on yksi riskitekijä liikenteessä, mutta pakko sitä vain on ajaa vaikka takana on satoja ajokilometrejä ja edessä toinen mokoma lisää ja aikataulussakin pitäisi jollain lailla pysyä.
Väsyneenä ajatuksissaan ajaessa joskus tulee ajettua kuin automaattiohjauksella kymmeniä kilometrejä niin ettei matkasta ole mitään ns. "muistikuvaa", esim jos miettii liikennemerkkejä, vastaan tulleita autoja tms. vastaavaa, niitä ei pysty muistamaan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mitä teette kun oikein väsyttää, nouseva aamuaurinko paistaa suoraan silmiin ja perillekkin pitäisi päästä.
Väsyneenä ajatuksissaan ajaessa joskus tulee ajettua kuin automaattiohjauksella kymmeniä kilometrejä niin ettei matkasta ole mitään ns. "muistikuvaa", esim jos miettii liikennemerkkejä, vastaan tulleita autoja tms. vastaavaa, niitä ei pysty muistamaan.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia ja mitä teette kun oikein väsyttää, nouseva aamuaurinko paistaa suoraan silmiin ja perillekkin pitäisi päästä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nokoset voivat auttaa. Ei tarvitse torkahtaa edes pitkäksi aikaa. Minulla riittää 15 minuuttiakin. Sen jälkeen on ihan erilainen olo - paljon pirteämpi.
Se, ettei muista matkasta mitään, ei välttämättä kerro väsymisestä. Esimerkiksi työmatkaan on usein jo niin rutinoitunut, ettei siitä jää muistijälkiä. Se on ihan normaalia. Ei aivokapasiteettia kannata tuhlata siihen, että tallettaa muistiin merkityksettömiä asioista.
olisi ottaa nokoset välillä mutta 15min ei minulle riitä, jos vain on mahdollista niin parin tunnin nokoset, sitten taas jaksaa. Usein yritän ajaa perille aamuyöstä ja nukkua sitten sen parisen tuntia.
Muistiin kyllä olisi hyvä tallentaa niinkin merkityksellinen asia kuin tiellä kulloinkin ajettava sallittu nopeus, muuten siinä olisi poliisisedille selittelemistä.
Nukahtamisen estämiseksi ja vireystilan ylläpitämiseksi.
- pidän auton sisätilan lämpötilan "epämukavan" viileänä
- en käytä vakionopeuden säätösysteemiä ollenkaan jos on pientäkin vaaraa nukahtamisesta
- pidän auton sijainnin esimerkiksi mahdollisimman tarkkaan 20cm päässä valkoisesta viivasta, siinä riittää tekemistä ja vireystila pysyy koko ajan hyvänä
- repäsen välillä pelkät mustat kahvit naamariin, öiseen aikaan saa melkoista tököttiä kuppiinsa monesta paikasta. Kyllä aukeaa kaikki kolme silmää.
- radio on ihan hyvä kaveri öiseenkin aikaan
- jos pitää syödä kesken matkan, niin syön jotain helposti sulavaa ruokaa. Salaattia, kalaa yms... Joku kunnon tuhti possun pihviateria väsyneenä on pahinta mitä voi tehdä.
- pidän taukoja riittävän usein 1-2 tunnin välein
vinkeistä, tuota valkoisen viivan, jos ei ihan 20cm niin puolenmetrin päässä pitämistä voisi huomen aamuna kokeilla, mikäli silmät eivät ole ihan ristissä.
Taukoja en pahemmin pidä, ajan niin pitkälle kuin jaksan ja pidän sitten taukoja. Totta tuo että mitä paksumpi kahvi sitä paremmin se virkistää.
Mulla on paljon samanlaisia kokemuksia. Millään ei meinaa pysyä hereillä ja välillä pitää jo työntää päätä ikkunasta ulos ettei nukahtaisi. Täällä ehdotellaan nokosia ja taukoja mitkä on täysi mahdottomuus jos meinaa aikatauluissa pysyä. Kerran olen töissä rattiin nukahtanut ja ajanut metsähallituksen puolelle, onneksi vahingot oli vain materiaalisia. Toivottavasti enää ei nukahda.
Kumpi vaikuttaa enemmän aikataulussa pysymiseen rattiin nukahtaminen ja tieltä suistuminen, vai pienten nokosten ottaminen? Melko hurjalta tuntuu jos pitää päätä työntää ulos hereillä pysyäkseen..
olen minäkin rattiin torkahtanut ja saman tien kyllä havahduin hereille ja seuraavat parikymmentä kilometriä ajelinkin sitten tosi virkeänä, sen verran sitä saikähti... ei ole kiva.
Kyllä asia vaan on niin että on pakko ajaa väsyneenä tai on pian entinen työntekiä. Surullista mutta totta.
Ei ole merkitystä nukkuuko vai ajaako mettään, työ menisi jokatapauksessa, eli riski on otettava ja yritettävä keinolla millä hyvällä pysyä hereillä.
Jos sulla on niin mulkku työnantaja, että ei anna mahdollisuutta pieneen lepohetkeen ja vaarannat itsesi ja muiden turvallisuuden, niin on aivan oikein, että valehtelet sellaiselle.
Sano vaikka, että poliisit pysäyttivät ja tarkistivat paperit ym. Meni aikaa kun muutama oli jonossa edellä.
Tai keksi jotain muuta.
Ajon aikana kuski on "kapteenina laivassa" eikä työnantaja tai kukaan muu. Ajon aikana kaikki ajamiseen liittyvät päätökset tehdään siellä ratin takana. Saattaa vaan joskus vaatia kovaa otsaa kuskilta kun neuvotellaan työnantajan kanssa ajamiseen liittyvistä asioista. Kuski on kuitenkin omalla terveydellään/hengellään takuumiehenä ajotyötä tehdessään.
Lämmityslaitteen säätö niin, että jalat pysyvät lämpimänä ja pää kylmänä. Autossa tulisi lämpökerrostumat säätää noin, on paras tapa ajoväsymystä vastaan jo ennakkoon.
Ruokavaliolla voi olla merkitystä, mutta sen huomaa ehkä vasta jonkin ajan kuluttua, kuten tuolla mainitaan: http://www.terveydenhoitouutiset.fi/atv/9.htm
Ei tarvitse välttämättä laihduttaa, mutta muita hyviä vinkkejä tuolla on, kannattaa lukea. Ennakointia tuokin.
Jos oikein väsyttää, niin ei auta muu kuin torkahtaa hetkeksi, 10-15 min. tekee terää. Sen jälkeen on niin pirteässä kunnossa, että sen menetetyn ajan ottaa pitkällä matkalla ajamalla kiinni, on aivan toista kuin puoliunessa tokkurointi. Ei siinä ehdi vielä kunnon unessa käydä, vaan sellaisessa horroksessa, mutta se riittää.
olipa mielenkiintoinen tuo ruokavaliosta kertova juttu, täyttä asiaa, on totta että nykyisin syödään epäterveellisesti ajattelematta ollenkaan siitä aiheutuvia seurauksia omalle elimistölle. Oikea ruokavalio auttaa jaksamaan paremmin, tarkoitushan on saada energiaa eikä niin että se alkaisi väsyttämään lisää.
Lämmityslaitteen säädön laitan pitkälle matkalle juuri niin, että jaloille pitää olla tarpeeksi lämmintä, liian viileässä etenkin kaasujalka välillä kramppaa.... se kun ei tunnu mukavalle.
Nuo vartin torkut eivät riitä, mieluummin sitten käytän sen vartin käväisemällä kahvilla välillä.
Tätä nyt ei voi oikein kaikille suositella, nimittäin kova ylinopeus. Silloin kyllä ainakin minun väsymys kaikkoaa saman tien. Nykyrajoituksilla pitkää matkaa mateleminen hyvällä autolla on melko unettavaa puuhaa.
Kävin tänään Tampereella ja Jyväskylässä päiväseltään mutkan täältä Lapista käsin. Lähdin yöllä klo. 02.00 huikean pitkien yöunien jälkeen (nukuin peräti 2 tuntia) ja kokeeksi maltoin tällä kertaa noudattaa rajoituksia (ainakin melkein). Olin Tampereella n. klo. 9.15. Ne 10 min. torkut piti ottaa suunnilleen menomatkan puolivälissä.
Tampereelta lähdin Jyväskylään klo. 13.00, Jyväskylästä kohti pohjoista klo. 15.00 ja perillä olin klo. 20.00, eli reilu tunti sitten. Jossain Viitasaaren pohjoispuolella piti ottaa vartin torkut ja sitten jaksoikin ajaa loppumatkan. Kahville en pysähtynyt välillä missään, vaikka Tampereella kupillisen joinkin. Yöllä lähtiessä pari leipää, mehua ja vissyä evääksi ja yksi appelsiini, sekä pari suklaapatukkaa.
Kovalla ylinopeudella reissu olis tullut tehtyä huomattavasti lyhyemmässä ajassa, eikä olis tarvinnut pysähdellä torkkumaan.
Nyt vois vaikka jo nukkua, mutta ei vielä väsytä, hehheh.
Oma reseptini on muutama "vaarallinen" ohitus. Alkaapa pelko- ja stressihormoonit virkistämään. Olen myös kuullut, että paras karstanpoistoaine moottorille olisi tämä adrenaliini.
Oma reseptini on muutama "vaarallinen" ohitus. Alkaapa pelko- ja stressihormoonit virkistämään. Olen myös kuullut, että paras karstanpoistoaine moottorille olisi tämä adrenaliini.
oikein kovaa ylinopeutta suosittelisi, etenkin väsyneenä ja öiseen aikaan ajellessa huomionti- ja reagointikyky ei ole paras mahdollinen. Myönnän kyllä pienen ylinopeuden(yöllä siihen syyllistyvät lähes kaikki, rekatkin ajavat joskus huomattavaakin ylinopeutta) ja ohittelen mielelläni köröttelijät, koska jonossa ajaminen ainakin on tylsää ja uuvuttavaa. Kaikista parasta on ajaa silloin kun tie on edessä tyhjä, se pitää ajatukset paremmin kiinni siinä mitä tekee.
...
Olen useasti Helsingistä Kouvolaan ajaessani huomannut varsinkin moottoritien loppupään olevan täysin pimennossa.