Onko tämä elämää...

Tapahtuko siun elämässä jotain, mikä auttoi sinuu pääsemään tilanteesta pois?? Miulla on nyt tosi kova motivaatio päällä ja oon pystyny olemaan useamman päivän ahmimatta / oksentamatta.. Oletko nyt normaaleissa mitoissa ja onks siun ruokailu normaalia?

Taneli kirjoitti:

Tapahtuko siun elämässä jotain, mikä auttoi sinuu pääsemään tilanteesta pois?? Miulla on nyt tosi kova motivaatio päällä ja oon pystyny olemaan useamman päivän ahmimatta / oksentamatta.. Oletko nyt normaaleissa mitoissa ja onks siun ruokailu normaalia?

Oikeestaan aloin vaan itse miettimään syitä mun käyttäytymiseen ja aloin tutkiskelemaan itseeni.tarkkailin tavallaan itteeni "ulkopuolisena".kuulostaa oudolta, mut silleen sain tehtyä hyviä havaintoja itestäni=)luin kans näitä sivuja ja ne autto mua ymmärtämään itteeni paremmin.kun luin muitten juttuja, huomasin,että on tää aika sairasta ja kuinka sairas ite oon.aloin kans aatteleen,että pitää osata antaa itelleen anteeksi...ja että kaikki ei oo mustaa ja valkosta/ joko- tai...esim. just toi on hyvä esimerkki,että jos kerran lipee syömään kielletty, on toivo menny sillä kerralla ja on pakko ahmii niin helvetisti...en oikeestaan tiiä ihan tarkkaan syytä siihen,että miks mä aloin ajatteleen eri tavalla asioista...luulen,et tällanen pohtiminen autto aika paljon asiaa...ja aloin olla aika kyllästyny mun nykyiseen elämään.vielä tänä syksynä aattelin,että "hei,tätähän mun elämä on.mä oon tällanen ja turha alkaa muuttaan itteeni.tarttee vaan kai kestää kaikki tää, koska tästä on jo nyt tullu mulle tapa".en tajuu miks aattelin tälleen!ei kenenkään tartte kestää tällasta helvettii!ei tartte tyytyy siihen,että voi henkisesti ja fyysisesti huonosti!siihen menee koko aika,eikä sitä muuta aattelekaan, kun ruokaa ja liikuntaa...hirveesti menee turhaa energiaa sellaseen...kaikki tää on kummiskin omissa aivoissa ja tavallaan ite luo ne kauheet anoreksia,bulimia ja syömishäiriöajatukset ajatukset.toisaalta in ite kaiken takana,mutta sitten kun syömishäiriö ottaa vallan,ei enää pysty hallitseen sitä.ite sitä on kaiken takana ja loppupelissä sul on valta, jos vaan oot tarpeeks voimakas,että pystyt voittaan syömishäiriön....tosin, kun syömishäiriö ottaa vallan tuntuu silt,ettei voi ite tehä mitään.se ohjaa sua ja sä vaan tottelet sitä sokeesti.tavallaan "paranevalla" syömishäiriöisellä on hyvä ja paha ääni päässä.paha yrittää saada sut vielä koukkuun ja hyvä yrittää saada sut paraneen.pitää vaan yrittää saada se hyvä voittaan sen pahan.
pitäis oppii hyväksymään ittensä sellaisena, kun on...tää prosessi menee askel askeleelta eteenpäin.eihän sitä kukaan heti parane ihan yht´äkkiä, mutta vaikka tuliskin takapakkia paranemiseen, pitää vaan antaa itelleen anteeksi ja keskittyy seuraavaan päivään ja että seuraava päivä on parempi.mulla ainaki oli silleen,että kun tuli ahmimiskohtaus piti ahmii ihan hirveesti ruokaa.oli melkeen sellanen fiilis,että pakko syödä ihan hitosti, koska huomenna ja seuraavana viikkona ei saa syödä mitään tai melkeen ollenkaan mitään...siks oon alkanu syömään tasasin väliajoin ja sillon, kun mulla on nälkä.se on auttanu kauheesti tähän ongelmaan, koska ainaki mun tapauksessa mun ei tartte ahmii tai ei tee mieli makeita, kun syön tavallista ruokaa säännöllisesti...mulla ei oo sellasii hallitsemattomii mielihaluja makeeseen ja muuhun melkeen ollenkaan.arvaa tuntuuko olo vapautuneelta=) oon vapautunu viiden vuoden kahleista.mulla oli pakkomielle myös liikuntaa kohtaa tosi kauan...se ruoan kanssa hallitsi mun elämää...oli vaan pakko liikkuu, ja jos ei liikkunu, tuli kauheen laiska olo se oli taas sitten lupa alkaa "lepsuileen" ja ahmimaan, koska en ollut kuluttanut tiettyy määrää kaloreita ja olin ollut laiska.sellasta ei annettu anteeks!nyt sitten päätin,että en harrasta liikuntaa sen takia,että kuluttaisin kaloreita vaan sen takia,että tulis hyvä olo(mut ei silleen,että rääkkään itteeni ihan loppuun=).mun on ollu pakko vähentää liikunnan määrää,koska muuten mulla saattas tulla epäterve suhtautuminen siihen... ymmärrätköhän mitä tarkotan?
ei kai tästä voi koskaan parantua ihan täydellisesti, joten sellasten juttujen karsiminen, jotka aiheuttaa sulle huonoa oloa, on parempi karsia kuin säilyttää.sillon pääsee eroon kahleista, jos vaan pystyy päästä eroon myöskin siitä syyllisyyden tunteesta,ettei oo tehny sitä ja tätä.en tarkota,että oon lopettanu liikunnan kokonaan.se on vaan nyt terveellä joo.oon normaaleissa mitoissa.oon ollu oikeestaan koko ajan, mutta mun paino on noussu ja laskenu eli koko ajan on ollu sellanen jojo-ilmiö.paino laski ja nousi sen mukaan, miten tehokkaasti pystyin paastoon ja kuinka paljon sorruin ahmimaan.niinku kerroin, eka mulla oli anoreksia, joka puhkes, kun olin ulkomailla.kun tulin suomeen ,aloin ahmiin ja lihoin varmaan n. 20kiloo ihan lyhyessa ajassa.mua alka ahistaan oma lihavuus ja tuli masentuneeks ja itseinho alko siinä vaiheessa.sitten aloin paastoon.se johti siihen,että paastosin viikolla ja vedin ihan hulluna safkaa viikonloppuna eli enpä siinä kauheesti laihtunu.tulos oli plus miinus nolla...inhosin vaan itteeni monet vuodet ja sama meno jatku...nyt sitten aloin miettii kaikkii näitä juttuja ja aloin tehä havaintoja itestäni.huomasin,että mä voin yrittää ite muuttaa itteenki, koska tää on mun aivoissa tapahtuva juttu.joskus kauan sitten anoreksia sekotti täysin mun aivot ja asiotten tärkeysjärjestyksen ja manipuloi mua...se muutti mun ajattelun, joten ei oo mahdotonta muuttaa ajattelua normaaliks...se ei oo helppoo, mutta aina voi kokeilla!
ei oo helppoo elää syömishäiriön kanssa.se on tuskaa....luulen,että jokainen meistä haluis loppujen lopuks jotain muutakin sisältöö elämäänsä, kuin vaan miettii et mitä syön seuraavaks tai mitä ruokaa alkaa tekeen ihan hitosti mieli.tuntuu tosi helpottuneelta, kun ei ruoka pyöri koko ajan mielessä...sanon vaan,että tän vapauden tunteen takia kannattaa yrittää, jos vaan on motivaatiota!!ja kuulostaa siltä,että sulla sitä riittää!=)muista vaan antaa itelle anteeks, jos kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaisesti!huomenna on uus ja HYVÄ päivä alottaa uudelleen!toivo EI OLE menetetty, vaikka sortuiskin joskus!kannattaa pyrkii hyvään henkiseen oloon=)eihän kukaan syömishäiriöinen voi henkisesti hyvin...aina on jotain parannettavaa itessään ja vaikka olis kuinka laiha tahansa,näkee silti läskii kaikkialla itessään, koska syömishäiriö ja se PAHA on vallannut sun mielen kokonaan ja se ohjaa sun ajatuksia...sä et aattele sillon, vaan se paha...
kirjottele lisää tänne!=)ois kiva kuulla sun suunnitelmista ja siitä,et oliks näistä mun jutuista apua ollenkaan...nää saattaa tuntuu ja kuulostaa aiak oudoilta ulkopuolisesta, mutta ainakin mun tapauksessa ne on toiminu ja luulen,että ne vois toimii muillakin=)
tsemii taisteluun, koska sitä tää on!!!kyl sä oot vielä sun taistelun voittaja!!!

moi! kirjoitti:

Oikeestaan aloin vaan itse miettimään syitä mun käyttäytymiseen ja aloin tutkiskelemaan itseeni.tarkkailin tavallaan itteeni "ulkopuolisena".kuulostaa oudolta, mut silleen sain tehtyä hyviä havaintoja itestäni=)luin kans näitä sivuja ja ne autto mua ymmärtämään itteeni paremmin.kun luin muitten juttuja, huomasin,että on tää aika sairasta ja kuinka sairas ite oon.aloin kans aatteleen,että pitää osata antaa itelleen anteeksi...ja että kaikki ei oo mustaa ja valkosta/ joko- tai...esim. just toi on hyvä esimerkki,että jos kerran lipee syömään kielletty, on toivo menny sillä kerralla ja on pakko ahmii niin helvetisti...en oikeestaan tiiä ihan tarkkaan syytä siihen,että miks mä aloin ajatteleen eri tavalla asioista...luulen,et tällanen pohtiminen autto aika paljon asiaa...ja aloin olla aika kyllästyny mun nykyiseen elämään.vielä tänä syksynä aattelin,että "hei,tätähän mun elämä on.mä oon tällanen ja turha alkaa muuttaan itteeni.tarttee vaan kai kestää kaikki tää, koska tästä on jo nyt tullu mulle tapa".en tajuu miks aattelin tälleen!ei kenenkään tartte kestää tällasta helvettii!ei tartte tyytyy siihen,että voi henkisesti ja fyysisesti huonosti!siihen menee koko aika,eikä sitä muuta aattelekaan, kun ruokaa ja liikuntaa...hirveesti menee turhaa energiaa sellaseen...kaikki tää on kummiskin omissa aivoissa ja tavallaan ite luo ne kauheet anoreksia,bulimia ja syömishäiriöajatukset ajatukset.toisaalta in ite kaiken takana,mutta sitten kun syömishäiriö ottaa vallan,ei enää pysty hallitseen sitä.ite sitä on kaiken takana ja loppupelissä sul on valta, jos vaan oot tarpeeks voimakas,että pystyt voittaan syömishäiriön....tosin, kun syömishäiriö ottaa vallan tuntuu silt,ettei voi ite tehä mitään.se ohjaa sua ja sä vaan tottelet sitä sokeesti.tavallaan "paranevalla" syömishäiriöisellä on hyvä ja paha ääni päässä.paha yrittää saada sut vielä koukkuun ja hyvä yrittää saada sut paraneen.pitää vaan yrittää saada se hyvä voittaan sen pahan.
pitäis oppii hyväksymään ittensä sellaisena, kun on...tää prosessi menee askel askeleelta eteenpäin.eihän sitä kukaan heti parane ihan yht´äkkiä, mutta vaikka tuliskin takapakkia paranemiseen, pitää vaan antaa itelleen anteeksi ja keskittyy seuraavaan päivään ja että seuraava päivä on parempi.mulla ainaki oli silleen,että kun tuli ahmimiskohtaus piti ahmii ihan hirveesti ruokaa.oli melkeen sellanen fiilis,että pakko syödä ihan hitosti, koska huomenna ja seuraavana viikkona ei saa syödä mitään tai melkeen ollenkaan mitään...siks oon alkanu syömään tasasin väliajoin ja sillon, kun mulla on nälkä.se on auttanu kauheesti tähän ongelmaan, koska ainaki mun tapauksessa mun ei tartte ahmii tai ei tee mieli makeita, kun syön tavallista ruokaa säännöllisesti...mulla ei oo sellasii hallitsemattomii mielihaluja makeeseen ja muuhun melkeen ollenkaan.arvaa tuntuuko olo vapautuneelta=) oon vapautunu viiden vuoden kahleista.mulla oli pakkomielle myös liikuntaa kohtaa tosi kauan...se ruoan kanssa hallitsi mun elämää...oli vaan pakko liikkuu, ja jos ei liikkunu, tuli kauheen laiska olo se oli taas sitten lupa alkaa "lepsuileen" ja ahmimaan, koska en ollut kuluttanut tiettyy määrää kaloreita ja olin ollut laiska.sellasta ei annettu anteeks!nyt sitten päätin,että en harrasta liikuntaa sen takia,että kuluttaisin kaloreita vaan sen takia,että tulis hyvä olo(mut ei silleen,että rääkkään itteeni ihan loppuun=).mun on ollu pakko vähentää liikunnan määrää,koska muuten mulla saattas tulla epäterve suhtautuminen siihen... ymmärrätköhän mitä tarkotan?
ei kai tästä voi koskaan parantua ihan täydellisesti, joten sellasten juttujen karsiminen, jotka aiheuttaa sulle huonoa oloa, on parempi karsia kuin säilyttää.sillon pääsee eroon kahleista, jos vaan pystyy päästä eroon myöskin siitä syyllisyyden tunteesta,ettei oo tehny sitä ja tätä.en tarkota,että oon lopettanu liikunnan kokonaan.se on vaan nyt terveellä joo.oon normaaleissa mitoissa.oon ollu oikeestaan koko ajan, mutta mun paino on noussu ja laskenu eli koko ajan on ollu sellanen jojo-ilmiö.paino laski ja nousi sen mukaan, miten tehokkaasti pystyin paastoon ja kuinka paljon sorruin ahmimaan.niinku kerroin, eka mulla oli anoreksia, joka puhkes, kun olin ulkomailla.kun tulin suomeen ,aloin ahmiin ja lihoin varmaan n. 20kiloo ihan lyhyessa ajassa.mua alka ahistaan oma lihavuus ja tuli masentuneeks ja itseinho alko siinä vaiheessa.sitten aloin paastoon.se johti siihen,että paastosin viikolla ja vedin ihan hulluna safkaa viikonloppuna eli enpä siinä kauheesti laihtunu.tulos oli plus miinus nolla...inhosin vaan itteeni monet vuodet ja sama meno jatku...nyt sitten aloin miettii kaikkii näitä juttuja ja aloin tehä havaintoja itestäni.huomasin,että mä voin yrittää ite muuttaa itteenki, koska tää on mun aivoissa tapahtuva juttu.joskus kauan sitten anoreksia sekotti täysin mun aivot ja asiotten tärkeysjärjestyksen ja manipuloi mua...se muutti mun ajattelun, joten ei oo mahdotonta muuttaa ajattelua normaaliks...se ei oo helppoo, mutta aina voi kokeilla!
ei oo helppoo elää syömishäiriön kanssa.se on tuskaa....luulen,että jokainen meistä haluis loppujen lopuks jotain muutakin sisältöö elämäänsä, kuin vaan miettii et mitä syön seuraavaks tai mitä ruokaa alkaa tekeen ihan hitosti mieli.tuntuu tosi helpottuneelta, kun ei ruoka pyöri koko ajan mielessä...sanon vaan,että tän vapauden tunteen takia kannattaa yrittää, jos vaan on motivaatiota!!ja kuulostaa siltä,että sulla sitä riittää!=)muista vaan antaa itelle anteeks, jos kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaisesti!huomenna on uus ja HYVÄ päivä alottaa uudelleen!toivo EI OLE menetetty, vaikka sortuiskin joskus!kannattaa pyrkii hyvään henkiseen oloon=)eihän kukaan syömishäiriöinen voi henkisesti hyvin...aina on jotain parannettavaa itessään ja vaikka olis kuinka laiha tahansa,näkee silti läskii kaikkialla itessään, koska syömishäiriö ja se PAHA on vallannut sun mielen kokonaan ja se ohjaa sun ajatuksia...sä et aattele sillon, vaan se paha...
kirjottele lisää tänne!=)ois kiva kuulla sun suunnitelmista ja siitä,et oliks näistä mun jutuista apua ollenkaan...nää saattaa tuntuu ja kuulostaa aiak oudoilta ulkopuolisesta, mutta ainakin mun tapauksessa ne on toiminu ja luulen,että ne vois toimii muillakin=)
tsemii taisteluun, koska sitä tää on!!!kyl sä oot vielä sun taistelun voittaja!!!

sain tästä voimia ja kyynelkin tuli. mutta en onnistu pitämään samaa ajatusta tätä hetkeä pidempään. Huomenna sama kierre jatkukoon.

moi! kirjoitti:

Oikeestaan aloin vaan itse miettimään syitä mun käyttäytymiseen ja aloin tutkiskelemaan itseeni.tarkkailin tavallaan itteeni "ulkopuolisena".kuulostaa oudolta, mut silleen sain tehtyä hyviä havaintoja itestäni=)luin kans näitä sivuja ja ne autto mua ymmärtämään itteeni paremmin.kun luin muitten juttuja, huomasin,että on tää aika sairasta ja kuinka sairas ite oon.aloin kans aatteleen,että pitää osata antaa itelleen anteeksi...ja että kaikki ei oo mustaa ja valkosta/ joko- tai...esim. just toi on hyvä esimerkki,että jos kerran lipee syömään kielletty, on toivo menny sillä kerralla ja on pakko ahmii niin helvetisti...en oikeestaan tiiä ihan tarkkaan syytä siihen,että miks mä aloin ajatteleen eri tavalla asioista...luulen,et tällanen pohtiminen autto aika paljon asiaa...ja aloin olla aika kyllästyny mun nykyiseen elämään.vielä tänä syksynä aattelin,että "hei,tätähän mun elämä on.mä oon tällanen ja turha alkaa muuttaan itteeni.tarttee vaan kai kestää kaikki tää, koska tästä on jo nyt tullu mulle tapa".en tajuu miks aattelin tälleen!ei kenenkään tartte kestää tällasta helvettii!ei tartte tyytyy siihen,että voi henkisesti ja fyysisesti huonosti!siihen menee koko aika,eikä sitä muuta aattelekaan, kun ruokaa ja liikuntaa...hirveesti menee turhaa energiaa sellaseen...kaikki tää on kummiskin omissa aivoissa ja tavallaan ite luo ne kauheet anoreksia,bulimia ja syömishäiriöajatukset ajatukset.toisaalta in ite kaiken takana,mutta sitten kun syömishäiriö ottaa vallan,ei enää pysty hallitseen sitä.ite sitä on kaiken takana ja loppupelissä sul on valta, jos vaan oot tarpeeks voimakas,että pystyt voittaan syömishäiriön....tosin, kun syömishäiriö ottaa vallan tuntuu silt,ettei voi ite tehä mitään.se ohjaa sua ja sä vaan tottelet sitä sokeesti.tavallaan "paranevalla" syömishäiriöisellä on hyvä ja paha ääni päässä.paha yrittää saada sut vielä koukkuun ja hyvä yrittää saada sut paraneen.pitää vaan yrittää saada se hyvä voittaan sen pahan.
pitäis oppii hyväksymään ittensä sellaisena, kun on...tää prosessi menee askel askeleelta eteenpäin.eihän sitä kukaan heti parane ihan yht´äkkiä, mutta vaikka tuliskin takapakkia paranemiseen, pitää vaan antaa itelleen anteeksi ja keskittyy seuraavaan päivään ja että seuraava päivä on parempi.mulla ainaki oli silleen,että kun tuli ahmimiskohtaus piti ahmii ihan hirveesti ruokaa.oli melkeen sellanen fiilis,että pakko syödä ihan hitosti, koska huomenna ja seuraavana viikkona ei saa syödä mitään tai melkeen ollenkaan mitään...siks oon alkanu syömään tasasin väliajoin ja sillon, kun mulla on nälkä.se on auttanu kauheesti tähän ongelmaan, koska ainaki mun tapauksessa mun ei tartte ahmii tai ei tee mieli makeita, kun syön tavallista ruokaa säännöllisesti...mulla ei oo sellasii hallitsemattomii mielihaluja makeeseen ja muuhun melkeen ollenkaan.arvaa tuntuuko olo vapautuneelta=) oon vapautunu viiden vuoden kahleista.mulla oli pakkomielle myös liikuntaa kohtaa tosi kauan...se ruoan kanssa hallitsi mun elämää...oli vaan pakko liikkuu, ja jos ei liikkunu, tuli kauheen laiska olo se oli taas sitten lupa alkaa "lepsuileen" ja ahmimaan, koska en ollut kuluttanut tiettyy määrää kaloreita ja olin ollut laiska.sellasta ei annettu anteeks!nyt sitten päätin,että en harrasta liikuntaa sen takia,että kuluttaisin kaloreita vaan sen takia,että tulis hyvä olo(mut ei silleen,että rääkkään itteeni ihan loppuun=).mun on ollu pakko vähentää liikunnan määrää,koska muuten mulla saattas tulla epäterve suhtautuminen siihen... ymmärrätköhän mitä tarkotan?
ei kai tästä voi koskaan parantua ihan täydellisesti, joten sellasten juttujen karsiminen, jotka aiheuttaa sulle huonoa oloa, on parempi karsia kuin säilyttää.sillon pääsee eroon kahleista, jos vaan pystyy päästä eroon myöskin siitä syyllisyyden tunteesta,ettei oo tehny sitä ja tätä.en tarkota,että oon lopettanu liikunnan kokonaan.se on vaan nyt terveellä joo.oon normaaleissa mitoissa.oon ollu oikeestaan koko ajan, mutta mun paino on noussu ja laskenu eli koko ajan on ollu sellanen jojo-ilmiö.paino laski ja nousi sen mukaan, miten tehokkaasti pystyin paastoon ja kuinka paljon sorruin ahmimaan.niinku kerroin, eka mulla oli anoreksia, joka puhkes, kun olin ulkomailla.kun tulin suomeen ,aloin ahmiin ja lihoin varmaan n. 20kiloo ihan lyhyessa ajassa.mua alka ahistaan oma lihavuus ja tuli masentuneeks ja itseinho alko siinä vaiheessa.sitten aloin paastoon.se johti siihen,että paastosin viikolla ja vedin ihan hulluna safkaa viikonloppuna eli enpä siinä kauheesti laihtunu.tulos oli plus miinus nolla...inhosin vaan itteeni monet vuodet ja sama meno jatku...nyt sitten aloin miettii kaikkii näitä juttuja ja aloin tehä havaintoja itestäni.huomasin,että mä voin yrittää ite muuttaa itteenki, koska tää on mun aivoissa tapahtuva juttu.joskus kauan sitten anoreksia sekotti täysin mun aivot ja asiotten tärkeysjärjestyksen ja manipuloi mua...se muutti mun ajattelun, joten ei oo mahdotonta muuttaa ajattelua normaaliks...se ei oo helppoo, mutta aina voi kokeilla!
ei oo helppoo elää syömishäiriön kanssa.se on tuskaa....luulen,että jokainen meistä haluis loppujen lopuks jotain muutakin sisältöö elämäänsä, kuin vaan miettii et mitä syön seuraavaks tai mitä ruokaa alkaa tekeen ihan hitosti mieli.tuntuu tosi helpottuneelta, kun ei ruoka pyöri koko ajan mielessä...sanon vaan,että tän vapauden tunteen takia kannattaa yrittää, jos vaan on motivaatiota!!ja kuulostaa siltä,että sulla sitä riittää!=)muista vaan antaa itelle anteeks, jos kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaisesti!huomenna on uus ja HYVÄ päivä alottaa uudelleen!toivo EI OLE menetetty, vaikka sortuiskin joskus!kannattaa pyrkii hyvään henkiseen oloon=)eihän kukaan syömishäiriöinen voi henkisesti hyvin...aina on jotain parannettavaa itessään ja vaikka olis kuinka laiha tahansa,näkee silti läskii kaikkialla itessään, koska syömishäiriö ja se PAHA on vallannut sun mielen kokonaan ja se ohjaa sun ajatuksia...sä et aattele sillon, vaan se paha...
kirjottele lisää tänne!=)ois kiva kuulla sun suunnitelmista ja siitä,et oliks näistä mun jutuista apua ollenkaan...nää saattaa tuntuu ja kuulostaa aiak oudoilta ulkopuolisesta, mutta ainakin mun tapauksessa ne on toiminu ja luulen,että ne vois toimii muillakin=)
tsemii taisteluun, koska sitä tää on!!!kyl sä oot vielä sun taistelun voittaja!!!

Pitää ihan ensin kiittää sinuu, kun jaksoit kirjoittaa.. Siun viestistä sain lisää potkua jo valmiiksi motivoituneeseen mielentilaani..
Oon just miettiny tuota anteeksiantoa ittelleni.. Miks sitä ei vois sallia, miks pitää olla niin julma ittelleen.. Nautinnot on osa elämää!! Ja ahmimiskohtauksen yhteydessä ei siintä ( varsinkaan loppuajan ) syömimisestä todellakaan enää nauti.. Mie oon nyt yrittäny iskostaa ittelleni mielikuvia syönnin jälkeen että miten kamala olo on ja että sitten pitää viettää vessassa aikaa oksennellen, ja et sit oksentamisen jälkeen on niin masentunu ja pöhöttyny olo.. Se on auttanu aika paljon..
Sairaalassa ollessani ja jutellessani ammattilaisten kanssa, sain tietoa, että kaikkia ruokia ei kuitenkaan saa oksennettua, n. 15 % syödyistä ruoista kuitenkin imeytyy..
Ja jos sitä kaikkea rasvasta ahmii mielin määrin, niin huh!!
Minuu alkoi myös todella tympimään se elämä, haluan olla ihmisten ilmoilla ja nauttia elämästä.. Ja nyt todella uskon, että onnistun..
Hyvän alun jälkeen, kun saa naamasta turvotusta laskemaan, niin ei sitä halua sitten enää pilatakkaan, toivottavasti olis sen verran järkeä päässä.. Se on kuitenkin sellanen valta sillä bulimialla, että kovaa taistelua se tulee olemaan!! Mutta sie oot selvinny voittajana maaliin, ja niin selviän mieki!! =)

Taneli kirjoitti:

Pitää ihan ensin kiittää sinuu, kun jaksoit kirjoittaa.. Siun viestistä sain lisää potkua jo valmiiksi motivoituneeseen mielentilaani..
Oon just miettiny tuota anteeksiantoa ittelleni.. Miks sitä ei vois sallia, miks pitää olla niin julma ittelleen.. Nautinnot on osa elämää!! Ja ahmimiskohtauksen yhteydessä ei siintä ( varsinkaan loppuajan ) syömimisestä todellakaan enää nauti.. Mie oon nyt yrittäny iskostaa ittelleni mielikuvia syönnin jälkeen että miten kamala olo on ja että sitten pitää viettää vessassa aikaa oksennellen, ja et sit oksentamisen jälkeen on niin masentunu ja pöhöttyny olo.. Se on auttanu aika paljon..
Sairaalassa ollessani ja jutellessani ammattilaisten kanssa, sain tietoa, että kaikkia ruokia ei kuitenkaan saa oksennettua, n. 15 % syödyistä ruoista kuitenkin imeytyy..
Ja jos sitä kaikkea rasvasta ahmii mielin määrin, niin huh!!
Minuu alkoi myös todella tympimään se elämä, haluan olla ihmisten ilmoilla ja nauttia elämästä.. Ja nyt todella uskon, että onnistun..
Hyvän alun jälkeen, kun saa naamasta turvotusta laskemaan, niin ei sitä halua sitten enää pilatakkaan, toivottavasti olis sen verran järkeä päässä.. Se on kuitenkin sellanen valta sillä bulimialla, että kovaa taistelua se tulee olemaan!! Mutta sie oot selvinny voittajana maaliin, ja niin selviän mieki!! =)

oikein paljon onnea sulle!muista vaan olla kärsivällinen=)eihän ihmeitä tapahdu hetkessä ;) tää on pitkä prosessi ja siihen pitää varata pitkä aika.mikään ei tuu helposti ja vaatii oman työnsä=)
ymmärrän bulimian ja muiden syömishäiriöiden vallan!kuka tahansa ymmärtää,jolla on sellainen ollut!pitää vaan kuitenkin muistaa,että kaikki tää vääristynyt kuva on korvien välissä omissa aivoissa ja se väärä kuva on mahdollista muuttaa!varmaan jokainen tietää,että pakkohoidoista ei ole mitään apua!vaikka kuinka laitettais laitokseen ja pakotettais syömään,ei siitä ole mitään apua, jos ei ite halua parantua!syömishäiriöinen on ainut, jolla on valta ja "avain" omiin aivoihin ja on ainut, joka voi muuttaa omaa käyttäytymistä.ihan sama asiahan on esim. huumeitten tai alkoholin kanssa.syömishäiriöstäkin tulee tavallaan addiktio eli siihen jää koukkuun.se luo turvallisen tunteen ja oman pienen "maailman", jossa on turvallista elää.kaikki pyörii ruoan,syömisen ja kenties liikunnan ympärillä.on oma rutiini ja jutut, jotka tekee joka päivä.ei tuu muita yllätyksiä kuin ehkä,että ratkee syömään.sitten on rangaistuksen aika...mutta kierolla tavalla tää kaikki tuntuu turvalliselta ja sitä alkaa aatteleen,että se on normaalia ja kuuluu omaan normaaliin elämään.ja kun sitä jatkuu tarpeeks kauan,ei enää huomaakaan eroa normaalin elämän ja syömishäiriön hallitseman elämän välillä...
ei saa olla itelleen liika ankara.pitää oppia hyväksymään pienet virheet.mäki olin ennen sellanen,että tavoittelin aina täydellisyyttä.vertaisin itseäni muihin,enkä koskaan ollut tyytyväinen itseeni.en koskaan antanut itelleni anteeksi niitä "mokia", joita tein.syöminen oli kaikki tai ei mitään periaatteella.joskus myöskin aattelin,että itseni satuttaminen auttas.eli,jos tuli ahmimiskohtaus viilsin käteen ja aattelin,että tää sais mut kuriin.aattelin,että en haluis viiltojälkiä käteen (ainakaan montaa), koska ne ei oo kauheen kivan näkösii...no...eipä se kauheesti auttanu, joten lopetin sen onneks sitte.sekin on epäonnistunut suunnitelma.onneks ne alkaa lähtee näkyvistä...ei kukaan varmaan arvannu,että mulla on mitään syömiseen liittyviä ongelmia, mutta noi viiltojäljet ois voinu paljastaa mut.oikeestaan luulen,että ne joillekin paljasti jotain,mutta ei kukaan ainakaan viittiny kysyy suoraan.ne siis melkein paljasti mut ja en ois ainakaan halunnut,että tää mun "salaisuus" olis paljastunu.kesällä oli kiva pitää toppeja ja lyhythihasii paitoja.yritin sit aina peitellä mun toista kättä,ettei kukaan ois huomannu...=)
ruoka-aineista sen verran,että oon alkanu sisäistää sitä,ettei rasva ole niin pahasta.ennen vältin kaikkee rasvaa ja söin mieluummin hiilihydraatteja kuin rasvaa.nyt sitten oon alkanu rasvaakin syömään.ihminenhän tarttee rasvaa esim.hormonitoimintaa ja ihokin pysyy paremmassa kunnossa.ja joskus rasva(ainakin pehmeet rasvat) on hiilihydraatteja parempi.
niin...oon myöskin yrittäny oksentaa sillon ahmimiskohtauksien jälkeen,mutta en vaan pystyny siihen.siis vaikka kuinka yritin niin se ei vaan onnistunu...tais olla mun onni,ettei se onnistunu.vaikka sillon olin vihanen siitä,ettei se onnistunu niin nyt oon onnellinen siitä.
jos haluat vielä kirjottaa mulle niin tässä on mun [email protected]
luulen,että sun paranemisesta voi olla myös apua mulle!=)se on hyvä tulee toisiaan, koska tähän tarttee paljon voimia!=)
tää paraneminen on vasta alussa=)

juu kirjoitti:

sain tästä voimia ja kyynelkin tuli. mutta en onnistu pitämään samaa ajatusta tätä hetkeä pidempään. Huomenna sama kierre jatkukoon.

älä anna periksi!haluisitko oikeesti parantua ja ootko miettiny näit juttuja?kyl mä uskon,että sä pystyisit siihen.jossain vaiheessa tulee sellanen piste,että parantuminen on helpompaa kuin ennen.mä ymmärrän mitä sä tarkotat, koska mäkin oon monta kertaa yrittäny parantuu ja se ei oo onnistunu.tosin, nyt kun aattelen jälkeenpäin mun parantumisyrityksiä huomaan ,etten ollu kuitenkaan niin tosissaan.en ollu valmis luopumaan mun anorektisista ja syömishäiriöisistä tavoista ja luulin vaan,että olin tehnyt parhaani.mulla oli vaan sellanen pieni ajatus,että haluun parantuu(joka oli kai se "hyvä" ääni mun aivoissa=), mutta mun "paha" ääni otti kuitekin vallan.en päässy siitä eroon, koska en tienny miten sen vois tehä...
millä tavalla sä haluut parantua?millanen tilanne sulla on?millasii syömishäiriöitä sulla on ja kuinka kauan?miten ne alko?
kirjottele, jos haluut!ootko muuten jutellu kenenkään kanssa näistä asioista?mä luulen,että mulla saatto "naksahtaa"=) jotain mun aivoissa, kun aloin lukee näitä juttuja ja kommentoida muiden viestejä ja kirjoittaa muille vastauksia.aloin jotenki aatteleen enemmän näitä juttuja ja huomasin kuinka sairas oikeesti oon...oli kiva tavallaan saada päänsä ees vähän selvemmäks...
mut jos haluut niin kirjottele!mä uskon,että sulla on mahdollisuus alkaa parantuun!sun tarttee vaan antaa itelle mahdollisuus ja opetella antamaan itelle anteeks!se on vaikeeta, mutta harjotus tekee mestarin=)
oikeen hyvää jatkoa sulle!ei meijän tartte itkeä tän takia!ei näillä asioilla oo oikeus aiheuttaa meille hirveetä määrää surua!meilläkin on oikeus onnelliseen elämään....

moi! kirjoitti:

oikein paljon onnea sulle!muista vaan olla kärsivällinen=)eihän ihmeitä tapahdu hetkessä ;) tää on pitkä prosessi ja siihen pitää varata pitkä aika.mikään ei tuu helposti ja vaatii oman työnsä=)
ymmärrän bulimian ja muiden syömishäiriöiden vallan!kuka tahansa ymmärtää,jolla on sellainen ollut!pitää vaan kuitenkin muistaa,että kaikki tää vääristynyt kuva on korvien välissä omissa aivoissa ja se väärä kuva on mahdollista muuttaa!varmaan jokainen tietää,että pakkohoidoista ei ole mitään apua!vaikka kuinka laitettais laitokseen ja pakotettais syömään,ei siitä ole mitään apua, jos ei ite halua parantua!syömishäiriöinen on ainut, jolla on valta ja "avain" omiin aivoihin ja on ainut, joka voi muuttaa omaa käyttäytymistä.ihan sama asiahan on esim. huumeitten tai alkoholin kanssa.syömishäiriöstäkin tulee tavallaan addiktio eli siihen jää koukkuun.se luo turvallisen tunteen ja oman pienen "maailman", jossa on turvallista elää.kaikki pyörii ruoan,syömisen ja kenties liikunnan ympärillä.on oma rutiini ja jutut, jotka tekee joka päivä.ei tuu muita yllätyksiä kuin ehkä,että ratkee syömään.sitten on rangaistuksen aika...mutta kierolla tavalla tää kaikki tuntuu turvalliselta ja sitä alkaa aatteleen,että se on normaalia ja kuuluu omaan normaaliin elämään.ja kun sitä jatkuu tarpeeks kauan,ei enää huomaakaan eroa normaalin elämän ja syömishäiriön hallitseman elämän välillä...
ei saa olla itelleen liika ankara.pitää oppia hyväksymään pienet virheet.mäki olin ennen sellanen,että tavoittelin aina täydellisyyttä.vertaisin itseäni muihin,enkä koskaan ollut tyytyväinen itseeni.en koskaan antanut itelleni anteeksi niitä "mokia", joita tein.syöminen oli kaikki tai ei mitään periaatteella.joskus myöskin aattelin,että itseni satuttaminen auttas.eli,jos tuli ahmimiskohtaus viilsin käteen ja aattelin,että tää sais mut kuriin.aattelin,että en haluis viiltojälkiä käteen (ainakaan montaa), koska ne ei oo kauheen kivan näkösii...no...eipä se kauheesti auttanu, joten lopetin sen onneks sitte.sekin on epäonnistunut suunnitelma.onneks ne alkaa lähtee näkyvistä...ei kukaan varmaan arvannu,että mulla on mitään syömiseen liittyviä ongelmia, mutta noi viiltojäljet ois voinu paljastaa mut.oikeestaan luulen,että ne joillekin paljasti jotain,mutta ei kukaan ainakaan viittiny kysyy suoraan.ne siis melkein paljasti mut ja en ois ainakaan halunnut,että tää mun "salaisuus" olis paljastunu.kesällä oli kiva pitää toppeja ja lyhythihasii paitoja.yritin sit aina peitellä mun toista kättä,ettei kukaan ois huomannu...=)
ruoka-aineista sen verran,että oon alkanu sisäistää sitä,ettei rasva ole niin pahasta.ennen vältin kaikkee rasvaa ja söin mieluummin hiilihydraatteja kuin rasvaa.nyt sitten oon alkanu rasvaakin syömään.ihminenhän tarttee rasvaa esim.hormonitoimintaa ja ihokin pysyy paremmassa kunnossa.ja joskus rasva(ainakin pehmeet rasvat) on hiilihydraatteja parempi.
niin...oon myöskin yrittäny oksentaa sillon ahmimiskohtauksien jälkeen,mutta en vaan pystyny siihen.siis vaikka kuinka yritin niin se ei vaan onnistunu...tais olla mun onni,ettei se onnistunu.vaikka sillon olin vihanen siitä,ettei se onnistunu niin nyt oon onnellinen siitä.
jos haluat vielä kirjottaa mulle niin tässä on mun [email protected]
luulen,että sun paranemisesta voi olla myös apua mulle!=)se on hyvä tulee toisiaan, koska tähän tarttee paljon voimia!=)
tää paraneminen on vasta alussa=)

Laitoin siun omaan s.posti osoitteeseen siulle viestiä.. Saitkohan mahdollisesti sen??

Taneli kirjoitti:

Laitoin siun omaan s.posti osoitteeseen siulle viestiä.. Saitkohan mahdollisesti sen??

ei ainakaan oo vielä tullu...ehkä se meili tulee myöhemmin=)

moi! kirjoitti:

oikein paljon onnea sulle!muista vaan olla kärsivällinen=)eihän ihmeitä tapahdu hetkessä ;) tää on pitkä prosessi ja siihen pitää varata pitkä aika.mikään ei tuu helposti ja vaatii oman työnsä=)
ymmärrän bulimian ja muiden syömishäiriöiden vallan!kuka tahansa ymmärtää,jolla on sellainen ollut!pitää vaan kuitenkin muistaa,että kaikki tää vääristynyt kuva on korvien välissä omissa aivoissa ja se väärä kuva on mahdollista muuttaa!varmaan jokainen tietää,että pakkohoidoista ei ole mitään apua!vaikka kuinka laitettais laitokseen ja pakotettais syömään,ei siitä ole mitään apua, jos ei ite halua parantua!syömishäiriöinen on ainut, jolla on valta ja "avain" omiin aivoihin ja on ainut, joka voi muuttaa omaa käyttäytymistä.ihan sama asiahan on esim. huumeitten tai alkoholin kanssa.syömishäiriöstäkin tulee tavallaan addiktio eli siihen jää koukkuun.se luo turvallisen tunteen ja oman pienen "maailman", jossa on turvallista elää.kaikki pyörii ruoan,syömisen ja kenties liikunnan ympärillä.on oma rutiini ja jutut, jotka tekee joka päivä.ei tuu muita yllätyksiä kuin ehkä,että ratkee syömään.sitten on rangaistuksen aika...mutta kierolla tavalla tää kaikki tuntuu turvalliselta ja sitä alkaa aatteleen,että se on normaalia ja kuuluu omaan normaaliin elämään.ja kun sitä jatkuu tarpeeks kauan,ei enää huomaakaan eroa normaalin elämän ja syömishäiriön hallitseman elämän välillä...
ei saa olla itelleen liika ankara.pitää oppia hyväksymään pienet virheet.mäki olin ennen sellanen,että tavoittelin aina täydellisyyttä.vertaisin itseäni muihin,enkä koskaan ollut tyytyväinen itseeni.en koskaan antanut itelleni anteeksi niitä "mokia", joita tein.syöminen oli kaikki tai ei mitään periaatteella.joskus myöskin aattelin,että itseni satuttaminen auttas.eli,jos tuli ahmimiskohtaus viilsin käteen ja aattelin,että tää sais mut kuriin.aattelin,että en haluis viiltojälkiä käteen (ainakaan montaa), koska ne ei oo kauheen kivan näkösii...no...eipä se kauheesti auttanu, joten lopetin sen onneks sitte.sekin on epäonnistunut suunnitelma.onneks ne alkaa lähtee näkyvistä...ei kukaan varmaan arvannu,että mulla on mitään syömiseen liittyviä ongelmia, mutta noi viiltojäljet ois voinu paljastaa mut.oikeestaan luulen,että ne joillekin paljasti jotain,mutta ei kukaan ainakaan viittiny kysyy suoraan.ne siis melkein paljasti mut ja en ois ainakaan halunnut,että tää mun "salaisuus" olis paljastunu.kesällä oli kiva pitää toppeja ja lyhythihasii paitoja.yritin sit aina peitellä mun toista kättä,ettei kukaan ois huomannu...=)
ruoka-aineista sen verran,että oon alkanu sisäistää sitä,ettei rasva ole niin pahasta.ennen vältin kaikkee rasvaa ja söin mieluummin hiilihydraatteja kuin rasvaa.nyt sitten oon alkanu rasvaakin syömään.ihminenhän tarttee rasvaa esim.hormonitoimintaa ja ihokin pysyy paremmassa kunnossa.ja joskus rasva(ainakin pehmeet rasvat) on hiilihydraatteja parempi.
niin...oon myöskin yrittäny oksentaa sillon ahmimiskohtauksien jälkeen,mutta en vaan pystyny siihen.siis vaikka kuinka yritin niin se ei vaan onnistunu...tais olla mun onni,ettei se onnistunu.vaikka sillon olin vihanen siitä,ettei se onnistunu niin nyt oon onnellinen siitä.
jos haluat vielä kirjottaa mulle niin tässä on mun [email protected]
luulen,että sun paranemisesta voi olla myös apua mulle!=)se on hyvä tulee toisiaan, koska tähän tarttee paljon voimia!=)
tää paraneminen on vasta alussa=)

Oon pari kertaa lähettäny sen viestin siulle, ja eka tulee teksti, että viestin lähetys onnistui, sitten kohta tulee miulle s.postina tieto, että postilaatikkoosoitteessa on virhe.. en ymmärrä miks????????

Taneli kirjoitti:

Oon pari kertaa lähettäny sen viestin siulle, ja eka tulee teksti, että viestin lähetys onnistui, sitten kohta tulee miulle s.postina tieto, että postilaatikkoosoitteessa on virhe.. en ymmärrä miks????????

en kyllä ymmärrä,että mistä se johtuu...katoin,että kirjotinko mun osotteen oikein ja se oli ihan oikeen tossa.pääsen myös kirjautuun mun meiliin sisälle...
en osaa sanoo,että mikä vois olla vikana...
jos viel haluut niin kirjottele vaikka sitten tänne=)tai ehkä jossain vaihees tulee posti perille=)

moi! kirjoitti:

oikein paljon onnea sulle!muista vaan olla kärsivällinen=)eihän ihmeitä tapahdu hetkessä ;) tää on pitkä prosessi ja siihen pitää varata pitkä aika.mikään ei tuu helposti ja vaatii oman työnsä=)
ymmärrän bulimian ja muiden syömishäiriöiden vallan!kuka tahansa ymmärtää,jolla on sellainen ollut!pitää vaan kuitenkin muistaa,että kaikki tää vääristynyt kuva on korvien välissä omissa aivoissa ja se väärä kuva on mahdollista muuttaa!varmaan jokainen tietää,että pakkohoidoista ei ole mitään apua!vaikka kuinka laitettais laitokseen ja pakotettais syömään,ei siitä ole mitään apua, jos ei ite halua parantua!syömishäiriöinen on ainut, jolla on valta ja "avain" omiin aivoihin ja on ainut, joka voi muuttaa omaa käyttäytymistä.ihan sama asiahan on esim. huumeitten tai alkoholin kanssa.syömishäiriöstäkin tulee tavallaan addiktio eli siihen jää koukkuun.se luo turvallisen tunteen ja oman pienen "maailman", jossa on turvallista elää.kaikki pyörii ruoan,syömisen ja kenties liikunnan ympärillä.on oma rutiini ja jutut, jotka tekee joka päivä.ei tuu muita yllätyksiä kuin ehkä,että ratkee syömään.sitten on rangaistuksen aika...mutta kierolla tavalla tää kaikki tuntuu turvalliselta ja sitä alkaa aatteleen,että se on normaalia ja kuuluu omaan normaaliin elämään.ja kun sitä jatkuu tarpeeks kauan,ei enää huomaakaan eroa normaalin elämän ja syömishäiriön hallitseman elämän välillä...
ei saa olla itelleen liika ankara.pitää oppia hyväksymään pienet virheet.mäki olin ennen sellanen,että tavoittelin aina täydellisyyttä.vertaisin itseäni muihin,enkä koskaan ollut tyytyväinen itseeni.en koskaan antanut itelleni anteeksi niitä "mokia", joita tein.syöminen oli kaikki tai ei mitään periaatteella.joskus myöskin aattelin,että itseni satuttaminen auttas.eli,jos tuli ahmimiskohtaus viilsin käteen ja aattelin,että tää sais mut kuriin.aattelin,että en haluis viiltojälkiä käteen (ainakaan montaa), koska ne ei oo kauheen kivan näkösii...no...eipä se kauheesti auttanu, joten lopetin sen onneks sitte.sekin on epäonnistunut suunnitelma.onneks ne alkaa lähtee näkyvistä...ei kukaan varmaan arvannu,että mulla on mitään syömiseen liittyviä ongelmia, mutta noi viiltojäljet ois voinu paljastaa mut.oikeestaan luulen,että ne joillekin paljasti jotain,mutta ei kukaan ainakaan viittiny kysyy suoraan.ne siis melkein paljasti mut ja en ois ainakaan halunnut,että tää mun "salaisuus" olis paljastunu.kesällä oli kiva pitää toppeja ja lyhythihasii paitoja.yritin sit aina peitellä mun toista kättä,ettei kukaan ois huomannu...=)
ruoka-aineista sen verran,että oon alkanu sisäistää sitä,ettei rasva ole niin pahasta.ennen vältin kaikkee rasvaa ja söin mieluummin hiilihydraatteja kuin rasvaa.nyt sitten oon alkanu rasvaakin syömään.ihminenhän tarttee rasvaa esim.hormonitoimintaa ja ihokin pysyy paremmassa kunnossa.ja joskus rasva(ainakin pehmeet rasvat) on hiilihydraatteja parempi.
niin...oon myöskin yrittäny oksentaa sillon ahmimiskohtauksien jälkeen,mutta en vaan pystyny siihen.siis vaikka kuinka yritin niin se ei vaan onnistunu...tais olla mun onni,ettei se onnistunu.vaikka sillon olin vihanen siitä,ettei se onnistunu niin nyt oon onnellinen siitä.
jos haluat vielä kirjottaa mulle niin tässä on mun [email protected]
luulen,että sun paranemisesta voi olla myös apua mulle!=)se on hyvä tulee toisiaan, koska tähän tarttee paljon voimia!=)
tää paraneminen on vasta alussa=)

Juu, en kyllä ymmärrä, että missä mättää.. Miekin tarkistin, että osotteet oli oikein ym. Mut kirjotellaan sitten täällä!!
Joo, pakkohoidoista ei kyllä apuja ole, itsestään se lähtee, ja syömishäiriöistä ei kunnolla ymmärrä muut kuin ne, jotka on itse kokeneet saman helvetin.. Irti oon koittanu mieki päästä momen moiset kerrat.. Joka oksentamisen jälkeenkin sitä lupaa itselleen, et tää oli kyllä viimone kerta, mut se lupaus saattoi murtuu jo samana päivänä.. Eli sitä täytyy vaan olla niin luja tahto, ei kai siinä muukaan auta.. Nyt on kyl ainaski kova tahto.. Kohta viikko kulunu syöden normaalisti, tää on päivä kerrallaan taistelua, mut alku on jo lupaava!! Miun harjottamat mielikuvat ahmimiskohtauksen jälkeen ja näillä sivuilla käynnit on kyl hyvin motivoineet ja tsempanneet =)
sekin on jännä, et kun nään vaik vähän pyöräköitä naisia, niin ne on miusta kauniita, mutta itteensä kohtaan pitää olla sitten niin kriittinen.. kai se on se kieroutunut ja vääristynyt minäkuva!!??
Ai niin, ja minuu varmaan tsemppaa myös se, että oon lähdössä Teneriffalle 5.4.. Kivaa!!
Mutta tästä on hyvä jatkaa, tsemppiä siullekin!!

Taneli kirjoitti:

Juu, en kyllä ymmärrä, että missä mättää.. Miekin tarkistin, että osotteet oli oikein ym. Mut kirjotellaan sitten täällä!!
Joo, pakkohoidoista ei kyllä apuja ole, itsestään se lähtee, ja syömishäiriöistä ei kunnolla ymmärrä muut kuin ne, jotka on itse kokeneet saman helvetin.. Irti oon koittanu mieki päästä momen moiset kerrat.. Joka oksentamisen jälkeenkin sitä lupaa itselleen, et tää oli kyllä viimone kerta, mut se lupaus saattoi murtuu jo samana päivänä.. Eli sitä täytyy vaan olla niin luja tahto, ei kai siinä muukaan auta.. Nyt on kyl ainaski kova tahto.. Kohta viikko kulunu syöden normaalisti, tää on päivä kerrallaan taistelua, mut alku on jo lupaava!! Miun harjottamat mielikuvat ahmimiskohtauksen jälkeen ja näillä sivuilla käynnit on kyl hyvin motivoineet ja tsempanneet =)
sekin on jännä, et kun nään vaik vähän pyöräköitä naisia, niin ne on miusta kauniita, mutta itteensä kohtaan pitää olla sitten niin kriittinen.. kai se on se kieroutunut ja vääristynyt minäkuva!!??
Ai niin, ja minuu varmaan tsemppaa myös se, että oon lähdössä Teneriffalle 5.4.. Kivaa!!
Mutta tästä on hyvä jatkaa, tsemppiä siullekin!!

hyvä,että sulla manee hyvin tai ainakin paremmin!ja pitää muistaa,ettei kannata lannistuu vaikka tuliskin vähän yllätyksiä vastaan!
mä ymmärräb ton jutun, kun sanoit,että pyöreät naiset on sun mielestä kauniita,mutta kun kyseessä on oma itse, tulee ihan eri ääni kelloon.mäki aina näin itseni paljon lihavampana kuin muut vaikka tosiasiassa saatoinkin olla paljon laihempi kuin se helnkilö ketä katoin ja vertasin itteeni.mä luulen,että kaikki tää johtuu just siitä kieroutuneesta minäkuvasta, ja että sun ajatukset on ihan manipuloituneet.ei sitä ajattele ollenkaan normaalisti, kun on syömishäiriön pauloissa!ei ole tosiaankaan normaalia,että syöminen,liikunta ja laihtuminen on koko ajan 24-7 mielessä,eikä mieleen mahdu mitään muuta.jo tää on ihan tarpeeks hyvä todiste siitä,että on ihan sekasin...ihan sama asiahan se on alkoholisteillakin tai jos käyttää huumeita.miettii vaan seuraavaa kertaa,et pääsee dokaan tai saa huumeita. syömishäiriö on tavallaan riippuvuus, koska onhan siinä pienessä "syömishöiriö maailmassa" suht turvallinen olo...mikään ei muutu,kun on samat kaavata koko ajan ja elää samalla tavalla joka päivä.sitten, jos jokin muuttuu, menee maailma ihan sekasin.sitten on ihan hukassa.just jos syö vähänki enemmän tai muuta miten on suunnitellu, tulee katastrofi ja sit saattaa esim. alkaa ahmiin.sitä ei osaa suhtautua mihinkään neutraalisti tai sopeutuvasti.mullaki oli kauhee liikuntapakkomielle.jos ei tehny just niitä samoja liikuntajuttuja joka päivä, jotka kuulu mun ns. aikatauluun, menin ihan sekasin mun aikataulussa ja siit ei hyvää seurannu...
mä luulen,että jossain vaiheessa ihminen on tarpeeks vahva parantumaan ja se saattaa tapahtua tavallaan itestään.tai ainakin se tuntuu siltä.mulla on kaveri, joka kärsi tosi vakavasta anoreksiasta.sillä oli hengenlähtö tosi lähellä...se vaan sit alko yks päivä syömään ja sille palas ruokahalu pikkuhiljaa takas.ei se osannu sitä oikeen selittää, mutta onneks tää "ihme" tapahtu!tosin sen anoreksia aiheutti sille aika paljon kaikkii allergioita ja nykyään sen normaalia elämää vaikeuttavia juttuja eli sen elimistö vaurioitu tosi pahasti!en tiiä millasii vaurioita mulle on tullu.en oo kauheesti huomannu mitään esim. että oisin allerginen jollekin ruoalle, mutta eihän sitä tiiä mitä sisäisesti on tapahtunu.ainakin varmaan kalkinpuutosta on aika paljon ja muittenki vitamiinien ja hivenaineiden, kun oli toi ruokavalio aika ykspuolista...
millasessa elämäntilanteessa sä oot?tuntuuks susta,että jostain tietyistä hetkistä on vaikeempi selvitä kuin toisista?miten sun kaverit/läheiset on suhtautunu suhun vai tietääksne ollenkaan tästä asiasta?
oikeen fantastista jatkoa sulle!pidetään sama positiivinen asenne yllä=)

moi! kirjoitti:

hyvä,että sulla manee hyvin tai ainakin paremmin!ja pitää muistaa,ettei kannata lannistuu vaikka tuliskin vähän yllätyksiä vastaan!
mä ymmärräb ton jutun, kun sanoit,että pyöreät naiset on sun mielestä kauniita,mutta kun kyseessä on oma itse, tulee ihan eri ääni kelloon.mäki aina näin itseni paljon lihavampana kuin muut vaikka tosiasiassa saatoinkin olla paljon laihempi kuin se helnkilö ketä katoin ja vertasin itteeni.mä luulen,että kaikki tää johtuu just siitä kieroutuneesta minäkuvasta, ja että sun ajatukset on ihan manipuloituneet.ei sitä ajattele ollenkaan normaalisti, kun on syömishäiriön pauloissa!ei ole tosiaankaan normaalia,että syöminen,liikunta ja laihtuminen on koko ajan 24-7 mielessä,eikä mieleen mahdu mitään muuta.jo tää on ihan tarpeeks hyvä todiste siitä,että on ihan sekasin...ihan sama asiahan se on alkoholisteillakin tai jos käyttää huumeita.miettii vaan seuraavaa kertaa,et pääsee dokaan tai saa huumeita. syömishäiriö on tavallaan riippuvuus, koska onhan siinä pienessä "syömishöiriö maailmassa" suht turvallinen olo...mikään ei muutu,kun on samat kaavata koko ajan ja elää samalla tavalla joka päivä.sitten, jos jokin muuttuu, menee maailma ihan sekasin.sitten on ihan hukassa.just jos syö vähänki enemmän tai muuta miten on suunnitellu, tulee katastrofi ja sit saattaa esim. alkaa ahmiin.sitä ei osaa suhtautua mihinkään neutraalisti tai sopeutuvasti.mullaki oli kauhee liikuntapakkomielle.jos ei tehny just niitä samoja liikuntajuttuja joka päivä, jotka kuulu mun ns. aikatauluun, menin ihan sekasin mun aikataulussa ja siit ei hyvää seurannu...
mä luulen,että jossain vaiheessa ihminen on tarpeeks vahva parantumaan ja se saattaa tapahtua tavallaan itestään.tai ainakin se tuntuu siltä.mulla on kaveri, joka kärsi tosi vakavasta anoreksiasta.sillä oli hengenlähtö tosi lähellä...se vaan sit alko yks päivä syömään ja sille palas ruokahalu pikkuhiljaa takas.ei se osannu sitä oikeen selittää, mutta onneks tää "ihme" tapahtu!tosin sen anoreksia aiheutti sille aika paljon kaikkii allergioita ja nykyään sen normaalia elämää vaikeuttavia juttuja eli sen elimistö vaurioitu tosi pahasti!en tiiä millasii vaurioita mulle on tullu.en oo kauheesti huomannu mitään esim. että oisin allerginen jollekin ruoalle, mutta eihän sitä tiiä mitä sisäisesti on tapahtunu.ainakin varmaan kalkinpuutosta on aika paljon ja muittenki vitamiinien ja hivenaineiden, kun oli toi ruokavalio aika ykspuolista...
millasessa elämäntilanteessa sä oot?tuntuuks susta,että jostain tietyistä hetkistä on vaikeempi selvitä kuin toisista?miten sun kaverit/läheiset on suhtautunu suhun vai tietääksne ollenkaan tästä asiasta?
oikeen fantastista jatkoa sulle!pidetään sama positiivinen asenne yllä=)

Ja positiivisella mielellä jälleen uuteen päivään.., viikko oksentamatta ja ruokailu pysyny normaalina.. Oon lenkkeilly ja tehny mielikuvaharjoitteita, jos tekee mieli käydä ahmimaan.. Ja itseasiassa ei oo edes tehny oikeen mieli, kai sitä on niin motivoitunu =)
Oon sinkkuihminen, ja miun bulimia alko, kun olin avoliitossa, ja tultiin poikakaverin kaa juhlimasta.. Miulla oli kamala olo, ja hän sano, et työnnä sormet kurkkuun ja oksenna, ni olo paranee.. Siitä se sitten lähti..
Pahinta on aina, jos tulee vastoinkäymisiä, ja sit masentaa, silloin on heikoimmat hetket, onnellisena on helpompaa..
Bulimian takia on jääneet monet treffit ym. väliin, sosiaalielämä kärsii.. Sitä vaan sulkeutuu omaan pikku maailmaan..
Läheiseni tietää, ja miun vanhemmat ja sisko on suhtautuneet uskomattoman hyvin, heistä on paljon tukea.. Vähään aikaan ei taas äidin kanssa puhuttu asiasta, mutta nyt kun taas "tunnustin" kaiken, niin kyllä helpotti.. Kyllähän äiti oli nähnyt miusta, että oksentelen, mutta hän ei viittiny käydä painostamaan minuu.. Mutta onneks kerroin, hän suhtautu niin hyvin ja auttavaisesti.. Jakaa miun kanssa onnistumiset ja taaperretaan päivä kerrallaan!!!
Positiivista päivänjatkoa =)

Taneli kirjoitti:

Ja positiivisella mielellä jälleen uuteen päivään.., viikko oksentamatta ja ruokailu pysyny normaalina.. Oon lenkkeilly ja tehny mielikuvaharjoitteita, jos tekee mieli käydä ahmimaan.. Ja itseasiassa ei oo edes tehny oikeen mieli, kai sitä on niin motivoitunu =)
Oon sinkkuihminen, ja miun bulimia alko, kun olin avoliitossa, ja tultiin poikakaverin kaa juhlimasta.. Miulla oli kamala olo, ja hän sano, et työnnä sormet kurkkuun ja oksenna, ni olo paranee.. Siitä se sitten lähti..
Pahinta on aina, jos tulee vastoinkäymisiä, ja sit masentaa, silloin on heikoimmat hetket, onnellisena on helpompaa..
Bulimian takia on jääneet monet treffit ym. väliin, sosiaalielämä kärsii.. Sitä vaan sulkeutuu omaan pikku maailmaan..
Läheiseni tietää, ja miun vanhemmat ja sisko on suhtautuneet uskomattoman hyvin, heistä on paljon tukea.. Vähään aikaan ei taas äidin kanssa puhuttu asiasta, mutta nyt kun taas "tunnustin" kaiken, niin kyllä helpotti.. Kyllähän äiti oli nähnyt miusta, että oksentelen, mutta hän ei viittiny käydä painostamaan minuu.. Mutta onneks kerroin, hän suhtautu niin hyvin ja auttavaisesti.. Jakaa miun kanssa onnistumiset ja taaperretaan päivä kerrallaan!!!
Positiivista päivänjatkoa =)

toivottavasti viikonloppu on hauska ja mukava!
aika paha toi sun jätkäkaverin juttu...outoo,että se olijust tavallaan sen idea,että kannattaa oksentaa, jos olo tuntuu pahalta.toi oksenteluhan on vaan tavallaan hetken helpotus.ei se auta pahaan oloon pitemmän päälle...ihan sama, jos juo pahaan oloon.ei se poista sitä pahaa oloa.se vaan helpottaa hetkeksi ja sitten tulee taas huono olo takas.sitten sä oot vaan liittäny ton oksentelun asioiden helpottamiseen.mulla on ollu se ahmiminen sellasena helpotuksena tai sitten oon ahminu, kun ei oo ollu mitään tekemistä.mä oon turhautunu ja alan syömään ihan hitosti ja sitten turhaudun vielä enemmän.se on niin helppo oksentaa sen jälkeen, kun se on helppo keino päästä eroon suurimmasta osasta ruokaa. tää on just se keino,että mennään siitä, jossa aita on matalin!
kyllähän sen helpottaa kans oloa tosi paljon,kun pystyy myöntään,että on sairas.mulla ainaki olo helpottu ihan kauheesti, kun pystyin myöntämään itelleni,että mulla on ongelma ja mun tarttis päästä siitä eroon.oon yrittäny ennenki parantua,mutta en oo kunnolla myöntäny ongelmaani.se on ollu varmaan se asia, joka on estäny mun parantumisen alkamisen.tärkeintä on varmaan,että pystyy myöntään tän asian itelleen ja jakaan sen muiden kanssa.tuntuu kuin taakka pienenis omilta harteilta, vaikka ei ne joilla ei ole ollut tällasta ongelmaan välttämättä tajua.sitten vaan tarttee yrittää selittää omia tunteita ja mielipiteitä asiaan.sillähän niidenkin silmät aukee ja saa itekin samalla selittäessä miettiä omia ajatuksia ja voi tulla esille vaikka millasia mietteitä, kun saa ilmasta näitä asioita julkisesti.
munki sosiaalinen elämä on ollut olematonta monen vuoden ajan...ei oo hirveesti viittiny lähtee minnekään, kun ruoka ja syöminen on pyöriny tärkeimpänä asiana mielessä.se ois rikkonu mun "aikatalun" ja sekottanu mun elämän kokonaa.kuulostaa oudolta, mutta niinhän tää menee...ja sitten,jos vaikka lauantai-iltana oli jo syönyt itsensä ihan ähkyyn,ei kauheesti tehny mennä mieli baariin pömppämahan kans,kun näytti ihan siltä,että olis raskaana...ja muutenki ihan kauhee olo henkisesti ja fyysisesti.toi ahmiminen ohjas niin kauheesti elämää,että sitä vaan eli sen ehdoilla... varmaan moni meijänlainen on sinkkuna.ei oikeestaan aattelekaan muuta,eikä tee mieli paljastaa "salaisuuttaan" toisille...
oikein hauskaa viikonloppua!toivottavasti sulla on kivaa!nyt saa kans lisää energiaa,kun aurinko paistaa!ainakin mulla tulee paljon parempi mieli!=)

moi! kirjoitti:

toivottavasti viikonloppu on hauska ja mukava!
aika paha toi sun jätkäkaverin juttu...outoo,että se olijust tavallaan sen idea,että kannattaa oksentaa, jos olo tuntuu pahalta.toi oksenteluhan on vaan tavallaan hetken helpotus.ei se auta pahaan oloon pitemmän päälle...ihan sama, jos juo pahaan oloon.ei se poista sitä pahaa oloa.se vaan helpottaa hetkeksi ja sitten tulee taas huono olo takas.sitten sä oot vaan liittäny ton oksentelun asioiden helpottamiseen.mulla on ollu se ahmiminen sellasena helpotuksena tai sitten oon ahminu, kun ei oo ollu mitään tekemistä.mä oon turhautunu ja alan syömään ihan hitosti ja sitten turhaudun vielä enemmän.se on niin helppo oksentaa sen jälkeen, kun se on helppo keino päästä eroon suurimmasta osasta ruokaa. tää on just se keino,että mennään siitä, jossa aita on matalin!
kyllähän sen helpottaa kans oloa tosi paljon,kun pystyy myöntään,että on sairas.mulla ainaki olo helpottu ihan kauheesti, kun pystyin myöntämään itelleni,että mulla on ongelma ja mun tarttis päästä siitä eroon.oon yrittäny ennenki parantua,mutta en oo kunnolla myöntäny ongelmaani.se on ollu varmaan se asia, joka on estäny mun parantumisen alkamisen.tärkeintä on varmaan,että pystyy myöntään tän asian itelleen ja jakaan sen muiden kanssa.tuntuu kuin taakka pienenis omilta harteilta, vaikka ei ne joilla ei ole ollut tällasta ongelmaan välttämättä tajua.sitten vaan tarttee yrittää selittää omia tunteita ja mielipiteitä asiaan.sillähän niidenkin silmät aukee ja saa itekin samalla selittäessä miettiä omia ajatuksia ja voi tulla esille vaikka millasia mietteitä, kun saa ilmasta näitä asioita julkisesti.
munki sosiaalinen elämä on ollut olematonta monen vuoden ajan...ei oo hirveesti viittiny lähtee minnekään, kun ruoka ja syöminen on pyöriny tärkeimpänä asiana mielessä.se ois rikkonu mun "aikatalun" ja sekottanu mun elämän kokonaa.kuulostaa oudolta, mutta niinhän tää menee...ja sitten,jos vaikka lauantai-iltana oli jo syönyt itsensä ihan ähkyyn,ei kauheesti tehny mennä mieli baariin pömppämahan kans,kun näytti ihan siltä,että olis raskaana...ja muutenki ihan kauhee olo henkisesti ja fyysisesti.toi ahmiminen ohjas niin kauheesti elämää,että sitä vaan eli sen ehdoilla... varmaan moni meijänlainen on sinkkuna.ei oikeestaan aattelekaan muuta,eikä tee mieli paljastaa "salaisuuttaan" toisille...
oikein hauskaa viikonloppua!toivottavasti sulla on kivaa!nyt saa kans lisää energiaa,kun aurinko paistaa!ainakin mulla tulee paljon parempi mieli!=)

hauskaa viikonloppua siullekin!!
Sitä on monesti miettiny miten pienestä tuo miun bulimia lähti liikkeelle.. Olin silloin vielä työttömänä kotona, ja jätkäkaveri oli päivät töissä, ja olin vielä tuon seurustelun myötä lihonut kymmenisen kiloa, joten en todellakaan ollut tyytyväinen omaan kroppaani.. Heti juhlinnan jälkeisenä maanantaina testailin sitä oksentamista aamupalan jälkeen, ja kun se olikn suht helppoa, niin siitähän se helvetti sitten alkoi..
Joo, tekemisen puute on miullakin yks juttu mikä on monesti laukassut ahmiskohtauksen, sillä ikään kuin täyttää päivän tunteja, mutta sit on masiksessa loppupäivän.. Tykkään käydä juhlimassa, ja niinä päivinä jolloin tiedän meneväni baariin, itsekuri syönnin osalta säilyy.. Mutta sitten on monia sellasia kertoja, jolloin baariin lähtö oliskin tullu yllätyksenä, ni yleensä en voinu lähtee, koska olin jo kerenny syöpöttelemään ja oksentelemaan..
Miulla on ennen bulimiaa ollut tosi hyvä itsekuri ruoan suhteen, joten kovalla taistelulla uskon saavani sen vielä takaisin.. Tässä maailmassa on paljon muitakin asioita mistä nauttia kuin ruoka.. Ja siihenkin suhtautuminen kun on mennyt sairaaksi, niin miten siitäkään enää nauttii.. Ehkä vielä joskus!! Joka päivähän mie nytkin mietin ruokaa, seuraavaa kertaa milloin voi syödä, edellistä kertaa, mitä söi, ja että onko syöny liikaa.. Näistä ajatiksista haluaisin eroon..
Tykkään iltaisin puputtaa telkkarin ääressä aina jotain.. Nyt oon järsiny raakaa kaalia, se on hyvää, eikä paljon omantunnon tuskat painele!!
Niin, olikos se niin, että sie et ole ikinä oksentanu ahmimisen jälkeen??
Oikein hyvät viikonloput, positiivisella asenteella etiäpäin =)

Taneli kirjoitti:

hauskaa viikonloppua siullekin!!
Sitä on monesti miettiny miten pienestä tuo miun bulimia lähti liikkeelle.. Olin silloin vielä työttömänä kotona, ja jätkäkaveri oli päivät töissä, ja olin vielä tuon seurustelun myötä lihonut kymmenisen kiloa, joten en todellakaan ollut tyytyväinen omaan kroppaani.. Heti juhlinnan jälkeisenä maanantaina testailin sitä oksentamista aamupalan jälkeen, ja kun se olikn suht helppoa, niin siitähän se helvetti sitten alkoi..
Joo, tekemisen puute on miullakin yks juttu mikä on monesti laukassut ahmiskohtauksen, sillä ikään kuin täyttää päivän tunteja, mutta sit on masiksessa loppupäivän.. Tykkään käydä juhlimassa, ja niinä päivinä jolloin tiedän meneväni baariin, itsekuri syönnin osalta säilyy.. Mutta sitten on monia sellasia kertoja, jolloin baariin lähtö oliskin tullu yllätyksenä, ni yleensä en voinu lähtee, koska olin jo kerenny syöpöttelemään ja oksentelemaan..
Miulla on ennen bulimiaa ollut tosi hyvä itsekuri ruoan suhteen, joten kovalla taistelulla uskon saavani sen vielä takaisin.. Tässä maailmassa on paljon muitakin asioita mistä nauttia kuin ruoka.. Ja siihenkin suhtautuminen kun on mennyt sairaaksi, niin miten siitäkään enää nauttii.. Ehkä vielä joskus!! Joka päivähän mie nytkin mietin ruokaa, seuraavaa kertaa milloin voi syödä, edellistä kertaa, mitä söi, ja että onko syöny liikaa.. Näistä ajatiksista haluaisin eroon..
Tykkään iltaisin puputtaa telkkarin ääressä aina jotain.. Nyt oon järsiny raakaa kaalia, se on hyvää, eikä paljon omantunnon tuskat painele!!
Niin, olikos se niin, että sie et ole ikinä oksentanu ahmimisen jälkeen??
Oikein hyvät viikonloput, positiivisella asenteella etiäpäin =)

moi!
mites meni viikonloppu?
joo...en oo oksentanu syömisen jälkeen,koska en oo pystyny siihen.ei oo vaan tullu mitään ulos vaikka oon kuinka yrittäny mm. sormea työntää kurkkuun...ehkä mulla sentään oli jotain itsesuojeluvaistoja jäljellä=)
joo...tällaset syömishäiriöt laukee aika halposti...tai ne hiipii salakavalasti...ei ees huomaa ennenku on liian myöhästä.
mäki tykkään syödä illalla...oon sellanen iltasyöppö...mistäköhän sellanen tapa on oikeen tullu?=)mun äitikin aina syö illalla samalla tavalla=)
hauskaa viikon alkua!

moi! kirjoitti:

moi!
mites meni viikonloppu?
joo...en oo oksentanu syömisen jälkeen,koska en oo pystyny siihen.ei oo vaan tullu mitään ulos vaikka oon kuinka yrittäny mm. sormea työntää kurkkuun...ehkä mulla sentään oli jotain itsesuojeluvaistoja jäljellä=)
joo...tällaset syömishäiriöt laukee aika halposti...tai ne hiipii salakavalasti...ei ees huomaa ennenku on liian myöhästä.
mäki tykkään syödä illalla...oon sellanen iltasyöppö...mistäköhän sellanen tapa on oikeen tullu?=)mun äitikin aina syö illalla samalla tavalla=)
hauskaa viikon alkua!

Moikka!!
V- loppu sujui ihan mukavasti, ei tullu käytyä baareissa, eikä herkuteltuakaan.. Paljon liikuntaa ja terveellistä ruokaa, pitää olla ylpee ittestään.. =)
Se on ihan hyvä, että et onnistunu oksentamisyrityksissä, säästi siut paljolta!!
Oon nyt viikon verran asustellu vanhempien luona, ettei tule kiusausta ahmimiseen / oksentamiseen.. Se on nyt antanu hyvän startin, poskista on jo hävinny sellane pöhö, vaik kyllähän se aikaa vie, et ne kapenee sellasiks ku ne joskus oli.. Pitää nyt siirtyä taas omaan kotiin, ja uskon et miun itsekuri säilyy, vaik oonkin illat yksinään.. Luotan omaan kovaan motivaatioon parantuu.. Ja jos tuntuu etten pysty, ni pitää mennä sit takas vanhempien luo..
Onneks sain nyt tuon liikuntakärpäsen pureman, tänään lähen kurssin jälkeen salille =)
Joka ilta on tullu kyllä rouskutettua raakaa kaalia, se on kyl ihan hyvää, saapi leuat töitä, eikä paljon kaloreita tuu.. En tiiä mistä se sellanen tapa on oikein tullu..
Mutta hauskaa viikon alkua siullekin =)

Taneli kirjoitti:

Moikka!!
V- loppu sujui ihan mukavasti, ei tullu käytyä baareissa, eikä herkuteltuakaan.. Paljon liikuntaa ja terveellistä ruokaa, pitää olla ylpee ittestään.. =)
Se on ihan hyvä, että et onnistunu oksentamisyrityksissä, säästi siut paljolta!!
Oon nyt viikon verran asustellu vanhempien luona, ettei tule kiusausta ahmimiseen / oksentamiseen.. Se on nyt antanu hyvän startin, poskista on jo hävinny sellane pöhö, vaik kyllähän se aikaa vie, et ne kapenee sellasiks ku ne joskus oli.. Pitää nyt siirtyä taas omaan kotiin, ja uskon et miun itsekuri säilyy, vaik oonkin illat yksinään.. Luotan omaan kovaan motivaatioon parantuu.. Ja jos tuntuu etten pysty, ni pitää mennä sit takas vanhempien luo..
Onneks sain nyt tuon liikuntakärpäsen pureman, tänään lähen kurssin jälkeen salille =)
Joka ilta on tullu kyllä rouskutettua raakaa kaalia, se on kyl ihan hyvää, saapi leuat töitä, eikä paljon kaloreita tuu.. En tiiä mistä se sellanen tapa on oikein tullu..
Mutta hauskaa viikon alkua siullekin =)

moikka!
mulla alkaa ongelmat yleensä, kun meen kotiin.siellä mun ahmiminen alkaa, joten mulla on taas silleen,että vähän pelkään mennä kotiin, kun ei tiiä et alkaako ahmiin ihan kohtuuttomasti kaikkee...koti on mun "vaaravvyöhyke", koska siellä mun anoreksia muuttu tollaseks ahmimiseks ja paastoks ym.onks se nyt bed vai mikskä sitä kutsutaan.se tapa on ollu mulla jo niin kauan,että sitä tapaa on vaikee saada pois.ja just himassa syön paljon,jos mulla on tylsää, joten sit saatan turhautuu aika pahasti, jos mulla ei oo muuta tekemistä ja jääkaappi alkaa kutsuu...joskus mul tuli himas ahdistuskohtauksii ton asian takia..
sulla on toi kaalinsyöntitapa...=)mä syön aika paljon porkkanoita=)en tiiä miks aloin syömään niitä...varmaan sen takia, koska ne on suht vaikee syödä tai kestää kauan, mutta ne on aika kevyitä.
hyvöö viikon alkua!pidetään sama tahti yllä!

moi! kirjoitti:

moikka!
mulla alkaa ongelmat yleensä, kun meen kotiin.siellä mun ahmiminen alkaa, joten mulla on taas silleen,että vähän pelkään mennä kotiin, kun ei tiiä et alkaako ahmiin ihan kohtuuttomasti kaikkee...koti on mun "vaaravvyöhyke", koska siellä mun anoreksia muuttu tollaseks ahmimiseks ja paastoks ym.onks se nyt bed vai mikskä sitä kutsutaan.se tapa on ollu mulla jo niin kauan,että sitä tapaa on vaikee saada pois.ja just himassa syön paljon,jos mulla on tylsää, joten sit saatan turhautuu aika pahasti, jos mulla ei oo muuta tekemistä ja jääkaappi alkaa kutsuu...joskus mul tuli himas ahdistuskohtauksii ton asian takia..
sulla on toi kaalinsyöntitapa...=)mä syön aika paljon porkkanoita=)en tiiä miks aloin syömään niitä...varmaan sen takia, koska ne on suht vaikee syödä tai kestää kauan, mutta ne on aika kevyitä.
hyvöö viikon alkua!pidetään sama tahti yllä!

Hellurei..
Miulla on taas silleen, etten voi siella vanhempien luona käydä ahmimaan, koska tiedän etten sitten voi oksentaa.. Mut nyt alkaa olla jo niin hyvillä aluilla, että luotan itteeni vaikka oonkin sitten yksin kotona, tänään palailen takaisin omaan kämppään..
Ei ole edes ihme kyllä tää aika tuntunu miltään taistelulta, on ollut suht helppoa elää normaalisti.. Ei ole edes tehnyt karkkia mieli, niinkuin ennen joka päivä.. Sitä ei halua pilata urheilulla aiheutettua hyvää mieltä..=)
Joo, kaali on kova sana, ja joskus porkkanat ja lanttu.. Sitä kun on tottunu telkun ääressä mussuttamaan jotain, ni paremmat vaihtoehdot nuo on, kuin karkit ja sipsit..
Miun ruokavalio on kyl tosi ykspuolinen, aina hirveesti vihanneksia, ja jotain veri- tai pinaattilettuja, kaali- ja kasviskeittoja ym.. Menee aikaa ennenkun "uskaltaa" syödä hyvällä omalla tunnolla kaikkea.. Mut askel kerrallaan ja parempaan suuntaanhan tässä kuitenkin mennään, se on pääasia, eikö totta??
Ootkos sortunu laksatiiveja käyttämään? Kun sille iskee ahmimisvimma, niin ahmitko kaikkee epäterveellistä vai pyritkö sillonkin syömään terveellistä?
Oon myös ottanu sellasen asenteen, että syön ruokapöydän ääressä sen minkä syön ja sit ruoat kaappiin, enkä mee syömään olkkariin telkkarin ääreen.. Ja pyrin pitämään ruokailujen välin 3-4 tuntii, silleen että ehtii tulla jo nälkä enneku syön..
Ja sanoit sairastanees myös anoreksiaa, oliko sitä vaihetta pitkään??
Tsemiä meille =)

Taneli kirjoitti:

Hellurei..
Miulla on taas silleen, etten voi siella vanhempien luona käydä ahmimaan, koska tiedän etten sitten voi oksentaa.. Mut nyt alkaa olla jo niin hyvillä aluilla, että luotan itteeni vaikka oonkin sitten yksin kotona, tänään palailen takaisin omaan kämppään..
Ei ole edes ihme kyllä tää aika tuntunu miltään taistelulta, on ollut suht helppoa elää normaalisti.. Ei ole edes tehnyt karkkia mieli, niinkuin ennen joka päivä.. Sitä ei halua pilata urheilulla aiheutettua hyvää mieltä..=)
Joo, kaali on kova sana, ja joskus porkkanat ja lanttu.. Sitä kun on tottunu telkun ääressä mussuttamaan jotain, ni paremmat vaihtoehdot nuo on, kuin karkit ja sipsit..
Miun ruokavalio on kyl tosi ykspuolinen, aina hirveesti vihanneksia, ja jotain veri- tai pinaattilettuja, kaali- ja kasviskeittoja ym.. Menee aikaa ennenkun "uskaltaa" syödä hyvällä omalla tunnolla kaikkea.. Mut askel kerrallaan ja parempaan suuntaanhan tässä kuitenkin mennään, se on pääasia, eikö totta??
Ootkos sortunu laksatiiveja käyttämään? Kun sille iskee ahmimisvimma, niin ahmitko kaikkee epäterveellistä vai pyritkö sillonkin syömään terveellistä?
Oon myös ottanu sellasen asenteen, että syön ruokapöydän ääressä sen minkä syön ja sit ruoat kaappiin, enkä mee syömään olkkariin telkkarin ääreen.. Ja pyrin pitämään ruokailujen välin 3-4 tuntii, silleen että ehtii tulla jo nälkä enneku syön..
Ja sanoit sairastanees myös anoreksiaa, oliko sitä vaihetta pitkään??
Tsemiä meille =)

heippa!
joo...mullaki tuntuu jotenkin helpommalta olla ahmimatta ja ajattelematta koko ajan ruokaa sun muuta.ihankuin olis vaan napsahtanu joku päässä yhtä´äkkiä parempaan päin=)
kun oon yksin niin mun ruokavalio saattaa olla aika ykspuolista, mutta kun meen kotiin, on tilanne aika erilainen.meillä taitaa olla just käääntäisesti tää,että missä syö ja miten ym =)
on oo käyttäny laksatiiveja ollenkaan.ei onneks tullu mieleen, vaikka olinhan mä niistä kuullu kaikkee.
mun anoreksia vaihe kesti alla vuoden.se puhkes ulkomailla asuessani ja sitten kun tulin himaan, alko tää ahmimiskierre.sen takia mulla on niin vaikeeta syödä normaalisti himassa, koska mä oon niin kauan kärsiny tosta ahmimis ja paasto"kaavasta" kotona.nyt sitä on vaikea lopettaa ja saada normaaliks.vaatii tosi paljon työtä...
mäki yritän syödä pieneniä annoksia suht usein ja luulen,että se on auttanu aika paljon asiaa.ennen mun piti syödä ihan hulluna kerrallaan ja sit oli ihan ähkyssä.jos vaan söi ihan vähän liikaa, oli lupa alkaa ahmimaan...
jos mulle iskee ahmimisvimma mulle kelpaa mikä tahansa.jos oon yksin mun asunnossa niin meen varmaan kauppaan ostaan kaikkee makeeta ja sit viel syön esim. hirveesti makaroonia päälle ja muuta "terveellistä" päälle.kotona mulle käy ihan mikä tahansa terveellinen, mutta vedän sitä niin kauheesti,että se on ihan sairasta.kestää kauheen kauan ennenku sellaset ruokamäärät sulaa mahassa.
oikeen hyvää viikon jatkoa sulle ja onnea yrittämiselle, jos oot menossa omaan kotiin sun vanhempien luota!

moi! kirjoitti:

heippa!
joo...mullaki tuntuu jotenkin helpommalta olla ahmimatta ja ajattelematta koko ajan ruokaa sun muuta.ihankuin olis vaan napsahtanu joku päässä yhtä´äkkiä parempaan päin=)
kun oon yksin niin mun ruokavalio saattaa olla aika ykspuolista, mutta kun meen kotiin, on tilanne aika erilainen.meillä taitaa olla just käääntäisesti tää,että missä syö ja miten ym =)
on oo käyttäny laksatiiveja ollenkaan.ei onneks tullu mieleen, vaikka olinhan mä niistä kuullu kaikkee.
mun anoreksia vaihe kesti alla vuoden.se puhkes ulkomailla asuessani ja sitten kun tulin himaan, alko tää ahmimiskierre.sen takia mulla on niin vaikeeta syödä normaalisti himassa, koska mä oon niin kauan kärsiny tosta ahmimis ja paasto"kaavasta" kotona.nyt sitä on vaikea lopettaa ja saada normaaliks.vaatii tosi paljon työtä...
mäki yritän syödä pieneniä annoksia suht usein ja luulen,että se on auttanu aika paljon asiaa.ennen mun piti syödä ihan hulluna kerrallaan ja sit oli ihan ähkyssä.jos vaan söi ihan vähän liikaa, oli lupa alkaa ahmimaan...
jos mulle iskee ahmimisvimma mulle kelpaa mikä tahansa.jos oon yksin mun asunnossa niin meen varmaan kauppaan ostaan kaikkee makeeta ja sit viel syön esim. hirveesti makaroonia päälle ja muuta "terveellistä" päälle.kotona mulle käy ihan mikä tahansa terveellinen, mutta vedän sitä niin kauheesti,että se on ihan sairasta.kestää kauheen kauan ennenku sellaset ruokamäärät sulaa mahassa.
oikeen hyvää viikon jatkoa sulle ja onnea yrittämiselle, jos oot menossa omaan kotiin sun vanhempien luota!

Huomenta..
Elämä on ehkä kuitenkin liian arvokas tuhlattavaks ruoan ympärillä pyörimiseen.. Mitä kaikkea muuta ihanaa sitä onkaan olemassa..
Lisää piristystä miun elämään, laitetaan miulle sellaset jatkoletit, niitä väkerretäänkin sitten about 6-7h.. Huomenna olis urakka edessä, joka sit jatkuu lauantaina ja sitten uudella lookilla baariin.. Erilaisia nautintoja!!!
Miulle olis ihan kauhun paikka, jos ahmisin ruokaa, enkä pääsis sitten oksentamaan.. Onneks oma masu toimii viel hyvin, vaikka oon noitten laksatiivien kanssa eräät kerrat leikkiny..
Kilpaurheilin parikymppiseks asti, sisko myös.. Meille alko tulla jo kilpailua, että kumpi syö vähemmän ym., ja syötiinkin aikas vähän treenien määrään nähden.. Äiti joutu joskus käskemään meitä syömään eri aikoihin.. Se oli jo sellasta lievää anoreksiaa, mutta onneks sille linjalle en joutunu kovin syvälle..
Nyt on jo torstai, ja ihana viikonloppu häämöttää.. Ihana, kun on kivaa odotettavissa, mieli pysyy pirteenä!!
en muista, mut oliko puhetta, mutta ootko työ- vai opiskeluelämässä, ja miten vanha??
Kiva kun jaksat chattailla miun kaa.. =D

Taneli kirjoitti:

Huomenta..
Elämä on ehkä kuitenkin liian arvokas tuhlattavaks ruoan ympärillä pyörimiseen.. Mitä kaikkea muuta ihanaa sitä onkaan olemassa..
Lisää piristystä miun elämään, laitetaan miulle sellaset jatkoletit, niitä väkerretäänkin sitten about 6-7h.. Huomenna olis urakka edessä, joka sit jatkuu lauantaina ja sitten uudella lookilla baariin.. Erilaisia nautintoja!!!
Miulle olis ihan kauhun paikka, jos ahmisin ruokaa, enkä pääsis sitten oksentamaan.. Onneks oma masu toimii viel hyvin, vaikka oon noitten laksatiivien kanssa eräät kerrat leikkiny..
Kilpaurheilin parikymppiseks asti, sisko myös.. Meille alko tulla jo kilpailua, että kumpi syö vähemmän ym., ja syötiinkin aikas vähän treenien määrään nähden.. Äiti joutu joskus käskemään meitä syömään eri aikoihin.. Se oli jo sellasta lievää anoreksiaa, mutta onneks sille linjalle en joutunu kovin syvälle..
Nyt on jo torstai, ja ihana viikonloppu häämöttää.. Ihana, kun on kivaa odotettavissa, mieli pysyy pirteenä!!
en muista, mut oliko puhetta, mutta ootko työ- vai opiskeluelämässä, ja miten vanha??
Kiva kun jaksat chattailla miun kaa.. =D

heippa!
joo...kaikki tollaset jutut piristää kummasti!miltäs ne letit näyttä?=)toivottavasti baaris on kivaa!mäki tapasin yhen tyypin ja venaan vaan nyt viikonloppua,että näkisin sen.tällaset asiat auttaa unohtamaan sen,että pitäs keskittyy koko ajan ruokaan tai syömiseen/liikuntaan.mä oon keskittyny pelkästään näihin asioihin niin monta vuotta,ettei mulla oo muka ollu aikaa mihinkään muuhun.nytkin mun on vaikee uskoo,että tää henkilö ois kiinnostunu musta ja oikeesti haluis olla mun, koska en ite arvosta itteeni ollenkaan.oon aina aatellu,että mussa tarttee olla jotain vikaa, koska en oo tavannu ketään ja kukaan ei haluu mua.sitten mietin asiaan sellasen ratkasun,että jos laihdutan tarpeeks ja oon tarpeeks laiha niin sitten kyllä löytyy joku joka haluu mut.kuinka tyhmää tollanen sit olikaan=)nyt, kun aattelee jälkeenpäin...sitten, kun fakta on se,että oisin löytäny helposti seuraa, mutta kun on perfektionisti niin ei voi mitään(niinhän kaikki anorektikot on).mua ärsyttää/ärsytti kans se,että kaikki oli silleen,että kylhän sä nyt seuraa ihan helposti löydät ym. mut ei se käy silleen.muut aattelee varmaan,että toi näyttää hyvältä, mutta itestä tuntuu kuin oli maailman kauhein ihminen...
joo...kylhän se kieltämättä on aika kauheeta, kun ahmii ruokaa ihan helvetisti ja sinne mahaan se ruoka jää...venaa sit siinä,et se sulaa ja tulee ulos...mahasta ainaki näkee,et on tullu syötyy kunnolla tai ainaki näyttää et olis raskaana=)
mulla anoreksia alko ulkomailla.en ees muista tarkalleen miten ,mutta kai mä vaan halusin vähän kiinteemmän perseen tai jotain.mä olin jo sillon ihan tarpeeks hoikka, mutta sitten toi ajautu siihen,että olin aika tikku, kun tulin takas suomeen.mulla oli kans yhtenä ajatuksena,että halusin olla laihempi kuin mun sisko, kun tulin takas suomeen.mun sisko on pitkä ja laiha ja, jotenki vaan sit aattelin,että ois aika siistii olla laihempi kuin se.nytkin koko ajan kaikki nää vuodet mua on ahistanu ees mennä minnekään mun siskon kanssa, koska en oo omasta mielestä näyttäny ollenkaan hyvältä mun siskon rinnalla ja oon hävenny itteeni.tavallaan oon ollu itelleni tosi vihanen ja itseinhoinen, koska en oo pystyny tekeen asialle mitään.en voinu olla normaalisti mun siskon seurassa, koska tavallaan purin sen mun itseinhon siihen. mun mielestä mä olin aivan kauhee, koska mun sisko melkeen näyttää kans anorektiselta ja sil ei oo mitään ylimäärästä läskii ja mulla sitä on ihan tarpeeks.on kauhee verrata itseensä sellaseen ihmiseen...tää on aiheuttanu mulle tosi paljon ahistusta ja masennusta kaikki nää vuodet.luulen,että en ois ollu niin henkisesti maassa, jos mulla vaikka olis ollu normaalipainoinen sisko tai vaikka siskon tilalla veli.just se paha on,että anorektikot ja syömishäiriöiset aina vertaa itseensä johonki toiseen, ja jos joutuu elään koko ajan vertailukohteen kanssa, ei oo kauheen kivaa elää...
kysyit mun ikää ja mitä teen. mä oon 21v. ja opiskelen.oon vähä sua nuorempi, mutta ihan tarpeeks löytyy kokemuksia näistä syömishäiriöongelmista!toivottavasti ei tuu enää tän enempää ongelmii....
oikeen hauskaa viikonloppua sulle ja pidä OIKEIN HAUSKAA baarissa ja yleensä koko viikonlopun!=)

moi! kirjoitti:

heippa!
joo...kaikki tollaset jutut piristää kummasti!miltäs ne letit näyttä?=)toivottavasti baaris on kivaa!mäki tapasin yhen tyypin ja venaan vaan nyt viikonloppua,että näkisin sen.tällaset asiat auttaa unohtamaan sen,että pitäs keskittyy koko ajan ruokaan tai syömiseen/liikuntaan.mä oon keskittyny pelkästään näihin asioihin niin monta vuotta,ettei mulla oo muka ollu aikaa mihinkään muuhun.nytkin mun on vaikee uskoo,että tää henkilö ois kiinnostunu musta ja oikeesti haluis olla mun, koska en ite arvosta itteeni ollenkaan.oon aina aatellu,että mussa tarttee olla jotain vikaa, koska en oo tavannu ketään ja kukaan ei haluu mua.sitten mietin asiaan sellasen ratkasun,että jos laihdutan tarpeeks ja oon tarpeeks laiha niin sitten kyllä löytyy joku joka haluu mut.kuinka tyhmää tollanen sit olikaan=)nyt, kun aattelee jälkeenpäin...sitten, kun fakta on se,että oisin löytäny helposti seuraa, mutta kun on perfektionisti niin ei voi mitään(niinhän kaikki anorektikot on).mua ärsyttää/ärsytti kans se,että kaikki oli silleen,että kylhän sä nyt seuraa ihan helposti löydät ym. mut ei se käy silleen.muut aattelee varmaan,että toi näyttää hyvältä, mutta itestä tuntuu kuin oli maailman kauhein ihminen...
joo...kylhän se kieltämättä on aika kauheeta, kun ahmii ruokaa ihan helvetisti ja sinne mahaan se ruoka jää...venaa sit siinä,et se sulaa ja tulee ulos...mahasta ainaki näkee,et on tullu syötyy kunnolla tai ainaki näyttää et olis raskaana=)
mulla anoreksia alko ulkomailla.en ees muista tarkalleen miten ,mutta kai mä vaan halusin vähän kiinteemmän perseen tai jotain.mä olin jo sillon ihan tarpeeks hoikka, mutta sitten toi ajautu siihen,että olin aika tikku, kun tulin takas suomeen.mulla oli kans yhtenä ajatuksena,että halusin olla laihempi kuin mun sisko, kun tulin takas suomeen.mun sisko on pitkä ja laiha ja, jotenki vaan sit aattelin,että ois aika siistii olla laihempi kuin se.nytkin koko ajan kaikki nää vuodet mua on ahistanu ees mennä minnekään mun siskon kanssa, koska en oo omasta mielestä näyttäny ollenkaan hyvältä mun siskon rinnalla ja oon hävenny itteeni.tavallaan oon ollu itelleni tosi vihanen ja itseinhoinen, koska en oo pystyny tekeen asialle mitään.en voinu olla normaalisti mun siskon seurassa, koska tavallaan purin sen mun itseinhon siihen. mun mielestä mä olin aivan kauhee, koska mun sisko melkeen näyttää kans anorektiselta ja sil ei oo mitään ylimäärästä läskii ja mulla sitä on ihan tarpeeks.on kauhee verrata itseensä sellaseen ihmiseen...tää on aiheuttanu mulle tosi paljon ahistusta ja masennusta kaikki nää vuodet.luulen,että en ois ollu niin henkisesti maassa, jos mulla vaikka olis ollu normaalipainoinen sisko tai vaikka siskon tilalla veli.just se paha on,että anorektikot ja syömishäiriöiset aina vertaa itseensä johonki toiseen, ja jos joutuu elään koko ajan vertailukohteen kanssa, ei oo kauheen kivaa elää...
kysyit mun ikää ja mitä teen. mä oon 21v. ja opiskelen.oon vähä sua nuorempi, mutta ihan tarpeeks löytyy kokemuksia näistä syömishäiriöongelmista!toivottavasti ei tuu enää tän enempää ongelmii....
oikeen hauskaa viikonloppua sulle ja pidä OIKEIN HAUSKAA baarissa ja yleensä koko viikonlopun!=)

älä muuten välitä mun kirjotusvirheistä=)nyt, kun lukee jälkeenpäin noita juttuja mitä on kirjottanu, huomaa kaikkii virheitä omis teksteissä, koska mä aina kirjotan kauheeta vauhtii ja en välttämättä jaksa sit korjata tekstii sen jälkeen=)
mut toivottavasti tajuut mitä tarkotan mun kirjotuksissa=)

moi! kirjoitti:

heippa!
joo...kaikki tollaset jutut piristää kummasti!miltäs ne letit näyttä?=)toivottavasti baaris on kivaa!mäki tapasin yhen tyypin ja venaan vaan nyt viikonloppua,että näkisin sen.tällaset asiat auttaa unohtamaan sen,että pitäs keskittyy koko ajan ruokaan tai syömiseen/liikuntaan.mä oon keskittyny pelkästään näihin asioihin niin monta vuotta,ettei mulla oo muka ollu aikaa mihinkään muuhun.nytkin mun on vaikee uskoo,että tää henkilö ois kiinnostunu musta ja oikeesti haluis olla mun, koska en ite arvosta itteeni ollenkaan.oon aina aatellu,että mussa tarttee olla jotain vikaa, koska en oo tavannu ketään ja kukaan ei haluu mua.sitten mietin asiaan sellasen ratkasun,että jos laihdutan tarpeeks ja oon tarpeeks laiha niin sitten kyllä löytyy joku joka haluu mut.kuinka tyhmää tollanen sit olikaan=)nyt, kun aattelee jälkeenpäin...sitten, kun fakta on se,että oisin löytäny helposti seuraa, mutta kun on perfektionisti niin ei voi mitään(niinhän kaikki anorektikot on).mua ärsyttää/ärsytti kans se,että kaikki oli silleen,että kylhän sä nyt seuraa ihan helposti löydät ym. mut ei se käy silleen.muut aattelee varmaan,että toi näyttää hyvältä, mutta itestä tuntuu kuin oli maailman kauhein ihminen...
joo...kylhän se kieltämättä on aika kauheeta, kun ahmii ruokaa ihan helvetisti ja sinne mahaan se ruoka jää...venaa sit siinä,et se sulaa ja tulee ulos...mahasta ainaki näkee,et on tullu syötyy kunnolla tai ainaki näyttää et olis raskaana=)
mulla anoreksia alko ulkomailla.en ees muista tarkalleen miten ,mutta kai mä vaan halusin vähän kiinteemmän perseen tai jotain.mä olin jo sillon ihan tarpeeks hoikka, mutta sitten toi ajautu siihen,että olin aika tikku, kun tulin takas suomeen.mulla oli kans yhtenä ajatuksena,että halusin olla laihempi kuin mun sisko, kun tulin takas suomeen.mun sisko on pitkä ja laiha ja, jotenki vaan sit aattelin,että ois aika siistii olla laihempi kuin se.nytkin koko ajan kaikki nää vuodet mua on ahistanu ees mennä minnekään mun siskon kanssa, koska en oo omasta mielestä näyttäny ollenkaan hyvältä mun siskon rinnalla ja oon hävenny itteeni.tavallaan oon ollu itelleni tosi vihanen ja itseinhoinen, koska en oo pystyny tekeen asialle mitään.en voinu olla normaalisti mun siskon seurassa, koska tavallaan purin sen mun itseinhon siihen. mun mielestä mä olin aivan kauhee, koska mun sisko melkeen näyttää kans anorektiselta ja sil ei oo mitään ylimäärästä läskii ja mulla sitä on ihan tarpeeks.on kauhee verrata itseensä sellaseen ihmiseen...tää on aiheuttanu mulle tosi paljon ahistusta ja masennusta kaikki nää vuodet.luulen,että en ois ollu niin henkisesti maassa, jos mulla vaikka olis ollu normaalipainoinen sisko tai vaikka siskon tilalla veli.just se paha on,että anorektikot ja syömishäiriöiset aina vertaa itseensä johonki toiseen, ja jos joutuu elään koko ajan vertailukohteen kanssa, ei oo kauheen kivaa elää...
kysyit mun ikää ja mitä teen. mä oon 21v. ja opiskelen.oon vähä sua nuorempi, mutta ihan tarpeeks löytyy kokemuksia näistä syömishäiriöongelmista!toivottavasti ei tuu enää tän enempää ongelmii....
oikeen hauskaa viikonloppua sulle ja pidä OIKEIN HAUSKAA baarissa ja yleensä koko viikonlopun!=)

Huomenta..
Oikein kiva, että siulla on kivaa luvassa.. Tosiaankin saa ajatukset pois noidankehästä.. Ne letit on oikein kivat, miulla on kerran aikasemmin ollu sellaset.. ja ne on sit kätevät siellä etelässä.. Meinattiin saada se urakka jo tänään valmiiks, on hommattu sen verran talkooporukkaa..
Joo, mie kans vertasin itteeni miun siskoon, ja tunsin alemmuutta.. Vaik tiedän olevani kuitenkin ihan nätti tyttö, ja seuran saamises ei oo kans ongelmia, mutta miulla on sama juttu, etten oikein tahdo uskoa, et joku oikeesti välittäs.. Sillä tavalla oon pilannut monet lupaavat suhteenalut..
Mutta nut ota sie kaikki ilo irti ja ajattele että sie oot arvokas ihminen ja ansaitset onnea..
Ja mieki oon aatellu, et sit ku oon sen ja sen verran laihempi, niin kyllä miusta sitten tykätään, hulluahan se on!!
Mutta nyt käydään arvostamaan itteämme, ja uskotaan että ollan kaiken sen rakkauden arvoisia, mitä saadaan maailmassa..
( en välitä kirjoitusvirheistä )
Hauskat v- loput, ja toivottavasti seura on odottamisen arvoinen =)

Taneli kirjoitti:

Juu, en kyllä ymmärrä, että missä mättää.. Miekin tarkistin, että osotteet oli oikein ym. Mut kirjotellaan sitten täällä!!
Joo, pakkohoidoista ei kyllä apuja ole, itsestään se lähtee, ja syömishäiriöistä ei kunnolla ymmärrä muut kuin ne, jotka on itse kokeneet saman helvetin.. Irti oon koittanu mieki päästä momen moiset kerrat.. Joka oksentamisen jälkeenkin sitä lupaa itselleen, et tää oli kyllä viimone kerta, mut se lupaus saattoi murtuu jo samana päivänä.. Eli sitä täytyy vaan olla niin luja tahto, ei kai siinä muukaan auta.. Nyt on kyl ainaski kova tahto.. Kohta viikko kulunu syöden normaalisti, tää on päivä kerrallaan taistelua, mut alku on jo lupaava!! Miun harjottamat mielikuvat ahmimiskohtauksen jälkeen ja näillä sivuilla käynnit on kyl hyvin motivoineet ja tsempanneet =)
sekin on jännä, et kun nään vaik vähän pyöräköitä naisia, niin ne on miusta kauniita, mutta itteensä kohtaan pitää olla sitten niin kriittinen.. kai se on se kieroutunut ja vääristynyt minäkuva!!??
Ai niin, ja minuu varmaan tsemppaa myös se, että oon lähdössä Teneriffalle 5.4.. Kivaa!!
Mutta tästä on hyvä jatkaa, tsemppiä siullekin!!

heippa!
aattelin vaan nopeesti kirjottaa ja toivottaa hyvää ja hauskaa viikonloppua sulle ennenkuin meen tästä kouluun!kirjotellaan taas sit enemmän ens viikolla!koskas se sun matka olikaan?eks se ollu aika pian?kenen kanssa oot menossa sinne?ihan kaveriporukalla vai miten?vitsi, kun ite pääsis kans=)
onks sul muuten ketään miestä nyt?pidä hauskaa baaris!=)

moi! kirjoitti:

heippa!
aattelin vaan nopeesti kirjottaa ja toivottaa hyvää ja hauskaa viikonloppua sulle ennenkuin meen tästä kouluun!kirjotellaan taas sit enemmän ens viikolla!koskas se sun matka olikaan?eks se ollu aika pian?kenen kanssa oot menossa sinne?ihan kaveriporukalla vai miten?vitsi, kun ite pääsis kans=)
onks sul muuten ketään miestä nyt?pidä hauskaa baaris!=)

Huomenta..
Matkalle lähtö on 5.4 eli ei enää kovin kauaa.. Lähen sinne miun vanhempien kaa, se on sellane valmistujaislahja, ku viime keväänä valmistuin.. Alunperin piti lähtee jo viime syksynä, mutta menin sitten syksyllä töihin, joten se on edessä nyt, onneks!!
Miun tuo miestilanne on vähän onnettomalla pohjalla, oon rakastunu naimisissa olevaan mieheen, ja tunne on kyl molemminpuolinen, mut pelkäämpä ettei siitä koskaan tule mitään.. Miun pitäs saada unohdettua, mut se on niin vaikeeta.. Kerrankin ku olis kolahtanu kunnolla!!
Mutta nyt on taas arki edessä.. Letit muuten onnistu hyvin, 5h selvittiin ja ne oli perjantaina valmiit =)

Taneli kirjoitti:

Huomenta..
Matkalle lähtö on 5.4 eli ei enää kovin kauaa.. Lähen sinne miun vanhempien kaa, se on sellane valmistujaislahja, ku viime keväänä valmistuin.. Alunperin piti lähtee jo viime syksynä, mutta menin sitten syksyllä töihin, joten se on edessä nyt, onneks!!
Miun tuo miestilanne on vähän onnettomalla pohjalla, oon rakastunu naimisissa olevaan mieheen, ja tunne on kyl molemminpuolinen, mut pelkäämpä ettei siitä koskaan tule mitään.. Miun pitäs saada unohdettua, mut se on niin vaikeeta.. Kerrankin ku olis kolahtanu kunnolla!!
Mutta nyt on taas arki edessä.. Letit muuten onnistu hyvin, 5h selvittiin ja ne oli perjantaina valmiit =)

varmaan hienot ne letit...!tykkään itekin pikkuleteistä(erityisesti sellasista cornbraid:stä tai mikä niitten oikeen nimi nyt onkaan =)
ai naimisissa oleva mies...aika paha...onks teillä sit oikein suhde vai vaan sellasta ei niin henk. kohtasta juttuu vielä, jos voin kysyä?kuinka vanha toi mies on ja onko sillä perhettä ja lapsia?ei ois varmaan mukava aina olla se toinen nainen.ainakaan pidemmän päälle.tosin,tunteisiin ei välttämättä voi vaikuttaa, joten aika kinkkinen tilanne...
mä mietin omalla kohdalla,että vaikuttaiskohan mun paranemiseen, jos tapahtuis jotain pahaa "miesrintamalla".vois alkaa helposti taas toistaan samaa kuvioo kuin ennenki syömisen puolesta...vois olla vähän riskialuetta siinä vaiheessa.jotenki on vaikee alkaa elää oikeetä elämää (ja toisaalta tosi ihanaa), kun on eläny siinä syömishäiriömaailmassa niin kauan.mun on niinvaikee uskoo,että joku ois oikeesti kiinnostunu...sitä vaan tavallaan oottaa pahinta koko ajan...tai ainaki jollain tavalla...oon miettiny,että jos tää juttu nyt tästä menee eteenpäin ja kehittyy niin kertoisinko kaikesta tästä menneisyyden ja toisaalta vielä nykyisyyden paskasta.kyl varmaan kannattas, koska se on niin suuri osa mua kuitenkin...ainaki toisen ois helpompi ymmärtää mua tietyissä tilanteissa.
oikein hauskaa viikkoa sulle!kohtahan se pääsiäinenkin tulee...mä meen himaan sillo.pitää kattoo kuinka usein pääsen tietokoneelle=)
oikein hauskaa alkuviikkoa!

moi! kirjoitti:

varmaan hienot ne letit...!tykkään itekin pikkuleteistä(erityisesti sellasista cornbraid:stä tai mikä niitten oikeen nimi nyt onkaan =)
ai naimisissa oleva mies...aika paha...onks teillä sit oikein suhde vai vaan sellasta ei niin henk. kohtasta juttuu vielä, jos voin kysyä?kuinka vanha toi mies on ja onko sillä perhettä ja lapsia?ei ois varmaan mukava aina olla se toinen nainen.ainakaan pidemmän päälle.tosin,tunteisiin ei välttämättä voi vaikuttaa, joten aika kinkkinen tilanne...
mä mietin omalla kohdalla,että vaikuttaiskohan mun paranemiseen, jos tapahtuis jotain pahaa "miesrintamalla".vois alkaa helposti taas toistaan samaa kuvioo kuin ennenki syömisen puolesta...vois olla vähän riskialuetta siinä vaiheessa.jotenki on vaikee alkaa elää oikeetä elämää (ja toisaalta tosi ihanaa), kun on eläny siinä syömishäiriömaailmassa niin kauan.mun on niinvaikee uskoo,että joku ois oikeesti kiinnostunu...sitä vaan tavallaan oottaa pahinta koko ajan...tai ainaki jollain tavalla...oon miettiny,että jos tää juttu nyt tästä menee eteenpäin ja kehittyy niin kertoisinko kaikesta tästä menneisyyden ja toisaalta vielä nykyisyyden paskasta.kyl varmaan kannattas, koska se on niin suuri osa mua kuitenkin...ainaki toisen ois helpompi ymmärtää mua tietyissä tilanteissa.
oikein hauskaa viikkoa sulle!kohtahan se pääsiäinenkin tulee...mä meen himaan sillo.pitää kattoo kuinka usein pääsen tietokoneelle=)
oikein hauskaa alkuviikkoa!

Huomenta..
Vähän on kinkkinen tilanne.. Kyllähän meillä jo alko suhde olemaan, ja tää mies kerto siitä vaimolleenkin, ja ne eros, mutta sit yhteisen v- lopun jälkeen tää mies käsitti miut väärin, luuli etten mie haluu enää mitään, sit ne jutteli vaimonsa kaa, ja palas yhteen.. Ollaan myö yhteyttä pidetty senkin jälkeen ja nähty, mut... Oon myös ollu sen vaimon kaa yhteyksis, ja nyt v- loppuna käytiin kahvilla, ja se mies tuli kans sit myöhemmin.. Sen vaimo haluis olla miun kaa myös kaveri ja hyväksyy miun ja sen miehen ystävyydenkin, ERIKOISLAATUINEN TILANNE, etten sanois.. =)Saas nyt nähdä, mitä tästä tulee..
Mies on 37v, eli jo vähän kypsempi.. Eikä ole lapsia, luojan kiitos!!
Mites siun treffit meni??
Kyllä tietty jossain vaiheessa kannattaa olla rehellinen ja kertoo, sit kun tietää, että suhteesta tulee jotain..
Vastoinkäymiset on kyllä kunnon kompastuskiviä, ja vaatii ehkä enempi taisteluu, mutta kyllä myö selvitään, myö ollaan vahvoja!!! Hauskat päivänjatkot =)

Taneli kirjoitti:

Huomenta..
Vähän on kinkkinen tilanne.. Kyllähän meillä jo alko suhde olemaan, ja tää mies kerto siitä vaimolleenkin, ja ne eros, mutta sit yhteisen v- lopun jälkeen tää mies käsitti miut väärin, luuli etten mie haluu enää mitään, sit ne jutteli vaimonsa kaa, ja palas yhteen.. Ollaan myö yhteyttä pidetty senkin jälkeen ja nähty, mut... Oon myös ollu sen vaimon kaa yhteyksis, ja nyt v- loppuna käytiin kahvilla, ja se mies tuli kans sit myöhemmin.. Sen vaimo haluis olla miun kaa myös kaveri ja hyväksyy miun ja sen miehen ystävyydenkin, ERIKOISLAATUINEN TILANNE, etten sanois.. =)Saas nyt nähdä, mitä tästä tulee..
Mies on 37v, eli jo vähän kypsempi.. Eikä ole lapsia, luojan kiitos!!
Mites siun treffit meni??
Kyllä tietty jossain vaiheessa kannattaa olla rehellinen ja kertoo, sit kun tietää, että suhteesta tulee jotain..
Vastoinkäymiset on kyllä kunnon kompastuskiviä, ja vaatii ehkä enempi taisteluu, mutta kyllä myö selvitään, myö ollaan vahvoja!!! Hauskat päivänjatkot =)

huomenta!=)
kuulostaa aika erikoislaatuiselta tilanteelta,että sen miehen vaimo haluu olla sun kaveri.mulla tulis heti mieleen,että sillä on jotain taka-ajatuksia ja haluu saada mut nalkkiin.jos ite miettii,että olis sen naisen paikalla niin ei varmaan suhtautuis ihan tolleen tilanteeseen tai miettis jotain kostoo.kun ite on nainen, niin tietää,että naiset on aika kieroja...=)tietääks se mies nyt, että sä et tarkottanu sitä,ettet haluu olla sen miehen kanssa vai onko sillä vielä se käsitys? aika tyypillistä,että se meni taas sitte vaimon luokse.sil on hyvät oltavat, kun sil on kaks paikkaa minne mennä=)

niin...kai se on hyvä kertoo jossain vaiheessa näistä omista ongelmista.se ei kyllä mua välttämättä haittais, koska olen niin puhelias ihminen ja ei tee pahaa puhuu asioista.tosin kukaan ei tiiä tästä mun "ongelmasta" täydellisesti, joten se ois sit luultavasti eka, joka tietäis kaikki.jotenkin toisaalta pelottaa paljastaa kaikki.siin kummiskin on tavallaan riisuttu aseista ja paljastettu, koska tää juttu on kummiskin sellanen, jota oon yrittäny salata monia vuosia kaikin keinoin.
niin...treffit meni ihan hyvin.tuntuu,että tää tyyppi on todella mukava ja hellä ja välittää...ainaki toivottavasti=)tietty tää mun menneisyys vähän kummittelee takana ja laittaa mut epäilemään koko juttuu.tuntuu niin oudolta,että joku vois välittää musta sellaisena kuin oon.oon toistanu tätä samaa ennenkin, mutta se on niin totta.kun on mitannu itteensä aina vaan ulkonäön ja läskin määrän perusteella, on vaikea uskoa,että joku muu näkis mussa mitään muuta...
oikein hauskaa maanantaita ja tiistaita!ihana, kun aurinko paistaa ja kevät tulee!saa lisää energiaa!=)

moi! kirjoitti:

huomenta!=)
kuulostaa aika erikoislaatuiselta tilanteelta,että sen miehen vaimo haluu olla sun kaveri.mulla tulis heti mieleen,että sillä on jotain taka-ajatuksia ja haluu saada mut nalkkiin.jos ite miettii,että olis sen naisen paikalla niin ei varmaan suhtautuis ihan tolleen tilanteeseen tai miettis jotain kostoo.kun ite on nainen, niin tietää,että naiset on aika kieroja...=)tietääks se mies nyt, että sä et tarkottanu sitä,ettet haluu olla sen miehen kanssa vai onko sillä vielä se käsitys? aika tyypillistä,että se meni taas sitte vaimon luokse.sil on hyvät oltavat, kun sil on kaks paikkaa minne mennä=)

niin...kai se on hyvä kertoo jossain vaiheessa näistä omista ongelmista.se ei kyllä mua välttämättä haittais, koska olen niin puhelias ihminen ja ei tee pahaa puhuu asioista.tosin kukaan ei tiiä tästä mun "ongelmasta" täydellisesti, joten se ois sit luultavasti eka, joka tietäis kaikki.jotenkin toisaalta pelottaa paljastaa kaikki.siin kummiskin on tavallaan riisuttu aseista ja paljastettu, koska tää juttu on kummiskin sellanen, jota oon yrittäny salata monia vuosia kaikin keinoin.
niin...treffit meni ihan hyvin.tuntuu,että tää tyyppi on todella mukava ja hellä ja välittää...ainaki toivottavasti=)tietty tää mun menneisyys vähän kummittelee takana ja laittaa mut epäilemään koko juttuu.tuntuu niin oudolta,että joku vois välittää musta sellaisena kuin oon.oon toistanu tätä samaa ennenkin, mutta se on niin totta.kun on mitannu itteensä aina vaan ulkonäön ja läskin määrän perusteella, on vaikea uskoa,että joku muu näkis mussa mitään muuta...
oikein hauskaa maanantaita ja tiistaita!ihana, kun aurinko paistaa ja kevät tulee!saa lisää energiaa!=)

Ihan ekaks, jospas sie koittasit laittaa miun omaan s.posti osotteeseen viestii, ni vois sit kokeilla jospas sitä onnistus sitä kautta viestittelee..
Mutta joo, tietääpä hyvinkin etten tarkottanu niin, ja sehän tässä on nyt pähkäillykin, että tekikös taas vääriä ratkasuja, ku palas kotia, mut sit taas tilannetta vaikeuttaa, ku ne on vasta ostaneet talon, joten yhteistä velkaa ym. Ei mikään helppo tilanne..
Naiset on kyl kieroja, mut antaa ajan mennä..
En jaksa ees liikaa käydä miettimään..
Se vaimo sano, et kyl hää aavisteli, et joku vaalee kaunotarhan sie oot, mutten arvannu, et noin kaunis, hih =) se ite ei oo kyl minkään näköne, suoraan sanottuna!!
Kiva, että treffit onnistu.. Usko nyt vaan, että siusta välitetään, ja laita ne kummitukset lukkojen taakse..
Eli tässä miun s.posti osoite [email protected]

Taneli kirjoitti:

Ihan ekaks, jospas sie koittasit laittaa miun omaan s.posti osotteeseen viestii, ni vois sit kokeilla jospas sitä onnistus sitä kautta viestittelee..
Mutta joo, tietääpä hyvinkin etten tarkottanu niin, ja sehän tässä on nyt pähkäillykin, että tekikös taas vääriä ratkasuja, ku palas kotia, mut sit taas tilannetta vaikeuttaa, ku ne on vasta ostaneet talon, joten yhteistä velkaa ym. Ei mikään helppo tilanne..
Naiset on kyl kieroja, mut antaa ajan mennä..
En jaksa ees liikaa käydä miettimään..
Se vaimo sano, et kyl hää aavisteli, et joku vaalee kaunotarhan sie oot, mutten arvannu, et noin kaunis, hih =) se ite ei oo kyl minkään näköne, suoraan sanottuna!!
Kiva, että treffit onnistu.. Usko nyt vaan, että siusta välitetään, ja laita ne kummitukset lukkojen taakse..
Eli tässä miun s.posti osoite [email protected]

mä laitoin sulle tuleen "koemeilin".katotaan, jos se tulee perille!=)