”Are you sure you have enough water?” Tuntemattomat patikoijat kyselivät, olemmeko varmoja, että meillä on riittävästi vettä, kun kuljimme pieni lapsi rinkassa Israelin kuivassa hiekkakivivuoristossa. Tuntemattomien ihmisten huolehtiminen tuntui hyvältä, vaikka meillä ei mitään hätää ollutkaan.
Olimme jotain vuosia sitten lomamatkalla Eilatissa, ja kävimme yhtenä päivänä patikoimassa. Kulkiessamme kuivia hiekkaisia vuoripolkuja yritimme sielumme silmin nähdä, kuinka miljoonapäinen Israelin kansa kulki tuhansia vuosia sitten ehkäpä samoilla seuduilla.
Saatoimme hyvin kuvitella, kuinka paahtava helle uuvutti ja mieli paloi välillä takaisin Egyptin lihapatojen äärelle. Heillä oli välillä määränpää epäselvä, lähteminen kadutti, nälkä ja jano vaivasivat.
Meillä oli kännyköissä kartat sekä evästä ja vettä riittävästi mukana. Silti ystävälliset paikalliset nuoret ymmärsivät veden tärkeyden kuumassa ja kuivassa ja tahtoivat välttämättä antaa sitä meille lisää, varmuuden vuoksi.
Raamatussa puhutaan paljon vedestä. Lämpimässä maassa asuvat Jeesuksen aikalaiset ymmärsivät varmasti hyvin Jeesuksen ja Vanhan testamentin profeettojen kertomukset virvoittavasta vedestä. Suomen tuhansien järvien maassa vertaukset elävästä vedestä eivät ehkä aukene yhtä luontevasti, mutta tiedämme, että janoiselle ihmiselle mikään ei tunnu niin hyvältä kuin saada suuhunsa raikasta, puhdasta vettä.
Psalmin 84 kirjoittaja puhuu matkaamisesta vedettömässä laaksossa, kuinka virvoittava lähde ja sade antavat siunauksen. Uskovaisen ihmisen elämä tuntuu välillä matkaamiselta kuivassa vedettömässä laaksossa.
Vaikka ympärillä olisi elävää vettä tarjoavia ystäviä, sielunvihollinen sokaisee matkaajien silmät ja laittaa epäilemään perillepääsyä. Se tahtoisi saada meidät katsomaan edessä olevia kiviä, juurakoita ja vastamäkiä sekä miettimään raskaita kantamuksia. Kuitenkin tiedämme, että määränpään näkeminen tai ajattelu auttaa jaksamaan ja helpottaa kulkua.
Jokainen kokee joskus elämässään janoa. Se voi tulla huomaamatta, kovan työn jälkeen, tai ympäristön olosuhteiden seurauksena, kuten meillä olisi patikoidessa saattanut käydä. Jumala herättää ihmisen omantunnon janoamaan elävää vettä. Hän puhuttelee ihmisiä eri tavoilla: luonnossa, elämänkohtaloissa, Raamatussa ja kansojen vaiheissa.
Jumalan valtakunnan matkajoukossa kulkeva saa nauttia uskovaisten ystävien kantamasta vedestä. Kuivaksi ja väsyneeksi tunteva Jumalan lapsi saa voimaa ja rohkaisua ja jaksaa taas katsella määränpäähän, kun usko vahvistuu evankeliumin saarnasta. Niin kuin israelilaiset joivat vettä kallioon lyödystä lähteestä, uskovainen voi tänäänkin ammentaa samasta lähteestä, Kristus-kalliosta.
Patikkamatkallamme pääsemme lopulta vuoren huipulle ja saamme kulkea loppumatkan alamäkeä, ihaillen kauniita Punaisellemerelle avautuvia maisemia. Turkoosin sininen meri välkkyy kutsuvana ja katselemme, minne menisimme uimaan. Kun määränpää näkyy, askel on kevyt eikä rinkka paina selässä.
Rinkassa nukkuvaa lasta katsoessa muistuu mieleen Raamatun neuvo: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matt. 6:26.)
Olimme jotain vuosia sitten lomamatkalla Eilatissa, ja kävimme yhtenä päivänä patikoimassa. Kulkiessamme kuivia hiekkaisia vuoripolkuja yritimme sielumme silmin nähdä, kuinka miljoonapäinen Israelin kansa kulki tuhansia vuosia sitten ehkäpä samoilla seuduilla.
Saatoimme hyvin kuvitella, kuinka paahtava helle uuvutti ja mieli paloi välillä takaisin Egyptin lihapatojen äärelle. Heillä oli välillä määränpää epäselvä, lähteminen kadutti, nälkä ja jano vaivasivat.
Meillä oli kännyköissä kartat sekä evästä ja vettä riittävästi mukana. Silti ystävälliset paikalliset nuoret ymmärsivät veden tärkeyden kuumassa ja kuivassa ja tahtoivat välttämättä antaa sitä meille lisää, varmuuden vuoksi.
Raamatussa puhutaan paljon vedestä. Lämpimässä maassa asuvat Jeesuksen aikalaiset ymmärsivät varmasti hyvin Jeesuksen ja Vanhan testamentin profeettojen kertomukset virvoittavasta vedestä. Suomen tuhansien järvien maassa vertaukset elävästä vedestä eivät ehkä aukene yhtä luontevasti, mutta tiedämme, että janoiselle ihmiselle mikään ei tunnu niin hyvältä kuin saada suuhunsa raikasta, puhdasta vettä.
Psalmin 84 kirjoittaja puhuu matkaamisesta vedettömässä laaksossa, kuinka virvoittava lähde ja sade antavat siunauksen. Uskovaisen ihmisen elämä tuntuu välillä matkaamiselta kuivassa vedettömässä laaksossa.
Vaikka ympärillä olisi elävää vettä tarjoavia ystäviä, sielunvihollinen sokaisee matkaajien silmät ja laittaa epäilemään perillepääsyä. Se tahtoisi saada meidät katsomaan edessä olevia kiviä, juurakoita ja vastamäkiä sekä miettimään raskaita kantamuksia. Kuitenkin tiedämme, että määränpään näkeminen tai ajattelu auttaa jaksamaan ja helpottaa kulkua.
Jokainen kokee joskus elämässään janoa. Se voi tulla huomaamatta, kovan työn jälkeen, tai ympäristön olosuhteiden seurauksena, kuten meillä olisi patikoidessa saattanut käydä. Jumala herättää ihmisen omantunnon janoamaan elävää vettä. Hän puhuttelee ihmisiä eri tavoilla: luonnossa, elämänkohtaloissa, Raamatussa ja kansojen vaiheissa.
Jumalan valtakunnan matkajoukossa kulkeva saa nauttia uskovaisten ystävien kantamasta vedestä. Kuivaksi ja väsyneeksi tunteva Jumalan lapsi saa voimaa ja rohkaisua ja jaksaa taas katsella määränpäähän, kun usko vahvistuu evankeliumin saarnasta. Niin kuin israelilaiset joivat vettä kallioon lyödystä lähteestä, uskovainen voi tänäänkin ammentaa samasta lähteestä, Kristus-kalliosta.
Patikkamatkallamme pääsemme lopulta vuoren huipulle ja saamme kulkea loppumatkan alamäkeä, ihaillen kauniita Punaisellemerelle avautuvia maisemia. Turkoosin sininen meri välkkyy kutsuvana ja katselemme, minne menisimme uimaan. Kun määränpää näkyy, askel on kevyt eikä rinkka paina selässä.
Rinkassa nukkuvaa lasta katsoessa muistuu mieleen Raamatun neuvo: Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matt. 6:26.)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisikohan olennaisimman tuosta tiivistää muutamaan riviin?
Vaikkapa siihen, että mitään Egyptin orjuutta ei Israelin kansalla koskaan ole ollut?
Hyvin kirjoitit. Matkalla olemme täällä kulkemalla kohti kotia. Jälleensyntyminen vie kohti Kristusta.(1.Kor.15-19..).