En saa sitä miestä mielestäni

Heippa kaikille ! Aloitetaan siis siitä, että mun on aina ollut hirveän vaikea ihastua saatika sitten rakastua kehenkään. Viimeisestä rakastumisesta on noin 6v. kun rakastuin edelliseen kumppaniini, jonka kanssa sitten tuli ero.

Nyt noin kuukausi sitten tapahtui jotain aivan odottamatonta; ravintolassa pöytääni tuli istumaan aivan täydellinen mies joka vei heti jalat alta. Hän vastasi kaikkia unelmiani. Hän oli oikea herrasmies ja niin uskomattoman komea. Tuo pitkä, tumma mies antoi kätensä minulle ja esittäytyi, ja hetken jutustelun jälkeen lähdin jatkamaan iltaa hänen kanssaan. Tuntui melkein heti siltä, kuin olisimme tunteneet lähes aina. Hetkessä hän toi elämääni kaiken sen jota olin etsinyt niin pitkään. Kun pimeässä yössä painauduin häntä vasten, ajattelin että tuo mies oli todella unelmieni täyttymys. Ajattelin, että hän oli liian hyvää ollakseen totta. Niin hän olikin. Vietimme muutamia päiviä yhdessä, ja pian selvisi että hän olikin vain pelimies. Halusi pelkkää seksiä. Oloni tuntui niin loukatulta. Mietin kaikkia niitä suudelmia, pitkiä halauksia kun hän vain sulki minut turvalliseen syliinsä eikä ollut muuta kuin me kaksi. Niitä öitä, kun sain nukkua hänen sylissään ja tuntea hänen miehekkäät kätensä silittävän hiuksiani samalla kun hän kuiskaili korvaani ihania sanoja hänen matalalla, samettisella äänellään. Niitä katseita, kun vain tuijotimme toisiamme silmiin lumoutuneina mitään sanomatta, hänen välillä suudellessa minua pehmeästi ja silittäessä kasvojani. Silloinkaan hän ei ajatellut muuta kuin seksiä kanssani, vaikka minä olin korviani myöten rakastunut tuohon mieheen ja halusin hänet itselleni. Vaikka tiesin ettei mies ole tosissaan, halusin silti jatkaa näkemistä, koska tiesin että aikamme käy vähiin sillä mies oli vain työreissulla kaupungissa. Ja se mitä tunsin ollessani hänen kanssaan, oli jotain sellaista mitä en ollut tuntenut koskaan aiemmin. Tulen aina muistamaan viimeisen yömme yhdessä, kun katselin häntä hänen nukkuessaan, silitin hänen hiuksiaan ja itkin. Aamulla vaihdettiin viimeiset suudelmat ja sen jälkeen meidän oli erottava, sillä miehen piti lähteä kotikaupunkiinsa. Siitä asti en ole saanut häntä pois mielestäni enkä varmasti tule saamaankaan. Tuntuu, että kuolen tähän ikävään. Tiedän, etten koskaan voi saada miestä omakseni. Silti odotan ja toivon että vielä jonain päivänä kohdataan...

En tiedä miksi kirjoitin tämän tekstin. Oli vain pakko purkaa ajatuksiani johonkin. Kiitos jos jaksoit lukea, vertaistukea ja kokemuksia samankaltaisista tilanteista ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan. :)