Masentuneet

Viha voi auttaa korkeampana tunteena silloin masennukseenkin.

Lääkkeet ja viina.

Se kun aloin uskoa Jeesukseen. No en tykännyt siitä ensin. Kun Jumala tuomitsee, mutta Hän kukisti ylpeyteni ja nyt olen aika iloinen ja toiveikas. En luovuta koskaan enää. Tämä on avannut maailman ihan toisella tavalla. Sitä näkee kaikki valheet mitä meille kerrotaan, ymmärtää ihmisiä paremmin jne. Masentaa tämä maailma edelleen. Mutta se ei enää tukahduta.

Se, ettei mikään ole ikuista

Annan olla hetken itseni siinä tunteessa mutta jossain vaiheessa alkaa riittämään ja alan ajatella että hitot huomenna ja tulevaisuudessa on jokin asia on varmasti paremmin. Alan ajattelemaan asioita jotka saavat hymyn huulille joko humoristisesti tai muuten asioita joka saa hyvälle tuulelle. Tai sitten katon vaikka juutuupista hyviä videoita jotka saavat paremmalle mielelle nämä esimerkiksi auttavat minua. Tai halaan lemmikkieläimiäni vaikkakin ovat kylläkin hyvin itsepäisiä ja mulkoilevat välillä kuin halpaa makkaraa.

Kiitos, tämä auttoi. Kamalinta on kun ne pimeät ajatukset piinaavat. Itseäni on auttanut se, että menen eteenpäin ajatus kerrallaan. En haukkaa liian suurta palaa kerralla. Joskus täytyv vain hengittää.

Rakkaus voi auttaa myös masennukseen, kuten minua ainakin jotkut tytöt joskus auttoivat kun oli masentunut olo, pyysivät kanssaan tanssimaan ja sopivat treffejäkin kanssani aikoja sitten joskus.

Joku korkeampi tunne kuin se masennus auttaa sellaiseen.

Hyvä kirja, hyväntuulinen/romanttinen leffa, kaapin siivous, kävely luonnossa, hyvä ruoka, leipominen.

Niin ne väittää, että jos löytää " uuden rakkauden" siitä voi toipua. Kuinkas sitten jos on jo kohtalaisessa suhteessa, eikä halua luopua?

Rakkaus auttaisi mutta kun ei ole rakkautta. Ystävätkin pettäneet ja jättäneet. Ehkä jumala sitten välittää.

LAPSIA RAISKATAAN JOPA PYÖRÄTUOLIIN. PSYKOSOMAATTISIIN OIREISIIN. ANNA ANTEEKSI USKO POLIISI EI TUTKI.

KOTIMAISISTA USKO LAHKOISTA EI SAA PUHUA.

VALTIO JA KIRKKO EROON TOISISTAAN. MENKÖÖT USKOVAT VAIKKA OMAAN KAUPUNKIIN. LOPPUU SE MIELIVALTA. PAKKOUSKONTO. SEKSIORJUUS JA IHMISKAUPPA.

GOOGLE PERUNA PUIKULA SUOMI24.

POLIISIT JOTKA LAHKOSSA SCANNERIIN HETI!!!

Liikunta paras lääke mm. pyöräily.

että lopulta onneksi kuollaan ja kärsimys on ohi

Caddyissa istujien mielikuvituksettomuus.

Riippuu vähän masennuksen tasosta.

Vakavasti masentuneena siis silloin kun olin diagnoosilla F 32.2 niin ainoa lohduttava ajatus oli että kohta mä kuolen ja tää loppuu paska loppuu siihen. Ajatus loputtomasta henkisestä tuskasta oli sietämätön ja vain ajatus siitä että kuolema päättää sen tuskan toi mulle lohtua. Siis aivan tyypillistä vaikeasti masentuneella että se kuolema paljon ajatuksissa liikkuu ns. pelastajana.


Keskivaikealla diagnoosilla kun aloin kulkemaan F 32.1alkoi toimintakyky hiukan elpymään vaikka toivottomuutta olikin toisinaan, silloin pakko kyllä sanoa että exäni oli aika suuressa roolissa, sillä hänen olemassa olo auttoi mua kestämään sitä oloani ja laittaan hanttiin. Kyllähän hänellä vaativa homma oli silla keskivaikeasti masentunut on aika naatti vielä ja itsetuntoa oli hyvin heikko ja heiluva eli vaikka multa koulussa käynti sujui niin olin usein itkuinen, väsynyt ja tunsin usein tunnetta ettei minussa ole mitään rakastettavaa. Muistan exäni hermostuneeen satoja kertoja minulle kun kyselin sitä siltä että rakastaaks se mua vielä vaik on vihanen tai kun en oo sen mieleinen jossain asiassa. Se joutui toisteleen samoja lauseita mulle jotta mun uskoni arvokkuuteeni ja palautuisi ja tuntisin että minussa olisi jotain rakastettavaa.


Masentuneella on yleistä että sairaus on vetänyt täysin alamaihin itsetunnon ja itseluottamuksen. Kuuluu masennuksen oirekuvaan.
se joutui kiskoon mua toisinaan aamuisin liikkeelle sillä masentuneille aamut on vaikeita. sen hinauksella menin.


Mutta ajatus että se hajois jos kuolisin sai mut blokkaan kuoleman pois ajatuksistani. Se myös ilmoitti et jättää mut heti jos kerrankin teen mitään itsetuhoista. Se oli tiukkana mutta se oli hyvä. se sai mut pystyyn taisteleen itsetuhoajatuksiani vastaan.


Lievästi masentuneena mua taasen auttanut vaan arki. Eli työ. raskas liikunta, ystävät kaikki puuhastelu joka katkaisee liiallisen pohtimisen ja murehtimisen kierteen. myös itsepäisyys on elpynyt silloin joten jääräpäänä alkaa voimakastahtoisuus olla taas sitä mikä minun luonteen omaista on joten päätän olla luovuttamatta ja sillä menen eteenpäin ajatellen että olen niin pahoista asioista päässyt eteenpäin että olisin naurettava luuseri kun nyt kun on enää lievä masennus F32 niin nyt sitten heittäsin hanskat naulaan. Nyt ei enää pysty luovuttaan kun näin pitkälle taisteltu ja läpi helvetin kovalla työllä päästy. Maaliviivan edessä en luovuttaa enää voi.