Etsikkoaika on se otollinen aika, jolloin Jumalan valtakunta lähestyy ja syntisellä ihmisellä on mahdollisuus parannukseen.
Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus soimaa niitä kaupunkeja, joissa hän oli saarnannut evankeliumia, mutta joissa ei ollut parannuksentekijöitä. Hän kohtasi kaupungeissa kyllä kunnollisia, lainkuuliaisia, parhaansa yrittäviä ja sivistyneitä ihmisiä, mutta ei synnintuntoisia. Ihmiset eivät tunnistaneet etsikonaikaansa.
Etsikon aika on vain Jumalan määrättävissä. ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä” (Joh. 6:44). Jumalan tahdon varassa on avata lähetyskenttä ja lähettää evankeliumin työmiehet. Näin oli jo alkuseurakunnan aikana, jolloin Pyhä Henki esti Paavalia ja lähetysmiehiä saarnaamasta siellä, missä etsikon aika oli päättynyt, ja Eurooppa sai oman mahdollisuuden parannukseen. (Ap. t. 16:6–10.)
”Koska et tajunnut etsikkoaikaasi”
Jeesuksella kaupunkien nuhtelu ei noussut katkeruudesta. Jeesuksen voi-huudot ovat todistuksena tulevasta iankaikkisesta tuomiosta, joka epäuskoisia kerran kohtaa. Todistus tuli näille kaupungeille, mutta se on samalla myös varoituksena niille kansoille, jotka saavat etsikkonsa ajan. Tuomion päivänä parannukseen taipumattomat joutuvat hätään Jumalan tuomion alla. Se on kovempi tuomio kuin se tuho, jonka Sodoma ja tuhottujen valtakuntien ennen niin korskeat kaupungit ovat kokeneet.
Jumala säätää kansoille etsikon ajan. Kun aika tulee täyteen, ei mahdollisuutta parannukseen enää järjesty. Kun etsikon aika on mennyt ohi, jää omavanhurskaille vain itse valittu jumalanpalvelus. Se jättää liian myöhään tuntoihinsa heränneen ihmisen nälkäiseksi.
”Koittaa aika, sanoo Herra Jumala, jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.” (Aam. 8:11–12.)
Kristillisyyden työssä tarvitsemme Nooan kärsivällisyyttä. Hänen aikanaan Jumalan valtakunnasta saarnattiin parannusta 120 vuotta, vaikka parannuksentekijöitä ei ollut. Lopulta vain kahdeksan pelastui. Silti parannusta oli saarnattava kuuliaisesti niin kauan kuin oli Herran säätämä etsikon aika. Vasta sitten, kun tuo aika tuli täyteen, lakkasi myös Nooan parannussaarna. Jumala sulki arkin oven ja antoi rankkasateen.
Tämä päivä on hyvä
Etsikon aika on Jumalan otollinen aika, ei ihmisen otollinen aika. Merkittävin este Jumalan valtakunnan työlle on ihmisen oma sydämen kovuus ja ylpeys. Parannusta ei kannata lykätä myöhempään, sillä koskaan ei ole parempi aika kuin tänään, jolloin Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tottelemattomuus Jumalan kutsulle paaduttaa ihmisen sydämen, ja herääminen on myöhäistä tuomion hetkellä.
Uskovaisina tunnemme surua niistä läheisistä ja ystävistä, jotka eivät ymmärrä etsikon aikaansa. Saatamme kokea itsemme epäonnistuneeksi, jos puhuttelemamme epäuskoinen ei halua uskoa tai haluaisi mieluummin kiistellä. Rukouksessa pyydämme kärsivällisyyttä ja oikeita sanoja kertoa parannuksen tarpeellisuudesta.
Olemme vain kylvömiehiä, Jumala on kasvun antaja. Voimme rukoilla epäuskoisten läheistemme puolesta, että Jumala antaisi heidän ymmärtää etsikon aikansa ja mahdollisuuden parannukseen.
”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa.” Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.” (Hepr. 3:7–8,12–13.)
Vielä on otollinen aika. Pyhä Henki neuvoo elämän tietä ja rohkaisee uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus soimaa niitä kaupunkeja, joissa hän oli saarnannut evankeliumia, mutta joissa ei ollut parannuksentekijöitä. Hän kohtasi kaupungeissa kyllä kunnollisia, lainkuuliaisia, parhaansa yrittäviä ja sivistyneitä ihmisiä, mutta ei synnintuntoisia. Ihmiset eivät tunnistaneet etsikonaikaansa.
Etsikon aika on vain Jumalan määrättävissä. ”Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä” (Joh. 6:44). Jumalan tahdon varassa on avata lähetyskenttä ja lähettää evankeliumin työmiehet. Näin oli jo alkuseurakunnan aikana, jolloin Pyhä Henki esti Paavalia ja lähetysmiehiä saarnaamasta siellä, missä etsikon aika oli päättynyt, ja Eurooppa sai oman mahdollisuuden parannukseen. (Ap. t. 16:6–10.)
”Koska et tajunnut etsikkoaikaasi”
Jeesuksella kaupunkien nuhtelu ei noussut katkeruudesta. Jeesuksen voi-huudot ovat todistuksena tulevasta iankaikkisesta tuomiosta, joka epäuskoisia kerran kohtaa. Todistus tuli näille kaupungeille, mutta se on samalla myös varoituksena niille kansoille, jotka saavat etsikkonsa ajan. Tuomion päivänä parannukseen taipumattomat joutuvat hätään Jumalan tuomion alla. Se on kovempi tuomio kuin se tuho, jonka Sodoma ja tuhottujen valtakuntien ennen niin korskeat kaupungit ovat kokeneet.
Jumala säätää kansoille etsikon ajan. Kun aika tulee täyteen, ei mahdollisuutta parannukseen enää järjesty. Kun etsikon aika on mennyt ohi, jää omavanhurskaille vain itse valittu jumalanpalvelus. Se jättää liian myöhään tuntoihinsa heränneen ihmisen nälkäiseksi.
”Koittaa aika, sanoo Herra Jumala, jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.” (Aam. 8:11–12.)
Kristillisyyden työssä tarvitsemme Nooan kärsivällisyyttä. Hänen aikanaan Jumalan valtakunnasta saarnattiin parannusta 120 vuotta, vaikka parannuksentekijöitä ei ollut. Lopulta vain kahdeksan pelastui. Silti parannusta oli saarnattava kuuliaisesti niin kauan kuin oli Herran säätämä etsikon aika. Vasta sitten, kun tuo aika tuli täyteen, lakkasi myös Nooan parannussaarna. Jumala sulki arkin oven ja antoi rankkasateen.
Tämä päivä on hyvä
Etsikon aika on Jumalan otollinen aika, ei ihmisen otollinen aika. Merkittävin este Jumalan valtakunnan työlle on ihmisen oma sydämen kovuus ja ylpeys. Parannusta ei kannata lykätä myöhempään, sillä koskaan ei ole parempi aika kuin tänään, jolloin Jumalan valtakunta on lähestynyt. Tottelemattomuus Jumalan kutsulle paaduttaa ihmisen sydämen, ja herääminen on myöhäistä tuomion hetkellä.
Uskovaisina tunnemme surua niistä läheisistä ja ystävistä, jotka eivät ymmärrä etsikon aikaansa. Saatamme kokea itsemme epäonnistuneeksi, jos puhuttelemamme epäuskoinen ei halua uskoa tai haluaisi mieluummin kiistellä. Rukouksessa pyydämme kärsivällisyyttä ja oikeita sanoja kertoa parannuksen tarpeellisuudesta.
Olemme vain kylvömiehiä, Jumala on kasvun antaja. Voimme rukoilla epäuskoisten läheistemme puolesta, että Jumala antaisi heidän ymmärtää etsikon aikansa ja mahdollisuuden parannukseen.
”Sen tähden, niin kuin Pyhä Henki sanoo: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne niin kuin silloin, kun nousitte kapinaan, kun koettelitte minua autiomaassa.” Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana ”tänä päivänä” on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.” (Hepr. 3:7–8,12–13.)
Vielä on otollinen aika. Pyhä Henki neuvoo elämän tietä ja rohkaisee uskomaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin useimmat ovat kutsutut mutta harvat ovat valitut,Mitä hyötyä saada kutsu mutta kuiteskaan valintaa ei tapahdu.
Tämmösiä tapauksia olen kuullut että ihminen ei ole parannuksenteko hetkellä saanut rauhaa tunnolle.
Voisinko hakea lähestymiskieltoa?
En halua, että jumalan valtakunta lähentelee minua!
Lisäksi on todettava, että en ole ikinä tehnyt syntiä, joten ihan turha lähestymään.
Tai olen minä kerran: Luin Aku Ankkaa. Pyysin kyllä sitä syntiä anteeksi.