia
152 H/38: 34 817 kranaattia
155 H/15: 42 094 kranaattia
155 H/17 : 217 644 kranaattia
yhteensä.................599 401 kranaattia
120-122 mm kenttätykit jatkosota:
120 H/13: ???? 17 728 kranaattia (ei tietoa miten jakaantunut talvi- jatkosota)
122 H/09/ H/10: 44 757 kranaattia
122 H/09-30 /H 10-30: 369 744 kranaattia
122 H/09-40/ H/10-40: sisältää ylläolevan lukeman kulutuksen
122 H/38: 13 928 kranaattia
yhteensä ..................... jotain välillä 428 429-446 157 kranaattia - Anonyymi
pari puuttuvaa lukemaa jatkosodan ammuskulutuksesta eri tykeillä
120 K/78-31: 67 826 kranaattia
155 K/17: 1 335 kranaattia
Jolloin 120-122 mm tykkien ammuskulutus nousee n. 500 000:een (max 513 983) kranaattiin
ja 150-155 mm:n raskailla 600 736 kranaattiin- Anonyymi
sulla puutteellisia ja osin vääriä tietoja parista tykistä:
120 K/78 sillä ammuttu jatkosodassa 128,226. Sitten puuttuu 155 K/77 jolla ammuttu jatkosodassa 59,392. Nämä on JÄYKKÄLAVETTISIA ranskalaisia.
Tuosta 120 K/78 mallista annetut sinun lukemat ovat joustolavettisia versiota. Siis näitä raskaista jäykkälavettisista tulee ammuskulutuksena melkein 180,000 ammusta lisää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
sulla puutteellisia ja osin vääriä tietoja parista tykistä:
120 K/78 sillä ammuttu jatkosodassa 128,226. Sitten puuttuu 155 K/77 jolla ammuttu jatkosodassa 59,392. Nämä on JÄYKKÄLAVETTISIA ranskalaisia.
Tuosta 120 K/78 mallista annetut sinun lukemat ovat joustolavettisia versiota. Siis näitä raskaista jäykkälavettisista tulee ammuskulutuksena melkein 180,000 ammusta lisää.Ei vääriä lukemia vaan puutteellisia. En löytänyt noiden jäykkälavettisten tykkien ammuskulutuslukuja.
Tässä on 105 mm:n keveiden kenttätykkien jatkosodan ammuskulutus: 421 771 ammusta.
Lisäksi 107 mm:n keveiden tykkien 14 195 ammusta ja 114 mm:n (raskaiden?) tykkien 122 136 ammusta. Ainakin kansainvälisesti keveiksi kenttätykeiksi luokitellaan kenttätykit aina 105 mm:n asti.
- Anonyymi
120 - 122 mm raskaitten tykkien ammuskulutus nousee yli 630,000:een kranaattiin ja 150 -155 mm:n raskaitten ammuskulutus 660,128 eli yht lähelle 1.3 miljoonaa ammusta. Kun jäykkälavettiset raskaitten tykkien ammuskulutus lasketaan mukaan.
- Anonyymi
Erityyppisten 75-76 mm:n tykkien ammuskulutus yhteenlaskettuna niillä malleilla mitä oli saatavilla antoi lukemaksi 2 559 238 ammusta jatkosodan aikana. Niistä selvästi eniten koko talvi- ja jatkosodan yleisimmällä tykkimallilla 76 K/02:lla, jolla ammuttiin 1 316 568 ammusta jatkosodassa (ja 265 050 talvisodassa eli reilusti yli puolet kaikista talvisodan kenttätykistön ammutuista ammuksista).
Muilla alle 100 mm:n keveillä kenttätykeillä ammuskulutus jatkosodassa oli:
84/K18(brittiläinen): 106 410 ammusta
87 K/77 tai /95 (eri mallit): 26 717 ammusta
90/K77: 174 148 ammusta
Nämä ynnättynä saadaan 75-90 mm:n tykeillä yht 2 86 6513 ammusta jatkosodan aikana. - Anonyymi
Eli tällaiselta näyttäisi koottuna:
75-76 mm: 2 559 238 ammusta
84-90 mm: 307 275 ammusta
105 mm: 421 771 ammusta
107 mm: 14 195 ammusta
114 mm: 122 136 ammusta
120-122 mm: n.630 000 ammusta
150-155 mm: 660 128 ammusta
203-210 mm: 14 193 kranaattia
229 M/77: 241 ammusta
Jatkosodan alussa kalusto oli vielä voimakkaasti painottunut 75-76 mm tykkeihin sillä 120-122 mm tykkejä oli heinäkuun alussa 1941 vain 116 kpl ja 150-155 mm myös vain 136 kpl. Kesäkuussa 1944 nämä vastaavat lukemat olivat 168 kpl ja 364 kpl. Raskaiden määrä enemmän kuin kaksinkertaistui; 150-155 mm:n lähes kolminkertaistui. Keveissä vain 105 mm tykkien määrä kasvoi (tuplaantui) mutta 75-76 mm tykkien määrä putosi lähes 180:llä.
Niinpä ammuskulutuksen jakauma vuonna 1944 painottui aivan eri tavoin kuin yllä olevassa taulukossa.- Anonyymi
Jatkosodan kenttätykistön ammusten keskipaino oli n. 14.9 kiloa kun se esim. puna-armeijalla oli vuonna 1944 vain 12. 5 kiloa ja edellisenä vuonna vielä sitäkin alempi.
Puna-armeijan tykistön ammuskulutus osoittaa sen olleen keskimäärin suomalaista kevyempää. Krh-ammuksissa jakauma raskaitten ja keveiden välillä oli melko sama suomalaisilla ja neuvostoliittolaisilla v. 1944.
- Anonyymi
Rintamajoukoilla tuskin on ollut kesällä 1944 keveitä heittimiä 1 086 ja raskaita 391. Noissa määrissä on mukana varastossa olleet. Divisioonalla oli 144 raskaita heittimiä yleensä 18 kpl ja keveitä 7 pataljoonalla yht. 21 kpl. 130 pataljoonalla on ollut siis n. 400 kevyttä heitintä. 14 divisioonalla ja 5 prikaatilla raskaita noin 280-300 kpl. Eteenkin kevyistä suurin osa on ollut jemmassa.
- Anonyymi
Axis Forumilla venäläinen keskustelija esitti neuvostoliittolaisen analyysin jossa neuvostotappioista 45% aiheutettiin Talvisodassa luodeilla. Korkein käsiaseilla aiheutettu osuus II maailmansodassa. Saattaa tarkoittaa noin 140 000 kaatunutta tai haavoittunutta sotilasta.
- Anonyymi
Suomen ilmatorjunnan ammuskulutus jatkosodassa:
7.62 mm it-kk: 2,037,030
20 mm: 968,732 ( 124,403 it-tykkien ampumia ps-kranaatteja eteenkin laivasto)
37-40 mm: 507,396 ( 7,960 panssarikranaattia)
75-76 mm: 122,398 (kotiseutu 67,099, merivoimat 42,991)
88 mm: 20,036 (kaikki kotirintaman it:n käyttämiä) - Anonyymi
Saksan kenttätykistön ammusten valmistusmäärät:
1940: 20,290,000 kpl
1941: 9,400,000 kpl (!!! miksi näin vähän?)
1942: 32,500,000 kpl
1943: 56,000,000 kpl
1944: 67,700,000 kpl
Yhteensä lähes 186 miljoonaa kenttätykistön ammusta. Esimerkiksi kuuluisien rakentinheitinten eli Nebelwerferien ammusten valmistusmäärät jäivät huomattavasti pienemmiksi, noin 8-9 miljoonaan rakettiin. - Anonyymi
"1940: 20,290,000 kpl
1941: 9,400,000 kpl (!!! miksi näin vähän?)"
Ranskan sotaretkestä tuli lyhyt ja ammuskulutus on voinut jäädä jopa alle 10 miljoonan...Saksalla on voinut olla varastot täynnä talvella 1941-42 ja terästä on voitu allokoida sukellusveneisiin ja pommeihin. - Anonyymi
Ns. asemasodan jaksoilla oli hetkiä jolloin ammuskulutus nousi täysin vuoden 1941 tasolle jopa sen yli. Esim. kelirikkohyökkäyksen aikaan krh-ammuskulutus oli samalla tasolla kuin vuonna 1941 vaikka taisteluja käytiin pääasiassa vain Syvärin keskivaiheilla 17.Divisioonan alueella. Raskaita tykistöammuksia ammuttiin jopa enemmän.
Patruunakulutus oli myös periodilla 11.4-20.4.42 melkoinen: 9.8 miljoonaa kun se oli hyökkäyskesänä 10 päivän tarkastelujaksoilla keskimäärin 5.1 miljoonaa. Myös tammikuussa (Goran ja Krivin taistelut) patruunakulutus oli suurempi: 6.6 miljoonaa. - Anonyymi
Ammuskulutuksen perusteella hyökkäysvaiheessa 1.7-30.9.41 olisi ollut edellytykset tuottaa vähintäin yhtä suuret tappiot viholliselle kuin talvisodassakin. Syvärin kelirikkohyökkäyksestä kerätty taustatieto jossa selvillä Juri Kilinin kautta saadut todennäköiset tiedot puna-armeijan 7.A tappioista (12,774) lisättynä 10% antaisi lukemaksi 14,000. Mikäli 7.Armeijan tappioista 50% johtui kranaateista, 40% käsiaseiden ammuskulutuksesta ja loput 10% muista syistä (sairastumiset, onnettomuudet, oma tulitus, paleltumiset...) niin yhtä vihollistappiota kohden käytetty noin 1000 patruunaa ja 16 kranaattia.
Talvisodassa tuolla saldolla olisi päästy 125,000 miehen vihollistappiohin (uskottavimmat tutkimukset n. 330,000). Sen sijaan jatkosodan hyökkäysvaiheen osalta jossa vihollinen etupäässä puolustautui tappiot tuskin olleet luokkaa 1 hlö/16 kranaattia ja 1hlö/1000 patruunaa. Olisihan tappiot olleet silloin peräti 295,000-300,000. Todennäköisemmin puolustautuvan alakynnessä olleen vihollisen tappiot ovat olleet vain puolet tuosta. Talvisodassa oli maaleja enemmän, jatkosodan hyökkäysvaiheessa vähemmän. - Anonyymi
Kesällä 1944 puolet jaksosta oli käytännössä asemasotavaihetta jolloin reilun 1½ kuukauden kulutus on ollut jotain luokkaa n. 100 000 krh-kranaattia ja noin 80 000 tykistökranaattia. Tuon muun 1½ kuukauden kulutus onkin sitten ollut lähes 800 000 krh-kranaattia ja yli 950,000 tykistökranaattia. Se olisi ollut 10 päivän periodilla keskimäärin lähes 390,000 kranaattia joista 210,000 olisi ollut kenttätykistökranaatteja.
Asemasodan suurin (?) ammuskulutuksen 10 päivän periodi ajoittuu kelirikkotaisteluun jonka aikana (11-20.4.1942) ammuttiin kaikkiaan 138,696 krh- tai tykistökranaattia. Näistä peräti Aunuksen Ryhmä käytti peräti 61,389 tykistökranaattia sekä sen heittimistö 38,387 krh-kranaattia. Määrät eivät jääneet 10 päivän periodilla paljoakaan jälkeen Tali-Ihantalan taisteluiden kranaattikulutuksesta. 10 päivässä aiheutettiin viholliselle Juri Kilininkin keräämän neuvostoaineiston mukaan yli 12,700 miehen tappiot (todelliset tappiot luultavasti jonkin verran vielä suuremmat). Aunuksen ryhmän taistelut keskittyivät vielä Syvärin linjan keskikaistalle 17.Divisioonan lohkolle jossa sekä suomalaisten että hyökkääjän tappoista kärsittiin yli puolet. Kyllä siis asemasotavaiheessa oli suuriakin lyhyitä ammuskulutusjaksoja.- Anonyymi
Krivin taistelussa 15. -18.9.42 ammuttiin:
76 mm tykistökranaatteja: 10 470
90 mm: 2 430 kranaattia
120 mm kanuunoilla: 1 719
122 mm haupitsilla: 1 945
152/45-C : 269
152 mm haupitseilla: 2 315
155 mm haupitseilla: 1 551
-----------------------------------------
yhteensä......................20 699 kranaattia. Kenttätykistöammusten keskipaino noin 16.4 kiloa
Raskailla heittimillä: 2 582
81 mm heittimillä: 6 500
------------------------------------
yhteensä..................9 082 kranaattia
Kaikkiaan 4 päivässä 29 781 kranaattia. Ammuttu lähes 400 tonnia kranaatteja.
- Anonyymi
Kesän 1944 panssaritorjuntatykkien ammusvarastojen supistuminen oli suhteellisen lievää tuonnon jatkuessa mutta ilmeisesti kulutusta on ollut paljon ja osa määrien vähenemisestä on saattanut myös johtua ammusten joutumisessa vihollisen haltuun. Varastojen putoamisen pääsyy on kuitenkin ollut kulutuksessa.
Esim. 37 mm tykin ammusmäärä putosi 1944 kesä-elokuussa sekä sirpalekranaateilla että panssarikranaateilla tuotannosta huolimatta noin 100,000 eli ainakin 200,000 ammusta on kulutettu tai menetetty sotasaaliina.
45 mm pst-tykkien osalta sirpalekranaattimäärä putosi kesällä 1944 30,000 ja panssarikranaattimäärä 60,000:lla. Sodan päätyttyä varastossa oli lähes 120,000 ps-kranaattia ja 190,000 sirpalekranaattia. Todennäköisesti sirpalekranaatteja on voitu kuluttuu kesällä 1944 noin 50,000 kiihtyneen kotimaisen tuotannon takia.
Käytettävissäni olevista tilastoista ei selviä, paljonko 75 pst-tykeille on hankittu
laukauksia, joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että koko 75 mm kaliberiluokka käsitellään eri yhteyksissä kokonaisuutena. 75 mm pst-tykkien ammuskulutuksesta ei myöskään löydy tietoa. Se tiedetään että Saksasta Suomeen on tuotu 75 K/40:n ps-Iaukauksia 31,970, sirpalelaukauksia 40,007 ja ontelolaukauksia 3,000 kpl kesällä 1944. - Anonyymi
Perääntymisvaiheen vihollistappiot siis kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina, sairasttuneina kesäkuun alusta elokuun puoliväliin olivat noin 170 000 joista lähes 20 000 sairaustapauksia. Siis aseilla tapettiin tai haavoitettiin noin 150 000 vihollussotilasta. Kun huomioidaan "friendly fire" - tappiot voidaan olettaa seuraavaa:
Suomalaisten kuluttamilla 85 miljoonalla patruunalla ja 1 930 000 kranaatilla ( poislukuen pst ja rannikkotykistö) on aiheutettu korkeintaan 130 000 tappiot. Yhtä aiheutettua tappiota kohden on siis kulutettu keskimäärin yli 650 patruunaa ja 15 kranaattia. Mutta on huomioitava myös että miinat, hukkumiset ja monentyyppiset onnettomuudet ovat vieneet osansa eikö maavoimien kranaatit ja patruunat ole todellisuudessa aiheuttaneet edes 130 000 miehen tappioita.
130 000 vihollistappiota esim luodit tuskin aiheuttivat enempää kuin 25% osuuden. Siis jotain 2600 patruunaa per "kellistys". Kranaattien osuus lienee ollut 60% ellei enemmän. Siis 25 kranaattia aiheutettua tappiota kohden kesällä 1944. - Anonyymi
Talvisodassa vihollistappiot oli suhteessa suomalaisten ammys- ja patruunakulutukseen todennäköisesti yli 3 kertaa suuremmat kuin kesällä 1944. Kääntäen - puna-armeija pienensi tappioitaan merkittävästi ja osittain sen vuoksi että mitään talven 1939-40 "uraaa"-ihmismassahyökkäyksiä ei enää harjoitettu.
Jo kesällä 1941 suomalaiset havaitsivat talvisotaan verrattuna puna-armeijan taktiikan kehittyneen ja niinpä suomalaisarvoissa esitettiin että mm puna-armeijan krh toimi usein tehokkaammin ja määrätietoisemmin kuin suomalaisten oma krh.
Tykistössä olisi myös huomioitava että kesällä 1944 suomalaisten ammusten keskipaino oli todennäköisesti lähes tuplasti se mikä talvisodassa joten tykistö ampui ehkä 5 kertaa painavamman ammusmassan kuin talvisodassa. Silti neuvostotappiot vain puolet talvisodan lukemists js kaatuneissa ja haavoihinsa menehtyneissä tuskin edes 30% talvisodan lukemista.
Sekä talvisodassa että kesällä 1944 Päämaja arvioi neuvostotappiot yli 50% suuremmiksi kuin ne tosiasiassa olivat. - Anonyymi
Tämä teki niin hyvää kuulla. Tästä mennään yli heittämällä.
Kiitos ja kumarrus. - Anonyymi
Oliko siitä Nenosen kiekosta apua tarkkuudessa.
- Anonyymi
Kannattaa kiinnittää huomiota että asemasodan aikana on kulutettu keskimäärin lähes 120 000 kranaattia ja 10 miljoonaa patruunaa kuukaudessa eli noin 3.5 miljoonaa kranaattia ja 290 miljoonaa patruunaa. Neuvostosotilaita on kuitenkin kaatunut tai kadonnut (ml sotavangit) koko Suomen rintamalla tuona aikana vain noin 50 000 joista todennäköisesti 1/3 saksalaisia vastaan.
Siitä laskemaan kulutus per aiheutettu peruuttamaton tappio. - Anonyymi
Kuinka monta suomalaista miestä kuoli tai haavoittui suomalaisten omista kranaateista? Oli meinaan sen verran kirjavaa ja osin hyvin vanhaa kalustoa.
- Anonyymi
Tykkiä kohden ammuttiin talvisodassa yhtä monta kranaattia kuin kesällä 1944. Tietenkin on huomioitava että kevyillä tyneillä tuliannokset olivat suurempia kuin raskailla johtuen suhteellisesti kesällä 1944 siis ammuttiin tykkiä kohden enemmän koska silloin vain 30% tykeistä oli enää 75-75 mm kalustoa (talvisodassa 85-90%).
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p561826Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,461608- 521554
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51497Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61485Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61395Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81306Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121271Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41153Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41128