Ateistien suhde evoluutioteoriaan

"jotka emme usko mihinkään, jota ei voida aukottomasti todistaa"

Oletko siis Descartesin linjoilla? Et ole varma onko maailma todellinen tai ovatko muut ihmiset tietoisia olentoja? Jos noin niin olet skeptikkojen eliittiä.

jeesustelijat toivat hiekkakansan tänne keppostelemaan ja evoluutio vastaa siihen
täydellä mitalla demokraattisissa vaaleissa. Rikokset ja raiskaukset ei lopu
ennen kun tämä jeesusteleva kirkko kaivetaan perustuksia myöten valtion kyljestä.

"Kaikki ateistit pitävät evoluutioteoriaa"

Et saanut edes ensimmäistä lausetta kirjoitettua totuudellisesti?
Ainoa mikä ateisteja yhdistää on että he katsovat ettei jumaluuksia ole todistettu tavalla joka riittäisi minkään tason tietoon.

"totuudelliseksi todistettuna selityksenä pois lukien kaltaiseni tosi iloiset ja ystävälliset ateistit, jotka emme usko mihinkään, jota ei voida aukottomasti todistaa (emme edes evoluutioteoriaan tai kaikkeuden syntyä koskeviin tieteellisiin oletuksiin). "

Et ole ateisti, olet ns. "luojaan" uskovainen teisti niinkuin olet useammin aiemminkin myöntänyt.


"Ateistien™ mielestä evoluutioteoria on yhtä varmasti totta kuin painovoima (teoria). "

Voit palata asiaan heti kun jompi kumpi niistä on todistettu, mutta kannattaisi ennemmin kirjoittaa se vaikka tiede ja biologia-palstalle. Tämä ei liity mitenkään ateismiin, joka ei myöskään ole tuotemerkki.

"Mielenkiintoista evoluutioteoriaan uskomisesta tekee ateistien suhtautuminen moraaliin. Evoluutioteorian mukaan moraalia ei ole olemassa: ekosysteemi perustuu elämän ja kuoleman kiertokulkuun, jossa vahvimmat selviävät voittajina, mutta heikommat kuolevat ja häviävät sukupuuttoon."

Evoluutio ei:
A) Vaadi uskoa (kuten ei mikään muukaan tieteessä)
B) ota kantaa moraaliin (kuten mainitsit alempana)
C) Perustu "vahvimman voittamiseen vaan siihen että lajit ajan myötä sopeutuvat muuttuviin elinolosuhteisiinsa.

Evoluutioteoria (teoria tieteessä siis tarkoittaa todistettua ja perusteltua selitystä ilmiölle) on osa biologiaa ja kuvaus sille miten lajit muuttuvat ajan myötä.
Se, että sekotat sen moraaliin (joka kuuluu enemmän sosiologiaan, filosofiaan ja psykologiaan) kertoo lähinnä ettet ole edes viitsinyt tutustua aiheeseen.

Yksi esimerkki moraalifilosofiasta joka ei vaadi mielikuvitushahmoja kuten joulupukkia tai jumaluuksia on sekulaari humanismi.

"Mitään moraalin kannalta hyvää tai pahaa ei luonnonkamppailussa ole olemassa. Toisen eläimen tappaminen on edellytys omalle selviytymiselle ja kelpoisuuden paranemiselle. Miten siis tappaminen ja lihan syönti voisivat olla moraalisesti arvioitavissa: hyvää tai pahaa? "

Ei liity mitenkään evoluutioon tai ateismiin joten olet kirjoittamassa väärälle palstalle.
Mutta esimerkkisi tappamisesta on helppo näyttää sekulaarin humanismin mukaan huonoksi tavaksi koska se absoluuttisella tavalla huonontaa ihmissivilisaatiota ja eri ihmisten mahdollisuuksia selviytyä ja nauttia elämästä.

Hyvä tapa ajatella asiaa on niin että jos kykenisit luomaan minkätahansa kaltaisen maailman ihmisille mutta et kykenisi itse valitsemaan missä roolissa olisit uudessa maailmassa... Miten loisit maailman niin että sinulla olisi mahdollisimman varmasti hyvä elämä?
Tähän humanismi (joka taas ei suoraan liity ateismiin vaikka usein samat ihmiset ovat molempien kannalta) perustuu.

"Vaikka tyypillinen ateisti™ uskoo evoluutioteoriaan kuin painovoimaan, hylkää hän kuitenkin sen mukanaan tuoman moraalittomuuden! Evoluutoteorian mukaan tekoja ja valintoja ei voida arvioida moraalisesti vaan sen mukaan, parantavatko ne kelpoisuutta vai eivät. Niinpä varastaminen, valehtelu, raiskaaminen ja tappaminen voivat olla evoluutiota eteenpäin vievä asia, kun ne parantavat kelpoisuutta. "


Evoluutio ei ota kantaa moraaliin. Evoluution mukaan tappaminen, varastaminen, valehtelu tai mikä tahansa ihmisten määrittelemän moraalin mukaan paha teko voi olla kelpoisuutta parantava ominaisuus ja sen vuoksi ne yleistyvät populaatiossa. Eikö tämä ole selitys sille, miksi ihmiset valehtelevat, varastavat, kiusaavat, käyttävät muita hyväksi, raiskaavat, huoraavat, harjoittavat väkivaltaa, tappavat ja tekevät kaikkea ns. pahaa? Miksi olisi oikein tuomita se moraalisesti vääräksi, koska se on evoluution tulosta ja moraalisesti neutraalia?"

Kts. edellinen.

Ateismi on jumalhahmoihin uskomisen puuttumista.

Ei muuta.

"Evoluutoteorian mukaan tekoja ja valintoja ei voida arvioida moraalisesti vaan sen mukaan, parantavatko ne kelpoisuutta vai eivät. Niinpä varastaminen, valehtelu, raiskaaminen ja tappaminen voivat olla evoluutiota eteenpäin vievä asia, kun ne parantavat kelpoisuutta. "

Voiko joku asia mitä pidät henkilökohtaisesti moraaliltaan huonona olla kuitenkin totta?

Koska Humen giljotiinin mukaan tosiasioista (eli siitä, että havaitaan, että asiat *ovat* niin kuin ne havaitaan), *ei *loogisesti seuraa mitään moraalisia periaatteita (eli sitä, että miten asioiden *tulisi* olla), niin myöskään esim. siitä, että ei usko, että Jumalaa olisi olemassa (ateismi) tai siitä, että ei usko, että Jumalalla olisi merkitystä; vaikka se olisikin olemassa ("käytännöllinen epistemologinen ateismi") tai siitä, että uskoo, että evoluutioteoria on paras havaittujen elämänmuotojen kehittymistä selittävä malli (tiedeyhteisön ylivoimaisen enemmistön näkemys) jne., *ei* seuraa, että mitkään tietyt moraaliset periaatteet olisivat tosia tai epätosia.

Kaikenkaikkiaan, kaikki moraaliset periaatteet ovat luonteeltaan konstruktiivisia ja ne perustuvat subjektiivisiin havaitun todellisuuden *tulkintoihin*. Eli, subjektin sisäisestä tilasta riippuen, se kokee tietyt asiat enemmän tai vähemmän hyviksi tai pahoiksi, vaikka muut subjektit eivät välttämättä kokisikaan noita asioita ainakaan täysin samalla tavalla.

Siitä, että tiedetään kaikenlaista siitä, että miten asiat ovat, voidaan silti tietysti potentiaalisesti johtaa toimintatapoja, jotka johtavat todennäköisemmin *tiettyyn* tulokseen kuin siinä tapauksessa, että tuota tietoa ei ole käytettävissä. Tämä on tietysti eräs keskeisimmästä tieteen soveltamisen käytännöllisistä tavoitteista/motivaatioista. Eli, esim. tiedettäessä se, että miten genetiikka ja luonnonvalinta toimivat, on todennäköisempää, että pystytään vaikuttamaan elämänmuotojen kehittymiseen siihen suuntaan, jonka on *päätetty* (perustuen siis johonkin/joihinkin subjektiiviseen todellisuuden tulkintaan) olevan tavoitteena.

Eli, esim. jos tavoitteena päätetään olevan se, että kehitetään geenimanipulaatioita hyödyntäen sellainen ihmislaji, jolla on kyky kopioida geneettistä rakenteidensa muodostumista ohjaavaa informaatiota siten, että se runsastuu enemmän kuin muiden lajien, niin tuollainen tavoite ei ole ainakaan ristiriidassa sen suhteen, että miten luonnonvalinta näyttäisi toimivan myös siinä tapauksessa, että tuollaista manipulaatiota *ei* suoritettaisi. Ihminen olisi tuolloin väline, joka parantaisi tuon informaation säilyvyyttä...

Objektiivinen hyvä/paha vaikuttaa merkityksettömältä, vaikka se olisikin olemassa, koska ei ole mitään keinoa tietää sitä, että mitä se olisi; sikäli kuin sitä ylipäätään edes olisikaan olemassa. Voitaisiin siis vain arvailla, että mitä se mahdollisesti olisi. Tältä osin on neljä päävaihtoehtoa. Jos kokonaisjärjestelmä on 1) kompleksisuudeltaan äärellinen, mutta kvanttifluktuaatioiden seurauksena ajallisesti rajaton, niin kaikki mahdolliset (ns. hyvät ja pahat) tapahtumat tapahtuisivat joka tapauksessa, moraalisista valinnoista riippumatta ja objektiivista hyvää/pahaa ei olisi olemassa.

Jos taas 2) kokonaisjärjestelmä on ääretön ja ajallisesti rajaton, niin ei ole mitään keinoa *tietää* sitä, että mitkä valinnat johtaisivat optimoitavan suureen *globaaliin* maksimiin (eli, pyrittäessä johdonmukaisesti tiettyyn hyväksi *oletettuun* suuntaan, voitaisiin silti jumittua johonkin lukemattomista mahdollisesti olemassaolevista *lokaaleista* maksimeista; ilman, että tiedettäisiin sitä, että oltaisiin tuossa tilanteessa ja siten estää itse asetetun tavoitteen saavuttaminen).

Jos taas 3) kokonaisjärjestelmä on äärellinen ja myös ajallisesti rajallinen, niin kokonaisjärjestelmällä ei ole noihin muihin vaihtoehtoihin verrattuna oikeastaan mitään merkitystä, koska se on niihin verrattuna häviävän pieni ja sen pitäisi jo oikeastaan olla palannutkin takaisin olemattomaksi; sikäli kuin se siis on ylipäätään koskaan ollutkaan olemassa. Kuitenkin, itseasiassa, vain tällaisella kokonaisjärjestelmätyypillä voisi olla ns. lopullinen tarkoitus, koska tarkoituksen saavuttaminenhan merkitsisi sitä, että kokonaisjärjestelmällä ei *enää* sen jälkeen olisi merkitystä. Koska kuitenkin kiistatta (edelleen) havaitsemme, niin näkemykseni on, että todellisuus erittäin todennäköisesti ei ole tuollainen.

Viimeinen päävaihtoehto on se, että 4) kokonaisjärjestelmä on kompleksisuudeltaan ääretön, mutta havaittavissa olevien osiensa osalta sekä kompleksisuudeltaan, että myös ajalliselta kestoltaan rajallinen. Olen taipuvainen suosimaan tätä todellisuuskäsitystä syistä, joita olen aukaissut tarkemmin muissa keskusteluketjuissa. Tämän mukainen kokonaisjärjestelmä voisi olla sellainen multiversumi, joka ns. äärimmäisen olevaisuutensa vuoksi (realisoiden *kaiken* sen, mikä on *mahdollista*) ns. repeytyy jatkuvasti kaikkien mahdollisten vapausasteidensa mahdollistamiin suuntiin, mikä ilmenee lukemattomana joukkona sellaisia yksittäisiä maailmankaikkeuksia, joita luonnehtii alkuräjähdys, tilamuutokset ja siten ajan suunta siten, että kukin saavuttaa lopulta myös näennäisen lopputilansa; eli ns. lämpökuoleman. Mahdollisesti ja todennäköisesti tuo lämpökuolemakaan ei silti ole oikeasti edes lokaalikaan lopputila, vaan vain välivaihe, koska kvanttifluktuaatiot jatkuisivat edelleen...