Olen ollut lapsesta saakka helvetissä. Kotona ryypättiin ja olen erolapsi. Koko ikäni on perheenjäsenet mitätöineet minua ja henkinen väkivalta on ollut ankaraa. Talousvaikeuksia on ollut vuosikymmeniä ja velat oli suuria. Toivoa ei ole siitä että pääni koskaan olisi terve. Vaurioni on pysyviä enkä koskaan koe onnenhetkiä vaan jokaisen päivän teema on syvä murheellisuus ja tieto siitä ettei haavat parane koskaan. Jos jollakin ihmisellä olisi perusteita masentua niin minulla. Ja itse asiassa olenkin äärimmäisen masentunut masennustestien perustella.
Mutta mitä teen? Minä teen töitä kaikesta tästä huolimatta. Herään joka aamu tekemään ja elän tätä elämää vaikka yksinäisyys on absoluuttista ja kaikki tapahtuneet on rikkoneet sieluni. Minä en ole tullut tänne lässyilemään vaan taistelemaan tämän elämän läpi.
Mutta mitä teen? Minä teen töitä kaikesta tästä huolimatta. Herään joka aamu tekemään ja elän tätä elämää vaikka yksinäisyys on absoluuttista ja kaikki tapahtuneet on rikkoneet sieluni. Minä en ole tullut tänne lässyilemään vaan taistelemaan tämän elämän läpi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja taas minulla on kaikki ollut hyvin lapsena paitsi että jäin koukkuun pornografiaan niin tunnen jostain syystä samaa paskaa. Mistään ei ikinä tule mitään ja asioiden yrittäminen on lähes mahdotonta. Ihmisten kanssa puhuminen ei onnistu ikinä ja kaikki nauravat minulle kun yritän saada kavereita. Yli puolet ovat kuvitelmaa päässäni mutta minkäs teet. Heikko paska nössö housu jota kaikki välttävät viimeiseen asti ja pitävät naurettavana joka on yli empaattinen hullu. Voi helvetti mistä tää masennus tulee taas miksi se tulee meille? Hävettää ihan silmät päästä tämä sairaus.
Masennus on jätettä noin kuvainnollisesti. Sen voi kantaa mukanaan halutessaan, mutta sen voi heittää myös pois.
Varoitan vaan siitä, että elämä voi olla pelottavan paljon mukavampaa, kun heittää masennukset nurkkaan.
Masennus kai on jonkinlainen itsekritiikin (=terveellinen asia) sisällöllinen ominaisuus, mutta sen tosiaan voi heittää nurkkaan.
Jokainen masentuu jonkinverran toisinaan. Se on ihan ok.
Mutta kuten sanoin, ylimääräiset masennukset voi heittää pois.
En tiedä miksi ylläpito oli poistanut kommenttini mutta faktaahan se on että vaikea asteisesta masennuksesta kärsivä ei kyllä kykene töihin. Joten älä kieri itsesäälissä vaan ole tyytyväinen että vielä kykenet jopa töissä käymään
T:vaikea asteisesta masennuksesta kärsivä
Ylläpito on yhtä kuin tekoälyautomaatti. Imbesillin tasoa.
Kummallekin teistä, olen kokenut samaa, masennusta ahdistuksella maustettuna. Ja selvinnyt siitä psykoterapialla.
Ette ansaitse tuollaista kärsimystä. Olette hienoja ihmisiä ja yhteiskunta jää vajaaksi ilman teitä. Suosittelen hankkimaan apua kaikin mahdollisin keinoin. Jotain psykososiaalista, ei lääkkeitä. Kuntoutusterapia on yksi mahdollisuus, tai vertaistukiryhmät. Jos ei pääse kuntoutuspsykoterapiaan pitää taistella itselleen terapiaa vaikka sairaanhoitopiirien ostopalveluna. Tms. kunhan ette jää tuohon tilaan.
Juu psykoterapia tuntuu olevan ainoa potentiaalisesti järkevä psykiatrian suuntaus. Muut on hörhöilyä tai suoraan sanottuna tuhoavaa toimintaa.
Aloittajalla on oikeaa tahtoa elää elämänsä onnellisesti, sillä tuo kaikki on onnellisuuden avain.
Menneet asiat ovat takana eikä niiden tarvitse olla rasite, jos ei itse halua niitä kantaa mukanaan.
Kukaan ei pakota murehtia menneitä, koska tulevaisuus on edessä.
Se on edessä kaikesta huolimatta, vaikka haluaisi itse kantaa omia menneitään.
Sitä en tajua, että miksi niissä täytyy märehtiä kun ne voi heittää romukoppaan.
En tiedä onko sairautta vai mitä, mutta ei se paska! irtoa ikinä millään konstilla sieltä ihmisen pääkallosta, kun on esimerkiksi vuosikausia oma äiti päähän lasta hakkaamalla (kävelykepillä) sinne takonut tai muuta vastaavaa lapsen elämän helvettiä. Olkaa te vaan niin positiivisia, niin minäkin esitin (yritin!) olevani. Työni olen jo positiivisena? tehnyt. Nyt eläkkeellä ja en edelleenkään kykene elämääni. Ikuinen todellinen vamma lapsuudesta. Voin aina vaan niin pahoin, mutta mikä tärkeintä: työnantaja sai minusta kaiken : ) : ) : )
En usko että olet kovasti masentunut, sinulla on tausta ahdistusta menneisyydestä mutta olet päässyt unohtamaan sen kun teet vaan töitäsi etkä ajattele menneitä.. Kun sinulla on nyt hyvin asiat olet unohtanut masennuksesikin.Suurimmalla osalla masentuneista ei ole asiat noin eivätkä ole työkykyisiäkään.. .