J
Synti erottaa ihmisen Jumalasta, ja syntiinlankeemuksen seurauksena taipumus siihen periytyy kaikille ihmisille. Tämä ilmenee maailmassa esiintyvänä pahuutena, hätänä ja vääryytenä. Monet tavoittelevat lyhytkestoista nautintoa ja menestystä unohtaen Jumalan tahdon.
Ihmisellä itsellään ei ole voimaa taistella syntiä vastaan, vaikka hänellä olisikin vilpitön ja aito tarkoitus tehdä hyvää. Apostoli Paavali toteaa tästä näin: ”Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomiksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.” (Room. 3:11–12.)
Raamatun mukaan sellainen ihminen, joka väittää olevansa synnitön, tekee Jumalan valehtelijaksi. Tällaisen henkilön sisintä Jumalan sana ei kosketa, vaan hän asettuu sen ulkopuolelle. (1. Joh. 1:10.)
Jumala on rakkaus
Jumala on kuitenkin rakastanut luomiaan ihmisiä ja siksi hän lupauksensa mukaisesti lähetti oman poikansa tänne maailmaan sovittamaan ihmiskunnan synnit.
Koska synnin palkkana on kuolema, iankaikkinen ero Jumalasta, kaiken vääryyden päälleen ottaneen Jeesuksen täytyi kuolla ristillä meidän puolestamme. Hän oli synnitön ja viaton sovintouhri ja kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille ihmisille syntiemme tähden. Jeesus kuitenkin voitti kuoleman ja nousi kolmantena päivänä kuoleman haudasta. Hänen ylösnousemuksensa avasi tien taivaaseen, iankaikkiseen elämään.
Kristuksen sovintotyö oli niin täydellinen, että se koskee kaikkia maailman ihmisiä. Kuitenkin ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle ja lunastustyöstä pääsee osalliseksi vain uskon kautta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Katuvalle annetaan anteeksi
Kokonainen Jumalan sana sisältää ”lain terän” ja ”evankeliumin terän”. Lain tehtävänä on osoittaa synti synniksi, mutta evankeliumin uskominen vapauttaa lain alta armon alle.
Evankeliumin ydin onkin syntien anteeksiantaminen. Sen julistaminen on Jumalan valtakunnan tärkein tehtävä ja tapahtuu ”sydämestä sydämeen”. Kun itse Pyhästä Hengestä osallinen, uskovainen ihminen, julistaa synninpäästön, toteutuu sanan uskojassa juuri se, mistä Jumalan Poika sanoi: ”Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan” (Joh. 20:23).
Jumalan armo kuuluu kaikille niille, jotka katuvat syntejään. Epäuskoon joutunut ihminen pääsee takaisin sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla tämän evankeliumin. Myös ahdistusten ja epäilysten keskellä kilvoittelevalle kaidan tien kulkijalle evankeliumi on Jumalan voima, josta saa uutta luottamusta ja rohkeutta.
Usko synnyttää ilon
Onnellinen elämä rakentuu monista tärkeistä asioista, esimerkiksi terveydestä, hyvistä ihmissuhteista, toimeentulosta ja turvallisuudesta. Suurin onni, mikä ihmistä voi kohdata, on kuitenkin elävä usko. Se perustuu pelkästään Kristuksen ansioon.
Uskovainen ihminen, jolla on puhdas, Jumalan sanalla hoidettu omatunto, saa olla iloinen ja onnellinen. Hänen asiansa ovat hyvin, koska hän on matkalla taivaaseen.
Taivaantien kulkijat eivät ole yksin, sillä Jumalan Poika on luvannut olla lastensa keskellä joka päivä maailman loppuun asti. ”Meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1).
Aimo Mikkonen
Synti erottaa ihmisen Jumalasta, ja syntiinlankeemuksen seurauksena taipumus siihen periytyy kaikille ihmisille. Tämä ilmenee maailmassa esiintyvänä pahuutena, hätänä ja vääryytenä. Monet tavoittelevat lyhytkestoista nautintoa ja menestystä unohtaen Jumalan tahdon.
Ihmisellä itsellään ei ole voimaa taistella syntiä vastaan, vaikka hänellä olisikin vilpitön ja aito tarkoitus tehdä hyvää. Apostoli Paavali toteaa tästä näin: ”Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomiksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.” (Room. 3:11–12.)
Raamatun mukaan sellainen ihminen, joka väittää olevansa synnitön, tekee Jumalan valehtelijaksi. Tällaisen henkilön sisintä Jumalan sana ei kosketa, vaan hän asettuu sen ulkopuolelle. (1. Joh. 1:10.)
Jumala on rakkaus
Jumala on kuitenkin rakastanut luomiaan ihmisiä ja siksi hän lupauksensa mukaisesti lähetti oman poikansa tänne maailmaan sovittamaan ihmiskunnan synnit.
Koska synnin palkkana on kuolema, iankaikkinen ero Jumalasta, kaiken vääryyden päälleen ottaneen Jeesuksen täytyi kuolla ristillä meidän puolestamme. Hän oli synnitön ja viaton sovintouhri ja kärsi rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille ihmisille syntiemme tähden. Jeesus kuitenkin voitti kuoleman ja nousi kolmantena päivänä kuoleman haudasta. Hänen ylösnousemuksensa avasi tien taivaaseen, iankaikkiseen elämään.
Kristuksen sovintotyö oli niin täydellinen, että se koskee kaikkia maailman ihmisiä. Kuitenkin ilman uskoa on mahdotonta kelvata Jumalalle ja lunastustyöstä pääsee osalliseksi vain uskon kautta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Katuvalle annetaan anteeksi
Kokonainen Jumalan sana sisältää ”lain terän” ja ”evankeliumin terän”. Lain tehtävänä on osoittaa synti synniksi, mutta evankeliumin uskominen vapauttaa lain alta armon alle.
Evankeliumin ydin onkin syntien anteeksiantaminen. Sen julistaminen on Jumalan valtakunnan tärkein tehtävä ja tapahtuu ”sydämestä sydämeen”. Kun itse Pyhästä Hengestä osallinen, uskovainen ihminen, julistaa synninpäästön, toteutuu sanan uskojassa juuri se, mistä Jumalan Poika sanoi: ”Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan” (Joh. 20:23).
Jumalan armo kuuluu kaikille niille, jotka katuvat syntejään. Epäuskoon joutunut ihminen pääsee takaisin sisälle Jumalan valtakuntaan uskomalla tämän evankeliumin. Myös ahdistusten ja epäilysten keskellä kilvoittelevalle kaidan tien kulkijalle evankeliumi on Jumalan voima, josta saa uutta luottamusta ja rohkeutta.
Usko synnyttää ilon
Onnellinen elämä rakentuu monista tärkeistä asioista, esimerkiksi terveydestä, hyvistä ihmissuhteista, toimeentulosta ja turvallisuudesta. Suurin onni, mikä ihmistä voi kohdata, on kuitenkin elävä usko. Se perustuu pelkästään Kristuksen ansioon.
Uskovainen ihminen, jolla on puhdas, Jumalan sanalla hoidettu omatunto, saa olla iloinen ja onnellinen. Hänen asiansa ovat hyvin, koska hän on matkalla taivaaseen.
Taivaantien kulkijat eivät ole yksin, sillä Jumalan Poika on luvannut olla lastensa keskellä joka päivä maailman loppuun asti. ”Meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas” (1. Joh. 2:1).
Aimo Mikkonen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Synti erottaa ihmisen Jumalasta, ja syntiinlankeemuksen seurauksena taipumus siihen periytyy kaikille ihmisille.
Eikös ihminen ole paratiisista lähtien ollut taipuvainen syntiin kun kerran se syntiinlankeemus tapahtu siellä.
Ei ollut ennen lankeemusta perisynnin alainen.
No oli ihminen sitten luotu ainaski niin tyhmäksi että usko valesaarnan.
Eihän langenneet enkelitkään ole ollut perisynnin alainen ni miten ne on sitten langenneet?
Kun kerran hyväksi luotu enkeli lankes ni ois varmaan hyväksiluotu ihminen langennut myös ilman apulaista(Käärme paratiisissa)
Tuo on vain eräs näkökulma ja tulkinta Raamatusta. Jeesuksen Vuorisaarnasta(Matt.5.) ja UT:n kohdasta "kysymys ylösnousemuksesta"( esim. Luuk.20:34-) voi saada toista tietoa.
"Se, mitä teosofia opettaa näkymättömästä maailmasta, on paljon varmempaa ja selväpiirteisempää kuin mitä täällä länsimaissa voimme saada kuulla tavallisilta uskonnon edustajilta.
Me sanomme, että on olemassa näkymätön maailma, ettei se ole meistä etäällä vaan ympärillämme tässä paikassa ja tällä hetkellä ja että se pysyy näkymättömänä vain sen vuoksi, että useimmat meistä eivät vielä ole kehittäneet niitä aisteja, joilla se voidaan havaita."..
.."Nämä kaksi vastaavat (ei aivan tarkasti mutta ylimalkaisesti) kristikunnan käsitystä helvetistä ja taivaasta, eli pikemmin taivaasta ja kiirastulesta. Sillä vaikka on totta, että ihmiskuntaa voi vaikeissa oloissa kohdata kauheita kärsimyksiä tämän astraalitason alemmassa osassa, niin kuitenkin kaikki hänelle tuleva rangaistus, olkoon se millaista tahansa, on puhdistavaa eikä kurittavaa.
Kärsimys on aina ja joka tapauksessa aiottu hyödyttämään ihmistä. – Se kuuluu siihen järjestelmään, jonka tarkoituksena on ihmisen kehittäminen. Se ei ole loppumatonta, merkityksetöntä rangaistusta – eli kostoa vaan ainoastaan suuren oikeuden lain järkähtämätöntä työskentelyä. Tämä laki antaa kullekin sen, minkä hän on ansainnut, ei palkkana tai rangaistuksena vaan yksinkertaisesti tieteellisenä seurauksena.
Jos ihminen panee kätensä tuleen ja saa palohaavan, hänelle ei tule mieleenkään sanoa, että joku on häntä rangaissut teostaan. Hän tietää, että se on luonnollinen seuraus: palavan aineen värähtelyt ovat näet niin nopeasti läpäisseet hänen nahkansa ja saaneet ruumiissa aikaan häiriöitä.
Aivan samalla tavalla pahasta johtuva kärsimys ei ole ulkoapäin annettu rangaistus vaan ehdottomasti ja yksinomaan muuttumattoman lain ohjaama tulos siitä, mitä ihminen on tehnyt. Näin kaikki hänelle tuleva rangaistus johtuu suuren Lain vaikutuksesta. Se on tarkoitettu hänelle puhdistukseksi ja avuksi ja saakin epäilemättä tämän tuloksen aikaan".. "(Teosofian sivuilta: "näkymätön maailma").
Kuuleppas Mikkosen Aimo, jätit johdonmukaisesti mainitsematta Jeesuksen veriuhrin ja toit tilalle sanan "kärsimys" , ilman Kristuksen veriuhria ja sen päälle uskomista ei voi aamunkoittoa olla ja muuta välimiestä ei tarvita eikä saakaan olla. Sinä Aimo et kenenkään puolesta ole ristille mennyt.
KR 1933/-38
Hebr. 10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
Onko tuossa perisyy boikotoida lestafirmoja?
Mitä vl-liike on tehnyt perisynnin eliminoimiseksi tältä planeetalta?
Ittepähän pöljäili ittensä tolppaan. Turha enää uhriutua, syyttömiä syyllistää.