Jos haluaa olla itekseen ja päättänyt ettei ole kykenevä seurusteluun tai vastaavaan, liian vaikea elämäntilanne... SILTI tuntuu ettei muut kykene ymmärtämään tommosta ja alkaa tuputtamaan entistä enemmän :"No mikset sä nyt muka vois seurustella, ihan selvästi tykkään hänestä" JA joka paikassa saa kuulla tota samaa: "Kyllä sun nyt jo ois aika" ja se kaikista paskamaisin "Kyllä se oikea vielä löytyy..." Noista tulee vaan ja ainoastaan olo että pitäis väkisin mennä johonkin perkeleen lihatiskille tai tinderiin poissaolevana ja suorittamaan. Ei helpota siis yhtään.
Jos joku on aina ollut niin onnellisessa asemassa että on aina ollut avoin, kyennyt antamaan kaiken itestään ja kokenut että on valmis jakamaan voimavaransa jonkun toisen kanssa vaikka tuntuu että seinät kaatuu päälle NIIN nostan hattua. Mutta jos siltä ei tunnu ja kokee ettei lähde niin sitten vaan EI.
Jos joku on aina ollut niin onnellisessa asemassa että on aina ollut avoin, kyennyt antamaan kaiken itestään ja kokenut että on valmis jakamaan voimavaransa jonkun toisen kanssa vaikka tuntuu että seinät kaatuu päälle NIIN nostan hattua. Mutta jos siltä ei tunnu ja kokee ettei lähde niin sitten vaan EI.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan tosi, itsekin tunnen itseni ihan kaktukseksi kerran juoneena.
Tuollainen kuulostaa vähän samanlaiselta kuin joidenkin isovanhemmat tuputtavat ja hoputtavat tekemään lapsia, koska itse haluaisivat itselleen iloksi lapsen lapsia.
ei tosiaan kannata alkaa seurustelee vain muiden kehotuksesta. Jos et itse ole aidosti mukana hommassa ja toinen onkin enempi tosissaan, niin loukkaat häntä vain ja aiheutat turhaa sydänsurua. Mikään ei ole rasittavampaa, kuin joku joopas eipäs juttu.
Saahan sitä itekseen olla, mikäs siinä.
Mutta jos on umpirakastunut ja kärvistelee tunteidensa kanssa kun on vaan päättänyt niin, niin siinähän kärvistelee.
Sama kuin jos ois kauhee nälkä ja pöytä täysi ruokaa, ja valittelis vaan nälkäänsä kun on päättänyt olla syömättä.