Kalli on oikeassa. Porvarit yhteistyöhön. Seuraavaksi on saatava porvarillinen presidentti. Matti Vanhanen tai joku muu porvari.
Heinähattu sekoilee turhaan asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
Heinähattu sekoilee turhaan asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikki Suomen porvarit, ryhtykää yhteistyöhön. Ajetaan demarit maan rakoon. Hyvä.
Sitten ei kokoomuskaan vaadi presidentin valtaoikeuksien riisumista.
Ilkka Suominen tai Sauli Niinistö?
Erittäin hyvä ajatus. Nyt Keskusta ja Kokoomus hattu kädessä pikapikaa Ilkka Suomisen luokse!
Ilkka Suomisella on edustava vaimo.
Mieluummin suomi(sta) kuin halolla päähän.
Puhe porvarillisesta presidentistä on ilman muuta sisältöä on myyttistä sanahelinää. Sitä samaa sisällötöntä potaskaa on sen kauhistelu, että maassa on ollut demaripresidentti jo neljännesvuosisadan.
Kun myyttisistä muodoista siirrytään sisältöön, asiaan on helpompi ottaa rationaalinen kanta. Presidentin rooli on poliittisena vallankäyttäjänä yksinomaan ulkopoliittinen. Jos nyt sitten katsotaan, mitkä kysymykset ovat ulkopoliittisesti ajankohtaisimpia, niin ne ovat Suomen näkemys EU:n kehityksen suunnasta ja suhteestamme sotilasliitto Natoon sekä tähän liittyen koko Suomen ulkopolitiikan sisällöstä.
SDP ja Keskusta ovat hallituksessa ja sen ulkopuolellakin olleet hyvin yksituumaisia ulkopoliittisesta linjastamme. Keskustalaiset kuten täälläkin Oiva Härkönen ovat antaneet Haloselle korkean arvosanan ulkopolitiikan hoidosta. Sen sijaan Kokoomuksen ja muun oikeiston piiristä ovat kaikuneet tyytymättömyyden torvet ulkopoliittista linjaamme - tai linjattomuuttamme kohtaan kuten he sanovat.
Ns. porvarillisen yhteisehdokkaan löytäminen Kokoomuksen ja Keskustan voimin on vaikeaa, kun näkemyksissä alkaa olla perustavaa laatua olevia eroja. Tälllaisia eroja ei sen sijaan ole SDP:n ja Keskustan näkemyksissä. Kun tarkastellaan ulkopolitiikan sisältöä, SDP ja KePu ovat ne tahot, jotka voisivat luontevimmin lyödä hynttyyt yhteen. En millään jaksa uskoa siihen, että Keskustassa olisi ensimmäisenä valmiutta ulkopoliittisen linjan tarkistuksiin esim. Natokysymyksessä, joka on Kokoomukselle taas selvästi tärkeä kysymys. Myös EU-politiikan painotukset ovat nimenomaan Kokoomuksen ja Keskustan osalta kauimpana toisistaan.
Kyllä nykyinen vasemmistolainen linja on upottanut koko Suomen ulkopoliittisen uskottavuuden. Tarja pilasi Nokian mahdollisuudet YK:n puheissaan ja on muutenkin liian epäedustava.
On vaikea kuvitella, että demareista tulisi mitään hyvää. Presidentin pitää olla myös esikuva, suunnannäyttäjä. Tätä Tarja ei ole. Demareista ei kerta kaikkiaan ole johtajiksi.
Kyllä hallitusyhteistyö on sujunut hyvin, kun demarit ovat apupuolueena ja pääministeri on porvari. Mutta kyllä me tarvitsemme porvarillisen presidentin, joka on todellinen maan johtaja eikä mikään kassialma.
Sen kyllä huomaa! Heti tuli kutsu Ranskaan huipparin jälkeen, joten Bushin poskisuudelma oli "kuoleman löjäytys".
...osoittaisi, että EU-politiikasta ja Nato-jäsenyydestä vallitsee SDP:n sisällä erilaisia näkemyksiä ja keskustan sisällä varmaan vielä erilaisempia.
Yksituumaista on vain yksituumaisuuden vakuuttelu mediassa, mihin sinäkin näytät uskovan.
Aivan ratkaiseva ero EU-politiikassa on siinä, pitäisikö Suomen pyrkiä ns. "ytimiin", eli Lipposen sanoin kaikkiin niihin "pöytiin", joissa esityksiä valmistellaan ja asioita tuodaan päätettäväksi.
SDP:nkin sisällä on niitä, jotka eivät näihin ytimiin kovin innokaasti pyri, koska siinä voi leimautua "sitoutuneeksi". kepun sisällä tilanne on täysin sekava, kun mm. Vanhanen muutti kantaansa 180 astetta pääministeriksi tulonsa jälkeen. Ensin hän vastusti ytimiin menoa ja sitten Kyösti Virrankosken syntymäpäivillä korosti hyvin tiivistä osallistumista EU:n toimiin.
On hyvin vaikea nähdä keskustassa ja SDP:ssä suurtakaan yksituumaisuutta, kun SDP:n oikea laita haluaa vahvaa EU-politiikkaa ja Nato-jäsenyyttä ja vasen laita sekä kepun enemmistö haluaa seisoskella EU:ssa seinänvierillä, puhua liittoutumattomuudesta ja vastustaa Nato-jäsenyyttä.
Esim. Hesarin tuoreessa Nato-gallupissa SDP:n ja kepun kannattajat jakautuivat sen suhteen moniko vastustaa ja moniko ei ota kantaa tai kannattaa suunnilleen suhteessa 60/40.
Jos siis sanot, että ulkopolitiikkamme linjasta vallitsee suuri yksituumaisuus, niin sellainen vallitseen vain kummankin puolueen kärkipoliitikkojen huulilla.
Nurkkakuntaisella politiikalla on mahdotonta tuijottaa muuta kuin muotoa. Vaaditaan samanaikaisesti presidentiltä poliittista sitoutumista ja politiikan ulkopuolisuutta. Nurinkurista!
Johtajat voi tehdä mitä tahansa sopimuksia, mutta keställä sosialistit elää yhä luokkayhteiskunnassa ja siksi toinen ehdokkaista on aina sosialisti. Kepulla ja kokoomuksella ei ole ketään joka voisi saada molempien kentän hyväksynnän. Siksi presidentiksi ei valita kepulaista eikä kokoomuslaista.
Pitäisi löytää yhteinen ehdokas molempien ulkopuolelta, mutta se on nurkkakuntaisen politiikan vuoksi mahdotonta. Ainoa mahdollisuus on, että se toinen ehdokas on Lipponen. Se kyllä on nyt ilmeinen vaihtoehto.
Kokoomuksen on toimittava nopeasti ja saatava hyvä ehdokas presidentinvaaliin.
Molemmat keskusta ja kokoomus, laittavat sitten oman ehdokkaansa peliin mukaan. Se kumpi saa ekalla kierroksella enemmän ääniä, pääsee tietysti demareiden ehdokasta vastaan.
Ja viimeisellä kierroksella kaikkien porvcareiden pitäisi äänestää samaa porvariehdokasta.
Oli se sitten Matti Vanhanen tai Sauli niinistö, olen valmis äänestämään porvarillisen ehdokkaan puolesta.
Nyt Kokoomus, äkkiä toimeksi.
... miespresidentti vaimon edustavuuden mukaan.
Se on sitten Esko Aho.
Ilkka Suominen.