Jumalan lapsi on saanut matkalleen turvaksi evankeliumin valkeuden.
Luomiskertomuksessa todetaan, että Jumala teki kaksi suurta valoa. Suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä. ”Ne loistakoot taivaan kannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Näillä molemmilla valoilla oli myös toinen tehtävä: ”Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, ja hetkiä ja vuosia.” (1. Moos. 1:14–15).
Raamattu puhuu paljon valkeudesta luonnollisena ja hengellisenä asiana. Jumalan poika sanoo: ”minä olen maailman valo” (Joh. 8:12). Hän toteaa, että niin kauan, kun hän on maailmassa, hän on maailman valo (Joh. 9:5).
Vapahtajamme jätti valkeutensa opetuslapsilleen. Puhuessaan heille hän kehotti heitä vaeltamaan valon lapsina. ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa” (Joh. 12:35).
Tulevan sunnuntain evankeliumissa (Matt. 5:13–16) on osa Jeesuksen vuorisaarnaa, jossa hän monin esimerkein kertoo autuaitten tunnusmerkeistä maailman keskellä. He ovat köyhiä, vainottuja, murheellisia, kärsivällisiä ja heillä on vanhurskauden jano. Heidät armahdetaan, ja he armahtavat toisia. He ovat rauhantekijöitä ja puhdassydämisiä. He saavat nähdä Jumalan, ja heillä on Jumalan lapsen nimi. Heitä vainotaan ja heistä puhutaan valheellisesti pahaa. (Matt. 5:1–10.)
Evankeliumi valaisee
Tunnemme hyvin luonnollisen valon ja pimeyden eron. Pimeässä kulkeminen on hidasta, ja vaarana on eksyminen. Vaarallisia paikkoja on vaikea, jopa mahdotonta havaita. Tuntemattomassa maastossa pimeällä kulkiessa tapaturman vaara on erityisen suuri. Kulkiessamme samaa reittiä päivänvalossa saatamme hämmästellä, kuinka vaikealta sen kulkeminen pimeässä tuntui.
Valosta puhuessaan Kristus tarkoittaa itseään. Kristus on kätkettynä Jumalan sanaan, jonka vain Pyhä Henki voi avata. Tämän sanan uskoessaan ihmisestä tulee Kristuksen valon kantaja, ja tuo valo valaisee hänen kulkunsa (Ps. 97:11).
Kristuksesta loistava valo oli olemassa jo aikojen alussa, kauan ennen Kristuksen syntymää. ”Kansa, joka vaeltaa pimeydessä, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1–2.) Jumalan sanaan uskonut saa vaelluksellensa turvaksi evankeliumin valkeuden, joka valaisee hänen tietään. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).
Valona maailmassa
Luonnossa elämä tarvitsee valoa ja lämpöä. Myös usko tarvitsee niitä elääkseen. Ne molemmat säteilevät Kristuksen sanasta. ”Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” (2. Kor. 4:6).
Jumalan kansaa rohkaistaan vaeltamaan valkeudessa, näkymään Siionin vuorelta, valon lapsina ja puhumaan siitä ulkona oleville. ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.” (Matt. 5:14.) ”Te loistatte Herran valoa. Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.” (Ef. 5:8–9.)
Evankeliumin valon kirkkaus paljastaa sellaisen, mihin luonnollinen aurinko ei kykene, sillä se tuo kaikki synnin teot näkyviin. Jumalan lasten tehtävänä on julistaa lähettäjänsä sanaa ja auttaa pimeydessä vaeltavia valon lapsiksi.
Kristus sanoi omillensa: ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Joh.12:35, 36.)
”Uskon uudistaja, synnin karkottaja,
minut puhdista, että tiellä pysyn,
joka päivä kysyn Herran tahtoa,
että valon lapsi oisin,
kiusaukset voittaa voisin" (VK 119:6).
Luomiskertomuksessa todetaan, että Jumala teki kaksi suurta valoa. Suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä. ”Ne loistakoot taivaan kannesta ja antakoot valoa maan päälle.” Näillä molemmilla valoilla oli myös toinen tehtävä: ”Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, ja hetkiä ja vuosia.” (1. Moos. 1:14–15).
Raamattu puhuu paljon valkeudesta luonnollisena ja hengellisenä asiana. Jumalan poika sanoo: ”minä olen maailman valo” (Joh. 8:12). Hän toteaa, että niin kauan, kun hän on maailmassa, hän on maailman valo (Joh. 9:5).
Vapahtajamme jätti valkeutensa opetuslapsilleen. Puhuessaan heille hän kehotti heitä vaeltamaan valon lapsina. ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa” (Joh. 12:35).
Tulevan sunnuntain evankeliumissa (Matt. 5:13–16) on osa Jeesuksen vuorisaarnaa, jossa hän monin esimerkein kertoo autuaitten tunnusmerkeistä maailman keskellä. He ovat köyhiä, vainottuja, murheellisia, kärsivällisiä ja heillä on vanhurskauden jano. Heidät armahdetaan, ja he armahtavat toisia. He ovat rauhantekijöitä ja puhdassydämisiä. He saavat nähdä Jumalan, ja heillä on Jumalan lapsen nimi. Heitä vainotaan ja heistä puhutaan valheellisesti pahaa. (Matt. 5:1–10.)
Evankeliumi valaisee
Tunnemme hyvin luonnollisen valon ja pimeyden eron. Pimeässä kulkeminen on hidasta, ja vaarana on eksyminen. Vaarallisia paikkoja on vaikea, jopa mahdotonta havaita. Tuntemattomassa maastossa pimeällä kulkiessa tapaturman vaara on erityisen suuri. Kulkiessamme samaa reittiä päivänvalossa saatamme hämmästellä, kuinka vaikealta sen kulkeminen pimeässä tuntui.
Valosta puhuessaan Kristus tarkoittaa itseään. Kristus on kätkettynä Jumalan sanaan, jonka vain Pyhä Henki voi avata. Tämän sanan uskoessaan ihmisestä tulee Kristuksen valon kantaja, ja tuo valo valaisee hänen kulkunsa (Ps. 97:11).
Kristuksesta loistava valo oli olemassa jo aikojen alussa, kauan ennen Kristuksen syntymää. ”Kansa, joka vaeltaa pimeydessä, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:1–2.) Jumalan sanaan uskonut saa vaelluksellensa turvaksi evankeliumin valkeuden, joka valaisee hänen tietään. ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani” (Ps. 119:105).
Valona maailmassa
Luonnossa elämä tarvitsee valoa ja lämpöä. Myös usko tarvitsee niitä elääkseen. Ne molemmat säteilevät Kristuksen sanasta. ”Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan” (2. Kor. 4:6).
Jumalan kansaa rohkaistaan vaeltamaan valkeudessa, näkymään Siionin vuorelta, valon lapsina ja puhumaan siitä ulkona oleville. ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.” (Matt. 5:14.) ”Te loistatte Herran valoa. Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.” (Ef. 5:8–9.)
Evankeliumin valon kirkkaus paljastaa sellaisen, mihin luonnollinen aurinko ei kykene, sillä se tuo kaikki synnin teot näkyviin. Jumalan lasten tehtävänä on julistaa lähettäjänsä sanaa ja auttaa pimeydessä vaeltavia valon lapsiksi.
Kristus sanoi omillensa: ”Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia.” (Joh.12:35, 36.)
”Uskon uudistaja, synnin karkottaja,
minut puhdista, että tiellä pysyn,
joka päivä kysyn Herran tahtoa,
että valon lapsi oisin,
kiusaukset voittaa voisin" (VK 119:6).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiivistäpä muutoin hyvä juttusi alle kymmeneen riviin!