Äänestäneen kansan ison osuuden vaatimuksena tuli vaaleissa selväksi, että vallanpitäjiltä odotetaan todellisia ratkaisuja. Käytännössä se tarkoittaa, että liirumlaarumit eivät riitä. Niitä liirumlaarumeja ovat mm., että "pyritään päämäärätietoisesti edistämään oikeata ja hyvää"ja että "yrittäjien asia on tärkeä asia" tai että "Suomen on oltava niissä pöydissä istumassa, missä pöydissä meitä koskevia päätöksiä tehdään" eli niitä fraaseja riittää, mutta ne eivät riitä vastaukseksi tyytymättömälle kansalle.
Mitä asioita sitten olisi otettava käsittelyyn? Otetaanpa muutama esimerkki:
- Kaivosasiat ja ylipäätään Suomen luonnonvarojen omistusta ja hallintaa koskevat kysymykset pitää pystyä ratkaisemaan meidän suomalaisten, Suomen, eduksi. Meno ja meininki, jonka mukaan Suomi on Belgian Kongon versio, niin se meno ja meininki on saatava loppumaan. Sen menon ja meiningin lopettaminen on vallanpitäjiemme tehtävä, uuden hallituksen tehtävä.
- Surullisen kuuluisan Sote-operaation mukana syntyi haitallinen "keskittämisasetus", mikä jäi elämään ja jatkaa vaikutustaan, vaikka itse sote-homma keskeytyikin. päisystysasetus eli keskittämisasetus on kumottava heti uuden hallituksen ensimmäisenä päätöksenä. Julkisudessa ovat olleet mm. Kemin ja Kouvolan tilanteet. Yhtä lailla tuli vaalien yhteydessä esille Iisalmen tilanne eli kun poliisin ja erikoissairaanhoidon palvelut on "uudistettu" 80 kilometrin päähän Iisalmesta Kuopioon, niin siinä on tapahtunut, tehty vääryys.
- Koko sote-hankkeessa on jo alettu jälleen mitellä alueitten lukumäärästä eli onko niitä sote-alueita oltava 18 vai 12 vai 5 aluetta. Viisaampaa olisi paaluttaa lähtöprinsiipiksi linjaus, jonka mukaan erikoissairaanhoitoa on tarjottava niin monilla alueilla, että kaiken kansan ja valtakunnan kaikkien osien erikoissairaanhoitoa on tarjolla kohtuullisen etäisyyden päässä tarvitsijoista. Siis Kemissä (Länsi-Pohja) on oltava erikoissairaanhoitoa tarjoava sairaala synnytykset mukaanlukien. Samoin Kouvolassa ja Iisalmessa kuten myös Vaasassa ja Oulaisissa. Kajaanin palvelujen on oltava itsestäänselvyys. Tulkoon alueita niin, että erikoissairaanhoito tulee kunniallisesti hoidetuksi. Jossain pääkaupungin virastopöydän äärellä tai puoluetoimistossa on typerää pyrkiä lukitsemaan jokin sote-alueitten lukumäärä ja sitten ajaa se lukema puoluekurin voimalla läpi eduskunnassa.
- Otan tähän ihan omaksi kohdakseen työvoiman saatavuuden heikkenemisen maakunnissa. Siitä oli julkisuudessa osuva esimerkki Ponssen kohdalla Vieremällä. Siellä olisi tarjolla työpaikkoja, mutta hakijoita ei kerta kaikkiaan meinaa löytyä. Yhtenä syynä on perheitten toisen osapuolen eli yleensä naispuolison työtilaisuuksien puute. Ja juuri siinä kohdassa Sipilän hallitus teki kohtalokkaan karhunpalveluksen keskittämisasetuksellaan ja muilla valtion hallinnon keskittämisillään. Iisalnessa Ponssen ammattimiesten puolisot vielä työllistyisivät mielellään, mutta Kuopioon on liian pitkä etäisyys. Kamariteoreettiset keskittämiset on todellakin kumottava pikaisesti myös maakuntien sisällä.
- Lasten päivähoidossa Sipilän hallitus organiseerasi haitallisen kohtuuttomuuden, kun henkilökunnalta alettiin vaatia ylimitoitetun korkeata tutkintotasokkuutta. Täysin typerä temppu, jonka tekijät eivät liene olleet laisinkaan tehtäviensä tasalla, vaikka päätöksentekijöitten virkapalleilla ovatkin istuneet päättämässä. Se määräys on heti kumottava ja päivähoito saatava ṕautetuksi tolkulliselle tasolle.
- Talouspolitiikassa tarvitaan pitkäjänteistä linjausta. Pysyväiseksi linjaukseksi on otettava kansakunnan vaurastuvuus sen sijaan, että jo nyt heti vaalien jälkeen ollaan keksimässä verojen avulla lisärahakertymän imuroimista valtiolle. Kansan vauraus tanakoittaa kansantalouden ja sitä kautta myös julkisen vallan talouden. Se asetelma ei synny, jos valtion vallanpitäjät jatkavat kansakunnan kuppaamista, jotta valtion budjetin menopuoli saataisiin katetuksi, vaikka todellisuudessa se menopussi on totaalisen pohjaton. Kohtuuden pitää riittää valtiollekin. Valtion kukkaron nyörit on pidettävä hallinnassa. Ja kun kansa vaurastuisi, niin pitkäjänteisesti aina vaalien jälkeen muodostettavien uusien hallitusten ja uusien vallanpitäjien on kunnioitettava tilannetta eikä kaiken mahdollisen rahan ja vaurauden imurointia valtion kasaaan pidä käynnistää sitten jälleen kerran.
Tässä muutama näkökulma ja seikka uudelle hallitukselle ilman meikäläiselle maksettavaa palkkiota tarjottuna.
Mitä asioita sitten olisi otettava käsittelyyn? Otetaanpa muutama esimerkki:
- Kaivosasiat ja ylipäätään Suomen luonnonvarojen omistusta ja hallintaa koskevat kysymykset pitää pystyä ratkaisemaan meidän suomalaisten, Suomen, eduksi. Meno ja meininki, jonka mukaan Suomi on Belgian Kongon versio, niin se meno ja meininki on saatava loppumaan. Sen menon ja meiningin lopettaminen on vallanpitäjiemme tehtävä, uuden hallituksen tehtävä.
- Surullisen kuuluisan Sote-operaation mukana syntyi haitallinen "keskittämisasetus", mikä jäi elämään ja jatkaa vaikutustaan, vaikka itse sote-homma keskeytyikin. päisystysasetus eli keskittämisasetus on kumottava heti uuden hallituksen ensimmäisenä päätöksenä. Julkisudessa ovat olleet mm. Kemin ja Kouvolan tilanteet. Yhtä lailla tuli vaalien yhteydessä esille Iisalmen tilanne eli kun poliisin ja erikoissairaanhoidon palvelut on "uudistettu" 80 kilometrin päähän Iisalmesta Kuopioon, niin siinä on tapahtunut, tehty vääryys.
- Koko sote-hankkeessa on jo alettu jälleen mitellä alueitten lukumäärästä eli onko niitä sote-alueita oltava 18 vai 12 vai 5 aluetta. Viisaampaa olisi paaluttaa lähtöprinsiipiksi linjaus, jonka mukaan erikoissairaanhoitoa on tarjottava niin monilla alueilla, että kaiken kansan ja valtakunnan kaikkien osien erikoissairaanhoitoa on tarjolla kohtuullisen etäisyyden päässä tarvitsijoista. Siis Kemissä (Länsi-Pohja) on oltava erikoissairaanhoitoa tarjoava sairaala synnytykset mukaanlukien. Samoin Kouvolassa ja Iisalmessa kuten myös Vaasassa ja Oulaisissa. Kajaanin palvelujen on oltava itsestäänselvyys. Tulkoon alueita niin, että erikoissairaanhoito tulee kunniallisesti hoidetuksi. Jossain pääkaupungin virastopöydän äärellä tai puoluetoimistossa on typerää pyrkiä lukitsemaan jokin sote-alueitten lukumäärä ja sitten ajaa se lukema puoluekurin voimalla läpi eduskunnassa.
- Otan tähän ihan omaksi kohdakseen työvoiman saatavuuden heikkenemisen maakunnissa. Siitä oli julkisuudessa osuva esimerkki Ponssen kohdalla Vieremällä. Siellä olisi tarjolla työpaikkoja, mutta hakijoita ei kerta kaikkiaan meinaa löytyä. Yhtenä syynä on perheitten toisen osapuolen eli yleensä naispuolison työtilaisuuksien puute. Ja juuri siinä kohdassa Sipilän hallitus teki kohtalokkaan karhunpalveluksen keskittämisasetuksellaan ja muilla valtion hallinnon keskittämisillään. Iisalnessa Ponssen ammattimiesten puolisot vielä työllistyisivät mielellään, mutta Kuopioon on liian pitkä etäisyys. Kamariteoreettiset keskittämiset on todellakin kumottava pikaisesti myös maakuntien sisällä.
- Lasten päivähoidossa Sipilän hallitus organiseerasi haitallisen kohtuuttomuuden, kun henkilökunnalta alettiin vaatia ylimitoitetun korkeata tutkintotasokkuutta. Täysin typerä temppu, jonka tekijät eivät liene olleet laisinkaan tehtäviensä tasalla, vaikka päätöksentekijöitten virkapalleilla ovatkin istuneet päättämässä. Se määräys on heti kumottava ja päivähoito saatava ṕautetuksi tolkulliselle tasolle.
- Talouspolitiikassa tarvitaan pitkäjänteistä linjausta. Pysyväiseksi linjaukseksi on otettava kansakunnan vaurastuvuus sen sijaan, että jo nyt heti vaalien jälkeen ollaan keksimässä verojen avulla lisärahakertymän imuroimista valtiolle. Kansan vauraus tanakoittaa kansantalouden ja sitä kautta myös julkisen vallan talouden. Se asetelma ei synny, jos valtion vallanpitäjät jatkavat kansakunnan kuppaamista, jotta valtion budjetin menopuoli saataisiin katetuksi, vaikka todellisuudessa se menopussi on totaalisen pohjaton. Kohtuuden pitää riittää valtiollekin. Valtion kukkaron nyörit on pidettävä hallinnassa. Ja kun kansa vaurastuisi, niin pitkäjänteisesti aina vaalien jälkeen muodostettavien uusien hallitusten ja uusien vallanpitäjien on kunnioitettava tilannetta eikä kaiken mahdollisen rahan ja vaurauden imurointia valtion kasaaan pidä käynnistää sitten jälleen kerran.
Tässä muutama näkökulma ja seikka uudelle hallitukselle ilman meikäläiselle maksettavaa palkkiota tarjottuna.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Unohdit sen, ettei mitkään hoitajatavoitteet toteudu vanhuksilla eikä päivähoidossa, jos ei ole ihmisiä tekemään sitä työtä. Kun työvoimasta siirtyy eläkkeelle, niin huoltosuhde muuttuu radikaalisti.
Kaikki eivät voi hoitaa toisia koska silloin jää vientitulot ja suuri osa verorahoista saamatta.
Kuinka kovasti olet vaatinut näitä asioita toteutettavaks kolmen viimesen hallituskauden(12v) aikana?
Ilmeisesti kirjoitat jollekin, mutta kenelle?
Jotta kenenkä toivoisin lukevan meikä-äijän aivoituksia? Jos tulevan uuden hallitusohjelman laatijat alkaisivat päämäärätietoisesti toteuttamaan kuvailemiani "ohjelmakohtia", niin siinähän sitä jo olisikin sopivasti. En kylläkään liikoja kuvittele sen suhteen, jotta mitä hallitusohjelman laatijoitten mielessä liikkuu eli ideat taitavat kerääntyä ohjelmapaperille jostain muualta kuin näiltä Suomi24-palstoilta. Jos tuossa mainitsemani ajatukset osuisivat kaiken kansan silmiin, niin en siitäkään mieltäni pahoittaisi. Ja aiheita tosiaan riittää runsaamminkin. Vanhusten hoitoon tarvittavien henkilöresurssien riittävyys on ilman muuta yksi lisättävä kohta. Lasten päivähoidon kohdallahan jo onkin yhtenä kohtana tuossa todettuna Sipilän hallituksen hölmöily, kun henkilökunnan koulutuksen vaatimustasoa nostettiin niin korkealle, että suuri osa tähän asti työssä olevasta väestä muuttui "epäpäteväksi".
Kestävyysvajeesta ja huoltosuhteesta rohkenen fundeerailla sen verran, että siinä asetelmassa on myös seikkoja ja näkökulmia, joita ei ole pidetty esillä, koska ne eivät anna kauhistelun aihetta. Tarkoitan sitä, että valtaosa eläkeläisistä elää tervejärkisinä itsenäistä ja täysipainoista elämää ilman "auttavia käsiä" ja hyvä niin. Ei jokainen ihminen muutu hoitolaiseksi sinä hetkenä kun hän siirtyy eläkkeelle. Ja eläkkeistäkin maksetaan veroa. Eläkeläisetkin ovat kuluttajia ja arvonlisäveron kertyminen valtion kassaan kuuluu kuluttamisen yhteyteen. On harhaanjohtavaa väittää, että eläkeläisväki olisi pelkkä taakka yhteiskunnalle.
Kolme viimeisitä tasavallan hallituskautta eli 12 vuotta on varsin lyhyt aikajakso. Onhan tuota tullut tuumiskelujaan heitellyksi vuosikymmenien mittaan taholle jos toisellekin ja kolmannellekin. Kyllä mieleen juohtuu silti useinkin, jotta mahtavatko meidän varsinaiset vallanpitäjämme näitä erilaisten kirjoittelijoitten aikaansannoksia vakavissaan lueskella ja huomioonottaminen varsinaisessa päätöksenteossa on vielä asia erikseen. Kaikenlaiset trollaajatkin ovat useinkin mukana täällä paikan päällä tavallaan "hälinää" aiheuttamassa, mutta kaippa se on nykyään jonkinmoinen luontaisetu.
Joo, eivät ne hallitusta lobbaavat vaikuttajat löydy Suomi24:n palstoilta. Ne löytyvät esimerkiksi EK:sta (Elinkeinoelämän keskusliitto) tai MTK:sta. "Pörriäiset" eli yksityisten terveysfirmojen omistajien etuja ajavat lobbarit olivat aktiivisia, kun hallitus yritti saada sote-lainsäändäntöä aikaan.
Elinkeinoelämän keskusliiton tavoitteena on yksityistää, yksityistää, yksityistää... sosiaali- ja terveyspalveluja, yliopistoja, myydä valtion omaisuutta yksityisille sijoittajille, romuttaa työehtosopimuspolitiikka. Minkä vuoksi kansainväliset suursijoittajat ovat olleet erittäin halukkaita ostamaan Suomen sähköverkkoja ja sijoittamaan terveyspalveluihin ja vanhusten hoivaan? No tietenkin sen takia, että se on tuottava sijoitus.
Yksityistämisen seuraukset näkyvät vanhusten hätänä ja asiakashintojen kovina korotuksina.
Ennen vaalia puolueiden olisi tullut kertoa yksityistämissuunnitelmiistaan ja siitä, miten talouspolitiikkaa hoidetaan. Halutaanko syventää kansan kahtiajakoa verotuksen keinoin, vai halutaanko poistaa leipäjonot ja asunnottomuus?
Kestävyysvaje ja huoltosuhde on sama asia. Kestävyysvaje, Fiscal sustainability, kuvaa julkisen talouden velkaantumista, kun julkiset menot kasvavat väestön ikääntymisen myötä.
Asiantuntijoiden mukaan sote-palvelujen yksityistäminen olisi kasvattanut kestävyysvajetta, ei suinkaan supistanut. Toisin sanoen verotulot eivät riitä kasvavan hoivan tarpeeseen.
Kysymys kuuluu: pitäisikö vanhushoivaa ja terveyspalveluja entisestään vähentää, jotta verokertymästä riittää rahaa pääomasijoittajien osinkoihin vai pitäisikö veroja kerätä enemmän veronmaksukyvyn mukaan, jotta verokertymästä riittää kohtuulliseen julkiseen sote-palveluun?
Pieni- ja keskituloisten tulojen leikkaaminen tai korkeampi verotus (myös haittaverot) vähentää suomalaisten ostovoimaa ja lisää työttömyyttä, jolloin valtion verokertymä vähenee.
Muistaakseni Tilastokeskuksen tutkija on tutkinut, että Suomessa pääomiin kohdistuvia veroja kerätään keskimäärin noin neljä miljardia vuodessa vähemmän kuin muissa vanhoissa EU-maissa. Pitäisikö siis pääomatulojen tasa-verotuksesta (jonka -90 luvun alussa Esko Ahon hallitus aloitti) luopua ja asettaa myös pääomatulot samalle "veroviivalle" kuin palkkatulot ja eläkkeet? Nyt pääomatuloista peritään vain n. 30 prosentin tasavero? Ehkä varallisuusvero voitaisiin palauttaa ja kerätä isoista myyntivoitoista ja isoista perinnöistä isompi vero? Eläkkeille kannattaisi laittaa eläkekatto kuten useimmissa EU-maissa onkin. Ehkäpä se huoltosuhdekin saataisiin tulevaisuudessa paremmaksi, kun verot kerättäisiin veronmaksukyvyn mukaan, tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
Pitkälti löytyy tuumailun aihetta näistä seikoista, näkökulmista. Joitain aikoja sitten (Sipilän hallituksen toimikaudella) taloustutkijat joutuivat toteamaan, että rikkaitten rikastumisen seurauksena rahaa ja vaurautta ei "tihku" alas päin vähemmän varakkaisiin väestökerrostumiin, vaikka teoreettisesti oli niin suunniteltu ja väitetty, että "tihkuisi".
Meikä-äijän aprikoimana teoreettisena ongelmana on tavallisen kansan (keskiluokka siinä mukana) vaurastumisen prosessin kulku. Yleensä ihmisen (Homo Sapiens -nisäkäslaji) yhtenä ominaispiirteenä on pyrkimys entistä ja nykyistä parempiin elämisen olosuhteisiin omassa elämässään. Se olojen kohentuminen on osittain tunne-elämään kuuluvaa henkistä laatuluokkaa. Paljolti ja olennaisesti siinä on kuitenkin ymmärtääkseni kysymys taloudellisesta tilanteesta. Miten yhteiskunnan päätöksenteon toimintaraamit pitäisi laatia, jotta myös keskiluokkainen väki ja sitäkin vähävaraisempi kansa saattaisi kokea omassa elämässään olevan tarjolla vaurastumisen todellisen mahdollisuuden? Tähän yhteyteen sopii esimerkki duunarista, joka on vuosikymmenien säästämisellä ja kohtuullisuuden elämäntapaa noudattamalla onnistunut hankkimaan itselleen omistusasunnon ja saanut sen velat maksetuksi. Sitten julkisen vallan pitäisi malttaa pitää aisoissa verotushinkuiset pyrkimyksensä eikä tuota duunarin omistusasumista tulisi rokottaa ainakaan liiallisella ankaruudella verotuksella, maksuilla ja taksoilla. Siihen yhteyteen liittyy mm. perintöverotus ja kiinteistöverotus siinä kuin energiaverotuskin. Meillä Suomessa ikävä kyllä sekä Vihreät että SDP ja Vasemmistoliitto kuuluvat jo perinteisesti vähäisenkin omaisuuden himoverottajiin. Siitä syystä vähänkin vaurastuneet duunarit ovat varsin yleisesti kääntäneet selkänsä työväenliikkeelle. Jos esim. SDP ymmärtäisi suhtautua myönteisellä mielellä pienomistukseen kuten asuntoihin ja autoihin, niin SDP olisi Suomen ylivoimaisesti suosituin ja suurin poliittinen puolue. Miten Antti Rinne mahtaa pyrkiä kokoamaan hallitusta ja mitä sen ohjelmaan kirjoittamaan?