Mikä järki äänestää tiettyä ehdokasta puolueesta eduskuntavaaleissa

Menetelmässä on se hyvä puoli, että jos oma puoluekanta on selvillä, voi äänestää huoletta myös sellaista mieleistä puolueen ehdokasta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia tulla valituksi.

Äänestäjä voi ilmaista kantansa vapaasti ilman pelkoa äänen hukkaan menosta, kun ei tarvitse kylmästi laskelmoida "veikata varmaa hevosta".

Se järki, että edustaja saa varmuutta omiin toimiinsa. Hän tietää, että kuinka suuri hänen kannatuksensa on. Samoin vähemmän äämiä pitää vähempää meteliä, koska hänen takanaan ei ole niin paljoa oikeaa kannatusta.
Se on kuitenkin hyväksi, että puolue joka saa ääniä paljon, kenen tahansa edustajan takia, josta suomalaiset pitävät, saa hänen puolueensa etua siitä.

Siksi puolueen valinta onkin se kriittinen asia. Puoluevaalit nämä ovat. Puolueen valinta on ykkösprioriteetti. Sen jälkeen valitaan puolueesta paras/sopivin ehdokas.

Minä äänestän joko vasureita tai vihureita. Vastaan kysymyksiin Ylen ja Maikkarin vaalikoneissa. Katson ketä näitten puolueitten ehdokkaista asettuu parhaille sijoille. Sitten äänestän sitä parhaiten sijoittunutta. Jos on kaksi tasavahvaa, äänestän naista. Tosin viimeksi äänestin nuorta miestä, vaikka toinen tasavahvoista olisi ollut nainen, en tiedä miksi tein näin, mutta niin se nyt vain meni.

Tänä vuonna molemmissa vaalikoneissa parhaan sijan näistä puolueista sai sama ehdokas, ei vaikeutta valinnassa. Maikkarilla ykkössijan sai Sari Jesajah. Hän on miellyttävän tuntuinen henkilö, mutta en kehtaa kumminkaan krisuja äänestää.