Uskontojen ydintä

Kun noita kristillisiä kirkkoja on niin paljon, ja niissä vielä enemmän eri lakoja ja suuntia, ja täälläkin niin monenlaista oikeassaolostaan varmaa selittäjää, niin koetettaisiinko vähän selvittää sitä yhteistä ja ydintä? Siis: Mitä minun pitää tekemään, että taivasten valtakunnan perisin?

Vai tartteeko mitään, uskoo vain Jumalan olemassaoloon ja oikeudenmukaisuuteen, että kyllä hän pelastaa minutkin, ja ainakin minut, kaikista synneistäni huolimatta, koska kaikki on jo ennalta niin määrätty? Eikö calvinisteilla ole suunnilleen tällainen oppi?

Sanoohan itse Jumala raamatussa Eesausta ja Jaakobista: Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin? - Näin jo ennen syntymää, ennen ensu syntiään. Vaikka Jaakob sai nälkäiseltä veljeltään, viekoteltua hernrokka-lautasellisella esikoisoikeuden, ja vielä vanhaa ja sokeaa isäänsäkin pettäen, tältä veljelle tarkoitetun siunauksen. Sitten siellä pakopaikassaan enonsa luona kieroiululla kasvatti vain omaa karjaansa.

Riski mieshän hänestä tulikin, kun ei sitten siellä erämaa-painissa edes itse Jumala hänelle pärjännyt, vaan oli pakotettu antamaan siunauksensa. Tosin sai hän Jaskan lonkkavaivaiseksi lyötyä ja jasaka sanoi:
Olen nähnyt Jymalan kasvoista kasvoihin ja olen yhä elossa. Tällaista kieroilijaa ja hänen jälkeläisiään mekin sitten vielä siunaamme ja palvomme.

Tällaisa ennaltamääräämis-puheita löytyy raamatusta enemmänkin, mutta mitä mieltä olette asiasta: Jos kerran kaikki on ennalta määrätty, onko silloin teoilla väliä, ei kai Jumala muuta mieltään ja peru päätöksiään? Kävihän hän tosin Abrahamin kanssa "huutokauppaa" sodoman kohtalosta, ja Saatanan kanssa Jobin kohtalosta, vaikka kaiken olisi pitänyt olla ennalta päätetty.