Läheisen sairastuttua parantumattomaan syöpään elämä muuttuu täysin.
Päivän rutiinit rikkoontuvat ja aika pysähtyy.
Enää ei tehdä samoja yhteisiä asioita. Sukset edelleen kesäteloilla ja kesän marjastus ja kalastusreissut ovat vain muistoja menneiltä vuosilta.
Puolisoni kuihduttua päivä päivältä on raastavaa, kun tietää mihin se johtaa.
Mihin purkaa kiukkua ja pahaa oloa? Välillä tulee kiukuteltua täällä ja kohdistettua turhautuneisuus viattomiin ihmisiin. Sitten on katuva mieli ja haluais pyytää anteeksi.
Jospa Jumala antaisi anteeksi ja soisi kaikkea hyvää niille, joita kohtaan minulla on ollut paha tahto.
Itkettää, ahdistaa ja kehon kivut sekä masennus ravistelevat, mutta on vain jaksettava ainakin siihen saakka, kun hän jaksaa elää.
Miksi pitää olla tuollaisia sairauksia olla? Ihminen on mennyt kuuhun ja tehnyt monenlaisia saavutuksia, mutta syöpiä ei ole vielä täysin taltuttanut.
Päivän rutiinit rikkoontuvat ja aika pysähtyy.
Enää ei tehdä samoja yhteisiä asioita. Sukset edelleen kesäteloilla ja kesän marjastus ja kalastusreissut ovat vain muistoja menneiltä vuosilta.
Puolisoni kuihduttua päivä päivältä on raastavaa, kun tietää mihin se johtaa.
Mihin purkaa kiukkua ja pahaa oloa? Välillä tulee kiukuteltua täällä ja kohdistettua turhautuneisuus viattomiin ihmisiin. Sitten on katuva mieli ja haluais pyytää anteeksi.
Jospa Jumala antaisi anteeksi ja soisi kaikkea hyvää niille, joita kohtaan minulla on ollut paha tahto.
Itkettää, ahdistaa ja kehon kivut sekä masennus ravistelevat, mutta on vain jaksettava ainakin siihen saakka, kun hän jaksaa elää.
Miksi pitää olla tuollaisia sairauksia olla? Ihminen on mennyt kuuhun ja tehnyt monenlaisia saavutuksia, mutta syöpiä ei ole vielä täysin taltuttanut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuttu asia, mutta puritko kiukkusi vain puolisoosi?
En koskaan pura kiukkua puolisooni. Hänellä on muutenkin kestämistä sairauden kanssa.
Surullinen kirjoitus suoraan sydämestä..
Tähän alle olen kirjoittanut ajatuksia sairastumisesta. Toivottavasti niistä on jotain hyötyä. En väitä että osaan auttaa, mutta yritän kuitenkin jos edes vähän voisi auttaa.
Kaikki me vain ollaan alttiita sairauksille.
Sitä ei ole mukava ajatella, koska se tekee mielen yleensä ahdistuneeksi tai surulliseksi.
Voiko sairastumisen mahdollisuutta ajatella ilman negatiivisia tunteita?
Kehomme on luonnon tuote, emmekä sitä "itse" omista, emmekä hallitse. Kuten emme muutakaan luontoa. Se on kaikki muuttuvaa ja pois menevää. Ankaria totuuksia, mutta niissä ei ole mitään uutta. Sairastumisen ei oikeastaan pitäisi olla kenellekään meistä mikään yllätys.
Kehon oman sairauden lisäksi ei ole kuitenkaan mitään hyötyä olla myös ahdistunut, pelokas tai surullinen. Jos kehomme olisi oikeasti meidän omamme, voisimme päättää itse sairastuuko se vai ei. Emme omista ja hallitse kehoamme. Se toimii enimmäkseen itsekseen.
Jos osaatte englantia, niin uskon että tämän videon kuuntelemisesta ja katsomisesta on apua tuossa tilanteessa: Youtube: "How the Wise See Cancer - Part 1"
Jaksamisia!
Kiitos. Harmi, kun en osaa englantia😥
Lapset ja lastenlapset voivat suomentaa
Nauttikaa toisistanne, sillä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. Meillä aika hiipuu, kuin hiillos.