Marko pyöri ympäri huonettaan, etsien jotakin.
Katsoin sitä hetken oven suusta ja astuin sitten sisään huoneeseen.
-Ootko menossa tänään jonnekkin?
Kysyin ja nappasin jonkun kirjan sen pöydältä.
-Oon, me mennään ryyppäämään kamujen kanssa johonkin ja sitten mennään yöks Janin serkulle Kallelle.
Marko vastasi, kurtistaen kulmiaan.
-Missä hitossa se nyt on...
Marko kirosi ja seisoi paikoillaan hetken, tuskastuneen näköisenä.
-Jos sä etit sun röökiaskias, niin se on tässä.
Ojensin askin sille ja se katsoi mua hämmästyneenä.
-Missä tää oli?
-Ei kovin kaukana, nimittäin tässä, "Taru sormusten herrasta" vieressä.
-Ai, no toivottavasti mutsi ei oo nähnyt sitä. Marko tunki askin farkkujensa taskuun.
- No mites mun rakas sisareni aikoo viettää kesäisen perjantai-iltansa?
Marko kysyi ja istui sängylleen.
-En mä tiiä mennään ehkä Mikan kanssa jonnekkin.
-Vai niin, romanttinen ilta tiedossa...
Marko virnisti.
-Niin no ehkäpä.
hymyilin onnellisena
-Pidä nyt hauska ilta! Äläkä juo liikaa.
Nauroin ja tein lähtöä.
-Samoin, älkää te kuherrelko liikaa.
Marko virnuili takaisin.
Ilta Mikan kanssa oli täydellinen, käveltiin joen rantaa pitkin ja pysähdyttiin sen varrelle piknikille. Olin niin uskomattoman onnellinen, rakkastunut. Silloin tuntui, että koko maailma oli täydellinen ja kaikki mahdollisuudet tarjolla. Silloin en vielä tiennyt mistään pahasta, mikä oli edessä.
Seuraavana päivänä, heräsin uuteen aamuun virkeänä. Marko ei ollut tullut vielä kotiin, mutta ei osattu olla huolissamme perheen kanssa ennen kuin oli jo ilta eikä sitä vieläkään näkynyt. Lopulta juuri kun äiti alkoi tosissaan harkita poliisille soittamisesta niin ulko-ovi kävi ja Marko tuli kotiin.
-Missä olet oikein ollut? Tajuatko mitä kello on?
Äiti kysyi siltä, mutta Marko ei sanonut mitään. Se ryntäs sen huoneeseen ja sulki oven perässään.
-Mikä ihme Markolla oikein on?
Äiti päivitteli ja oli jo menossa huoneen suuntaan.
-Odota mä meen.
Sanoin. Kävelin huoneen ovelle ja koputin hiljaa.
Ei vastausta. Avasin oven, joka ei kuitenkaan ollut lukossa.
- Marko...
Alotin, mutta sitten näin sen makaamassa sängyllä, kasvot seinää vasten käännettynä. Se kyyhötti siinä hiljaa ja itki. Katsoin sitä hetken sanomatta mitään sitten istuin sängylle sen viereen.
- Marko mikä sulla oikein on?
Kysyin ja kosketin sitä varovasti.
Marko nous istumaan, veti jalkansa itseään vasten ja näytti joenkin pelästyneeltä.
-Älä koske muhun!
Se sanoi eikä edes katsonut muhun.
En voinut ymmärtää mikä sillä oli.
- Mä haluisin olla nyt yksin..okei?
Se nyyhkytti. Nousin ylös ja katsoin sitä vielä hetken.
-Mä oon mun huoneessa, voit tulla puhumaan ihan ihan aikaan vaan, jos siltä tuntuu.
Sanoin ja Marko nyökkäs mulle hitaasti.
Musta tuntui heti niin pahalta nähdä oma pikkuveli sellasena. Se oli yleensä aina niin ilonen ja avoin. Mietin pääni puhki sitä mitä sille oli voinut tapahtua, toivoin että seuraavana päivänä Marko pystyis jo kertomaan mulle.
Jatkakoon ken tahtoo =)
jatkaa saapi :)
7
430
Vastaukset
- Mölli
Marko ei koko päivänä puhunut kenellekkään. Ruoka-aikaankin se vain laahusti ruokapöytään, näykki lautasellaan olevaa ruokaa ja poistui mitään sanomatta. Annoin Markon olla omissa oloissaan, ja keskityin omiin askareisiini, vaikka se oli vaikeaa.
Illalla laitoin kellon herättämään, koska aamulla olisi aikainen herätys. Olin jo nukahtamaisillani, kun kuulin pihalta ääniä. Riiteleviä ääniä. Nousin ylös ja menin ikkunan luo. Vaikka oli aika pimeää, erotin hahmoja, jotka keskustelivat kiivaasti. Mutta miksi marko oli tuolla? Mitä tekemistä pikku veljelläni oli ulkona tähän aikaan? ja kenen kanssa....?
jatkakaa... =)- omituinenotuskerho
Kuulin uhkailuja. Minulla nousi pala kurkkuun. Äidillä oli neljäksi aamulla meno töihin, mutta hipsin hiljaa hänen huoneeseensa.
Hiki valui otsalta. Ensimmäisenä mieleeni tuli että - Olikohan Marko sekaantunut illan aikana humalassa vaikka huumeisiin?
Yllättäen soi ovikello. En uskaltanut avata ovea, joten herätin äidin. Aluksi hän oli hieman vihaisen näköinen, mutta kun aloin kertoa syitä miksi herätin: "(huokaus), Marko on kieltänyt minua kertomasta näitä asioita mutta nyt on hätä niin kerron. Marko polttaa ja juo. Ja nyt tuolla pihalla uhkaillaan Markoa, ja äsken soi jopa ovikello." "Voi, entä jos hän on sekaantunut huumeisiin?", äiti vaikeroi.
Näin kuinka hän näytti surulliselta, mutta hän kuitenkin yllättäen sanoi: "Kurkistetaan verhon raosta että ketä ne hyypiöt ovat, sillä en halua että ne pahat sedät kiusaavat iloista ja avointa Markoamme. Täällä lähellä on muuten liikkunut Sipi Koivula ja Jackson Haavisto. He ovat huumediilereitä ja he ovat kaupanneet huumeita jo 20-vuoden ajan."
Nyt minä välitin Markosta enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka riitoja oli ollut koko elämäni ajan niin en haluaisi Markoa pois....
Jatkakaa :D - pien-eläin
omituinenotuskerho kirjoitti:
Kuulin uhkailuja. Minulla nousi pala kurkkuun. Äidillä oli neljäksi aamulla meno töihin, mutta hipsin hiljaa hänen huoneeseensa.
Hiki valui otsalta. Ensimmäisenä mieleeni tuli että - Olikohan Marko sekaantunut illan aikana humalassa vaikka huumeisiin?
Yllättäen soi ovikello. En uskaltanut avata ovea, joten herätin äidin. Aluksi hän oli hieman vihaisen näköinen, mutta kun aloin kertoa syitä miksi herätin: "(huokaus), Marko on kieltänyt minua kertomasta näitä asioita mutta nyt on hätä niin kerron. Marko polttaa ja juo. Ja nyt tuolla pihalla uhkaillaan Markoa, ja äsken soi jopa ovikello." "Voi, entä jos hän on sekaantunut huumeisiin?", äiti vaikeroi.
Näin kuinka hän näytti surulliselta, mutta hän kuitenkin yllättäen sanoi: "Kurkistetaan verhon raosta että ketä ne hyypiöt ovat, sillä en halua että ne pahat sedät kiusaavat iloista ja avointa Markoamme. Täällä lähellä on muuten liikkunut Sipi Koivula ja Jackson Haavisto. He ovat huumediilereitä ja he ovat kaupanneet huumeita jo 20-vuoden ajan."
Nyt minä välitin Markosta enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka riitoja oli ollut koko elämäni ajan niin en haluaisi Markoa pois....
Jatkakaa :DNäimme Markon huohottamassa ovella. Olin vähällä kiljaista nähdessäni veljeni runnellun olemuksen. Markon alahuuli oli turvoksissa, silmä mustana ja silmäkulmasta valui verta, kasvot mustelmilla... Juoksimme äidin kanssa oitis avaamaan oven. Syleilin veljeäni, joka purskahti itkuun.
-Marko, äiti sanoi lempeästi ja lähti taluttamaan seitsemäntoistavuotiasta veljeä keittiöön ikäänkuin tämä olisi ollut viiden. -Voit kyllä kertoa meille. Minulle ja Sannalle.
Marko katsoi äitiä epäröiden tummien kulmiensa alta.
-No... kaikki alkoi siitä kuin... - *en kerro*
pien-eläin kirjoitti:
Näimme Markon huohottamassa ovella. Olin vähällä kiljaista nähdessäni veljeni runnellun olemuksen. Markon alahuuli oli turvoksissa, silmä mustana ja silmäkulmasta valui verta, kasvot mustelmilla... Juoksimme äidin kanssa oitis avaamaan oven. Syleilin veljeäni, joka purskahti itkuun.
-Marko, äiti sanoi lempeästi ja lähti taluttamaan seitsemäntoistavuotiasta veljeä keittiöön ikäänkuin tämä olisi ollut viiden. -Voit kyllä kertoa meille. Minulle ja Sannalle.
Marko katsoi äitiä epäröiden tummien kulmiensa alta.
-No... kaikki alkoi siitä kuin...mä sain likka kamun. tässä vaiheessa minää henkäisin. mun raksupoksu marko seukkasi! se mamisnössöpullaripoika!
-nii, jatka, sanoin rauhoituttuani.
-sen kimman nimi oli noora-iines, marko jatkoi. -ja se käytti huumetta. ja sit se daikkas!!!!! - Jatkoon
*en kerro* kirjoitti:
mä sain likka kamun. tässä vaiheessa minää henkäisin. mun raksupoksu marko seukkasi! se mamisnössöpullaripoika!
-nii, jatka, sanoin rauhoituttuani.
-sen kimman nimi oli noora-iines, marko jatkoi. -ja se käytti huumetta. ja sit se daikkas!!!!!...siinä vaiheessa minä sain raivokohtauksen,huumeporukkaa Markon kimpussa.
Soitin poliiseille jotka jo ennestään tiesivätkin keistä oli kyse......olivat jo pidemmän aikaa seuranneet niiden touhuja ja sanoivat niiden tuota pikaa joutuvan kaltereiden taakse vuosiksi..jatk - elisabetti
Jatkoon kirjoitti:
...siinä vaiheessa minä sain raivokohtauksen,huumeporukkaa Markon kimpussa.
Soitin poliiseille jotka jo ennestään tiesivätkin keistä oli kyse......olivat jo pidemmän aikaa seuranneet niiden touhuja ja sanoivat niiden tuota pikaa joutuvan kaltereiden taakse vuosiksi..jatkÄiti näytti aivan kalpealta ja hänen kätensä tärisivät. Marko sieppasi puhelimen kädestäni ja paiskasi sen nurkkaan. Tyrmistyin täysin. Markon kasvot olivat vääristyneet.
-Ei ikinä poliisia tähän juttuun, hän huusi.
Äiti tarttui Markoa olkapäästä, mutta tämä riuhtaisi itsensä irti.
- Relaa, huusin takaisin. - Tämä stoori on selvitettävä. Miten sä oot voinut olla noin pässi?
Samassa huomasin Markon kämmenen iholla tummansinisen tähtikuvion, ja numerot 357.
- Tatuointi! Oletko ottanut tatuoinnin? äiti kysyi ja ääni särähti kuin särkyvä lasi.
Marko käännähti rajusti selin, mutta sitä ennen ehdin nähdä hänen silmänsä. Ne paloivat tuskaa ja ahdistusta.Jokin outo tunne tarttui minuun ja sai minut haluamaan takaisin entiseen turvalliseen olotilaan. Marko peräytyi ovelle.
- Älä, älä mene! huusin.
- Minun on pakko. Hullut, te soititte poliisin ja nyt olemme kaikki mennyttä.
Ovi kolahti. Marko oli pois. Menimme ikkunaan. Siellä roskakatoksen luona... - homssa
elisabetti kirjoitti:
Äiti näytti aivan kalpealta ja hänen kätensä tärisivät. Marko sieppasi puhelimen kädestäni ja paiskasi sen nurkkaan. Tyrmistyin täysin. Markon kasvot olivat vääristyneet.
-Ei ikinä poliisia tähän juttuun, hän huusi.
Äiti tarttui Markoa olkapäästä, mutta tämä riuhtaisi itsensä irti.
- Relaa, huusin takaisin. - Tämä stoori on selvitettävä. Miten sä oot voinut olla noin pässi?
Samassa huomasin Markon kämmenen iholla tummansinisen tähtikuvion, ja numerot 357.
- Tatuointi! Oletko ottanut tatuoinnin? äiti kysyi ja ääni särähti kuin särkyvä lasi.
Marko käännähti rajusti selin, mutta sitä ennen ehdin nähdä hänen silmänsä. Ne paloivat tuskaa ja ahdistusta.Jokin outo tunne tarttui minuun ja sai minut haluamaan takaisin entiseen turvalliseen olotilaan. Marko peräytyi ovelle.
- Älä, älä mene! huusin.
- Minun on pakko. Hullut, te soititte poliisin ja nyt olemme kaikki mennyttä.
Ovi kolahti. Marko oli pois. Menimme ikkunaan. Siellä roskakatoksen luona...Marko veti veitsen taskustaan..
-MARKOOO!!! EIII!!!! huusin paniikissa, mutta eihän Marko kuullut. Me olimme viidennenssäkerroksessa ja Marko alhaalla. Marko veti veitsen kurkulleen ja... niks. Veljeäni ei enää ollut.
-Marko! Äiti parkaisi ja avasi ikkunan.
-Äiti älä, huudahdin, mutta enää minulla ei ollut äitiäkään... Olin yksin julmassa maailmassa. Aloin itkeä, ja teki mieli tehdä kuin äiti... Mutta jokin pidätti. Ei, en voinut kuolla. Olin vasta nuori, 15! Niinpä lähdin juoksemaan pois asunnostamme. Menin naapurin tätin ovelle ja pimpotin kelloa.
-Heippa tyttönen, täti snaoi. Hän on hiukan hassahtanut, mutta ainoa kiltti naapurimme.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1897826
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes944041- 682652
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se741692Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3931616- 641508
Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l201476Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä171141Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <3841068Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni791060