Syöpä määrää elämää

Läheisen sairastuttua parantumattomaan syöpään elämä muuttuu täysin.
Päivän rutiinit rikkoontuvat ja aika pysähtyy.
Enää ei tehdä samoja yhteisiä asioita. Sukset edelleen kesäteloilla ja kesän marjastus ja kalastusreissut ovat vain muistoja menneiltä vuosilta.
Puolisoni kuihduttua päivä päivältä on raastavaa, kun tietää mihin se johtaa ihan lähiaikoina.
5 vuotta on ollut toivoa ja epä toivoa, kunnes mitään ei voida tehdä.

Mihin purkaa kiukkua ja pahaa oloa? Välillä tulee kiukuteltua täällä ja kohdistettua turhautuneisuus ja paha olo viattomiin ihmisiin. Sitten on katuva mieli ja haluais pyytää anteeksi.
Jospa Jumala antaisi anteeksi ja soisi kaikkea hyvää niille, joita kohtaan minulla on ollut paha tahto.

Itkettää, ahdistaa ja oman kehon kivut sekä masennus ravistelevat, mutta on vain jaksettava ainakin siihen saakka, kun hän jaksaa elää. Tämä on meille viimeinen pysähdys.

Miksi pitää olla tuollaisia sairauksia olla? Ihminen on mennyt kuuhun ja tehnyt monenlaisia saavutuksia, mutta syöpiä ei ole vielä täysin taltuttanut.