Paavali on kirjoittanut kirjeensä filippiläisille Rooman vankeudesta. Kirjeessä on selkeä sanoma siitä, mikä on keskeistä elämässä. Paavali kirjoittaa: "Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto" (Fil. 1:21). Kristus on voimavara koettelemusten keskellä. Hän antaa myös ilon ja voiton. Filippin uskovaisille Paavali antaakin kehotuksen: "Iloitkaa aina Herrassa!” (Fil. 4:4).
Jumalan lapsi saa iloita ja tuntea uskovaisten välistä keskinäistä yhteyttä. Jumalan lapsia yhdistää toisiinsa Henki, mutta myös yksimielisyys, sopu ja rakkaus. Monilla meistä on kokemusta siitä, kuinka toisilleen tuntemattomat Jumalan lapset kohtaavat ja hyvin pian tunnistavat olevansa veljiä tai sisaria Herrassa. Pyhän Hengen vaikutus on näin voimallinen. Toinen merkittävä lahja uskovaisten välillä on palveleva rakkaus. Kristus vaikuttaa tuon hedelmän uskon lahjan kautta.
Jo alkuseurakunnan kristityt elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat (Apt. 2:42). Näin tapahtuu tänäkin päivänä. Uskovaiset kokoontuvat seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa ja virvottumaan keskinäisestä yhteydestä. Paavalin kirje antaa kehotuksen yksimielisyyteen. Jumalan lapsi iloitsee hetkistä, joissa keskinäistä rakkautta ja yksimielisyyttä ei mikään asia ole särkemässä.
Palveleva rakkaus
Paavali varoittaa oman edun tavoittelusta. Oikea rakkaus ei etsi omaa etua, vaan lähimmäisen parasta. Jeesus vastasi opetuslapsille puhuttelevasti, kun he olivat pohdiskelleet sitä, kuka heistä mahtanee olla suurin. Hän sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija" (Mark. 9:35). Palvelevassa rakkaudessa Jeesus on esikuva. Hän itse muistutti, että Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän antoi henkensä kaikkien ihmisten puolesta (ks. Mark. 10:45).
Paavali muistuttaa siitä, kuinka meidän olisi hyvä pitää toista parempana kuin itseämme. Paavali kirjoittaakin Roomalaiskirjeessä: "Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toisianne" (Room 12:10). Toisiamme saamme palvella niillä lahjoilla, joita meille itse kullekin on annettu.
Kristuksen esimerkki nöyryydestä
Jeesuksen Kristuksen mieli oli esimerkillinen. Hän tuli ihmiseksi ja eli ihmisenä, kulki kärsimyksen tien aina ristinkuolemaan asti. Hän astui alas taivaallisesta kirkkaudesta ja oli valmis ottamaan orjan muodon. Niin suuri oli hänen rakkautensa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Hän tahtoi kulkea Jumalan tahdon mukaisen tien kuuliaisesti, vaikka se merkitsikin kipua ja vaivaa.
Profeetta Jesaja oli jo satoja vuosia aikaisemmin kuvannut Kristuksen muotoa: "Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet" (Jes. 53:2). Hän otti matkallaan vastaan pilkan ja halveksunnan. Hänet vangittiin, tuomittiin, ruhjottiin ja lävistettiin. Hän alensi itsensä ja antoi henkensä toisten edestä. Jesaja kuvaa kirjassaan tarkasti Kristuksen nöyryyttä kärsimystiellä (Jes 53).
Korkein nimi
Jeesuksen nimi on korkein nimi. Jumalan valtakunnassa saarnataan evankeliumia tänäkin päivänä Hänen nimessään. Hänen nimeensä usein päättyy seuroissa seurapuhe tai rukous. Siionin lauluissa myös puhutaan Kristuksen sovitustyöstä. Tärkeää on, että puheiden ja laulujen sisältö on raamatullinen. Kyse on uskontunnustuksesta ja Isän Jumalan kunniaksi tulevasta ylistyksestä, jossa lausutaan: "Jeesus Kristus on Herra" (Fil. 2:11). Sydämessämme saamme uskoa todeksi Kristuksen ylösnousemuksen ja suullamme tunnustaa hänet Herraksemme.
Kristus on meille iankaikkisen elämän lähde. Hänen valtakuntansa osallisuudessa saamme matkan vaivoista huolimatta kokea evankeliumin tuomaa iloa. Jumalan valtakunta onkin vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Siionin laulussa runoillaan turvallisesti: "Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan. Lapsi oma Herran, taivaan Kuninkaan. Kruunun perin kerran, valtakunnan saan." (Sl 191:1, 4.)
Jumalan lapsi saa iloita ja tuntea uskovaisten välistä keskinäistä yhteyttä. Jumalan lapsia yhdistää toisiinsa Henki, mutta myös yksimielisyys, sopu ja rakkaus. Monilla meistä on kokemusta siitä, kuinka toisilleen tuntemattomat Jumalan lapset kohtaavat ja hyvin pian tunnistavat olevansa veljiä tai sisaria Herrassa. Pyhän Hengen vaikutus on näin voimallinen. Toinen merkittävä lahja uskovaisten välillä on palveleva rakkaus. Kristus vaikuttaa tuon hedelmän uskon lahjan kautta.
Jo alkuseurakunnan kristityt elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat (Apt. 2:42). Näin tapahtuu tänäkin päivänä. Uskovaiset kokoontuvat seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa ja virvottumaan keskinäisestä yhteydestä. Paavalin kirje antaa kehotuksen yksimielisyyteen. Jumalan lapsi iloitsee hetkistä, joissa keskinäistä rakkautta ja yksimielisyyttä ei mikään asia ole särkemässä.
Palveleva rakkaus
Paavali varoittaa oman edun tavoittelusta. Oikea rakkaus ei etsi omaa etua, vaan lähimmäisen parasta. Jeesus vastasi opetuslapsille puhuttelevasti, kun he olivat pohdiskelleet sitä, kuka heistä mahtanee olla suurin. Hän sanoi heille: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija" (Mark. 9:35). Palvelevassa rakkaudessa Jeesus on esikuva. Hän itse muistutti, että Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän antoi henkensä kaikkien ihmisten puolesta (ks. Mark. 10:45).
Paavali muistuttaa siitä, kuinka meidän olisi hyvä pitää toista parempana kuin itseämme. Paavali kirjoittaakin Roomalaiskirjeessä: "Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toisianne" (Room 12:10). Toisiamme saamme palvella niillä lahjoilla, joita meille itse kullekin on annettu.
Kristuksen esimerkki nöyryydestä
Jeesuksen Kristuksen mieli oli esimerkillinen. Hän tuli ihmiseksi ja eli ihmisenä, kulki kärsimyksen tien aina ristinkuolemaan asti. Hän astui alas taivaallisesta kirkkaudesta ja oli valmis ottamaan orjan muodon. Niin suuri oli hänen rakkautensa meitä syntisiä ihmisiä kohtaan. Hän tahtoi kulkea Jumalan tahdon mukaisen tien kuuliaisesti, vaikka se merkitsikin kipua ja vaivaa.
Profeetta Jesaja oli jo satoja vuosia aikaisemmin kuvannut Kristuksen muotoa: "Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet" (Jes. 53:2). Hän otti matkallaan vastaan pilkan ja halveksunnan. Hänet vangittiin, tuomittiin, ruhjottiin ja lävistettiin. Hän alensi itsensä ja antoi henkensä toisten edestä. Jesaja kuvaa kirjassaan tarkasti Kristuksen nöyryyttä kärsimystiellä (Jes 53).
Korkein nimi
Jeesuksen nimi on korkein nimi. Jumalan valtakunnassa saarnataan evankeliumia tänäkin päivänä Hänen nimessään. Hänen nimeensä usein päättyy seuroissa seurapuhe tai rukous. Siionin lauluissa myös puhutaan Kristuksen sovitustyöstä. Tärkeää on, että puheiden ja laulujen sisältö on raamatullinen. Kyse on uskontunnustuksesta ja Isän Jumalan kunniaksi tulevasta ylistyksestä, jossa lausutaan: "Jeesus Kristus on Herra" (Fil. 2:11). Sydämessämme saamme uskoa todeksi Kristuksen ylösnousemuksen ja suullamme tunnustaa hänet Herraksemme.
Kristus on meille iankaikkisen elämän lähde. Hänen valtakuntansa osallisuudessa saamme matkan vaivoista huolimatta kokea evankeliumin tuomaa iloa. Jumalan valtakunta onkin vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Siionin laulussa runoillaan turvallisesti: "Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan. Lapsi oma Herran, taivaan Kuninkaan. Kruunun perin kerran, valtakunnan saan." (Sl 191:1, 4.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Paavali kirjoittaa huhupuheiden perusteella olemattomasta jeesushahmosta.
Pitää olla helppouskoinen, että tuon syötin nappaa ja nielaisee. Tästä muuten tuli mieleeni rajoitettu erä taivaallisia avoautoja, joita myyn 10 000 € ALV. Avaimet saa p. pietarilta taivaan porteista sisään päästyään.