Mikä järkevin vaihtoehto: ostaa asunto velattomana, vai velkaa?

Et mainitse tarkemmin ikääsi tai taloudellista tilannettasi, mutta jos eläkeikä on kolkuttelemassa ovella muutaman(?) vuoden kuluttua ja edessä on vain epävarmoja määräaikaisuuksia ennen sitä, et edes välttämättä saa asuntolainaa. Maksukyvyllä on suuri merkitys lainan saannissa, eivätkä pankit ole järin innostuneita pelkistä määräaikaisuuksista. Huomaa myös että mahdollisen lainan lisäksi maksat aina yhtiövastiketta jos ostat asunto-osakkeen taloyhtiöstä, oli kyseessä sitten uudempi tai vanhempi kerrostalo tai rivitaloasunto. Lisäksi maksat rahoitusvastiketta jos taloyhtiöllä/osakkeellasi on lainaa (esim. rakennus- tai remonttivelkaa). Omakotitalossa et maksa vastikkeita, mutta vastaavasti sitten joudut maksamaan kiinteistön kaikki kulut (kiinteistövero, lämmitys, jäte- ja vesimaksut, mahdolliset tiemaksut, kiinteistön remontit jne.) omasta pussistasi. Tämän takia vuokralla asuminen ei ole huono vaihtoehto, on tilanteita joissa se on taloudellisesti kannattavampaa kuin omistusasuminen. Kun asut vuokralla, maksat maksimissaan vuokran mahdollisesti sähkön, veden ja autopaikan kuukausittain eikä sinun tarvitse huolehtia muista kiinteistöön liittyvistä maksuista. Kun asut omistusasunnossa, lainan lyhennys on minimi mitä maksat, ja sen päälle tulee sitten kaikki muu. Omistusasumisessa täytyy siis olla joustovaraa budjetissa, lisämenoja tulee aina.

Ulkomaille muuttaminen on toki aina vaihtoehto jos kielitaitoa riittää ja työpaikka löytyy. Kun ikääkin ilmeisesti kuitenkin on jo, niin kannattaa kuitenkin ensin selvittää eläkkeen karttuminen kohdemaassa ulkomaalaisena, samoin kuin se että miten Suomessa kerrytetty eläke maksetaan kohdemaahan (pitääkö eläkkeellä ollessa esimerkiksi asua osa vuodesta Suomessa jotta eläkkeen maksu ei katkea). En myöskään olisi heti ostamassa asuntoa, vaan asuisin jonkin aikaa vuokralla jotta ehtisin tutustua maahan/alueeseen ja päättää haluanko edes asua siellä. Sosiaalisten suhteiden luominen ulkomaalaisena ei ole itsestäänselvyys, ja toiseen maahan muuttaminen tarkoittaa myös täysin uuden byrokratian (verotus, terveydenhuolto, sosiaalietuudet, viranomaisvaatimukset jne.) selvittämistä. Esimerkiksi norjalainen verotus poikkeaa suomalaisesta, eikä palveluja ole digitoitu samalla lailla kuin Suomessa.

Jos nykyinen työsi mahdollistaa sen ja omistusasuminen on ehdoton vaatimus, niin näistä vaihtoehdoista kallistuisin luultavasti vaihtoehtoon 3. En siinäkään tilanteessa olisi heti ostamassa, vaan asuisin aluksi vuokralla jotta näkisin miten kotiudun uudelle paikkakunnalle. Tässä vaihtoehdossa on kuitenkin huomioitava se, mitä muutto tarkoittaisi muiden kulujen ja oman elämänlaadun osalta. Ei ole mitään järkeä muuttaa, jos kulut nousevat aiemmalle tasolle esim. pidentyneen työmatkan takia, tai jos pidentyvä työmatka tarkoittaa elämänlaadun heikkenemistä. Itselleni esimerkiksi päivittäisen työmatkan piteneminen tunnilla tai kahdella tarkoittaisi selvää eitä muuttamiselle. Antamillasi tiedoilla kuitenkin itse asuisin vuokralla ja jatkaisin säännöllistä säästämistä eläkeikään asti, jonka jälkeen laskisin millaiseen asuntoon säästöt riittävät ja jäisi vielä puskurivaraakin remontteja ja yllättäviä kuluja varten. Missään tilanteessa kaikki varat eivät saa olla kiinni omistusasunnon seinissä, vaan liikkumatilaa pitää olla yllättävien menojen tai elämänmuutosten varalta.

Jos tuollaisen kysymyksen esittää, niin.... Jos on kerran rahaa ostaa käteisellä, niin miksi velkaa?