Suomessa ei ole enää suurta puoluetta!

Suomessa ei ole enää suurta puoluetta, joka loisi vahvaa luottamusta eduskuntaan!

1 - Ensin hyvät puolet! Tasa-arvo sukupuolien välillä eduskunnassa lähenee optimia, joka tosin voi rakentua myöhemmäksi vastakkainasetteluksi (?) Lisäksi eduskunnan keski-ikä hiukan nuorentui, mikä merkitsee kahta asiaa: kohta suurin äänestäjäjoukko, eläkeläiset katsoivat nuoremmat arvojensa mittaisiksi ja äänestivät intoa yrittää, silti kokemuspatteristoon riitti reilu kymmenkunta edustajaa. Eläkeläiset luottanevat kirjoittamattoman sukupolvisopimuksen |1 pitävän ja pysyvän?


Epäselvää vielä tässä vaiheessa on kokeneiden elämää nähneiden miesten äänestysvilkkaus - jäikö heitä paljon kotiin - jää selvitettäväksi. Yllättäen positiiviseksi puoleksi saamme Vihreiden naisten suuren lukumäärän - miesten kustannuksella ... onko De Gröna' sta tulossa naisten puolue - jää nähtäväksi. Ehkä naiset kokevat uuden synnyttäjinä ympäristöasiat vakavammin kuin miehet?

…
HS ~ https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006071751.html -
”Miten tällä tuloksella saadaan aikaan hallitus? Sdp lähtee neuvottelemaan heikkona voittajana”


Kansa odottaa nyt isoon saliin yhteistyötä - ohi ideologisen keskinäisväittelyn, keskittyen tehtäväkeskeisyyteen ja tavoitehakuisuuteen koko kansan nimissä

Hyvää oli PS-menestys, sillä nyt Perussuomalaiset ovat kotona - he ovat rehellisesti reviiripuolustajia |2 ja haluavat pitää Suomen suomalaisilla. Näin on syntynyt kanava heille, jotka ovat kansallismielisiä. Demokratiaan kuuluu erilaiset mielipiteet, ja reviirit sekä niiden puolustaminen ovat yksiä merkittävimpiä tekijöitä - turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Persuvoiton sijasta Siniset saivat kansantuomion - sinällään oli sääli, sillä pitkän politiikan päivätyön tehnyt Timo Soini sai mitä ilmeisimmin puoluepoliittisen loppunsa |3 - ikävällä tavalla, mutta kun kansa ei tykkää takinkääntäjistä, jotka liimautuivat ministeri-audien takaovien kahvoihin [rafl.].

Sinisille ei ollut tilaa kansakuntamme sydämissä. Eikä näyttänyt tilaa olevan Tähtiliikkeen aina terävällä ministerivuosilla pitkäaikaisimman ulkopolitiikan nestorilla - Paavo Väyrysellä. Aika ajaa ohi, mutta ...! Mikäli Paavo ryhtyisi EU-parlamenttivaaleihin - saattaa koko Suomi antaa lohduksi parlamenttipaikan. Näin on käynyt ennenkin. [>2]


2 - Demarit saivat yllättävän pienen voiton, persut suorastaan hengittävät niskaan; se tekee ja toivottavasti antaa SDP-puheenjohtaja Antti Rinteelle uusheräämisen - tehdä PS' n kanssa yhteistyötä - siis hallitukseen. Mikä vielä voi yllättävää, niin hallitukseen voisi radikaalilla uusyhteistyön tavalla mahtua De Gröna ja erinomaisen puheenjohtaja Li Anderssonin Vasemmisto.


Suomi on idän ja lännen vedenjakajalla ja se edellyttää kokemusta ulkoministeriltä

Pääasia ulkopolitiikan osalta olisi, että SDP Erkki Tuomiojasta tulisi ulkoministeri ja Vihreiden Pekka Haavistosta ympäristöministeri |4 ... voisiko persu olla Jussi Halla-ahona valtiovarainministeri? Radikaalisti ottaen - kyllä, Jussi on yllättäen hyvin analyyttinen ja arkirealisti ... ja nyt Suomi ja suomalaiset tarvitsevat muutosta. Kansakunta odottaa suurena enemmistönä yhtä merkittävää asiaa: Natoon menosta ei tarvitse edes keskustella - tältä osin kansakuntamme on hyvin yhtenäinen ja se ansaitsee arvostuksensa – presidenttimmekin on suomalainen.


Hallitusneuvotteluissa "voittajat" voisivat yllättää äänestäjät ja saavuttaa yhteisen tahdon ja päämäärän nopeasti, sillä se loisi luottamusta suureen saliin. Tänään tutkimusten mukaan jopa Wikipedia on kansalaisten mielestä luotetumpi kuin eduskuntapoliitikot.

Nyt noin 80 uutta ja verestä kansanedustajaa kuittasi valtakirjan ja se luo uskoa uuteen aikakauteen - yhteistyön aikakauteen, läpi aatteiden ja poliittisten ideologioiden. Riitelyn aikakausi on nyt ohi.

Tänään ei voi riidellä ja sättiä - huomenna pitää olla yhteistyöhaluinen kuuntelija ja arvonantaja erilaisille ajatuksille ja löytää ydinkysymykset läpi poliittisen kentän. Tässä kohdin Väyrysen Tähtiliike oli ja on pioneeri - yhteistyöllä yhdessä hyväksyttyjen tavoitteiden myötä ratkaisuihin, oltiin sitten vasemmalta tai oikealta.


Äänestysprosentti nousi, mutta vain kahdella prosenttiyksiköllä. Suomen ylivoimaisesti suurin "kansanliike" on edelleen nukkuvat ja se ei saanut toivottua rökäletappiota.

Miksi suomalainen jää kotiin ja lippu ei sujahda uurnaan? Demokratia ei toteutunut kuin ~72% osalta. Noin 28 prosenttia jäi pimentoon, ja se ei ole mikään kannanotto. Pitäisikö olla äänestyspakko, entä 10 euron palkkio äänestämisestä – vai peräti eduskuntapaikka-arvonta noiden 28 prosentin osalta eli 56 paikkaa arvottaisiin kaikista hyväksytyistä eduskuntavaaliehdokkaista! [END]