Tämmöinen vanha automainoskokoelma tuli vastaan tubessa. Saabin tai Scan-Auton mainoksessa on kohta jossa näkyy ilmeisesti Puijon torni vai onko tuo sittenkin Näsinneula?
https://youtu.be/osVMHq3OhQI?t=445
Jos Kuopiosta niin mistähän kohti lie kuvattu, maisemat näyttää hieman oudolta, en tunnista paikkaa, tosin en ole varmaan tuon mainoksen aikaan ollut edes syntynyt :D
https://youtu.be/osVMHq3OhQI?t=445
Jos Kuopiosta niin mistähän kohti lie kuvattu, maisemat näyttää hieman oudolta, en tunnista paikkaa, tosin en ole varmaan tuon mainoksen aikaan ollut edes syntynyt :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tie johtaa Niuvanniemeen tai Julkulaan jonne olet menossa.
Minulla tulee kahvia myös. Teinpä juuri jauhelihapihvien taikinan vetäytymään jääkaappiin, jos niitä tekisi kohta mutta ei ole leipää, koska en viitsinyt tänään käydä kaupassa.
En voi tehdä siis hampurilaisia, ellen käytä sitten sämpylän sijasta TUC-keksejä, jolloin tulisi hauskan näköisiä hampiaisia.
Pitäisi keksiä joku avaruustaistelu peli vaihteeksi, joku vaan, harmittaa kun ei ole peliohjainta nyt tällä hetkellä, näppiksellä ja hiirellä on huono pelata lentopelejä.
Pitääkin laittaa ostoslistall. Noniin tiistaiksi ehkä, kun on asiaa sellaisten kauppojen lähistölle mistä niitä saa, tai sitten jos kortilla ostaisi pakettiautomaattiin netistä jonkun ohjaimen.
Joo... Se pitäisi ymmärtää katkaista heti aamusta, ennenkuin aivot on kunnolla heränneet. Päivänmittaan se menee väittelyksi itsensä kanssa, kun muiden askareiden lomassa kuuntelee liikaa itseään, iltaa kohden alkaa olla aika uupunut, kun on päivän koittanut tehdä itselleen selväksi, ettei sinne kauppaan tarvitse tänään lähteä. Nukkumaan siirtyessä alkaa taas uutistenlukijat ja poliitikot syyllistämään pään sisällä, kun on saanut itsensä pakottamalla hiljaiseksi... Äh.
Tuo on todella vaikea kysymys. Tunnen itseni jotenkin oudoksi ja en kykene keskusteluihin. Vaivaannun todella paljon muiden seurassa ja olen älyttömän epävarma itsestäni. Mulla on koko ajan sellainen olo, että mua arvioidaan eikä minusta pidetä.
Vastakohtana myös olen terapian vaikutuksesta välillä ruvennut suoltamaan omia juttuja vähän liikaakin ihmisille ja silloin tulee tunne etten edes hallitse itseäni enää ja häpeä on suuri. Olen se outolintu työpaikalla.
Että ehkä se ei olekaan se muut vaan minä ja en pysty muuttamaan itseäni, niin että kykenisin tavalliseen työelämään tai kanssakäymisiin muiden kanssa.
Roikutaan ensin verhoissa ja sitten yhdellä kädellä kattokruunussa.
Pidän itseäni keskivertoa älykkäämpänä ja tajuan myös sen että muitten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä mutta alitajuntani on niin sekaisin että vaikutan tuntemattomien silmiin erittäin huonolla itsetunnolla varustetulta hissukalta vaikka asian on juuri toisinpäin.
Voi kumpa pystyisi puhumaan kelle vaan niinkuin esim tyttöystävälle. Taivas vaan olis rajana ja vois jotain oikeesti siistiä saavuttaa elämässä. Mutta ei, elämä on yhtä vuoristorataa.
Mutta jos näetkään naisen niin menet lukkoon etkä pysty puhumaan mitään koko loppupäivänä. Puna nousee kasvoille, hengitys salpautuu, pyörryttää, pierettää, hiottaa, silmät seisoo päässä lasittuneina, kasvoilla murhanhimoinen ilme, ei ihme että naiset kiertää kaukaa.