Historian

Lähi-idän tilanne on maailman visaisimpia konflikteja ja kaikki yritykset ongelman ratkaisemiseksi ovat toistaiseksi olleet turhia. Tilanne näyttää muuttuvan päivä päivältä vaarallisemmaksi. Mitä Jeesus sanoi asiasta?

On huolestuttavaa, kuinka monet kristityt katsovat Israelin ja arabien välistä kiistaa ja toteavat kevyesti, että ”juutalaisten ja muslimien pitäisi vain istua yhteisen pöydän ääreen ja ratkaista mielipide-eronsa kunnon kristittyjen tapaan”. Tällainen asenne osoittaa tietämättömyyttä historian tosiasioista, esimerkiksi siitä, että kristityt itse eivät ole eläneen moraalikoodinsa mukaan ja siitä kuinka esi-isämme vaikuttivat suuresti tähän jatkuvaan uskontojen väliseen vihanpitoon alueella ja kuinka Euroopassa vallinnut antisemitismi enemmän kuin mikään muu loi tarpeen taata juutalaisille oma kotimaa.

Mutta se osoittaa myös sen, kuinka vähän ymmärrystä monilla kristityillä on juutalaisen kansan kotiinpaluun raamatullisesta merkityksestä. Raamattu korostaa Siionin ennalleen asettamisen tärkeyttä, mikä tekee Lähi-idän kiistasta erilaisen kuin kaikki muut maailman konfliktit ja vaatii meitä lähestymään sitä huolella ja varoen.

Voimmeko Raamattuun uskovina ihmisinä varmasti löytää vastauksen Raamatun sivuilta siihen miten Lähi-itään voitaisiin saada kestävä rauha? Eikö Jeesuksen omilla sanoilla olisi sellaista merkitystä, että se toisi viimein ”helpotuksen” hänen maanpäälliseen kotimaahansa?

Toisaalta, onko rauhankaipuumme niin voimakas, että joudumme vaaraan etsiä jopa Raamatun tekstistä ratkaisua, joka onkin harhaanjohdettu ja vain asiayhteydestään irti reväistyjen raamatunjakeiden lainaamista? Onko se, että tämä konflikti on niin kauan etsinyt ratkaisuaan merkki siitä, että kaikkivaltiaalla Jumalalla on ratkaisu, jota emme etsi emmekä ole valmiita hyväksymään?

Nämä ovat vaikeita ajatuksia. Liian monille hyvää tarkoittaville kristityille vastaus on: ”Saarnatkaa vain evankeliumia, niin kaikki ratkeaa”. Se kuulostaa kyllä hengelliseltä, mutta se ei ole etsimämme raamatullinen ratkaisu tilanteeseen. Se ei ole myöskään ratkaisu, jonka Jeesus valitsi! Mitä Jeesuksella on siis sanottavana tästä konfliktista ja sen ratkaisusta?

Jeesus ja juutalainen kansa

Emme voi ymmärtää alueen ongelmia ymmärtämättä juutalaisen kansan ainutlaatuista roolia lunastuksessa, pelastushistoriassa. Heidän ”juurensa” Kanaanin maassa ovat olleet, ja ovat siunaus maailmalle, jopa arabimaailmalle. Jeesus sanoi: ”Pelastus on juutalaisista” (Joh. 4:22). Tällä hän tarkoitti, että Israelin ainutlaatuinen kutsu alkoi Aabrahamista ja siihen kuului lupaus antaa Kanaanin maa ikuisiksi ajoiksi kansalle, joka hänestä polveutuisi ja siihen sisältyi siunaus koko maailmalle. Jumala sanoi Aabrahamille: ”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat” (1. Moos. 12:1-3). Israelin kansallinen historia on ollut pelastushistoriaa. Israelin maa, Jerusalem ja juutalainen kansa ovat aina olleet osa Jumalan rakastavaa suunnitelmaa koko maailmalle. Niitä kaikkia siis tarvitaan, jota jumalallinen suunnitelma voi toteutua täydesti.

Rauha Lähi-itään merkitsee, että kaikkien kansojen on hyväksyttävä Jeesuksen sanat juutalaisen kansan roolista ja tehtävästä historiassa. Tämä koskee myös palestiinalaisia.

Tämä ei ole kuitenkaan yksisuuntaista, kuten Jeesus myös opetti. Tuolla samalla alueella on ihmisiä, jotka tarvitsevat juutalaisen kansan rakkautta ja hyväksymistä. Tässä vertaus laupiaasta samarialaisesta saa aivan erityisen merkityksen. Lähimmäisemme on se, jota eniten lyömme laimin, sen joka elää rodullisesti erottavan muurin toisella puolella. Israelin haaste on ojentaa kätensä tuon erottavan rajan yli ja tarttua lähimmäistä, naapuria kädestä. Kaikille kansoille kaikkialla tämä on suuri haaste ja se voidaan tehdä vain, kun sydän on täynnä rohkeutta ja päättäväisyyttä. Lähi-idässä tämä haaste on vielä suurempi ja sitä on korostanut vielä radikaalin islamin nousu. Siksi meidän on rukoiltava enemmän kuin koskaan ennen tämän alueen puolesta.

Matteuksen alkuluvut sisältävät Jeesuksen selitystä Kymmenestä käskystä (luvut 5 – 7). Hänen johdantonsa opetukseen luvussa viisi, joka tunnetaan autuaaksi julistuksena, sisältää kehotuksen olla ”rauhantekijöitä” (jae 9). Jeesus kutsuu heitä ”Jumalan lapsiksi”. Toisin sanoen, Jumalan lasten ainutlaatuinen vastuu on luoda sovintoa ihmisten välille. Liian monille kristityille tämä merkitsee sosiaalista rauhaa tai tasapainoa. Mutta tätä ei Raamattu tarkoita! Todellinen rauha voidaan kokea vain, kun ensin löydämme sovinnon Luojamme kanssa. Vasta sitten voimme löytää todellisen sovinnon toinen toistemme kanssa.

Kutsumme on olla Jumalan sanan ja Hänen Poikansa pelastavan työn todistajia. Totta kai Lähi-idän on saatava kuulla tämä sanoma ja maailman kristittyjen on tehtävä enemmän sen suhteen. Esteet ovat niin suuria, että tarvitaan uutta kutsun kuuluttamista esirukoukseen Israelin ja palestiinalaisten puolesta.

Lopun aika

Mikään tämän konfliktin käsittely ei olisi täydellinen ilman viittausta Jeesuksen sanoihin Luukaan evankeliumissa, 21:24. Kohta käsittelee lopun aikaa ja Jeesuksen paluuta. Tässä yhteydessä Jeesus sanoo: ”…Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.”

Toisin sanoen, pakanat eivät ole Jerusalemin luonnolliset perilliset vaan juutalaiset. Pakanat ”tallaavat” Jerusalemia aikansa, mutta juutalainen kansa palaa kaupunkiin juuri ennen kuin Jeesus palaa takaisin ja asuu siinä niin kuin muinaisina aikoina. Saamme nyt olla todistamassa näiden Jeesuksen sanojen hämmästyttävää toteutumista ja jokaisen todellisen sovinnon Israelin ja palestiinalaisten välillä on otettava huomioon Jeesuksen ymmärrys siitä, kenelle Jerusalem kuuluu!

En usko, että seurakunta on laajemmin vielä valmis hyväksymään tätä totuutta osaksi rauhansuunnitelmaansa Lähi-itään. Seurakunta on aivan liian lähellä maallistuneita, poliittisia ratkaisuja. Kulkisimme paljon turvallisemmalla maaperällä, jos tunnustaisimme Jeesuksen sanat ja toimisimme niiden mukaan.

Israelin ennalleenasettaminen ajassamme on raamatullinen tapahtuma, ei poliittinen. Israelin Jumala on tuonut kansansa takaisin, aivan kuten Hänen poikansa ennalta sanoi. Vaikka paluuta ympäröivät kysymykset ovat monimutkaisia, Jumala joka paluun on toteuttanut, pystyy kyllä saattamaan työnsä loppuun ja tuomaan rauhan ja kunnian ajan alueelle ja koko maailmalle. Voisiko olla niin, että koska ongelmat ovat niin valtavat, lopullinen ratkaisu nöyryyttää ihmiskunnan, osoittaa todeksi Jumalan sanan ja julistaa totuuden siitä, kuka Hän on ja kenet Hän on valinnut?

Odottaessamme tämän tapahtumista, kuulkaamme Jeesuksen sanat tästä alueesta ja pyrkikäämme elämään kuuliaisina näille sanoille. Jumala ei ole kutsunut meitä menestymään, vaan olemaan uskollisia!