A-Talkissa Eveliina Heinäluoma kertoi, että demarit ovat aina harjoittaneet eri hallituksissa vastuullista talouspolitiikkaa. Voitaneen todeta, että Eero Heinäluoma on aivopessyt tyttärensä.
Jos lähdemme liikkeelle vuodesta 1987, niin tuolloin valtaan nousseessa Holkerin hallituksessa muuan Erkki Liikanen toimi valtiovarainministerinä. Erkin hermo ei kestänyt, ja Mauno Koivisto oli jo kääntämässä peukalonsa alaspäin.
Tuon hallituksen talouspolitiikka oli katastrofaalista, ja sen jälkiä joutui kokemattoman Esko Ahon korjaamaan. Demarien (ja tietenkin myös Kokoomuksen) talouspolitiikka oli todellakin kaikkea muuta kuin vastuullista.
Se, missä demarit ovat osoittaneet vastuullisuutta, on se, miten epäonnistuneet demaripoliitikot uudelleensijoitetaan yhteiskunnassa. Erkki Liikanen on karkein esimerkki. Pannaan poliitikko suurlähettilääksi ja sitten komissaariksi.
Kun komissaaripesti päättyy tehdään hänestä Suomen Pankin pääjohtaja. Pisteenä i:n päälle yritetään tehdä hänestä vielä Euroopan keskuspankin pääjohtaja.
Seuraavan demarijohtoisen hallituksen kannalta tärkein talouspoliitikko oli Nokian toimitusjohtaja ja myöhemmin pääjohtaja Jorma Ollila. Hän siis vaikutti Suomen taloudelliseen asemaan selvästi enemmän kuin silloinen pääministeri Paavo Lipponen tai silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö.
Demarit vaikuttivat myös Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa. Silloinkin Suomi oli aluksi vahvassa Nokia-myötätuulessa. Myötätuuli päättyi Amerikoista alkaneeseen lamaan. Lama meni suhteellisen nopeasti ohi, ja Vanhasen hallitus jäi odottamaan uutta nousua. Vanhanen vaihtui sittemmin Kiviniemeen, joka jatkoi odottavalla kannalla.
Jyrki Kataisen hallituksessa demarit saivat jälleen valtiovarainministerin tehtävän. Valitettavasti Kreikka hallitsi keskustelua niin vahvasti, että hallitukselta jäi huomaamatta talouspolitiikan kannalta paljon merkittävämpi seikka: Suomi oli jäämässä bruttokansantuotteen kehityksessä tärkeimpiin kilpailijamaihin ja EU28-ryhmään verrattuna raskaasti tappiolle.
Hallitus ei siis tehnyt mitään toimia muutoksen eteen. Siksi muutosta ei tullut. Kaikki mahdolliset talouspoliittiset ongelmat, mukaanlukien valtion velan kasvu läntisessä Euroopassa hyvän taloudellisen suhdanteen aikana, siirrettiin seuraavalle hallitukselle. Tämä on varmaankin Eveliina Heinäluoman väittämän mukaista vastuullista talouspolitiikkaa.
Jos lähdemme liikkeelle vuodesta 1987, niin tuolloin valtaan nousseessa Holkerin hallituksessa muuan Erkki Liikanen toimi valtiovarainministerinä. Erkin hermo ei kestänyt, ja Mauno Koivisto oli jo kääntämässä peukalonsa alaspäin.
Tuon hallituksen talouspolitiikka oli katastrofaalista, ja sen jälkiä joutui kokemattoman Esko Ahon korjaamaan. Demarien (ja tietenkin myös Kokoomuksen) talouspolitiikka oli todellakin kaikkea muuta kuin vastuullista.
Se, missä demarit ovat osoittaneet vastuullisuutta, on se, miten epäonnistuneet demaripoliitikot uudelleensijoitetaan yhteiskunnassa. Erkki Liikanen on karkein esimerkki. Pannaan poliitikko suurlähettilääksi ja sitten komissaariksi.
Kun komissaaripesti päättyy tehdään hänestä Suomen Pankin pääjohtaja. Pisteenä i:n päälle yritetään tehdä hänestä vielä Euroopan keskuspankin pääjohtaja.
Seuraavan demarijohtoisen hallituksen kannalta tärkein talouspoliitikko oli Nokian toimitusjohtaja ja myöhemmin pääjohtaja Jorma Ollila. Hän siis vaikutti Suomen taloudelliseen asemaan selvästi enemmän kuin silloinen pääministeri Paavo Lipponen tai silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö.
Demarit vaikuttivat myös Matti Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa. Silloinkin Suomi oli aluksi vahvassa Nokia-myötätuulessa. Myötätuuli päättyi Amerikoista alkaneeseen lamaan. Lama meni suhteellisen nopeasti ohi, ja Vanhasen hallitus jäi odottamaan uutta nousua. Vanhanen vaihtui sittemmin Kiviniemeen, joka jatkoi odottavalla kannalla.
Jyrki Kataisen hallituksessa demarit saivat jälleen valtiovarainministerin tehtävän. Valitettavasti Kreikka hallitsi keskustelua niin vahvasti, että hallitukselta jäi huomaamatta talouspolitiikan kannalta paljon merkittävämpi seikka: Suomi oli jäämässä bruttokansantuotteen kehityksessä tärkeimpiin kilpailijamaihin ja EU28-ryhmään verrattuna raskaasti tappiolle.
Hallitus ei siis tehnyt mitään toimia muutoksen eteen. Siksi muutosta ei tullut. Kaikki mahdolliset talouspoliittiset ongelmat, mukaanlukien valtion velan kasvu läntisessä Euroopassa hyvän taloudellisen suhdanteen aikana, siirrettiin seuraavalle hallitukselle. Tämä on varmaankin Eveliina Heinäluoman väittämän mukaista vastuullista talouspolitiikkaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.