Raahen Rauhanyhdistys järjesti paikkakuntamme toimitalossa isot myyjäiset lauantaina 26.2.2005
Myyjäiset alkoivat klo. 12.00
Lounaaksi LOHIKIUSAUSTA, litramyynnistä LIHAKEITTOA.
Jälkiruokana TYRNIKIISSELI
Kinkkukiusausta kotiin vietäväksi.
ARVONNASSA ja NARUTUKSESSA HYVÄT VOITOT:
- Skootteri, digikamera, kamerakännykkä, herkkukori, mikroaaltouuni, yms.
MYYTÄVÄNÄ mm.
- tuoreita leivonnaisia - puutaidetta - käsitöitä - satukasetteja - mattoja - leipälapioita - uunipeltejä
ILTATILAISUUS KLO 18:00
- arvonnat ja narutusta
- Raahelaisten ohjelmaa
- Iltapalaksi kinkkukääryle
- Lopuksi iltahartaus
Kaikkien kävijöiden kesken arvotaan voittajan mitta kahvia (väh. 20 pkt)
Päivä oli aurinkoinen ja oli mukava lähteä myyjäisiin, koska siellä on mahtava fiilinki, kansankielellä markkinatunnelmaa.
Nykyaikaiset myyjäiset on moderniset, huippuunsa viilattu kaupantekotilaisuus.
Myös raahelaiset osasivat tämän huippunykyaikaisen taidon kerätä rahaa toimitalonsa rakennuksen velkojen lyhentämiseksi.
Heti alussa vallitsi niin kova tungos, että hyvä kun sai itsensä sekaan sopimaan.
Meteli oli kova, sillä heti alkoi narutushomma pyöriä täysillä.
Myyjäisten vetonaulana oli skootteri, joka sai monet innostumaan ostamaan arpoja ja katsomaan, mitä mielenkiintoista tämänkertaiset myyjäisten järjestäjät olivat keksineet kuluttajien rahojen kalastamiseksi.
Hyvään tarkoitukseenhan nämä menevät, on vakio lausahdus, kun rahaa palaa isoja summia myyjäisten ostoksiin, arpoihin, ruokailuun jne.
Tullessamme kävimme vaimoni kanssa molemmat pankkiautomaatilla ja nostimme rahaa minä 20 € ja vaimoni 30 €. Näillä varoilla uskoimme selviävän tämänkertaisesta myyjäisreissusta.
Itse halusin mennä myyjäisissä heti ruokailemaan, sillä LOHIKUISAUS on herkkuani. Vaimosta eksyin heti ihmistungokseen sukellettuamme.
Ruokajono ei ollut kovin pitkä, sillä suurin osa oli vetämässä naruja hyvien palkintojen toivossa.
Lastasin tarjottimelleni maitoa 2 lasia, 5 siivua rieskaa ja päälle paljon voita. Lohikuisausta ammensin lautasen niin täyteen, kuin siihen mahtui, sillä periaatteeni on:"Koko rahan edestä" ja koska en ollut syönyt tälle päivälle vielä mitään. Punajuuria, puolukkaa vielä lautaselle ja jälkiruokakiisseli. Sitten kassalle, joka perii aterian hinnan 6,50 €. Kassa toteaakin : "Teillähän onkin nälkä", nähdessään kukkuraisen lautaseni. Totean vaan, että niin on, ja alan tungoksessa haalautua pöytiä kohti.
Täyden tarjottimen kanssa tungoksessa eteneminen on pelottavaa hommaa, koska joku voi tönäistä koko komeuden lattialle.
Selvittyäni kunnialla pöytään alkaa hiissautuminen pöydän reunan ja tuolin selkänojan väliin. Pöytien väli on niin ahdas, että tuolit ovat aivan kiinni selän takana istuvan kanssa.
Päästäkseen istumaan tuolilleen, on takana olijan siirryttävä taapäin ja sama lähtiessä pöydästä pois.
Ruoka on hyvää ja keskityn siihen kokonaan.
Välillä seuraan oikealla tapahtuvaa narunveto arvontaa ja höristän korviani, kun mikrofoniin kuuluttava mieshenkilö kertoo narunvedon voittajien nimiä.
Narunveto arpominen on sellaista, että arviolta 100 parin metrin pituista muovinarua on yhdistetty kiinni keskiosaan, joka on puusta tehty ympyrän muotoinen kappale. Joka naru tulee reijästä puukappaleen läpi ollen sidottu toisesta päästä kiinni.
Vetäjä seisoo jakkaralla muiden yläpuolella ja vetää summassa jostain narusta, jolloin narun toisesta päästä kiinni pitäjä tuntee narussa vetoa.
Sitten naru on pois käytöstä, voittaja saa palkinnon ja hänen nimensä kuulutetaan muille osanottajille ja narutus jatkuu.
Kerrallaan voittoja on tavallisimmin 5 ja korkeintaan kymmenen.
Itse en välitä narunvedoista, sillä siinä häviää äkkiä isoja summia. Minua ei lohduta sekään, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen.
Periaatteeni kun on, että rahalle on saatava jotain vastiketta.
Jatkan syömistä ja silmäilen, mihin vaimo katosi lasten kanssa. Ei heitä näy. Pelkään, että on taas narunvedossa ja huuskaa rahansa sinne turhuuksiin.
Väkeä lappaa pöytiin lisää ja pöydistä pois.
Pöydän laitapaikka ei ole paras mahdollinen, sillä joudun tämän tästä puskeutumaan kiinni pöydän laitaan, jotta ohikulkijat pääsisivät eteenpäin.
Minua myös jännittää, putoaako vahingossa ison perheen tarjotin kantajaltaan niskaani, sillä niin täpösen täyteen on tarjotin ahdettu syömisillä.
Ollessani jo syömässä jälkiruokana olevaa tyrnikiisseliä, ilmestyy vaimoni vierelleni käsi ojossa sanoen: Anna rahhaa, että pääsen syömään !"
Mitä sinä jo kerkisit ostaa sillä 30 €.lla.
Oltiin lasten kanssa narunvedossa ja meni 27 €.
Mitä??? Huuskasit rahat tuommoseen kankkulan kaivoon !
Menihän se kummiski hyvään tarkotukseen, kuulen vaimon lisäksi myös takaanipäin vastattavan.
Minun 20.stä eurosta on jäljellä 13,50 € ja ojennan vaimolle 10.n euron setelin, jolla hän pääsee hakemaan ruokaa.
Nyt ei siis jäänyt rahaa varsinaisten ostosten tekoon, sillä lapset saavat lopuilla rahoilla ostaa ne tutut 1.n euron karkkipussit.
Itselleni jäi euro kouraan ja päätän kokeilla onneani narunvedossa.
Menen narurinkiin ja otan yhden narun.
Seurailen muiden käsittämättömiä narumääriä.
Narunvedon hinnat vaihtelevat.
Alussa oli jopa 3.n euron hintaisia naruja, mikä tietää melkoisia menetyksiä useamman narun kerralla vetävälle.
Nyt on vain euron naru, mutta myöskään palkinnot eivät ole niin arvokkaita, kuin kahden tai kolmen euron narut.
Vieressäni olevalla miehellä on kourassa varmaan kymmenen narua. Vain aniharvalla on vain yksi, sillä voitto halutaan varmistaa useammalla narulla.
Rahankerääjä on piirin sisällä muovirasian kanssa, johon osallistujat heittävät omantuntonsa mukaan ottamiensa naruarpojen rahasumman.
En voittanut, eikä myöskään vieressäni oleva mies, vaikka osti naruja kymmenellä eurolla.
Narutus päättyy ja uusi alkaa. Nyt luvataan jokaiselle osallistujalle palkinto.
Väki rientää innoissaan narujen luo, koska nythän ei voi hävitä, kun kaikki voittaa jotakin.
Jään seuraamaan takapiruna narutusta. Narun hinta on nyt 3 euroa. Ihmisillä on intoa edelleen, koska tämä on ainoa uhkapeli, mihin uskovainen voi osallistua. Kikki muut rahapelit ovat periaatteessa kiellettyjä.
Mietin, ettei ole mitään tarvetta osallistua itsellä, koska kaikki ne palkinnot, mitä siellä on, ovat tarpeettomia.
Jokaisen kotoa löytyy kyllä kaikki ne tavarat, niin mitä tekee monilla samanlaisilla.
Mikroaaltouuni ja kamerakännykkäkin meillä jo on.
Ainoa, mikä kiinnostaa voitoissa, on ruokatavara.
Herkkukorit on narutuksissa voitto, jota itse arvostan, sillä ruokaa tarvitsee aina, tilpehööriä ei.
Narutus päätty ja lohdutuspalkinnot jaetaan.
Osallistuvat saavat kukin kuulakärkikynän, jossa on tekstinä Raahen rauhanyhdistys.
Myyjäisten leivokset ovat laatutuotteita. Ostaja voi lukea tuotesisällön ja lisäaineet lapusta aivankuin kaupankin tuotteissa.
Ainoa huonopuoli on tuotteiden korkea hinta, joka on noin, 15 % kalliimpaa, kuin elintarvikeliikkeen.
Mutta ostajathan ovat valmiita maksamaan, koska tuotto menee lyhentämättömänä hyvään tarkoitukseen.
Veroa ei myyjäisten tuotosta tarvitse maksaa, koska tavarat on lahjoitettu ja itse tehtyjä.
Ainoastaan maidot, voit, lihat, kalat yms. ruokailusssa käytettävät raaka-aineet ovat ostettu ja myydään kalliimmalla eteenpäin.
Toimitalon eteisaulassa myydään skootterin arpoja hintaan 2 €, sekä myös muiden tuotteitten lappuarpoja. Eteisessä istuu pari nuorta tyttöä pöydän takana myyden lasten himoittuja karkkipusseja.
Tulemme illalla uudestaan, koska myyjäiset jatkuu.
Iltatilaisuudessa myydään vielä päivällä myymättä jääneitä tuotteita ja nyt puoleen hintaa.
Mekin saame vielä rieskoja, munkkeja, nisuja ja limppuja ja mikä parasta, puoleen hintaan.
Olenkin oppinut jo, että vasta illalla kannattaa tulla ostamaan, sillä isoista myyjäisistä jää takuuvarmasti ostettavaa illaksikin ja rahaa säästyy.Myöskään ryysistä ei ole samalla lailla kuin päivällä.
Seurasalissa näytetään diakuvin Raahan rauhanyhdistyksen toimitalon rakennusvaiheista.
Entinen toimitalo kävi pieneksi ja uutta alettiin rakentaa kesällä 2002.
Toimitalon avajaiset pidettiin marraskuussa 2003 ja pihatyöt tehtiin kesällä 2004.
Rakennuksen kustannukset olivat noin miljoona euroa. Tällä hetkellä yhdistyksellä on vielä velkaa jäljellä 240 000 €.
Sähkötöissä oli ollut omasta porukasta paljon apua, samoin muuraustöissä apumiehistä.
Raahen nuorten kuoro lauloi kauniin laulun: "Oi mull on nonnen päivä, miks en mä laulaisi.
Toisena esityksenä esiintyi soittajia, koostuen viuluista ja sellosta, lauluna oli virsi "Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias"
Raahen rauhanyhdistys lahjoitti käsin tehdyn puisen pyöreän seinäkellon yhdistyksellemme kiitokseksi ystävällisyydestä saada pitää täällä myyjäisiä.
Kellon luovuttaja kertoi tarinaa kelloista.
Maailmassa kellon virkaa hoitivat aluksi kukot, jotka kiekuivat talonväen hereille. Sitten tulivat tiimalasit ennen varsinaisten mekaanisten kellojen aikakautta.
Kellot mittaavat aikaa. Ikuisuudessa ei ole enää aikaa, kertoi raahelainen mies.
Jos pieni lintu alkaisi siirtää Euroopan korkeinta vuorta Mt.Blancea ottamalla päivässä muutaman hiekanjyväsen nokassaan , niin vaikka siinä menisi aikaa mahdottoman kauan, niin joskus se vuori olisi siirretty paikaltaan.
Iankaikkisuuden rinnalla tämä vuoreen käytetty aika olisi tuskin mitenkään verrattavissa.
Näin vakava asia tämä aika ja iankaikkisuus on.
Kertoja jätti mainitsematta, miksi iankaikkisuus on vakava asia.
Mahtoiko hän tarkoittaa sillä iankaikkista helvettiä tai iankaikkista eroa Jumalasta ?
Rauhanydistyksemme Paavo Mölläri kiitteli kovasti kellosta ja toivotti Raahelaisille intoa ja uskoa jatkaa myyjäistyön tekemistä jäljellä olevan velan hoitamiseksi.
Pistäkäähän isoremmi päälle, niin kyllä se velka on äkkiä maksettu. Muistakaa kuitenkin levätäkin välillä, niin jaksaa paremmin uurastaa.
Paavo kertoi myös oman rauhanydistyksensä rakentamisesta ja velanhoidosta, jolla oli maksuaikaa 10 vuotta, mutta saatiin kuoletetuua kuudessa vuodessa.
Me ajateltiin, että mitä sitä turhia niitä korkoja maksamaan, kun laitetaan isoremmi päälle ja maksetaan velat niin pian kuin suinkin.
Yhdistyksemme Heikki Luiro kertoi maailman tarkimmasta kellosta, joka on sellainen tavallinen seinäkello, joka on pysähtynyt tasan kello kuusi.
Joka aamu ja jokainen ilta kello kuuden aikaan se näyttää täsmälleen oikeaa aikaa.
Raahelainen rouva Marjatta Parkkila esitti vielä runolausuntaa.
Jottei yleisö lähtisi ennenaikojaan pois, oli arpominen jätetty illan viimeiseksi ohjelmanumeroksi ja ruokasalissa oli tarjolla niin iltatilaisuuden alussa kuin myös lopussa iltapalaa ja virvokkeita, kinkkupitsaa..
Skootteriarvonta oli nin ikään odotettu tapahtuma. Se ei kuitenkaan jäänyt myyjäispaikkakunnalle, vaan arpa osui raahelaiselle tytölle.
Raahen myyjäisporukka oli sopinut, että mikäli niin onnettomasti kävisi, että arpa suosisi omaa porukkaa, tulee voittajan ajaa skootteri raaheen muiden matkustaessa kahdella linja-autolla.
Raahelaisten myyjäiset onnistuivat hyvin.
Tuottoa ei kerrottu. Raahessa on nyt 400 jäsentä rauhanyhdistyksessä, mikä määrä on moninkertaistuntu sitten 1970 luvun lopun, jolloin yhdistyksessä oli vain sata jäsentä.
Myyjäiset alkoivat klo. 12.00
Lounaaksi LOHIKIUSAUSTA, litramyynnistä LIHAKEITTOA.
Jälkiruokana TYRNIKIISSELI
Kinkkukiusausta kotiin vietäväksi.
ARVONNASSA ja NARUTUKSESSA HYVÄT VOITOT:
- Skootteri, digikamera, kamerakännykkä, herkkukori, mikroaaltouuni, yms.
MYYTÄVÄNÄ mm.
- tuoreita leivonnaisia - puutaidetta - käsitöitä - satukasetteja - mattoja - leipälapioita - uunipeltejä
ILTATILAISUUS KLO 18:00
- arvonnat ja narutusta
- Raahelaisten ohjelmaa
- Iltapalaksi kinkkukääryle
- Lopuksi iltahartaus
Kaikkien kävijöiden kesken arvotaan voittajan mitta kahvia (väh. 20 pkt)
Päivä oli aurinkoinen ja oli mukava lähteä myyjäisiin, koska siellä on mahtava fiilinki, kansankielellä markkinatunnelmaa.
Nykyaikaiset myyjäiset on moderniset, huippuunsa viilattu kaupantekotilaisuus.
Myös raahelaiset osasivat tämän huippunykyaikaisen taidon kerätä rahaa toimitalonsa rakennuksen velkojen lyhentämiseksi.
Heti alussa vallitsi niin kova tungos, että hyvä kun sai itsensä sekaan sopimaan.
Meteli oli kova, sillä heti alkoi narutushomma pyöriä täysillä.
Myyjäisten vetonaulana oli skootteri, joka sai monet innostumaan ostamaan arpoja ja katsomaan, mitä mielenkiintoista tämänkertaiset myyjäisten järjestäjät olivat keksineet kuluttajien rahojen kalastamiseksi.
Hyvään tarkoitukseenhan nämä menevät, on vakio lausahdus, kun rahaa palaa isoja summia myyjäisten ostoksiin, arpoihin, ruokailuun jne.
Tullessamme kävimme vaimoni kanssa molemmat pankkiautomaatilla ja nostimme rahaa minä 20 € ja vaimoni 30 €. Näillä varoilla uskoimme selviävän tämänkertaisesta myyjäisreissusta.
Itse halusin mennä myyjäisissä heti ruokailemaan, sillä LOHIKUISAUS on herkkuani. Vaimosta eksyin heti ihmistungokseen sukellettuamme.
Ruokajono ei ollut kovin pitkä, sillä suurin osa oli vetämässä naruja hyvien palkintojen toivossa.
Lastasin tarjottimelleni maitoa 2 lasia, 5 siivua rieskaa ja päälle paljon voita. Lohikuisausta ammensin lautasen niin täyteen, kuin siihen mahtui, sillä periaatteeni on:"Koko rahan edestä" ja koska en ollut syönyt tälle päivälle vielä mitään. Punajuuria, puolukkaa vielä lautaselle ja jälkiruokakiisseli. Sitten kassalle, joka perii aterian hinnan 6,50 €. Kassa toteaakin : "Teillähän onkin nälkä", nähdessään kukkuraisen lautaseni. Totean vaan, että niin on, ja alan tungoksessa haalautua pöytiä kohti.
Täyden tarjottimen kanssa tungoksessa eteneminen on pelottavaa hommaa, koska joku voi tönäistä koko komeuden lattialle.
Selvittyäni kunnialla pöytään alkaa hiissautuminen pöydän reunan ja tuolin selkänojan väliin. Pöytien väli on niin ahdas, että tuolit ovat aivan kiinni selän takana istuvan kanssa.
Päästäkseen istumaan tuolilleen, on takana olijan siirryttävä taapäin ja sama lähtiessä pöydästä pois.
Ruoka on hyvää ja keskityn siihen kokonaan.
Välillä seuraan oikealla tapahtuvaa narunveto arvontaa ja höristän korviani, kun mikrofoniin kuuluttava mieshenkilö kertoo narunvedon voittajien nimiä.
Narunveto arpominen on sellaista, että arviolta 100 parin metrin pituista muovinarua on yhdistetty kiinni keskiosaan, joka on puusta tehty ympyrän muotoinen kappale. Joka naru tulee reijästä puukappaleen läpi ollen sidottu toisesta päästä kiinni.
Vetäjä seisoo jakkaralla muiden yläpuolella ja vetää summassa jostain narusta, jolloin narun toisesta päästä kiinni pitäjä tuntee narussa vetoa.
Sitten naru on pois käytöstä, voittaja saa palkinnon ja hänen nimensä kuulutetaan muille osanottajille ja narutus jatkuu.
Kerrallaan voittoja on tavallisimmin 5 ja korkeintaan kymmenen.
Itse en välitä narunvedoista, sillä siinä häviää äkkiä isoja summia. Minua ei lohduta sekään, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen.
Periaatteeni kun on, että rahalle on saatava jotain vastiketta.
Jatkan syömistä ja silmäilen, mihin vaimo katosi lasten kanssa. Ei heitä näy. Pelkään, että on taas narunvedossa ja huuskaa rahansa sinne turhuuksiin.
Väkeä lappaa pöytiin lisää ja pöydistä pois.
Pöydän laitapaikka ei ole paras mahdollinen, sillä joudun tämän tästä puskeutumaan kiinni pöydän laitaan, jotta ohikulkijat pääsisivät eteenpäin.
Minua myös jännittää, putoaako vahingossa ison perheen tarjotin kantajaltaan niskaani, sillä niin täpösen täyteen on tarjotin ahdettu syömisillä.
Ollessani jo syömässä jälkiruokana olevaa tyrnikiisseliä, ilmestyy vaimoni vierelleni käsi ojossa sanoen: Anna rahhaa, että pääsen syömään !"
Mitä sinä jo kerkisit ostaa sillä 30 €.lla.
Oltiin lasten kanssa narunvedossa ja meni 27 €.
Mitä??? Huuskasit rahat tuommoseen kankkulan kaivoon !
Menihän se kummiski hyvään tarkotukseen, kuulen vaimon lisäksi myös takaanipäin vastattavan.
Minun 20.stä eurosta on jäljellä 13,50 € ja ojennan vaimolle 10.n euron setelin, jolla hän pääsee hakemaan ruokaa.
Nyt ei siis jäänyt rahaa varsinaisten ostosten tekoon, sillä lapset saavat lopuilla rahoilla ostaa ne tutut 1.n euron karkkipussit.
Itselleni jäi euro kouraan ja päätän kokeilla onneani narunvedossa.
Menen narurinkiin ja otan yhden narun.
Seurailen muiden käsittämättömiä narumääriä.
Narunvedon hinnat vaihtelevat.
Alussa oli jopa 3.n euron hintaisia naruja, mikä tietää melkoisia menetyksiä useamman narun kerralla vetävälle.
Nyt on vain euron naru, mutta myöskään palkinnot eivät ole niin arvokkaita, kuin kahden tai kolmen euron narut.
Vieressäni olevalla miehellä on kourassa varmaan kymmenen narua. Vain aniharvalla on vain yksi, sillä voitto halutaan varmistaa useammalla narulla.
Rahankerääjä on piirin sisällä muovirasian kanssa, johon osallistujat heittävät omantuntonsa mukaan ottamiensa naruarpojen rahasumman.
En voittanut, eikä myöskään vieressäni oleva mies, vaikka osti naruja kymmenellä eurolla.
Narutus päättyy ja uusi alkaa. Nyt luvataan jokaiselle osallistujalle palkinto.
Väki rientää innoissaan narujen luo, koska nythän ei voi hävitä, kun kaikki voittaa jotakin.
Jään seuraamaan takapiruna narutusta. Narun hinta on nyt 3 euroa. Ihmisillä on intoa edelleen, koska tämä on ainoa uhkapeli, mihin uskovainen voi osallistua. Kikki muut rahapelit ovat periaatteessa kiellettyjä.
Mietin, ettei ole mitään tarvetta osallistua itsellä, koska kaikki ne palkinnot, mitä siellä on, ovat tarpeettomia.
Jokaisen kotoa löytyy kyllä kaikki ne tavarat, niin mitä tekee monilla samanlaisilla.
Mikroaaltouuni ja kamerakännykkäkin meillä jo on.
Ainoa, mikä kiinnostaa voitoissa, on ruokatavara.
Herkkukorit on narutuksissa voitto, jota itse arvostan, sillä ruokaa tarvitsee aina, tilpehööriä ei.
Narutus päätty ja lohdutuspalkinnot jaetaan.
Osallistuvat saavat kukin kuulakärkikynän, jossa on tekstinä Raahen rauhanyhdistys.
Myyjäisten leivokset ovat laatutuotteita. Ostaja voi lukea tuotesisällön ja lisäaineet lapusta aivankuin kaupankin tuotteissa.
Ainoa huonopuoli on tuotteiden korkea hinta, joka on noin, 15 % kalliimpaa, kuin elintarvikeliikkeen.
Mutta ostajathan ovat valmiita maksamaan, koska tuotto menee lyhentämättömänä hyvään tarkoitukseen.
Veroa ei myyjäisten tuotosta tarvitse maksaa, koska tavarat on lahjoitettu ja itse tehtyjä.
Ainoastaan maidot, voit, lihat, kalat yms. ruokailusssa käytettävät raaka-aineet ovat ostettu ja myydään kalliimmalla eteenpäin.
Toimitalon eteisaulassa myydään skootterin arpoja hintaan 2 €, sekä myös muiden tuotteitten lappuarpoja. Eteisessä istuu pari nuorta tyttöä pöydän takana myyden lasten himoittuja karkkipusseja.
Tulemme illalla uudestaan, koska myyjäiset jatkuu.
Iltatilaisuudessa myydään vielä päivällä myymättä jääneitä tuotteita ja nyt puoleen hintaa.
Mekin saame vielä rieskoja, munkkeja, nisuja ja limppuja ja mikä parasta, puoleen hintaan.
Olenkin oppinut jo, että vasta illalla kannattaa tulla ostamaan, sillä isoista myyjäisistä jää takuuvarmasti ostettavaa illaksikin ja rahaa säästyy.Myöskään ryysistä ei ole samalla lailla kuin päivällä.
Seurasalissa näytetään diakuvin Raahan rauhanyhdistyksen toimitalon rakennusvaiheista.
Entinen toimitalo kävi pieneksi ja uutta alettiin rakentaa kesällä 2002.
Toimitalon avajaiset pidettiin marraskuussa 2003 ja pihatyöt tehtiin kesällä 2004.
Rakennuksen kustannukset olivat noin miljoona euroa. Tällä hetkellä yhdistyksellä on vielä velkaa jäljellä 240 000 €.
Sähkötöissä oli ollut omasta porukasta paljon apua, samoin muuraustöissä apumiehistä.
Raahen nuorten kuoro lauloi kauniin laulun: "Oi mull on nonnen päivä, miks en mä laulaisi.
Toisena esityksenä esiintyi soittajia, koostuen viuluista ja sellosta, lauluna oli virsi "Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias"
Raahen rauhanyhdistys lahjoitti käsin tehdyn puisen pyöreän seinäkellon yhdistyksellemme kiitokseksi ystävällisyydestä saada pitää täällä myyjäisiä.
Kellon luovuttaja kertoi tarinaa kelloista.
Maailmassa kellon virkaa hoitivat aluksi kukot, jotka kiekuivat talonväen hereille. Sitten tulivat tiimalasit ennen varsinaisten mekaanisten kellojen aikakautta.
Kellot mittaavat aikaa. Ikuisuudessa ei ole enää aikaa, kertoi raahelainen mies.
Jos pieni lintu alkaisi siirtää Euroopan korkeinta vuorta Mt.Blancea ottamalla päivässä muutaman hiekanjyväsen nokassaan , niin vaikka siinä menisi aikaa mahdottoman kauan, niin joskus se vuori olisi siirretty paikaltaan.
Iankaikkisuuden rinnalla tämä vuoreen käytetty aika olisi tuskin mitenkään verrattavissa.
Näin vakava asia tämä aika ja iankaikkisuus on.
Kertoja jätti mainitsematta, miksi iankaikkisuus on vakava asia.
Mahtoiko hän tarkoittaa sillä iankaikkista helvettiä tai iankaikkista eroa Jumalasta ?
Rauhanydistyksemme Paavo Mölläri kiitteli kovasti kellosta ja toivotti Raahelaisille intoa ja uskoa jatkaa myyjäistyön tekemistä jäljellä olevan velan hoitamiseksi.
Pistäkäähän isoremmi päälle, niin kyllä se velka on äkkiä maksettu. Muistakaa kuitenkin levätäkin välillä, niin jaksaa paremmin uurastaa.
Paavo kertoi myös oman rauhanydistyksensä rakentamisesta ja velanhoidosta, jolla oli maksuaikaa 10 vuotta, mutta saatiin kuoletetuua kuudessa vuodessa.
Me ajateltiin, että mitä sitä turhia niitä korkoja maksamaan, kun laitetaan isoremmi päälle ja maksetaan velat niin pian kuin suinkin.
Yhdistyksemme Heikki Luiro kertoi maailman tarkimmasta kellosta, joka on sellainen tavallinen seinäkello, joka on pysähtynyt tasan kello kuusi.
Joka aamu ja jokainen ilta kello kuuden aikaan se näyttää täsmälleen oikeaa aikaa.
Raahelainen rouva Marjatta Parkkila esitti vielä runolausuntaa.
Jottei yleisö lähtisi ennenaikojaan pois, oli arpominen jätetty illan viimeiseksi ohjelmanumeroksi ja ruokasalissa oli tarjolla niin iltatilaisuuden alussa kuin myös lopussa iltapalaa ja virvokkeita, kinkkupitsaa..
Skootteriarvonta oli nin ikään odotettu tapahtuma. Se ei kuitenkaan jäänyt myyjäispaikkakunnalle, vaan arpa osui raahelaiselle tytölle.
Raahen myyjäisporukka oli sopinut, että mikäli niin onnettomasti kävisi, että arpa suosisi omaa porukkaa, tulee voittajan ajaa skootteri raaheen muiden matkustaessa kahdella linja-autolla.
Raahelaisten myyjäiset onnistuivat hyvin.
Tuottoa ei kerrottu. Raahessa on nyt 400 jäsentä rauhanyhdistyksessä, mikä määrä on moninkertaistuntu sitten 1970 luvun lopun, jolloin yhdistyksessä oli vain sata jäsentä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen käynyt useat myyjäiset elämäni aikana ja niistä on jäänyt ihan kivat muistot. Se on oma moka jos hassaa narutuksiin ja arpoihin isot rahamäärät. Itselläni on niin huono arpaonni, etten niihin juuri osallistu.
Tungosta aina on, se kuuluu myyjäisten luonteeseen. Ei kait sekään niin hirveää ole, eihän myyjäisiä ole joka päivä.
Varsinkin tuo ruokapuoli. Nyt iski nälkä.
Mistä automaatista saa nostaa 30€. Meilläpäin ei kympin seteleitä saa.
Ahaa, ei niitä saa kymppejä täältäkään. Selitys on, että vaimokin nosti sen kaksikymmentä euroa ja hänellä oli ennestään 10 euroa.
Tuli vaan puheeksi, kuinka paljon oli rahaa myyjäisiin mennessä ja mihin rahat meni.
Heh, tarkka lukija olit kyllä. Kirjoittajalle tulee joskus lipsahduksia.
Hatunnosto sinulle kun olet mennyt itse paikanpäälle katsomaan, mitä vl-lestadiolaisuus on.
Siis tuollaiset myyjäiset.
Tuo ruokapuoli vaikutti niin hyvältä, että kuola kasteli näppiksen.
missä on muutenkin ikänsä käynyt.