Skitsofrenian oireiden mittaamiseen on kehitetty erilaisia lomaketutkimuksia, jossa potilaan pinnallista oireistoa yritettään määrällistää antamalla pisteitä potilaan positiivisista, negatiivista ja muista psykopatologiaan viittaavista oireista. Yksi tunnettu skaala on PANSS-skaala, joka on kehitetty antipsykoottisten lääkkeiden vasteen tutkimiseen 1980-luvulla. Siinä voi saada eri ulottuvuuksilla pisteitä yhteensä 210, jotka jakautuvat seuraavasti:
Positiiviset oireet (max 49 pistettä):
-deluusiot
-käsitteiden disorganisaatio
-hallusinaatiot
-innostuneisuus
-suuruuskuvitelmat
-vihamielisyys
Negatiiviset oireet (yhteensä 49 pistetttä)
-tunne-elämän labilius
-emotionaalinen vetäytyminen
-sosiaalinen vetäytyminen
-spontaaniuden puute
-sterotyyppinen ajattelu
Muut psykopatologiset oireet: (yhteensä 112 pistettä)
-huoli somaattisista ongelmista
-ahdistus
-syyllisyydentunto
-masennnus
-motorinen taantuminen
-heikko impulssikontrolli
-yhteistyökyvyttömyys
-heikko keskittymiskyky
-arviokyvyn puute
jne.
Uskotko, että nuo "oireet" ovat oikeasti objektiivisesti mitattavissa olevia? Mitä ne oikeastaan edes mittaavat? Jos ihminen vaikka kärsii koulukiusaamisesta koko lapsuutensa ajan, ja teini-ikäisenä "taantuu" jonkun pikkuisen sosiaalisesti stressaavan ärsykkeen johdosta ja vetäytyy sosiaalisesti ja alkaa käydä läpi traumojaan ja pelkotilojaan paranoidisina deluusioina, niin miksiköhän nuo "oireet" sitten ilmenevät yhdessä ihmisessä jopa samaan aikaan? Tosiaan, miksiköhän? Ehkä siksi, että koko oireiden kirjo johtuu psykososiaalisesta traumasta, jota potilas ei osaa käsitellä muuten, kuin paranoidisissa harhoissaan. Lisäksi nuo "oireet" ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Toinen voi olla innostunut ja kärsiä voimakkaista suuruuskuvitelmista, toinen täysin mieli maassa ja kuulla vaikka raiskaajansa äänen pakkomielteisesti päässään 24 tuntia päivässä.
Silti nuo täysin vajaamieliset tollot, jotka mittailevat näitä "oireita", hoitavat mielestään jotain ongelmaa, joka on lähtökohtaisesti geneettinen ja aivokemiallisiin epätasapainoihin kiinnittyvä. En ihmettele, miksi kyseistä oireyhtymää pidetään kroonisena sairautena, koska jos hoito on itsessään traumoja vahvistavaa ja psykososiaalisia ongelmia kärjistävää, niin onhan se aivan loogista, että potilaiden toimintakyky menee loppu iäksi. Skitsofreniahan on oireyhtymänä ilmeisen psykososiaalinen ja se johtuu siitä, että kokemus fyysisestä ja/tai psyykkisestä väkivallasta on johtanut usein sosiaaliseen vetäytymiseen ja vaikeaan tunne-elämän häiriöön, mikä on taas johtanut vuosien kuluessa psykoottisiin reaktioihin. Siksi sen ennuste on usein heikompi kuin muiden psykoosien -koska skitsofrenia johtuu usein vaikeassa psykososiaalisesta traumasta, joka koskettaa laajemmin ihmisen identiteettiä ja tunnesäätelyn kehitystä kuin monet muut psykoottisiin reaktioihin johtavat ongelmat. Jos siellä taustalla on synnynnäistä herkkyyttä, niin psykiatrinen "hoito" suorastaan käyttää hyväkseen kaiken tämän herkkyyden ja varmistaa, että potilaiden tunnesäätely ja osin myös hyvin tulkinnanvarainen todellisuudentaju häiriintyy lopullisesti. Sitten saadaan hoitaa kroonisia sairauksia, joita pitää lääkitä vaikka väkisin vuosikausia ymmärtämättä tosin, että mitä lääkitään. Mitään järkeä näiden tollojen puuhastelussa ei ole, paitsi että krooniset ja vaikeat sairaudet ovat tuottoisampia kuin puheterapialla hoidettavat.
Positiiviset oireet (max 49 pistettä):
-deluusiot
-käsitteiden disorganisaatio
-hallusinaatiot
-innostuneisuus
-suuruuskuvitelmat
-vihamielisyys
Negatiiviset oireet (yhteensä 49 pistetttä)
-tunne-elämän labilius
-emotionaalinen vetäytyminen
-sosiaalinen vetäytyminen
-spontaaniuden puute
-sterotyyppinen ajattelu
Muut psykopatologiset oireet: (yhteensä 112 pistettä)
-huoli somaattisista ongelmista
-ahdistus
-syyllisyydentunto
-masennnus
-motorinen taantuminen
-heikko impulssikontrolli
-yhteistyökyvyttömyys
-heikko keskittymiskyky
-arviokyvyn puute
jne.
Uskotko, että nuo "oireet" ovat oikeasti objektiivisesti mitattavissa olevia? Mitä ne oikeastaan edes mittaavat? Jos ihminen vaikka kärsii koulukiusaamisesta koko lapsuutensa ajan, ja teini-ikäisenä "taantuu" jonkun pikkuisen sosiaalisesti stressaavan ärsykkeen johdosta ja vetäytyy sosiaalisesti ja alkaa käydä läpi traumojaan ja pelkotilojaan paranoidisina deluusioina, niin miksiköhän nuo "oireet" sitten ilmenevät yhdessä ihmisessä jopa samaan aikaan? Tosiaan, miksiköhän? Ehkä siksi, että koko oireiden kirjo johtuu psykososiaalisesta traumasta, jota potilas ei osaa käsitellä muuten, kuin paranoidisissa harhoissaan. Lisäksi nuo "oireet" ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Toinen voi olla innostunut ja kärsiä voimakkaista suuruuskuvitelmista, toinen täysin mieli maassa ja kuulla vaikka raiskaajansa äänen pakkomielteisesti päässään 24 tuntia päivässä.
Silti nuo täysin vajaamieliset tollot, jotka mittailevat näitä "oireita", hoitavat mielestään jotain ongelmaa, joka on lähtökohtaisesti geneettinen ja aivokemiallisiin epätasapainoihin kiinnittyvä. En ihmettele, miksi kyseistä oireyhtymää pidetään kroonisena sairautena, koska jos hoito on itsessään traumoja vahvistavaa ja psykososiaalisia ongelmia kärjistävää, niin onhan se aivan loogista, että potilaiden toimintakyky menee loppu iäksi. Skitsofreniahan on oireyhtymänä ilmeisen psykososiaalinen ja se johtuu siitä, että kokemus fyysisestä ja/tai psyykkisestä väkivallasta on johtanut usein sosiaaliseen vetäytymiseen ja vaikeaan tunne-elämän häiriöön, mikä on taas johtanut vuosien kuluessa psykoottisiin reaktioihin. Siksi sen ennuste on usein heikompi kuin muiden psykoosien -koska skitsofrenia johtuu usein vaikeassa psykososiaalisesta traumasta, joka koskettaa laajemmin ihmisen identiteettiä ja tunnesäätelyn kehitystä kuin monet muut psykoottisiin reaktioihin johtavat ongelmat. Jos siellä taustalla on synnynnäistä herkkyyttä, niin psykiatrinen "hoito" suorastaan käyttää hyväkseen kaiken tämän herkkyyden ja varmistaa, että potilaiden tunnesäätely ja osin myös hyvin tulkinnanvarainen todellisuudentaju häiriintyy lopullisesti. Sitten saadaan hoitaa kroonisia sairauksia, joita pitää lääkitä vaikka väkisin vuosikausia ymmärtämättä tosin, että mitä lääkitään. Mitään järkeä näiden tollojen puuhastelussa ei ole, paitsi että krooniset ja vaikeat sairaudet ovat tuottoisampia kuin puheterapialla hoidettavat.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No sitä , kuin hyvä mä Oon ääneen!
siis, itse käyn parhaillaan läpi panss pistemäärän tutkimista negatiivisten oireitten suhteen.
itsessään olisin saanut paremmat pisteet jos olisin ollut sosiaalisempi, mutta tämän kaupungin ihmiset eivät ole sosiaalisia ja minulla itselläni on traumoja, menneisyydestäni ja eniten kyllä nykyisestä hoidostani ja koko melkein 22 vuoden hoidosta.
sosiaalisuuden korostaminen on naurettavaa, kun tietää minkälaisia suurin osa ihmisistä on.
mutta itse luotan siihen että tämä on sairaus joka vaatii uudempia lääkkeitä.
itsessään lääkkeet (antipsykoottiset lääkkeet) on aika vaarallisia joten odotan ennemmin ja paljon mieluummin tulehduksiin perustuvia lääkkeitä.
mitä mieltä sinä olet lääkkeistä? olet varmasti ihan fiksu ihminen, minun mielestäni pitäisi ja saisi jo tulla vaihtoehtoisia menetelmiä lääkkeiden rinnalle, joilla parantaa aivojen toimintaa.
ja mikä on riittävän sosiaalinen? en kai ole sitä koskaan jos hoitoa miettii, aina voi olla sosiaalisempi sairaanhoitajien mielestä näköjään.
Se+mitä+PANSS-skaalalla+mitataan,+ilmentää+tosiaan+monella+tavalla+psykosososiaalisen+toimintakyvyn+heikkoutta,+joka+taas+voi+johtua+monesta+eri+syystä+ja++nähdäkseni+johtaa+itsessään+psykoosiin.+Voidaan+kuvitella+ihminen,+joka+on+synnynnäisesti+vaikka+hyvin+herkkä+negatiivisille+verbaalisille+ja+non-verbaalisille+viesteille+eli+hänellä+on+voimakas+inhibitio,+ja+siksi+sulkeutuu+niin+voimakkaasti,+ettei+kykene+luomaan+normaaleja+ihmissuhteita.+Hän+kokiessaan+vaikka+psyykkistä+väkivaltaa+tai+sen+uhkaa+päivittäin+vuodesta+toiseen+koulukiusaamisen+tai+vaikka+perheen+sisäisen+väkivallan++muodossa+lukkiutuu+henkisesti+niin,+ettei+kykene+normaaleihin+ja+terveisiin+ihmissuhteisiin.+Kyseinen+reaktio+on+puolustuskeino,+joka+toimii+tietyn+aikaa,+mutta+pidemmän+päälle+on+hyvin+maladaptiivinen,+koska+se+hidastaa+ihmisen+toimivan+minäkokemuksen+kehittymistä.+
olen+ollut+sosiaalisesti+kömpelö+jo+pienestä+pitäen,+enkä+usko+siihen+että+että+panss+auttaisi+siihen+
Itselleni tuli neurolepteistä ja niiden pakottamisesta osastolla mm näitä:
-deluusiot. Aloin suhtautua ihmisiin epäluottamuksella johtuen traumaattisista kokemuksista missä minua pakkolääkittiin ja pelkäsin mm. suljettuun tilaan joutumista (miksiköhän kokemukseni huomioiden). Pitkän aikaa sain sätkyjä ambulanssin näkemisistä tai esimerkiksi hissiin menosta jossa pelkäsin jääväni yksin suljettuun tilaan. Pelkäsin suoraan että ihmiset myrkyttävät minua mutta niinhän he tekivätkin, neurolepteillä tuhoten ainutlaatuista terveyttäni ja käyttäen minuun aineita joiden on todettu mm. kutistavan aivoja
-vihamielisyys . Sain lääkkeellä ollessani levotomuutta ja aggressiivisuuden kokemuksia sisäisestä levottomuudesta ja siitä että minulle pakotettiin neuroleptejä vasten tahtoani mikä oli suurin loukkaus elämässäni.
-tunne-elämän labilius . Ketäpä tuollainen stressaava kamala traumaattinen kokemus ei tekisi epävakaaksi? Kuka pysyisi tyynenä kun joku kieltää poistumisen, pitää suljetussa tilassa päiväkausia, pakottaa kehoosi aineita ja jos et suostu tuohon, sinua kohdellaan kuin jotain kriminaalia jonka kimppuun hyökätään hoitaja-armeijalla jossa sinut laitetaan väkisin ainetokkuraan. Mitään yksityisyyttä tai omaa tilaa ei ole, ja joku määrittelee aina milloin sinun on otettava tarvittava lääke jos esimerkiksi liikaa osoitat tunteita.
-emotionaalinen vetäytyminen . Vetäydyin emotionaalisesti koska minut lukittiin johonkin laitokseen ja olin kemiallisessa pakkopaidassa kemiallisella koktaililla. En ollut yhtään oma itseni.
-sosiaalinen vetäytyminen Neuroleptit teki minusta sellaisen jollla ei kiinnostanut mikään tai pahensi asiaa koska mikään ei tuottanut innostumista eikä mielihyvää miten pitäisi. Lisäksi neuroleptit vei seksuaalisuuteni ja kyvyn saada mielihyvää siitä
-spontaaniuden puute . Neuroleptit on turruttavia ja todella vievät pois spontaaniutta. Sinun tekee mieli lähinnä maata, nukkua ja syödä.
-huoli somaattisista ongelmista . Neuroleptit teki minulle huolta somaattisista ongelmista mm. pysäyttämällä vatsantoiminnan pisteeseen jossa vatsani ei toiminut runsaasti yli viikkoon, aiheuttamalla kamalaa huimausta ja tokkuraa, tekemällä levottomat jalat, sisäistä epämukavaa levottomuutta ja istumiskyvyttömyyttä ja lihottamalla minut. Vieroitusvaiheessa tärisin ja en saanut nukuttua mikä teki hirveitä oloja. Sain kovia päänsärkyjä ja koin erittäin paljon epämukavia oloja
-ahdistus . Neuroleptit teki sisäistä levottomuutta mikä aiheutti ahdistusta. Myös oudot olot mitä neurolepteistä tuli aiheutti ahdistusta sekä tunne että ei pystynyt ajattelemaan tai keskittymään vetäessään noita aineita jotka käytännössä olivat niinkun jarru normaalille ajattelutoiminnalle sedatoiden pään utuiseksi ja tyhmemmäksi
-syyllisyydentunto. Syytin itseäni siitä että menin osastolle pakkolääkittäväksi vapaaehtoisesti
-masennnus . Olin täysin turra noissa aineissa ja sain pahempia itsetuhoisia ajatuksia niistä koska pelkäsin etten koskaan palaudu noiden aineiden vaikutuksista, mikä onneksi ei ollut totta, vaikkakin henkiset arvet jäi enkä enää koskaan tule olemaan huoleton ihminen kuka olin ennen kokemustani
-motorinen taantuminen . Makasin suurimman osan päivästä neuroleptien turruttavuuden takia ja olin hidas vaikka ennen olin ollut ketterä ja liikunnallinen. Rauhoittavakoktailista mitä söin osastolla motoriikkani heitti ja meinasin kerran lääketokkurassa kaatua. Vieroitusvaiheessa aineista motoriikkani heitti ja olin kömpelö
-heikko impulssikontrolli . En ollut itseni neurolepteissä vaan käyttäydyin lääketokkurassa miten en normaalisti. Lisäksi stressaava kokemus sai hätäisen olon.
-yhteistyökyvyttömyys . Enää en ole yhteistyökykyinen kenenkään hoitohenkilön kanssa, paitsi näennäisesti silloin harvoin kuin heitä näen ja en ikinä koskaan enää kertoisi itsetuhoisista ajatuksistani tai antaisi muutakaan syytä miksi minut pitäisi enää heittää kidutettavaksi noihin "valtion mielisairaiden rangaistuslaitoksiin" jossa hoitoa on kontrollointi, väkisin kemikaaleilla turruttaminen, vapauden vieminen ja kohteleminen kuin ei tajuaisi mistään mitään eikä ole oikeutta päättää omaa kehoaan ja mieltä ja elämäänsä koskevista asioista
-heikko keskittymiskyky . Jos joku terve ihminen ottaisi olantsapiinipillerin ja saisi päälle koktailin rauhoittavia, veikkaisin että hän ei kykenisi keskittymään juurikaan kuten normaalisti.
-arviokyvyn puute . Traumaattisessa kokemuksessa en käyttäytynyt kuin normaalisti.
Kun pääsin pois osastolta olin neuroleptitokkurassa mutta kun se hellitti, kun lopetin ne, olo parani. Opin kokemuksestani mm. sen etten koskaan enää mene osastolle tai altista itseäni tilanteeseen missä joutuisin noiden sadistien pakkolääkittäväksi tai psykiatrian sairaiden oppien tulevan liian lähelle omaa sisintäni tai elämääni ja suojelen itseäni.
Siperia opetti mm. sen että se mitä pidetään hoitona, ei ole inhimillistä eikä oikeasti pureudu ihmisten ongelmiin muilla tavoin kuin huumaamalla heidät
Lääkitys ei auttanut. Psykoosini alkoi lääkekokeilujen aikana jolloin minulla ei ollut psykoosia, ja poistui käytännössä vasta sen jälkeen kun olin lopettanut lääkkeet. Siis minulla oli lääkityksellä ollessani psykoottisia oireita ja ilman "lupaa" ajoin lääkkeet pois kokiessani psykoottisia oireita, mikä olisi varmaan jonkun mittapuun mukaan johtanut kamalaan psykoosiin mutta kävi päinvastoin eli oireet katosivat. Minua mm. peloteltiin siitä, kuinka joutuisin pitkäksi ajaksi johonkin laitokseen jos en söisi psykoosinestolääkkeitä mikä ei osoittautunut todellisuudeksi ollenkaan. Lisäksi minulle kerrottiin kuinka aikanaan ihmiset eivät koskaan selvinneet psykooseista ilman lääkkeitä ja joutuivat laitokseen ja kuinka psykoosi aiheuttaa aivovaurioita, millä minut peloteltiin syömään noita turruttavia aineita, jotka jälkikäteen ajatellen, en ihmettelisi, vaurioittaisivat aivoja itsessään. Lääkäri myös määräili päällekkäin lääkkeitä antipsykootin kanssa, "ahdistukseen", mikä todellisuudessa oli antipsykootista itsessään kumpuavaa mm. sisäisen levottomuuden muodossa. En oikeastaan sietänyt koko mömmöä ilman että minulla olisi ollut kyljessä rauhoittavia jotka auttoi sivuoireisiin tuoden valitettavasti päälle omanlaisiaan ongelmia pahentaen mm kognition ja muistin ongelmia. Rauhoittavat tunnetusti tekevät niitä. Myöskin stressaavasta osastoympäristöstä pois siirtyminen jossa koin traumoja auttoi..
Tuntui helpottavalta lopettaa "lääke" (lainausmerkeissä lääke koska tuo ei auttanut minun oireisiini), joka aiheutti niin kamalia ja ahdistavia olotiloja. Tunsin oloni helpottuneeksi ilman antipsykootin vaikutusta. Tuntui kuin olisin herännyt pahasta unesta.
Mitä kävikään. Olen toimiva ihminen ilman antipsykootteja eikä minulla ole skitsofreniadiagnoosia. En myöskään suostu syömään enää mitään psyykeeseen vaikuttavia lääkkeitä. Osaan hoitaa itseäni ilman mömmöjä ja olen toimiva ihminen, mitä en ollut antipsykoottilääkityksen aikana. Silloin en kyennyt normaaliin asioihin.
En saa ikinä tietää lopullista totuutta, mutta uskoisin että reagoin huonosti kokeilemiini psyykenlääkkeisiin ja niiden vieroitusoireisiin mikä laukaisi psykoottista oireilua. Syvimmällä pohjalla ollessani lääkeannoksia nostettiin isoiksi ja täten en koe lääkkeitä juurikaan auttavina vaan enemmänkin negatiivisesti minuun vaikuttaneina.
Pahin pohja oli myös vieroitusvaiheessa minulle määrätystä suuriannoksisesta neuroleptistä, koska se aiheutti kamalaa unettomuutta. On tullut harvinaisen selväksi että lääkkeissä on kamalia vieroitusoireita.
Kiitos vastauksestasi. Onhan se tosiaan kamalaa saada psykoosioireita psykoosinestolääkkeistä, jotka ovat käypä hoitoa psykoosiin ja jota lääkärit määräävät vaikka vastoin potilaan tahtoa silloin, kun katsovat tarpeelliseksi. Neuroleptit voivat aiheuttaa yleensäkin erinäisiä skitosfrenialle tyypillisiä oireita, ja erityisesti skitsofrenian "negatiiviset" oireet ovat hyvin usein neuroleptien aiheuttamia. Kontekstin sivuuttaminen potilaiden "oireiden" tulkitsemisessa on tietääkseni ollut alusta alkaen hyvin ominaista skitsofrenian diagnostiikassa, ylipäätänsä koko diagnoosin keksimisessä. Olen lukenut psykologian professorin John Readin kirjoittaman kirjan Models of Madness: Psychological, Social and Biological Approaches to Schizophrenia skitsofrenian historiasta ja syntyjuurista sekä erilaisista vaihtoehtoisista tulkintamalleista. Hän käyttää kirjassaan paljon lainauksia skitsofrenian keksijöiden, Bleuerin ja Kraepelin näkemyksistä potilaidensa oireista ja ongelmista. He tulkitsevat potilaitaan aivan, kuin nämä eivät olisi pakkohoidossa vastoin tahtoaan, väkivaltaisesti hoidettuna mitä ihmeellisimmillä hoitomenetelmillä ja pitävät potilaidensa "geenisairauksien" todisteena sitä, että sukulaisissa on paljon "moraalisesti rappiollisia" ihmisiä, kuten prostituoituja ja homoja. Tuo sinun kertomuksesi tuo elävästi mieleen tämän kirjan antamat esimerkit. Psykiatrit eivät todellakaan hahmota, mikä vaikutus on stigmalla, voimakkailla psykoaktiivisilla aineilla (joiden tehoa on tutkittu lähinnä lääkeyhtiöiden rahoittamissa lyhyen aikavälin kokeissa), nöyryyttävillä hoitokäytännöillä jne. ihmisten toimintakykyyn ja mielenterveyteen. PANSS-skaalalla yksi psykopatologinen oire on jopa yhteistyökyvyttömyys, mikä on jo pikkuisen kornia. Analogiana potilaan pisteet olisivat nousseet ilmeisesti myös natsi-Saksassa, jos hän olisi ollut yhteistyökyvytön ja kieltäytynyt "eutanasiasta", mitä pidettiin myös Bleuerin ja Kraepelin mielestä varteen otettavana ratkaisuna mielisairaiden aiheuttamaan taloudelliseen taakkaan ja rodulliseen taantumiseen.
panss mittauksissa ei kannata olla yhteistyökyvytön, muuten saa rangaistaan siitä erittäin
kovasti.
sen olen huomannut, täytyy olla yhteiskykyinen, muuten ei seuraa hyvää.
sen huomaa jo sairaanhoitajien ja lääkäreitten olemuksesta ja käytöksestä.
tuntuu että olen erittäin vaarallinen rikollinen joka on vastuussa satojen ihmisten kuolemasta koko hoitoni ajan mitä on kestänyt 20 vuotta, mutta olen vain moniongelmainen vaikeasti sairas skitsofreenikko.
eikä se vain tunnu siltä vaan hoito kohtelee samalla tavalla kuin edellämainuttua esimerkkiä.
kaikki todelliset psykopaatit liikkuvat vallan kahvassa ja arkielämässä kaupungilla, mutta tuntuu että minua vahdataan kuin jostain tieteisdystopiasta.
jos ei "hoito" maistu, sitten viedään hoitoon sairaalaan jossa aivopestään "tykkääämään" entistäkin enemmän hoidosta.
johan oot mies vissiin tiedät asiasta . sanotaan näin asiaosaisena monta pistettä saa uhrista lääkeidenkäyttäjä . kuulosti jotenkin olevan perseestä.