Osaat olla ystävällinen ja kiltti, mutta et rehellinen, enkä voi esittää kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut, ettei minuun sattunut.
Luotin sinuun, ettet ole kuten muut, ettet jätä minua hiljaisuuteen.
https://youtu.be/Z6f2vyeO8Hs
Luotin sinuun, ettet ole kuten muut, ettet jätä minua hiljaisuuteen.
https://youtu.be/Z6f2vyeO8Hs
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos olisit hän.. Niin ihmettelen sinua...
Se olit sinä joka jätit minut niin monesti yksin vuosien aikana. Käytit vain hyväksesi ja hylkäsit.
Samat fiilikset, ehkä vain väärinkäsitystä kaikki ja toinen ei vain suostunut sopimaan.
Tuskin olen hän. Mutta olen pahoillani, että joku on sinua kohdellut kurjasti.
Tämä tässä, juuri tämä.
Sinä puhuit muiden kautta aina, syyttäen, milloin mistäkin.
Koskaan et halunnut sanoa minulle itselleni mitään, et koskaan.
Kun se hetki tuli että olisi ollut mahdollista, vaikenit kuin muuri.
Älä siis keksi syytöksiä joila ei ole perustetta.
Minäkin ihmettelen sinua .. ainaista syyttelyä ja haukkumista.
Jos olisit . . . ja olethan sinä, mutta oikea tunnistaa joka tapauksessa.
En edelleenkään ole sinun hän. Olen se, joka kirjoitti miehelle kirjeen jakaakseen jotain mitä oli vaalinut ja mitä tunsi, olen myös hän, joka ei saanut vastausta ja sekä hän, jolle tehtiin oharit ja kun lopulta löysin rohkeutta kysyä miksi, niin en saanut silloinkaan vastausta.
Ja nyt tämä hän ihmettelee mistä löytää voimaa esittää, ettei mitään tapahtunut.
Ei kukaan tunnista teidän viesteistänne yhtään ketään. Ympäripyöreitä kirjoituksia vailla mitään tunnisteita.
Enhän minä sinulle vastannutkaan vaan ensimmäiselle vastaajalle.
Syytät että hän jätti sinut yksin vuosien aikana ja käytti hyväkseen ( erittäin raskas syytös ) ja hylkäsi. Miten sinä toimit häntä kohtaan vai näinkö kuin tässä, ei väliä kenelle puhut ??? Minusta tämä on yksin jättämistä ja hylkäystä jos mikä. On se kumma että vuosista puhutaan mutta sen verran millään väliä että bittiavaruuteen huudellaan ja syytellään. Kai nyt vuosien kuluessa sentään pitäisi jo oppia ihmiselle itselleen puhumaan ja asiallisesti.
Erillisillä kartanlehdillä kuin kaukaisilla mantereilla - askeleet eri tahtiin; jäit jonnekin kauas ihailemaan kukkaa polusi varrella kun minä kuljin eteenpäin vuoren varjo ylläni, ja huomaan etten osannut enää lukea sinua. Ja se pelottaa minua.
Nyt saat minua nainen
Jos on asiaa ja sanomista ihmiset niin sanokaa se oikeaan osoitteeseen ja ellei muna riitä siihen niin pitäkää mölyt mahassanne. Niin aloittajalle kuin herkästi mukaan menneillekin.
Tässäkin ketjussa tiivistyy näiden palstojen älyttömyys, mutta minkäs teet kun olen tottunut käsittelemään tunteitani kirjoittamisen kautta. Mutta ehkä joskus kun tunteet päättyvät loppuvat sanatkin.
Tällä palstalla ei kyllä aiemmin toimittu näin kun nykyään, tämä on mennyt ihan samanlaiseksi riitely ja syyttelypaikaksi kuin muutkin palstat. Jos on tarvetta sanoa pahasti yms. niin sellaisille tuntemuksille on omat palstansa mutta tämä se ei ole.
Tämä yksi olisi edes pitänyt säilyttää toisenlaisena mutta täälläkin jyllää viha, ilkeys, katkeruus ja halu tuottaa pahaa mieltä. Onko se rakkauuta.
Olen huomannut saman ja se on harmi. Joskus täällä oli vielä ihan kivojakin ja kaipaavia kirjoituksia. Nyt vain tullaan joka ketjuun aina jankkaamaan samoja vastauksia.
Itse sinä rakastuit toiseen.
Kirjoitatteko ihan tosissanne näitä vastauksianne vai trollaatteko?
Yhtä ja samaa miestä olen jo ajatellut vuosia ja kertonutkin sen hänelle. Mutta aina ei tunteet ja elämäntilanteet kohtaa.
Ehkä otin toisen, kun en sinua saanut. Voisiko olla niin?
Olisin ollut hänen jos hän olisi vain pyytänyt. Mutta niin ei tapahtunut.
Kommentoin tuolle toiselle, UnohditkoSen-nimimerkille.
Mutta sinun tarinassasi metropolis oli jotain samaa kuin omassani voisi jonkun näkökulmasta katsottuna olla. Siksi tähän osallistuinkin. Toivottavasti saat vielä vastauksia. Niitä itsekin toivon. Pitää kuitenkin miettiä sitäkin mahdollisuutta, ettei niitä koskaan saa.
Niinpä. Toivon vain, ettei hän luule viime näkemisen jälkeen, että olisin hänelle vihainen tai tunteeni olisivat loppuneet. En vain oikein osannut käsitellä ja ennakoida sitä miltä tuntuisi nähdä pitkän tauon jälkeen. En ajatellut sen sattuvan niin paljon.
Olen miettinyt sinua paljon. Käännellyt ajatuksiani mielessäni kuin lasin palasia valossa, katsonut heijastuksia, etsinyt uusia kulmia, katsonut läpi yhä uudestaan ja uudestaan. En mieti sinua pahalla, en surullakaan, mutta vedit minusta esiin viime vuoden okaat kuin haamusäryn, enkä osannut sitä odottaa. Haluaisin pyyhkiä taulun puhtaaksi, kääntää pois kuluneen vuoden. Ilman virheitä en ole minäkään, odottanut ehkä enemmän kuin pystyt antamaan. Kun vain voisin palata takaisin niihin kirkkaisiin hetkiin, kun istuimme hetken kahvilla ja olimme vain, olimme.
https://youtu.be/ZWmrfgj0MZI