Oli pakko tulla tänne aukaisemaan. En kirjoita ilkkuakseni tms. vaan kunhan tuntojani aukaisen tänne, ehkä juuri siksi, että niin monta vuotta ajattelin toista ja kävin näitä tunteita läpi.
Mutta ei enää! Olo on ihmeen vapautunut! Ihan kuin olisin vihdoin päässyt eroon jostain todella painavasta. Kävin kokeeksi tiirailemassa fb sivuja ja ei mitään tunnetaa enään. Täysin yhdentekevä, niin kuin pitää ollakkin. Toivottavsti emme enää ikinä kohtaa tai muutenkaan ole tekemisissä. Vajaa 6 vuotta tätä suurinpiirtein kesti. Ja oli muuten todellinen testi itsellenikin. Ja kun tarkemmin vielä mietin, niin ei hänen elämänsä kyllä kateeksi käy, vaikka omassanikaan ei juuri nyt hurraamista ole. Naiselle Helsinkiin.
Jos joku kommentoi, niin lueskelen mielelläni.
Mutta ei enää! Olo on ihmeen vapautunut! Ihan kuin olisin vihdoin päässyt eroon jostain todella painavasta. Kävin kokeeksi tiirailemassa fb sivuja ja ei mitään tunnetaa enään. Täysin yhdentekevä, niin kuin pitää ollakkin. Toivottavsti emme enää ikinä kohtaa tai muutenkaan ole tekemisissä. Vajaa 6 vuotta tätä suurinpiirtein kesti. Ja oli muuten todellinen testi itsellenikin. Ja kun tarkemmin vielä mietin, niin ei hänen elämänsä kyllä kateeksi käy, vaikka omassanikaan ei juuri nyt hurraamista ole. Naiselle Helsinkiin.
Jos joku kommentoi, niin lueskelen mielelläni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Komppaan tätä👍
Itsellä sama feelinki, tosin vaan miehestä. Kauan kesti. Nyt jotenkin tunne vaan päästänyt otteesta. Mahtava olo. Ehkä voin rakastuakkkn johonkin aitoon ❤️ Tämä ei mene Etelä- Suomeen.
Kaikkea kivaa sullekkin kevääseen.
Pientä katkeruutta kuitenkin havaittavissa.
Katkeruutta sen verran kyllä, että tyhmänä hukkasin niin monta vuotta ikävöidessä. Hölmö minä.
Mikä sai tänne kirjoittaa sitten? Miksi olit ikävöinyt noin kauan elättelitkö toiveita että hän vapautuisi vai mikä teidän tilanteenne oli?
Se sai kirjoittamaan, kun olen mourunnut tällä palstalla tyhjyyteen. Eräänlainen tilinteko tämän palstan kanssa. Toiveet menivät jo hyvän aikaa sitten, mutta eihän noita tunteita voi käskeä, vaikka kuinka yrittäisi. Ja tilanne oli jo muutenkin ihan mahdoton, kun meille oli ja on edelleen ihan erilaiset elämäntilanteet. Tähän pisteeseen, kun olen päässyt, niin toivon, että ei olla missään tekemisissä, jotta ei vahingossakaan tule tilaisuutta noiden tunteiden roihahtaa uudelleen. Nyt ensimmäistä kertaa vuosiin on mennyt useampia päivä, että hän ei ole ollut mielessä, niin kuin aikaisemmin.