Tuskaa, kärsimystä ja pahaa oloa sekä epäonnea? Kenelekkään ei anneta enempää, mitä hän jaksaa kantaa. Tätä on vaikea uskoa. Epäonnea vuosi vuoden perään. Jokainen uusi vuosi on entistä vaikeampi. Miksi tänne onkin pitänyt syntyä? Mikä merkitys tällä kaikella on? Miksi elämässä joutuu kärsimään kohtuuttoman paljon? Nauttiiko jumala kun hän näkee minun kärsivän? Ainakaan rukouksiin hän ei vastaa. En olisi paljoa menettänyt vaikka olisin tappanut itseni jo 16-vuotiaana, paljolta pahalta olisin säästynyt. Pitkä ja raskas tie tämä on ollut kulkea. Tekisi taas mieli tappaa itsensä. On tämä yksineläminen kaikkien näiden ongelmien kanssa, joita en tähän listaa, kiusaajien vuoksi. On tämä yhtä helvettiä. Elämä on maanpäällinen helvetti, tällaiseksikö jumala minun elämäni halusi luoda? Miksi hän antoi minun syntyä jos tiesi että joudun kärsimään näin paljon? Miksi? Turhaan huudan, kukaan ei auta. Olen ollut yksin yli puolet elämästäni. Lisää tuskaa vaan joka vuosi entistä enemmän ja lisää epäonnea. Kauanko tätä pitää vielä jaksaa?
Mien paljon pitää vielä kestää
Miten_paljon
1552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nouset siitä taivaaseen kuin muutkin muumiot.
Ei ole jumalaa. Ei jumala määrittele ketkä tänne syntyvät. Lisääntyminen ja kuolema on vain luonnollinen asia meille elollisille, niin eläimille, kasveille ja ihmisille. Tää kaikki on vaan hurjaa sattumaa. Ei meistä kukaan pidä huolta.
Jumalaan uskominen on helppo tie löytää rauha sielulle ja minusta se ei ole väärin jos pystyy uskomaan johonkin sellaiseen yliluonnolliseen olentoon jolle ihmiskunta on antanut miehen kropan.
Täysi fakta on, että todellisuudessa me kaikki olemme täällä aivan yksin pieniä osia suuressa universumissa joka on vielä tänäkin päivänä suuri mysteeri. Minusta tämä on kaunis mysteeri, mutta ihmiskunta on luonut tänne oman kauhean järjestelmän ja uskonnot on ollut yksi vahvin tekijä tässä. Uskonnot ovat luoneet syrjimisen.
Toivon, että löydät sisäisen rauhan ja näet maailman laajemmin silmin.
Ja karu totuus on, että voit vain itse vaikuttaa siihen kuinka elämäsi tästä eteenpäin menee.
Yksi apu on hakea apua terapiasta ja jos tuntuu masentuneelta tai ahdistuneelta kannattaa myös kokeilla lääkitystä.
Sun kannattaa ruveta tutkimaan itseäsi ja sisäistä maailmaasi. Ja löytää halusi, se mitä haluat tehdä tämän elämän aikana ennen kuin se on ohi.
Itsekään en olisi halunut syntyä tänne.
Kyllä jumala on olemassa, ei mikään synny ilman luojaa. Jos kävisit taidenäyttelyssä ja seinällä olisi työ jossa ei ole nimeä ja kysyisit että kuka sen on tehnyt? Ja sinullle vastattaisiin, ei kukaan se vain on siinä. Uskoisitko?
Sulla on jotenkin todella typerä ajattelu tapa. Tottakai me ihmiset luomme asioita täällä. Mutta jos olisi jumala hän varmasti loisi tälläkin hetkellä asioita tänne? ..
Uskon että on jokin suuri voima jota emme voi ymmärtää ja se on saanut aikaiseksi tämän maailmankaikkeuden ja jossain välissä tämä kaikki katoaa muuttuu energiaksi joka taas purkautuu ja syntyy uusi asia sekin voi olla samankaltainen maailmankaikkeus kuin tämä?
Tai jos tämä kaikki tapahtuukin sykleissä. Alkuräjähdys jota ennen onkin ollut tällainen maailmankaikkeus joka on lyhistynyt ja kerääntynyt energiaksi jona on purkautunut meidän tunteman alkuräjähdyksessä syntyy tuntemamme maailmankaikkeus joka lopulta taas lyhistyy kerääntyy energiaksi ja räjähdys jne.
Mitä jos elämmekin kaikki nämä syklit samanlailla? Siinäpäs sulle pähkinää purtavaksi vaikka tiedän, että et ymmärrä yhtään mitään mitä sanon koska et ole osannut miettiä jumalaasi sen enempää tai et ole osannut kyseenalaistamaan mitään uskontoon liittyvää. Mutta usko vain ei haittaa. :)
Ei se minun ajattelutapani ole sen typerämpi kuin sinunkaaan. Turha täällä suomi24:n sivuilla on yrittää mitään ”keskustella”.
Täti kasvattaa lasta sanomalla hyi! ja sanomalla tuo on typerää! Kun lapsi tekee tai ajattelee eritavalla mitä hän.
Hah, mitä sitten vaikka sinun ajattelutapasi on minun mielestäni typerä? On varmasti minun ajattelutapa sinusta outo, typerä tai miten sitä ikinä haluat kutsua.. Ja mitenkähän tuo täti asiasi liittyy mitenkään nyt tähän :D
Voihan Jumala olla olemassa, mutta evoluutio itsessään pystyy selittämään paljon paremmin mikä ihmiseen liittyy.
Niin kauan pitää kärsiä kunnes kuolet!
Elämähän on yhtä kärsimistä koko ajan.
Elämähän on summa valintoja. Aina voi valita paremmin. Miksi et tee niin? Olet heikko ihminen ilmeisesti jolla ei ole tahtoa tai suuntaudut vääriin asioihin. Hae apua ja muuta asenteesi ensimmäisenä. Älä valita uhrina vaan ole ole oman elämäsi suunnan näyttäjä. Siitä se lähtee.
Ihan tiedoksi sinulle ettei se ole noin yksinkertaista kaikille. Itsekin olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani ja yrittänyt saada itseni työkuntoon, mutta olen todennut ettei se todellakaan ole helppoa varsinkin jos apu on saatu liian myöhään.
En pidä kommentistasi yhtään..
En ole väittänytkään että se on yksinkertaista. Olen joutunut itsekin paljon tekemään työtä itseni ja itselleni vahingollisten asenteiden ja ajatusmallien kanssa ja voin nykyisin oikei hyvin kiitos lääkityksen ja avun jota olen saanut. Tuo apu on saatu liian myöhään kuvastaa just tuota uhriasennettasi, että joku muu on vastuussa sun epäonnistumisissa.
Ei tarkoita. En syytä ketään muuta kuin itseäni siinä etten uskaltanut hakea apua aiemmin...
Kauanko kävit terapiassa? Vai kävitkö ollenkaan ja kauanko meni siihen, että pystyit hallitsemaan vahingollisia ajatusmallejasi ja käyttäytymistäsi?
En ole käynyt missä pitkissä terapioissa, muutamia lyhyitä ja akuuttipätkiä on ollut. En usko asioiden jatkuvaan kelailuun menneisyydestä kun niille ei voi enää mitään. Olen yrittänyt kaikella tavalla keskittyä nyky hetkeen ja tulevaan. En väitä että näin on jokaisen kohdalla. terapia voi olla hyväkin asia. Lääkitys on auttanut eniten. Mieliala lääkkeet tasaa ne pahoimmat syöverit joissa ei ollut todellakaan valoa tunnelin päässä ja rauhoittavia joudun käyttämään aika usein vähän tilanteista riippuen. olen hyväksynyt asian että ilman lääkkeitä en tule toimeen.
Lisäksi yritän huolehtia tarkkaan syömisestä ja liikunnasta ja unesta. Koska terve mieli terveessä ruumiissa.
Lääkkeet on tasoittaneet mielen että olen voinut neutraalisti miettiä elämääni ja missä kohtaa voin valita toisin että asiat eivät olisi niin raskaita ja vaikeita. Aikaa on varmaan mennyt noin pari vuosikymmentä että tajusin mikä mättää ja miten siitä edeltään siihen että ei mättäisi. Varmaan joka päivä on lopun elämää työtä tehtävä mutta tällä hetkellä olen onnellinen ja hyvin voiva ja ero pahimpiin aikoihin on melkonen.
Hyvä että olet löytänyt keinot saada elämääsi paremmaksi ja voit nyt hyvin.
Ei siellä terapiassa aina käsitellä niitä menneitä asioita. Vaan tämän hetken vaikeuksia, kuten minulla kongitiivista käyttäytymisterapiaa. Koska minulla on ongelma että "pelkään" ihmisiä, sosiaalisiatilanteita yms. Eli minulla on sellainen ihana vaiva kuin sosiaalisten tilanteiden pelko jota olen monta vuotta koittanut lieventää ja saada siedettäväksi, joka osaltaan aiheuttaa minulle ahdistusta ja masennusta.
Sanon vaan, että asiat eivät ole mustavalkoisia