Luonnonmonimuotoisuus

Luonnonmonimuotoisuuden katoaminen on totta ja jopa peruttamatonta. Lintukadot ja muut pieneliöt ovat riippuvaisia metsien tilasta, joissa ne elävät. Metsien käsittely nykytehokoneila on helppoa, voidaan raivata suuria alueita hetkessä. Erimuotoinen vanhapuusto hakataan pois, samalla raivataan hakkuujätteitä ja kannot nostetaan teollisuuden tarpeisiin. Maa muokataan ja istutetaan esim. kuusentaimilla, vesotaan vuosien varrella kaikki aluskavillisuus pois, voidaan myös ruiskuttaa ja lannoittaa. Alueen koko voi olla satoja hehtaareja, sinne on jätetty pystyyn muutamia kelopuita lintojen pesä koloja varten, mutta sekin kääntyy luontoa vastaan, koska niiden latvoissa istuskelevat haukat ja pöllöt tarkkailemassa hiiriä tai muuta ruuaksi kelpaavaa. Vihreän puoleen edustajakin vaalitentissä mainitsi kelopuut luonnon monimuotoisuuden hyväksi, asiaa sen paremmin ajattelematta. Metsien omistajat, jos haluatte suojella luonnonmonimuotoisuutta ja kuunnella lintujen laulua ja katsella maillanne pieneliötä, riistaeläimiä, talvisin jäniksien latuja ja muuta eläimistöä, niin metsässänne on oltava paljon monenlaisia puita, lepästä lähtien. Silloin voitte kuunnella pyyn vihellystä syksyisin ja koivuissa voitte ihailla talvisin huurteisilla oksilla rauhassa istuvia teerikukkoja. Mutta tämä edellyttää mailla olevia tiheikköjä, jopa ryteikköitä, joissa on ollut hyvät lisääntymis ruoka ja suojapaikat. Näitä on oltava hehtaarien aloilla, sillä suojapaikat on oltava suurempia kuin muutama aari.

Raivaussaha ei aina ole metsä parasystävä, se voi kääntyä metsän monimuotoisuuden viholliseksi. Metsiin jotka suunnitellaan pelkiksi puupelloiksi, silloin se sopii. Luonto on hyvä sopeutumaan, mutta ei aivan mahdottoman, niin kuin itsekukin voi havainnoida.

Metsiä tarkkaillut Jordan