Aamusin herään klo 6, ja syön aamupalaa. Lisäksi juon kupin kahvia. Siinä kahvia juodessa selailen netistä uutisia tabletilla. Lähden kotoa vartin yli 7 kohti työtoimintapaikkaa.
Olen takaisin kotona puoli kolme, ja laitan ruokaa. Syön päivän aikana kaksi lämmintä ateriaa, kolmelta ja kuudelta. Ruuan jälkeen juon kupillisen kahvia. Lähden kävelylle siinä neljän aikoihin, ja tulen kotiin kaupan kautta, jos tarvitsee jotain ruokia ostaa. Loppu ilta menee koneella.
Yhdeksältä illalla teen tehosekoittimella smoothien. Kymmenen aikoihin menen nukkumaan.
0Äänestä
Anonyymi
Mitä kauemmin on ollut yksin alkaa jo tietoisesti välttelemään sosiaalisia tilanteita. Ettei vahingossakaan elämä muuttuisi, on jo tottunut omiin yksinäisiin rutiineihin. Kaupungissa kävelee tai kaupassa ostoksilla, väistelee katsekontakteja ettei vahingossakaan tulisi turhaa sosiaalista tilannetta. Onneksi on itse palvelu kassoja niin ei tarvitse tehdä sitä päivän ensimmäistä ja viimestäkään kontaktia toiseen ihmiseen sanomalla kiitos. Kiitos.
0Äänestä
Anonyymi
Oot oikeassa. Ongelma on jo sinä että monesti yksinäiset ovat hiljaisempia tyyppejä muutenkin. Se on katala kierre. Eikä sitä voi ruveta sen sosiaalisemmaksi kuin on. Kadehdin mielessäni ekstrovertteja jotka hallitsee sosiaalisuuden luonnollisesti. Ei ole turhia jännityksiä ja muuta.
0Äänestä
Anonyymi
osittain yksinäisyyteen tottuukin, oikeassa olet. - en tiedä olenko oikeassa, mut jotenkin harmittaa "aina" kulkea yksin ! Siis: ihmisten takia...., yksinäisyys lisääntyy iän myötä, jostakin syystä ??
Ikääntyvillä kaikilla on jo kuitenkin oma menneisyytensä, että mitenkä läheisen suhteen loppujen lopuksi voisi löytää ?? joskus tylsää siivoilla vain ja ainoastaan itseänsä varten koristella koti, jne, hih . . .(kukaan ei kuitenkaan tule käymään !!
0Äänestä
Anonyymi
Hyvvee päevvee sitä siullekkii vuan.
0Äänestä
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tekee töitä kotonaan.
Ja ottaa ryypyn murheeseen. Silloin ei ajattele enemmän asiaa.
Kunpa edes joskus soisi puhelin viikonloppuna!
Oon kuntouttavassa työtoiminnassa 6 tuntia neljänä päivänä viikossa. Arki työtoiminnan ulkopuolella menee samoja rutiineja noudattaen.
Aamusin herään klo 6, ja syön aamupalaa. Lisäksi juon kupin kahvia. Siinä kahvia juodessa selailen netistä uutisia tabletilla. Lähden kotoa vartin yli 7 kohti työtoimintapaikkaa.
Olen takaisin kotona puoli kolme, ja laitan ruokaa. Syön päivän aikana kaksi lämmintä ateriaa, kolmelta ja kuudelta. Ruuan jälkeen juon kupillisen kahvia. Lähden kävelylle siinä neljän aikoihin, ja tulen kotiin kaupan kautta, jos tarvitsee jotain ruokia ostaa. Loppu ilta menee koneella.
Yhdeksältä illalla teen tehosekoittimella smoothien. Kymmenen aikoihin menen nukkumaan.
Mitä kauemmin on ollut yksin alkaa jo tietoisesti välttelemään sosiaalisia tilanteita. Ettei vahingossakaan elämä muuttuisi, on jo tottunut omiin yksinäisiin rutiineihin. Kaupungissa kävelee tai kaupassa ostoksilla, väistelee katsekontakteja ettei vahingossakaan tulisi turhaa sosiaalista tilannetta. Onneksi on itse palvelu kassoja niin ei tarvitse tehdä sitä päivän ensimmäistä ja viimestäkään kontaktia toiseen ihmiseen sanomalla kiitos. Kiitos.
Oot oikeassa. Ongelma on jo sinä että monesti yksinäiset ovat hiljaisempia tyyppejä muutenkin. Se on katala kierre. Eikä sitä voi ruveta sen sosiaalisemmaksi kuin on. Kadehdin mielessäni ekstrovertteja jotka hallitsee sosiaalisuuden luonnollisesti. Ei ole turhia jännityksiä ja muuta.
osittain yksinäisyyteen tottuukin, oikeassa olet.
- en tiedä olenko oikeassa, mut jotenkin harmittaa "aina" kulkea yksin ! Siis: ihmisten takia...., yksinäisyys lisääntyy iän myötä, jostakin syystä ??
Ikääntyvillä kaikilla on jo kuitenkin oma menneisyytensä, että mitenkä läheisen suhteen loppujen lopuksi voisi löytää ??
joskus tylsää siivoilla vain ja ainoastaan itseänsä varten koristella koti, jne, hih . . .(kukaan ei kuitenkaan tule käymään !!
Hyvvee päevvee sitä siullekkii vuan.