Ne ovat työpäivien parhaita hetkiä, kerran pari viikossa valitettavan lyhyet sekunnit kanssasi kahden. Kumpi uskaltaisi sanoa edes JOTAIN. Muuta kuin ne iänikuiset samat. Oikein kilpailemme siitä, kumpi on enemmän hämillään... ;) Ja sitten toisaalta taas, olisiko vain parempi antaa kaiken jäädä tapahtumatta, sanat sanomatta, katseet katsomatta? Se tunne jäisi ikuisiksi ajoiksi tulematta tähän maailmaan, pysähtyisi vellomaan ainiaaksi siihen välitilaan, jossa jotain on jo vähän mutta ei kuitenkaan vielä paljon mitään. Tiedämmehän molemmat, miksi niin olisi parempi. Lupaan kuitenkin, etten enää välttele sinua. Pitäähän työt hoitaa... :P
kahdenkeskiset hetket
You know
152343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mistähänpäin tämä? ja oletko mies vai nainen?
En ole yhtään kiinnostunut piste.
Tjaah. Kuulit järjen äänen. Samaa mieltä, nykyinen tyyli ei voi jatkua, olemme päivä päivältä enemmän hämillään, tällä menolla tekisimme varmasti jonkun luokan ennätyksen ;) Mutta luulenpa, että tuo nolous johtuu ainakin osittain aikaisemmasta "täydestä puhumattomuudesta" sekä siihen lisättynä tämä nykyinen epävarma kommunikointitapamme. Tuo tunteiden sulkeminen johonkin epämääräiseen välitilaan -teoria ei kyllä oikein istu ajatusmaailmaani. Ehdotan, että jospa nyt vaan vähän rauhoittuisimme, oltaisiin rennommin oikeassa elämässä ja katsottaisiin mitä se tuo tullessaan. Pääsisit sinäkin välillä piilostasi ja minä voisin käyttää portaita ;) Uskon, että se helpottaisi kummankin oloa kummasti. Auttaahan meidän tilanteessa paljon jo edes tälläinen mini-ilmanpuhdistus ;)
...voisi luulla että tiedät mistä puhun. Tuo porras-juttu vaan vähän hämää. Ja piilo. Hmmm. Sitäpaitsi olen elätellyt toiveita, että olisin saanut salattua tunteeni, ja ettet olisi mitään käytöksestäni huomannutkaan. No, mene ja tiedä, toivottavasti molempien elämä helpottuu, keitä ikinä olemmekaan.
... :)
*näyttää kieltä*
olet m vai n?
Oho?
on varaa pitää tuollaista haihattelijaa palkkalistoillaan? Löytyy tehokkaampiakin työntekijöitä.
puhuttelu saisi moisen haihattelijan ruotuun.
myös minusta...
Olemme kuin kissa ja koira, tietämättä, kumpi on kumpi. Molemmat hämillään. Viimein hermostuin, yritin suututtaa, mutta en onnistunut! Nyt mietin, miten joku voi olla noin pitkähermoinen, viilipytty!! Itse kiehuin ja kuohuin hetken, mutta tulit paikalle ja asetuit tukiasemiin. Ei siinä voi olla enää vihainen. Olen siis edelleen hämilläni, mutta toisaalta iloinen. Et sinä ole ainakaan vihainen, tosin ehkä se olisi ollut omalla tavallaan helpompaa, kerrasta poikki. Sitähän hain.
Et siis enää välttele minua, huomasin. On ne työt tehtävä. Enkä minä voi olla kiukkuinen sinulle, herättäisin muuten huomiota. Ja miten voisinkaan olla....
Koetetaan ottaa todella rennommin. Ikäänkuin varastettuja onnen hetkiä, joiden avulla jaksaa taas. Minä odotan niitä hetkiä myös kuin kuuta nousevaa. Tarvitsen niitä jaksaakseni. Siksi olisikin hauskaa, jos tämä olisi sinulta tai jos oikea henkilö osaisi lukea tämän joskus täältä.
Pysyn nahoissani jatkossa. Tämä ei ole ikuista. :-(
lukenut tämän, kuten tiedätkin. Kaikki niin hyvin, kuin on mahdollista :)
Kiitos, tämän halusinkin kuulla! =) Nyt (!) lähden etsimään voimaa luonnosta viikoksi, että jaksaisin olla iloisempi...! ;-) (.....has left the town)
...tai huijaava oikea...
Minä alkuperäinen olen siis nainen ja toivoakseni nimimerkki tiedän. on mies. Ei muuta.