Yksinäisyys

Yk­si­näi­syys on suur­ta in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä ih­mi­sel­le it­sel­leen, on se sa­mal­la myös mer­kit­tä­vä kan­san­ta­lou­del­li­nen ky­sy­mys, sil­lä yk­si­näi­set käyt­tä­vät so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­ta huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin muut ikäi­sen­sä. Ym­mär­tää­hän sen, jo­kai­sel­la meis­tä on tar­ve tul­la koh­da­tuk­si ja huo­mi­oi­duk­si, vaik­ka edes sit­ten sai­raan­hoi­ta­jan vas­taa­no­tol­la.

Täs­sä ajas­sa, jos­sa elin­ta­som­me on ylei­ses­ti ot­ta­en kor­ke­am­pi kuin kos­kaan, mei­dän tu­li­si en­sin kiin­nit­tää huo­mio elin­ta­som­me oi­keu­den­mu­kai­seen ja­kau­tu­mi­seen mut­ta vä­lit­tö­mäs­ti sen jäl­keen sii­hen, kuin­ka pit­kään mei­dän on enää mie­le­käs­tä ta­voi­tel­la pel­käs­tään elin­ta­son nou­sua sen kus­tan­nuk­sel­la, et­tä elä­män­laa­tum­me kär­sii? Hy­vin­voin­ti­val­ti­o­na mei­dän tu­li­si kään­tää kat­seem­me sii­hen, kuin­ka elä­män­laa­tum­me oli­si tu­le­vai­suu­des­sa en­tis­tä kor­ke­am­pi, kuin­ka ke­nen­kään ei tar­vit­si­si voi­da pa­hoin tai po­tea ki­pe­ää yk­si­näi­syyt­tä.

Tar­vit­sem­me muu­tok­sen jo­ka­päi­väi­ses­sä ar­jes­sam­me, jo­kai­sen mei­tä täy­tyy ot­taa vas­tuu­ta omas­ta lä­hiyh­tei­sös­tään. Tar­vit­sem­me li­säk­si myös jär­jes­tel­män joka pal­ve­lee ta­voi­tet­ta elä­män­laa­dun pa­ran­ta­mi­ses­ta, tar­vit­sem­me yh­teis­kun­nan joka pal­ve­lee ih­mis­tä. Mei­dän on pys­tyt­tä­vä tur­vaa­maan jär­jes­tö­toi­min­nan re­surs­sit mut­ta yh­teis­kun­nan tu­li­si kiin­nit­tää huo­mi­o­ta myös sii­hen, et­tä oli­si ole­mas­sa riit­tä­väs­ti pal­ve­lui­ta, joi­den kes­ki­ös­sä oli­si yh­des­sä­o­lo, koh­taa­mi­nen ja läs­nä­o­lo.