Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni noin kuukausi sitten yhdessä tapahtumassa, jossa oli paljon porukkaa.Sen jälkeen paniikkikohtauksia on näkynyt vähän, mutta niitä on silti tullut harvakseen. Nyt kuitenkin noin viikko sitten aloin kokemaan paljon väsymystä ja muita oireita, joista aloin stressata taas ja sen kanssa paniikkihäiriön mukana on tullut sekoamisen tuntemuksia. Minulla pyörii kokoajan päässä ihan outoja ja sekoja ajatuksia. Tuntuu ettei niitä pysty estämään. Pelkään kokoajan, että teen jotain läheisille tai muille noiden paniikkikohtauksien aikana.Enkä tiedä mitä tehdä.
Voiko Paniikkihäiriöstä seota?
Huolissaaann
3256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo voi
No Ei voi!!sanon tämän 30 vuoden kokemuksella kamala olo mutta ei siitä"hulluksi"tule!!!!Hae lääkitystä tai terapiaa
Se on todella "persiistä" että joutuu kärsimään sellaisista oloista. Tämä on hyvin hyvin yleistä nykyään. Pelätään muiden reaktiota itsestä ja siitä syntyy "pikkuneurooseja". Paniikkikohtauksessa usein unohdetaan hengittää, mikä vie ahdistuksen uusiin korkeuksiin, niin että alkaa päätäkin pakottaa ja tulee kipuja. Se auttaa jos muistaa hengittää. Hengittää sisään syvään, ja ulos hitaasti. Jo kaksi tällaista henkäystä vie pahimman terän yliaktiivisesta jännitystilasta. Lisäksi ala tarkkailemaan mielentilaasi. Missä mielentilassa olen nyt? Olenko taas hämmentynyt tai huolestunut?
Muista että myös sinun mielipiteelläsi on väliä. Sillä mitä itse ajattelet itsestäsi ja mitä ajattelet muista, on väliä heille. Sinullakin on suuri valta vaikuttaa toisten elämään ja minäkuvaan (tee siis hyvää muillekin). Oikeastaan ei ole mitään ihmisjoukkoja eikä porukoita. Siellä istuu tai seisoo vain yksittäisiä ihmisiä omine ajatuksineen. Olet jokaisen kanssa "kahden". Kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Eikä oikeastaan se edes kuulu sinulle, mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä kannata yrittää olla mitään. Ole vain oma itsesi, jos se kuulostaa järkevältä.
Tämä on ikivanhaa turhaa stressaamista, jota jokainen sen kokeva luulee omaksi erityiseksi ahdistuksekseen. Kyllä se siitä!