Syvällä Joella

Leiriydyimme majalle. Kaj-Erik oli ollut koko päivän vapiseva ja valkoinen kuin haamu. Saunassa hän viimeinen avautui.
- Muistatko sen lampaan, sen Prinsessan jonka yli ajoimme tänne tullessa?, Kaj-Erik kysyi.
- Lampaan? Ai, sen. Muistan hämärästi, sanoin ja raavin parransänkeäni.
- Joe todella, todella, todella rakasti sitä lammasta, Kaj-Erik sanoi. Ja pelkään että hän saa kuulla tapauksesta ja hautoo kostoa.
- Vai niin, entä sitten?, sanoin ja siemailin viskiäni. Sauna toi viskin aromit parhaiten esiin.
- Et taida tuntea Joea? Haluatko että kerron hänestä lisää?, Kaj-Erik sanoi.
- Enpä oikeastaan halua, sanoin, mutta aavistin että kohta saisin kuulla paikallisen sekopään surullisen elämäntarinan.

- Kerron kuitenkin, Kaj-Erik sanoi ja jatkoi: Joe on paikallinen sekopää, poikamies, kuten kaikki muutkin näillä seuduilla. Naisia täällä ei juurikaan näy. Hän on kuitenkin hyvin viriili ihminen, joten loput varmaan arvaatkin.
- No joo, sanoin.
- Hän on myös erittäin isokokoinen, noin kaksimetrinen ja varsin roteva. Hän harrastaa aseita ja itsepuolustustaitoja. Hän ei ole kovin terävä-älyinen, mutta on silti suorittanut erämaataistelijan kolmannen asteen tutkinnon armeijan kenttätaisteluyksikössä, Kaj-Erik sanoi.
- No joo, sanoin ja siemailin viskiäni.
- Lisäksi hän on arvaamaton. Hänellä on jokin vakava sairaus, jonka hän sai linnatappelussa.
- Linnatappelut yltyvät joskus varsin rajuiksi, sanoin. Minulla oli itselläkin kokemusta linnatappelusta. Silmään työnnetty hammasharja oli sellaisissa leikeissä pientä.

Samassa saunan oveen koputettiin kolme kertaa.

Käskin tulijaa astumaan sisään. Sisään astui pienikokoinen heppu, jonka silmät olivat viiruina.
- Hei, olen Little-Max, heppu sanoi.
- Hei vaan, sanoin.
- Joe on raivona ja hautoo kostoa, Little-Max sanoi ja jatkoi: löysimme Prinsessan raadon tienvarresta ja jäljet johtivat tänne.
- Vai niin, sanoin.

Kaj-Erik vapisi kauttaaltaan.

- Sillä tiellä on autolla ajaminen kielletty, Little-Max sanoi.
- Sitä me emme voineet tietää, sanoin.
- Siellä on 2x3 metrinen kyltti, joka kieltää autoilun alueella. Se alue on tai oli Prinsessan valtakuntaa, Little-Max sanoi.
- Oli sumuista tai aurinko häikäisi, emme nähneet kylttiä, sanoin.
- Ajoimme kovaa emmekä reagoineet kylttiin, Kaj-Erik änkytti ja jatkoi: lammas seisoi keskellä ajoväylää ja jäi alle pahemman kerran, sori siitä.
- Joka tapauksessa Joe on nyt raivoissaan. Meitä on kahdeksan sissisotakoulutuksen saanutta miestä. Aloitamme jahdin keskiyöllä, Little-Max sanoi.
- Vai niin, sanoin.
- Te näytätte muuten varsin herkullisilta siellä saunan lauteilla. Katsokaa että joka paikka tulee puhtaaksi, Little-Max sanoi ja kouraisi muniaan ja poistui.
- Kaikenlaisia paikallisia sekopäitä nämä syrjäseudut päällään kantavatkin, sanoin Little-Maxin lähdettyä.
- Niin, Kaj-Erik sanoi. Hän oli jälleen valkoinen kuin haamu.
- Otitko muuten banjon mukaan, kysyin piristääkseni Kaj-Erikiä. Olin haaveillut rauhallisesta metsästysviikonlopusta ja siihen kuului ehdottomasti banjomusisointi.

- Banjo on autossa, Kaj-Erik sanoi.

Autolla huomasin että kaikki renkaat olivat puhkotut. Ajoneuvo oli nyt toimintakyvytön. Tihutyö oli selvästi Little-Maxin ja hänen viidakkoveitsensä tekosia. Viidakkoveitsen kahva oli pilkottanut Little-Maxin selkäkotelosta tämän seisoessa saunan ovella. Huomasin että auton etusäleikköön oli survoutunut lampaan pää. Se pitäisi puhdistaa ennen kuin lähtisi paluumatkalle. Joe voisi puhdistaa sen samalla kun Little-Max paikkailee renkaita, ajattelin.

Näppäilin banjosta kantrimusiikkia ja siemailin viskiä istuskellen keinutuolilla, joka oli nostettu ulkoterassille. Kaj-Erik tuli saunasta. Hän näytti edelleen ankealta.

- Tiedätkö mitä kello on?, Kaj-Erik kysyi,
- En tiedä, sanoin.
- Se on puoli kaksitoista. Meillä on puoli tuntia aikaa paeta metsään.
- Minä menen metsään vasta huomenna. Tänään istun tässä, sanoin ja näppäilin banjoa.
- Minua suoraan sanottuna hirvittää, Kaj-Erik sanoi ja tähyili pimeään metsään. Hän jatkoi: eniten minua hirvittää se, mitä he tekevät minulle kun ovat saaneet minut kiinni, se on julmaa ja väärin, myös kirkko tuomitsee sellaisen. Joudun helvettiin!

Laskin käteni Kaj-Erikin olkapäälle.

- Rauhoitu, ei ole mitään hätää, ei ole mitään hätää, toistelin matalalla äänellä. Kaj-Erik rauhoittui. Heillä on heikko kohtansa, ja sinä, Kaj-Erik, tiedät mikä se on. Katsopas, Kaj-Erik, nyt tehdäänkin sillä lailla että jotta pahimman pelkoksi välttämiseksi sinä, Kaj-Erik, pukeudut naiseksi.

Kaj-Erikin suu loksahti auki. Ehkä hän aavisti että oli kehittänyt nerokkaan suunnitelman jonka avulla pääsisimme pälkähästä ja välttäisimme helvetin tulen.

Hain autosta leningin ja huulipunaa ja koruja sen sellaisia naamioitumistarvikkeita. Tuota pikaa Kaj-Erik oli valmis.
- Näytät hyvältä... tai ainakin riittävän hyvältä. Kyllä me nyt varmasti vältämme helvetin lieskat, sanoin.
- Niin, sanoi Kaj-Erik ja jatkoi: olen silti aavistuksen huolissani.
- Älä suotta, kaikki menee parhain päin. Heitä on vain kahdeksan, sanoin ja jatkoin: Vain kahdeksan sotahullua paikallista sekopäätä, jotka himoitsevat mitä tahansa lämmintä koloa. Mitä he meille voisivat?
- Niin, sanoi Kaj-Erik ja puuteroi naamaansa.
- No niin, mennäänpä ulkoterassille istumaan ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan, sanoin ja nappasin banjon kainaaloni.

Istuin kiikkutuolilla ja näppäilin banjoa. Kantrimusiikki oli aina ollut lähellä sydäntäni. Sivukorvalla kuuntelin mökin ympäristön ääniä. Vaikutti siltä että olimme keskellä piiritystä.

Kuulin rapinaa, askelia, kranaattien kolinaa toisaan vasten, käsiaseiden sekä kiväärien latausääniä. Jollakin heistä oli myös armeijan sinko mukanaan, kuulin sen äänistä. Olin itsekin ammuskellut singolla nuoruudessani. Välillä huhuili pöllö. Puristin Kaj-Erikiä tissistä. Sivusilmällä näin kuinka metsässä välähti, sen täytyi Little-Maxin viidakkoveitsi. Päättelin että hän kantoi sitä hampaissaan ryömiessään piemeässä metsässä kohti erämaamajaa.

Jatkoin Kaj-Erikin puristelua. Se toimi. Pian auton takana näkyi valtava hahmo. Alkoi myös kuulua matalaa mölinää. Joe on saanut vainun, ajattelin.

- Mennäänpä sisälle nyt, sanoin Kaj-Erikille, jolle tuotti hankaluuksia kävellä korkokengissä, ja jatkoin: Illan hauska osuus taitaa olla alkamassa.

Asetuin oven taakse. Minuutin päästä Joe rynnäköi sisään Little-Max kannoillaan. Joe seisoi ovella pistooli kädessään. Potkaisin pistoolin ilmaan. Se lensi Kaj-Erikille. Paiskasin oven kiinni Little-Maxin nenän edestä ja kaadoin Joen. Kaj-Erik asetti pistoolin piipun Joen otsalle. Menin terassille ja käskin syväjokelaisia antautumaan.

Little-Max antautui heti. Perässä tulivat Reikärauta-Rick, Silmäpuoli-Sam, Hullu-Jack, Aivovamma-Andrew, Tappaja-Nick, Sota-John ja Natsi-Bill.

- Teitä olikin yhdeksän, sanoin ja katselin raskaasti aseistautunutta joukkiota.
- Little-Maxilla on huono laskupää, sanoi Tappaja-Nick ja irvisti niin, että mustat hampaat näkyivät.
- Minä laskin meitä olevan kuusi, sanoi Hullu-Jack.

Niinpä niin, ajattelin. Mitäpä väliä on lukumäärillä ja sen sellaisella niin sanotulla sivistyksellä täällä pimeässä erämaassa ja paikallisten sekopäiden kansoittamalla syrjäseudulla, Syvällä joella.

Joe tuli myös terassille.

- En tiedä mikä minuun meni. Näin naisen ja hyökkäysstrategia suli samantien. Lähdin vain naista kohti. Aivoni olivat kuin sumussa, Joe sanoi.
- Sellaista sattuu. Täälläpäin ei taida naisia juuri näkyä?, kysyin.
- Kuusivuotta sitten näkyi yksi, Reikärauta-Rick sanoi: minun isoäitini kävi nimittäin kylässä.
- Mitäs me teille tehtäisiin, sanoin ja siemailin viskiäni ja jatkoin: kävisikö sinulle, Kaj-Erik, joukkoteloitus?
- Sotavankien teloittaminen on rikos, Kaj-Erik sanoi ja jatkoi: ainakin sivistyneessä maailmassa.
- Sotavankien teloitus on hyvä idea!, Natsi-Bill sanoi.
- Kannatetaan, sanoi Hullu-Jack.
- Kannatetaan, sanoi Aivovamma-Andrew.
- Mietitään vielä, sanoi Joe.
- Häipykää ja laittakaa auto huomenna kuntoon, sanoin.

He häipyivät pimeään metsään mistä olivat tulleetkin. Yö oli kuulas, avaruus mittaamaton. Huomenna tapettaisiin monta eläintä.

Mahtavaa kerrontaa! Hienoja nuo kohdata [kuvailu, kuvailu], Syvällä joella. Kolmanteen sellaiseen sen täytyy sitten päättyä(?)