Olen itse neitsyt ja mieheni on oinas horoskooppimerkiltään. Ollaan oltu yhdessä kohta kolme vuotta ja sen voin sanoa, että koskaan aikaisemmin en ole elänyt näin täysin rinnoin kuin mitä nyt. Lähipiirissä on viisi muutakin onnellista oinas-neitsyt pariskuntaa ja minun kaikista rakkaimmat ystävät ovat myös oinaita.. onko tämä kenties jokin outo sattumien summa??
Vastakohdat täydentävät toisiaan on totisinta totta meidän parisuhteessa. Sen mitä olen huomannut on se, että oinasmies voi olla halutessaan todella ilkeä, kärsimätön ja ajatuksiltaan mitä itsekeskeisin ihminen. Oinasmies rakastaa leluja (hinnat alkaen 1000 €-) ja jos pitäisi valita rahan ja hengittämisen väliltä niin raha menee kirkkaasti edelle. *virnistys* Harrastusten pitää olla adrenaliinipitoisia (meillä harrastetaan riippuliitoa ja moottoripyöriä). Image is everything -ajatusmaailma on tullut hyvin tutuksi seurustelumme aikana. Laatua ja näyttävyyttä pitää olla.. myös tyttöystävissä. Olen sitä mieltä, että hän ihastui minussa alussa vain ulkonäköön.. kaikki muu oli vain plussaa.
Myös mustasukkaisuuden tunteet ja omistushalu ovat oinailla kovia. Alussa oli hankaluuksia juuri tämän mustasukkaisuuden takia, mutta se on vähenyt omalla tehokkaalla reseptilläni: ole aina rehellinen ja puhu asiat puhki (tällä tekniikalla ollaan päästy todella pitkälle ja nykyään luottamus pelaa).
Ei kovin imarteleva lista. Miksikö sitten rakastan tätä jästipää oinasta? Hänen huumorintajunsa ja ajatuksenlento tekee minut sanattomaksi (siis positiivisessa mielessä). Hän on älykäs, komea, pitää puolensa ja on rehellinen loppuun saakka. Hän ottaa minut huomioon kaikissa tilanteissa ja on oikea herrasmies. Tykkää pikkutuhmista asioista ja jutuista ja on sängyssä enemmän kuin nainen voi toivoa.
Ennen kuin tapasin oinasmieheni, seurustelin neitsysmiehen kanssa vuoden päivän.. siinä ei ollut mitään haastetta, oltiin kuin samasta puusta veistetyt, siksi kyllästyin. Oinas ei ole kumppanina mies helpoimmasta päästä, mutta paras se on silti.
Vastakohdat täydentävät toisiaan on totisinta totta meidän parisuhteessa. Sen mitä olen huomannut on se, että oinasmies voi olla halutessaan todella ilkeä, kärsimätön ja ajatuksiltaan mitä itsekeskeisin ihminen. Oinasmies rakastaa leluja (hinnat alkaen 1000 €-) ja jos pitäisi valita rahan ja hengittämisen väliltä niin raha menee kirkkaasti edelle. *virnistys* Harrastusten pitää olla adrenaliinipitoisia (meillä harrastetaan riippuliitoa ja moottoripyöriä). Image is everything -ajatusmaailma on tullut hyvin tutuksi seurustelumme aikana. Laatua ja näyttävyyttä pitää olla.. myös tyttöystävissä. Olen sitä mieltä, että hän ihastui minussa alussa vain ulkonäköön.. kaikki muu oli vain plussaa.
Myös mustasukkaisuuden tunteet ja omistushalu ovat oinailla kovia. Alussa oli hankaluuksia juuri tämän mustasukkaisuuden takia, mutta se on vähenyt omalla tehokkaalla reseptilläni: ole aina rehellinen ja puhu asiat puhki (tällä tekniikalla ollaan päästy todella pitkälle ja nykyään luottamus pelaa).
Ei kovin imarteleva lista. Miksikö sitten rakastan tätä jästipää oinasta? Hänen huumorintajunsa ja ajatuksenlento tekee minut sanattomaksi (siis positiivisessa mielessä). Hän on älykäs, komea, pitää puolensa ja on rehellinen loppuun saakka. Hän ottaa minut huomioon kaikissa tilanteissa ja on oikea herrasmies. Tykkää pikkutuhmista asioista ja jutuista ja on sängyssä enemmän kuin nainen voi toivoa.
Ennen kuin tapasin oinasmieheni, seurustelin neitsysmiehen kanssa vuoden päivän.. siinä ei ollut mitään haastetta, oltiin kuin samasta puusta veistetyt, siksi kyllästyin. Oinas ei ole kumppanina mies helpoimmasta päästä, mutta paras se on silti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Samaa mieltä kanssasi.Raha ja mustasukkaisuus,sitten vielä lyhyt pinna ja aina kiire jonnekin.Sen on vaikea keskittyä ja rauhoittua. Mustasukkaisuudesta olen ollut vähän huolissani. Onko se itse sellainen pintaliitäjä, että epäilee toisen olevan samanlainen. Onkohan siinä jotain epärehellisyyttä takana?
Tuo mustasukkaisuus voi olla peruja edellisistä huonosti menneistä suhteista. Meillä ainakin oinaani ex-tyttöystävä (skorpioni) aiheutti valtavaa mustasukkaisuutta ihan ärsyttääkseen ja oli itsekin hyvin mustasukkainen ihminen. Poikaystävälläni on vieläkin keittiöveistestä jälki käsivarressaan kun hän oli kerran vain KESKUSTELLUT (!!) toisen naisen kanssa baarissa. Tuollainen jättää jo jonkin verran jälkiä ihmisen mieleenkin.... vaikka ei oinas olisikaan.
Ei minun poikaystävä itsekään mikään puhdas pulmunen ole ollut pettämisen suhteen edellisissä suhteissa.. sen hän on myöntänyt minulle. Enkä ole puhdas pulmunen minäkään ollut. Onneksi olemme puhuneet noista "edellisistä elämistä" paljon mikä on osaltaan helpottanut suhteen kehittymistä ja luottamuksen syntyä, mutta se ei ole ollut helppoa!! Alkuaikoina otettiin yhteen aika usein, mutta aina ollaan selvitty eteenpäin. Sinnillä vaan.. *hymy*
No jopas, minäkin olen neitsyt tyttöön ollut rakastunut. En ehkä koskaan ole niin syvästi rakastunut ja rakastuin todella, en välittänyt ulkonäöstä, tämä neitsyt ei ollut seksikäs mutta pidin häntä silloin kauneimpana naisena rakastuneena. Pari ongelmaa huomasin hänen kanssaan, hän ei ottanut keskusteluja niin leikkisästi kuin minä ja hän alistui liian helposti. Lisäksi hän oli liian huoleton mielestäni (muita poikia) ja kun sanoin että: "Entä jos rakastut tulevaisuudessa toiseen poikaan?" hän sano: "No sittenpähän rakastun" ja kuitenkin hän rakasti minua koska sanoi että olin tärkeydeltäni hänen läheisimpien ystävien ja vanhempien veroisia. No, tuo suhde päättyi 9kk sitten ja vieläkin on hieman kaipuuta tähän tyttöön vaikka olen jo pääosin toipunut, en tiedä ottaisinko hänet takaisin jos hän sitä kysyisi.. ehkä ainakin kokeilun vuoksi. Meidän suhde kuitenkin katkesi ennen pitkää vaikka kaikki näytti aluksi täydelliseltä, neitsyet ärsyttävät minua, hän oli kaikenlisäksi melkoinen materialisti, epäuskoinen ja negatiivinen, kaikkea muuta kuin minä :/ Ei neitsyt ihan oinaan vastakohta ole, mutta erilaisuuksia kyllä on..
Minä olen neitsyt ja kriittinen ihminen.Oinaat tuomitsen yleisesti, mutta veljeni ja tämän palstan sheriffin siedän. Miksi nämä? He tulevat puolitiehen vastaan kriittistä neitsyttä. Tarttee tutustua ja jos luistaa,niin yhteistyö on kaiken avain.Täytyy ymmärtää toisen ominaisuudet.
Neitsyttä vituttaa oinas aika pahasti, varsinkin neitsytmiehet suorastaan pursuavat kateutta minua kohtaan. Silti, aina sama juttu, erittäin herkkä merkki tuo neitsyt, ei perimmäiseltä luonteeltaan mikään kovin taisteleva, pelleilee korkeintaan sanojen kanssa tai keskusteluissa agressioitaan ja siihen se hyytyykin, muistettakoon että neitsyt todellakin luulee pystyvänsä ikäänkuin kaikkeen, liian helppo alistaa ja jos neitsyen alistan, ei tämä ole hauskaa, minulle tulee sääli päälle ja suorastaan nostan tämän pystyyn. Niin tyypillistä neitsyttä on: "Voi olla.. mutta todellisuudessa" :) ikäänkuin muiden neuvot menisivät häneltä täysin ohi eikä hän edes itse tiedosta, olivat sitten miten viisaita tahansa. Sitä koska hän todella luulee olevansa oikeassa ja pystyvänsä kaikkeen. No eipä mitään, rauhaa ja rakkautta, oinaat, kohdistakaa tulenne oikein!
Sinulta ei puutu muuta kuin järki. Mikä ihme minua ottais päähän? No. Keskustelu kumppani on oinas ja täysin vailla minkäänlaista lahjakkuutta... tai hei onhan sinulla nyrkit. Kukaan nainen ei pidä "nyrkkirauta" oinaasta. Oinas on hermonsa menettänyt paskiainen, hirveen kuiva, sanallinen lahjakkuus on täin paskan kokoinen. "kohdistakaa tulenne oikein" Mitä kohdistettavaa täinpaskalla on?
Ei sinua nina kukaan ota vakavasti, sinulta siis puuttuu järki, sinua ottaa päähän, sinulla ei ole lahjakkuutta, sinä olet hermosi menettänyt paskiainen, hirveen kuiva, sanallinen lahjakkuus on täin paskan kokoinen, kerro ihmeessä lisää, psykologian avulla syvimmätkin salaisuutesi heijastuvat tekstin kautta :) kylläpäs sinua näyttää oinas vituttavan, vaahtoat kuin mikäkin hermoraunio :D Ikävä kyllä taidat olla yksi niitä harvoja jotka provoavat oinaita, kun et tiedä omaa paikkaasi, olet orja, siivooja, oinaat pyyhkivät naamallasi perseensä. Minä en sinua löisi orjatyttö, kuka muuten hoitais ne likaset työt kun ei sinulla ole päätä muuhunkaan. Oinaat, kohdistakaa tulenne oikein, olette täten päihittämöttömiä, jopa leijonia vastaan.
ups ups .. eipäs nyt ihan ruveta vekkulia leijonia ärsyttämään....ei ole kaiketi tarkoituskaan. koska leijona on kaikessa ylväydessään ihan mahdoton epeli.? ja kaiken lainen ärsyttely johtaa tosi taistoon, joka taas ei sovi leijonan hellyyttä pursuavalle luonteelle...mutta; oinas ei ole vastus vaan sodan julistja jos sille tielle alkaa .. valitettavasti niin on käynyt..
jos leijonaa kohtelee miten sattuu, niin sattuu ja sitten leijona puolustaa ja alkaa sellaisen taiston että oinas kyllä alkaa pelätä, koska ei ole ajatellut että tosissaan leijona tekisi mitään kamalaa, mutta tekee se.. että ; ei missään nimessä ihmiset kannata leikkiä piiloleikkiä ja hiiri vhot ever...
voi tulla ruumihita. ei leijona tee muille mitään mutta se voikin olla vielä kamalamapaa kuin oinas on voinut ikinä kuvitella ja jos vielä on ollutkin joitain tunteita hellää mutta ah niin kilttiä ja kärsivällistä jellonaa kohtaan. auts mikä soppa....että ei kannata koska leijona ei tee mitään ihan vain jotain tehdäkseen, vaan siinä on kuulkaa tunne mukana( järki hoiiiii) ja aito taisto fiilis.... oinaat, leijona antaa anteeksi paljon asioita , mutta itselleen anteeksi antaminen on kaikkein vaikeinta ...sitä nöyrtymisen kamaluutta...että vain ihmisiä ...niin. kummallista. ; - ) mutta joskus kyllä elämisen ja kokemisen arvoista kaikki sinällään on.. cäri ooon.