Yksinäisyys ja yksin oleminen ei ole sairaus, vika tai vamma. EI, EI ja EI!
Yksin ja omilla ehdoilla oleminen on kivaa. Jette kivaa!!!!
Totaalisen Itsenäinen ja yksinäinen elämä on vapauttavaa ja helppoa kun sen pitkien mutkien kautta oivaltaa. Olenko itsekäs vai itsenäinen? Autanhan minä lasta ja vanhusta tai ketä vaan avuntarpeessa olevaa kaupungilla, kaupan kassajonossa, hyllyjen välissä jne... Mutta, mutta.
Meni kolme yksinäistä vuotta ennen kuin pääsin siitä selvyyteen. Ensimmäinen vuosi oli syvältä hanurista. Sitten helpotti.
Nyt saan katsoa telkusta mitä huvittaa tai jättää kaiken katsomatta. Kuuntelen sitä musiikkia josta pidän tai olen kuuntelematta yhtikäs mitään. Tai kuuntelen jus sitä mistä en pidä.
Koti on hiljainen silloin kun niin haluan. Nukkumaan menen, eikä kukaan vie peittoani...
Menen kävelylle silloin kun huvittaa. Luontoon menen tai kaupungille ihan miten vaan milloinkin aatos vie.
Metsässä ei kukaan kailota ja pelkää eksyvänsä ja syykö olisi minun jos niin kävisi? Häh? En kerää marjoja tuleville sukupolville säästääkseni enkä ole sienineuvoja tai suunnistuksen opettaja. En ole selviytyjäkään.
Syön juuri niin kuin itse milloinkin haluan. On vain omat pyykit pestävinä. Rahat käytän tai säästän kuten haluan. Köyhäilen kun on köyhäiltävä... yleensä on. En maksa muiden velkoja tai autoja, asuntoja, elämistä...
Kotini kalustan itseäni varten, en toista ihmistä tai edes vieraita ajatellen. Kovin on kaunista näinkin.
Harrastan mitä milloinkin mieleeni juolahtaa tai pidän kiinni entisistä... mistä ihan itse pidän eikä kukaan arvostele.
Olen just niin tyhmä, tietämätön tai nokkela ja viisas kuin mikä milloinkin tilanne on. Jaa juu, eikä edes tarvitse kehuja tai moitteita keneltäkään "odottaa" tai saada.
Pukeutua ja laittautua ei tarvitse ketään miellyttääkseni. Kalsaripäiviä voin viettää, jos siltä tuntuu. Tai voin laittautua ja pynttäytyä, ihan miten vaan.
Parisuhde- tai muitakaan vaatimuksia ei ole. Ei tule vastaan sitä tilannetta onko minut ymmärretty oikein vaiko totaalisen väärin.
Mielipiteeni asiasta kuin asiasta ovat omiani, eikä niitä kukaan väheksy. Jos asioita monelta suunnalta tutkittuani, muutan kantaani kukaan ei hauku minua tuuliviiriksi tai sitten muka olevinaan tietoviisaaksi tms. On yks hailee mitä mietin. Mieluummin nyt usean vuoden yksinäisyyden jälkeen en mieti yhtikäs mitään. Maailma menee niin kuin menee. Sekin on yksi ja sama hailee ja se hailee on ruskee.
Yksin ja omilla ehdoilla oleminen on kivaa. Jette kivaa!!!!
Totaalisen Itsenäinen ja yksinäinen elämä on vapauttavaa ja helppoa kun sen pitkien mutkien kautta oivaltaa. Olenko itsekäs vai itsenäinen? Autanhan minä lasta ja vanhusta tai ketä vaan avuntarpeessa olevaa kaupungilla, kaupan kassajonossa, hyllyjen välissä jne... Mutta, mutta.
Meni kolme yksinäistä vuotta ennen kuin pääsin siitä selvyyteen. Ensimmäinen vuosi oli syvältä hanurista. Sitten helpotti.
Nyt saan katsoa telkusta mitä huvittaa tai jättää kaiken katsomatta. Kuuntelen sitä musiikkia josta pidän tai olen kuuntelematta yhtikäs mitään. Tai kuuntelen jus sitä mistä en pidä.
Koti on hiljainen silloin kun niin haluan. Nukkumaan menen, eikä kukaan vie peittoani...
Menen kävelylle silloin kun huvittaa. Luontoon menen tai kaupungille ihan miten vaan milloinkin aatos vie.
Metsässä ei kukaan kailota ja pelkää eksyvänsä ja syykö olisi minun jos niin kävisi? Häh? En kerää marjoja tuleville sukupolville säästääkseni enkä ole sienineuvoja tai suunnistuksen opettaja. En ole selviytyjäkään.
Syön juuri niin kuin itse milloinkin haluan. On vain omat pyykit pestävinä. Rahat käytän tai säästän kuten haluan. Köyhäilen kun on köyhäiltävä... yleensä on. En maksa muiden velkoja tai autoja, asuntoja, elämistä...
Kotini kalustan itseäni varten, en toista ihmistä tai edes vieraita ajatellen. Kovin on kaunista näinkin.
Harrastan mitä milloinkin mieleeni juolahtaa tai pidän kiinni entisistä... mistä ihan itse pidän eikä kukaan arvostele.
Olen just niin tyhmä, tietämätön tai nokkela ja viisas kuin mikä milloinkin tilanne on. Jaa juu, eikä edes tarvitse kehuja tai moitteita keneltäkään "odottaa" tai saada.
Pukeutua ja laittautua ei tarvitse ketään miellyttääkseni. Kalsaripäiviä voin viettää, jos siltä tuntuu. Tai voin laittautua ja pynttäytyä, ihan miten vaan.
Parisuhde- tai muitakaan vaatimuksia ei ole. Ei tule vastaan sitä tilannetta onko minut ymmärretty oikein vaiko totaalisen väärin.
Mielipiteeni asiasta kuin asiasta ovat omiani, eikä niitä kukaan väheksy. Jos asioita monelta suunnalta tutkittuani, muutan kantaani kukaan ei hauku minua tuuliviiriksi tai sitten muka olevinaan tietoviisaaksi tms. On yks hailee mitä mietin. Mieluummin nyt usean vuoden yksinäisyyden jälkeen en mieti yhtikäs mitään. Maailma menee niin kuin menee. Sekin on yksi ja sama hailee ja se hailee on ruskee.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mikä on hanuri? kysyn vaan?
On noinkin, mutta yksinäisenä ja yksin asuvana väitän että parisuhteessa olevat ja sosiaalisesti aktiivista elämää elävät ovat onnellisempia.
Ruoho ei oo vihreempää aidan toisella puolella. Koeta vaikka.
Voi se olla. En voi varsinaisesti koettaa kun ei ole laajaa ystäväpiiriä, puolisoa tai ekstroverttiä luonnetta.
erakkona olo on ihanaa. synymäpäivänäni yksin laikkasi kakun onnittelin itseni. koirani oli vierssäni kysyin onko hyvä meininki niin sain itseni nauramaan onnellisesti tuntui niin koomisen ihanalta tajusin miten valtavasti rakastan itseän. ja koiraani ja lapsiani ja miestäni en tarvitse joukkoja ympärilleni . mutta omien lasten seura on ihaninta mutta kun osaan niin ollayksinkin koiran kera.
ei ole mitään hyvää.
Voi että aloittaja ilmaisi asian hyvin!
Niin samaa mieltä!
Parasta tuo kaikki plus se että oppii niin paljon.
Naisimmeisenä oon oppinut esim talonpidosta paljon. Tuossa justiin tulin ulkoa talon maalia rapsuttelemasta.
Päätin nimittäin maalata talon tänä kesänä. Serkkupoika kertoi että ensteks pittää entinen maali rapsutella pois. Asun etelämpänä ja täällä ei oo enää lunta.
Ei tartte kenellekään sapuskoita laitella eikä kalsareita pestä, eikä raivailla toisen jälkiä.
Menee nukkumaan silloin kun ihteä väsyttää, valitsee tv.kanavat itse (paitsi että on niin huonoa ohjelmaa, että en paljon katsele), saa kuljeskella kotona missä kuteissa haluttaa eikä tartte viehättää ketään.
Eikä tartte olla sairaanhoitaja jollekin ukonkönttyrälle ja katsella kun se löhöilee.
Suosittelen yksinolemista!
Minäkin viihdyn yksin. Olen itseni paras kaveri, tulen toimeen itseni kanssa. Talous on joskus tiukoilla, muuta kielteistä en yksin olemisessa ja yksin asumisessa näe.
Olisi kammottavaa, jos joku roikkuisi koko ajan lahkeessa tai tarvitsisi huoltaa tai hoitaa jotakuta tai jotain.
Yksinäisyys karaisee.
Jos kestää vuodenkin sitä kamalaa sisältäpäin kalvavaa tyhjyyden ja yksinäisyyden tunnetta, pakkohan siinä on kasvaa henkisesti vahvemmaksi henkilöksi.
Samalla myös oppii olemaan yksin, koska muut ihmiset eivät yksinäiselle tarjoa hyvää sosiaalista elämää.
Totta mooses, yksinäisyys on oppimiskokemus. Tämä on sen hyvä puoli.