Raittiuden kehittyminen

Minun mielestäni olisi hyvä kysymys:

"Kuinka kauan kestää ennen kuin alkoholiin tottuneet aivot lakkaavat tulkitsemasta tunteita viinan himoksi?"

Siitä minulla oli kysymys. Olin oppinut tulkitsemaan aivan kaiken, mikä vähänkään jossain tuntui, viinan himoksi.

Olen kuluttanut pitkän aikaa opettelemalla tunnistamaan tunteeni ja tekemään niille jotain yhteisössä nimeltä AA - Alcoholics Anonymous. Sen toisella perustajajäsenellä mainitaan historiikeissa olleen viinanhimokohtauksia koko 16 vuotta kestäneen loppuelämänsä raittiuden ajan. (Hän oli vanha mies jo raitistuessaan. Vanhemman ihmisen aivoissa ei tapahdu toipumista samassa määrin kuin nuoren.)

Voi siis olla mahdollista, että sinullakin esiintyy noita kohtauksia vielä vuonna 2021, vaikka pysyisit raittiina koko tämän ajan.

Minun elämääni on helpottanut ymmärtää, että voin omilla toimillani vaikuttaa siihen, missä olotilassa olen.

AA:n perusteoksessa "Nimettömät alkoholistit" kuvataan _kuivan_alkoholistin_ olotilaa sanoilla "levoton, ärtyisä ja tyytymätön". Tuo määritelmä sopi minuun hyvin ennen hakeutumistani toipumiseen tähtäävän toimintaohjelman pariin.

Samassa kirjassa esitetään ajatus siitä, että meistä toipumisemme myötä tulee "iloisia, onnellisia ja vapaita".

Enemmän tuota jälkimmäistä ovat minun päiväni olleet, kiitos nimettömien ja anonyymien lajitovereideni tuen. Suosittelen.

>>Nyt kysymys raitistuneille: "Kuinka kauan kesti ennenkuin viinanhimo lakkasi kokonaan?" >>

1/2 Eli puoli vuotta.

raittius alkoi sen seurauksena. Muutama viikko meni ennen kuin aloin uskoa, että minun ei tarvitse enää taistella juomishimoa vastaan. Siitä on nyt reilut kaksi vuotta.

Rationaalista selitystä en tapahtuneelle tiedä, eikä se minua oikeastaan edes kiinnosta. Edeltävät kuukaudet olin juonut itsetuhoisemmin kuin koskaan ja käyttänyt siinä ohessa bentsoja saadakseni nopeammin tajun kankaalle. Rystyset valkoisina olin onnistunut sinnittelemään pari kertaa vajaan kaksi viikkoa kuivilla mutta sitten aina rämähdin.

Raitistumistani edelsi AA-ohjelman ottaminen käyttöön ja sen avulla olen elänyt tähän päivään asti ilman rämähtämistä tai edes "läheltä piti" -tilanteita. Päivä kerrallaan.

Nyt sinulle olisi hyvä vaikka jonkun puhelintuki, itse käytin erästä AA-laista, vaikka en ryhmissä käynytkään. Tai käy täällä kertomassa tuntemuksista.
En voinut ymmärtää sitä alkua, miten viina oli mielessä koko ajan, vaikka otin vain illalla.
Kun kerroin, että joka tunti aamusta alkaen on mielessä, joku sanoi, että joskus mennään minuutti kerrallaan. Sitä kesti minulla ehkä viisi päivää, sitten se oli mielessä harvemmin. Minua auttoi huomattavasti se, että aamulla päätin, tänään en juo, huomenna on kaupat taas auki ja sitten katsotaan uudestaan.
Outoa oli myös fyysiset tuntemukset, uni ei tullut, uskon että hermoradatkin jotenkin reagoivat, koska lievää nipistelyä tuntui ainakin raajoissa. Alussa ollaan, pari kuukautta, mutta päivääkään en vaihtaisi näistä raittiista pois.
Toivon kovasti halua ja uskoa onnistumiseen sinulle.

Kuukausi..meinaatko omilla voimillasi? Kokemuksesta/kokemuksista tiedän että omilla voimilla ei yleensä onnistu.

Olen käynyt 6 vuotta aa:ssa, retkahduksia viimeistään muutaman kk:n raittiuden jälkeen. Nyt viimeisimmän jälkeen uskoni meinasi loppua kokonaan, ja olin jo muutaman viikon ajan viinapirun kiusaama, olin jo päättänyt päivänkin milloin alan taas kitata kaljaa. Onneksi viimeisin aa-palaveri toi ihmeellistä voimaa, samoin parin aa-laisen juttelutuokio ja kannustus. Yksi lupasi oikein rukoilla puolestani. Ja kas ihmettä: seuraavana aamuna oli hyvä fiilis, ja viinanhimo ja -ajatukset olivat poissa! Ja poissa ovat edelleen.

En voi sanoa alkkiksena mitään huomisesta, vain tästä päivästä. Mutta sen uskon, että menemällä aa-palaveriin lujauskoisena ja luottavaisena, sekä puhumalla ajatuksensa ulos rehellisesti, auttaa kummasti ja saa voimaa vastustaa viinapirua.

Onneksi sain vasta-ajattelun toimimaan. Olin jo niin helpolla luovuttamassa ja ajattelin vain alkon käytön hyviä puolia menneisyydestäni, unohtaen ne kamalat puolet mitä alko toi aikoinaan mukanaan (tulin kirjaimellisesti raivoavan hulluksi saatuani alkoholia). Kun ajattelinkin noita huonoja puolia ja sain tukea aa-laisilta, himo lakkasi. Ihmeellistä, sanon minä!

Tsemppiä, ole lujana ja käy palavereissa! :)

Tosiasia on se, että holistilla ei viinanhimo
lähde koskaan, vaikka olisi ollut vuosia juomatta. Tämä on tosi ja monella tutullani myös. Ainoa mitä voi tehdä on elää sen satunnaisen viinanhimon kanssa.

Välillä voi mennä kuukausiakin ilman himotusta, mutta sieltä se kaikille aina pukkaa.

Kalle

Yhdyn täysin Martti.M.:n käsitykseen tuosta "viinanhimosta". Olen saanut olla vuosia raittiina, enkä tunnista uudessa elämässäni viinanhimoa. Kun minulla oli "viinanhimo" en pystynyt sitä vastustamaan. Raittiuden alkuaikoina tunnistin kyllä tilanteet, jossa olisi ollut "syytä" ottaa. Pikkuhiljaa oppii nauttimaan raittiudesta, joka onkin huumetta parhaimmillaan. Siihen liittyy tietenkin paljon mahdollisuuksia ja valintoja, joiden kanssa varsinkin alkuaikoina oli hieman ymmällä.

Se, ettei juo, ei yksistään riitä, jos ja kun on kysymyksessä alkoholisti. Paljon mielenkiintoista ja uutta alkaa tapahtua, kun heittäytyy ohjelman vietäväksi.

Kysymykseesi: "Kuinka kauan kesti ennenkuin viinan himo lakkasi?" Vastaisin niin, että saman tien, kun sain myöntää alkoholismisairauden omakseni. Eli himot ja kiinnostuksen kohteet liittyivät kyllä ihan muihin asioihin, kun itsensä tuhoamiseen viinalla. Mutta aiemmin oli viinalla ratkaistu kaikki asiat. Ja kun koukkuun oli jääty, niin tietoa ei ollut paremmasta.