Kuin tuulta vartova hiillos minä odotan yhä, muutosta, sinua vankoin jaloin, joka tietäisit minne kulkea, mitä polkua seurata.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies "vankoin jaloin" jopa karvaisin nähty Kuopion torilla.. harmaa polvipituinen popliinitakki..
Viimmeinen varotus; jos se nainen ei nyt heti ilmesty tänne niii avaan takkini.
Oliko tuo uhkaus vai lupaus? 👣
🦊🐅
Pääesikunnan päivystäjä siel taas kalakukkoilemassa? ;)
Aina joku kukkona tunkiolla... :)
Äläpä uhkaile tai ei kunnian kalakukko laula. :)
No avasitko takkisi?
Olen miettinyt usein miksi näistä tunteista on niin vaikea luopua/päästä irti ja ymmärrän, että pidän itsestäni eniten hänen seurassaan, ja pidän itsestäni enemmän myös siksi että tunnen rakkautta häntä kohtaan. Tunnen olevani enemmän se henkilö, joka haluan olla ja jonka on määräkin olla.
Hän tekee sinulle hyvää silloin. Kuulostaa hyvältä tuollainen. Hapuilevista askelista voi tulla varmempia, sen tänään päivän tasapainoharjoituksessa totesin ihan konkreettisesti. Kaunis päivä ulkoiluun luonnossa.
On siinä varjonsakin. Jos en tapaa toista, joka saisi tuntemaan samoin kuin hän, niin edessä on aika yksinäinen tulevaisuus, kun hänen kanssaan eivät tunteet ja ajoitus kohtaa.
Joskus tämä ikävä on liian raskas taakka kantaa. Veitsenterävien huippujen nousu ja lasku, ilosta alhaisimpaan, jossa toivon, että sisin olisi vain kytkin, jonka voisi halutessaan sammuttaa. Olet aukko haarniskassani. Sinun kauttasi voin hengittää tai haavoittua.