Mielipiteitä lukiessa nousee ihmettelevä kysymys: mikä tämän vaahtoamisen perimmäinen tarkoitus on?
Hoitokokouksista en tiedä, koska silloin olin lapsi enkä ollut uskomassa, ainoastaan sen mitä silloin ja myöhemmin olen lehdistä lukenut sekä nyt tällä foorumilla. Mitä tällä kaivamisella halutaan? Haluavatko erotetut tai eronneet palata takaisin? Uskomaan pääsee sillä vanhalla tavalla, parannuksenteolla. Jos ei halua uskoa, asia on sillä selvä.
Rauhanyhdistyksen jäseneksi pääsee samlaa tavalla kuin muihinkin yhdistykiin.Pitää olla samalla asialla, olla tietyn ikäinen ja uskovainen. Yhdistyksestä on oikeus erota tai yhdistyksellä on oikeus erottaa jäsen, ellei hän seiso enää yhdistyksen tarkoituksen kanssa samalla linjalla. Aivan siis kuten kaikissa muissakin yhdistyksen säännöissä sanotaan. Ei voi yhtä aikaa rakentaa ja repiä.
Tuossa hoitokokouskeskustelussa ainakin näyttää siltä, ettei ry:een olla ainakaan liittymässä. Siis:miksi pitää melua asiasta, joka ei merkitse mitään? Jos ei halua niin ei halua. Liittyy sellaiseen yhdistykseen, jonka katsoo näkemyksilleen sopivaksi.
Toinen asia vielä. Kovasti todistellaan, että vl-uskovaiset uskovat väärin ja ovat ylpeitä ja vaikka mitä eivätkä ainakaan pääse ainoina taivaaseen. Seuraavassa lauseessa kuitenkin kysellään, että enkö minä ainakin pääse, kun uskon niin ja niin hyvin. Tiedustellaan aivan kuin peruutuspaikkoja matkatoimistosta.
Taivaaseen pääsee vain uskomalla. Vl-uskovillakin siinä on jatkuva kilvoittelun paikka, ei se itsestää selvää ole. Joka päivä joutuu myöntämään, että saappaat on kastuneet.Siihen vaivaan auttaa vain evankeliumin uskominen.
Hoitokokouksista en tiedä, koska silloin olin lapsi enkä ollut uskomassa, ainoastaan sen mitä silloin ja myöhemmin olen lehdistä lukenut sekä nyt tällä foorumilla. Mitä tällä kaivamisella halutaan? Haluavatko erotetut tai eronneet palata takaisin? Uskomaan pääsee sillä vanhalla tavalla, parannuksenteolla. Jos ei halua uskoa, asia on sillä selvä.
Rauhanyhdistyksen jäseneksi pääsee samlaa tavalla kuin muihinkin yhdistykiin.Pitää olla samalla asialla, olla tietyn ikäinen ja uskovainen. Yhdistyksestä on oikeus erota tai yhdistyksellä on oikeus erottaa jäsen, ellei hän seiso enää yhdistyksen tarkoituksen kanssa samalla linjalla. Aivan siis kuten kaikissa muissakin yhdistyksen säännöissä sanotaan. Ei voi yhtä aikaa rakentaa ja repiä.
Tuossa hoitokokouskeskustelussa ainakin näyttää siltä, ettei ry:een olla ainakaan liittymässä. Siis:miksi pitää melua asiasta, joka ei merkitse mitään? Jos ei halua niin ei halua. Liittyy sellaiseen yhdistykseen, jonka katsoo näkemyksilleen sopivaksi.
Toinen asia vielä. Kovasti todistellaan, että vl-uskovaiset uskovat väärin ja ovat ylpeitä ja vaikka mitä eivätkä ainakaan pääse ainoina taivaaseen. Seuraavassa lauseessa kuitenkin kysellään, että enkö minä ainakin pääse, kun uskon niin ja niin hyvin. Tiedustellaan aivan kuin peruutuspaikkoja matkatoimistosta.
Taivaaseen pääsee vain uskomalla. Vl-uskovillakin siinä on jatkuva kilvoittelun paikka, ei se itsestää selvää ole. Joka päivä joutuu myöntämään, että saappaat on kastuneet.Siihen vaivaan auttaa vain evankeliumin uskominen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos SRK olisi käynyt näiden uhrien kanssa sopimassa asian. Nyt vaaditaan vaan näiltä uhreilta nöyryyttä, ihan kuin he olisivat yksinään syyllisiä tapahtumiin.
Lisäksi tuolloin tuomittiin "saatanan haltuun", ihan kirjaimellisesti jopa lapsia, viattomia lapsia, eli eikö se ole jo aika karmaisevaa sellaiselta joukolta, joka julistautuu "ainoaksi oikeaksi uskoksi" koko planeetalla!
Varmasti tarkoituksena monella jotka näistä hoitokouksista tahtovat puhua, on se että he haluavat auttaa niitä ihmisiä jotka edelleenkin näkevät painajaisia tapahtuneesta ja kärsivät niistä. Monikaan ei ole saanut purettua sitä pahaa-oloaan ulos. Joten tarkoitus on hyvä, ei paha.
Itse en puutu näihin hoitokokous juttuihin kun en kanssa niistä mitään tiedä, mutta vällisesti tiedän läheisiäkin ihmisiä jotka edelleen pelkäävät mahdollisia hoitokokouksia, heille on jäännyt pelko niistä, vaikka niitä toivottavasti ei enään tapahdu.
Tarkoitus olisi keskustella ihmisisä kiinnostavasta aiheesta eli siionin puhtaana pitämisestä 70-luvulla.
Sitä vertenhan nämä palstat ovat olemassa.
Jos 70-luvun vl-hoitokokouksia ei olisi ollut, ja jos olisit kuullut naapuriseurakunnassa sellaisia 70-luvulla järjestetyn, miten suhtautuisit?
"Uskomaan pääsee sillä vanhalla tavalla, parannuksenteolla. Jos ei halua uskoa, asia on sillä selvä."
Parannukseen pakottaa PH, eikä mikään muu. Kristityn tulee olla kärsivällinen toisen kristityn suhteen niin kauan kuin hän elää. Jos toinen ei tee parannusta silloin "kun minä haluan", ei se tarkoita että Jumalan aikataulu olisi sama tämän ihmisen kohdalla. Harva ihminen sitäpaitsi sanoo ettei halua uskoa. Tällä palstalla tuskin kukaan.
"Siis:miksi pitää melua asiasta, joka ei merkitse mitään?"
Siis näille ihmisille,jotka eivät haluakaan enää vl-uskon kanssa olle tekemisissä. Mitä sitä sellaisen yhdistyksen toiminnasta ja jäsenistä huolta kantaa, johon itse ei halua kuulua.
ihmettelen....
Hengellisen väkivallan uhrit eivät koskaan unohda sortajaansa.
Se on sitä lähinmäisenrakkautta, jota Raamatussakin korostetaan. Jokaisen on tajuttava, että joku todella voi kärsiä trumaattisista ajoista, eikä vain ajatella itseään, että meillähän on hyvä olla, annetaan muiden vaan kärsiä.
Vai mitä ajattelit?
Avoimessa yhteiskunnassa toiminnan läpinäkyvyys on ainut tie kestävään luottamukseen.
Nykyään puhutaan paljon yhteiskuntavastuusta. Se koskee kaikkia ihmisten yhteisöjä. Sillä tarkoitetaan eräänlaista "yhteisökansalaisuutta" (corporate citizen). Kyse on siitä millä tavoin vastuullinen yhteisö, organisaatio tai yritys, yhteiskunnassa ja ihmisten kanssa toimii. Miten se kohtelee jäseniään ja ulkopuolisia kumppaneitaan.
Kukaan ja mikään ei nyky-yhteiskunnassa toimi yksinään. Elämme monenlaisissa verkostoissa, ja toiminta perustuu luottamukseen.
Yhteisön on tietenkin tunnistettava itse asiat jotka toiminnassa kaipaavat selvittämistä, kuunnellen herkällä korvalla jäseniään ja toimintaympäristöään, jossa se haluaa vastuullisesti toimia. Viisas yhteisö edistää avoimutta jo ennakolta.
Moni on täällä kertonut, ettei SRK eivätkä sen paikallisyhdistykset enää tänä päivänä käytä painostusta eivätkä eristämistä. Sitä me kaikki varmasti arvostamme. Mutta myös yhteisön historia on asia, jota on voitava tarkastella rehellisesti ja avoimesti. Nykyään ei propagandistinen maineen kiillotus tuo enää kestävää uskottavuutta. Ei vaikka se puettaisiin hartauspuheiden tai itse tuotetun historiankirjoituksen kaapuun. Jos on tapahtunut väärinkäytöksiä ja rikkomuksia toisia kohtaan, on mitä luonnollisinta, että asia on riippumattomin voimin selvitettävä ja korjattava. Kukin voisi miettiä, miten itse menettelisi, jos olisi vastuullisessa johtoasemassa yhteisössä, jossa on toimittu vastoin eettisiä periaatteita.
Kyse on sovitteluprosessista. Riippumaton ulkopuolinen ammattitaitoinen selvittäjä yhteistyössä SRK-yhteisön vastuullisten sekä tapahtumista kärsineiden edustajien kanssa voisi saada aikaan selvityksen, jonka pohjalta SRK voi tehdä päätelmät. Seuraava vaihe voisi siten olla avoin todettujen virheiden tunnustaminen, sovittelu ja julkinen anteeksipyyntö niille joita on kohdeltu väärin.
Näin on toimittu ennenkin vastaavissa yhteisöllisissä väärinkäytöksissä. Menettelytapoja on olemassa. Pallo on luonnollisesti SRK:lla ja viime kädessä paikallisyhdistysten jäsenillä.
Itse kukin, joka on joutunut nöyrästi kohtaamaan oman vajavaisuutensa ja erehdyksensä, tietää että niiden tunnustaminen ja sovittelu johtaa voimien uudistumiseen: iloon, rauhaan ja vapauteen.
Paula E.
>>
Mitä tällä kaivamisella halutaan? Haluavatko erotetut tai eronneet palata takaisin? Uskomaan pääsee sillä vanhalla tavalla, parannuksenteolla. Jos ei halua uskoa, asia on sillä selvä.
>>
Tämä "kaivaminen" on erittäin tarpeellista useammastakin syystä:
1.) Kunnianpalautus ja anteeksipyyntö viattomille uskovaisille, joilta vaadittiin kuuliaisuutta enemmän ihmisille kuin Raamatulle. Uskovaiset, joita on henkisellä väkivallalla ja taivasosuuden menettämisellä simputettu parannukseen mitä kummallisemmista asioista, ansaitsevat anteeksiyynnön.
On lukuisia erotettuja, jotka eivät ole koskaan uskoaan kieltäneet, joten on käsittämätöntä että näiltä liikkeen uhreilta vaaditaan edelleen nöyrtymistä ja anteeksipyytämistä. Pallo anteeksipyynnössä on vl-liikkeellä.
2.) Vl-liike väittää että sen oppi on ollut aina sama. Näin ei ole ollut, mistä on lukuisia esimerkkejä. Yksi on 70-luvun oppi, jonka mukaan vl-liike = erehtymätön Jumalan valtakunta, jonka auktoriteetilla tuomiot annettiin.
Nykyisin vl:ät vastaavat syytöksiin tasan kahdella eri linjalla:
I. kiistetään kaikki ja valehdellaan ettei mitään ole koskaan tapahtunutkaan. Valheella on lyhyet jäljet ja tässä tapauksessa todisteita on lukuisia.
II. Myönnetään että väärinkäytöksiä on tapahtunut, mutta sysätään ne yksittäisten ihmisten ylilyöneiksi.
Vaihtoehto 2 pitää kuitenkin sisällään sen ongelman että 70-luvulla päätökset julistettiin saarnatuolista aina oikeiksi Jmalan valtakunnan pätöksiksi, jossa ei ole voitu erehtyä koska Pyhä henki on ollut mukana. Nyt täytyisi tunnustaa että 70-luvulla on opetettu väärin. Se on taasen ongelmallista vl-liikkeen autkoriteetille ja asemalle ainoana oikeana joukkona ("Vain me")...
3.) Synti ei vanhene. Koska hoitokokoukset organisoitiin SRK:n, eli keskusjärjestön johdolla niin liikkeellä on niistä vastuu josta se yrittää luistella. Vl-liike ei voi olla uskottava mikäli se ei kykene laittamaan pois vanhoja syntejään sekä pyytämään uhreiltaan anteeksi.
On turha vedota että johtajat ovat vaihtuneet. Syytön oli myös saksan liittokansleri, joka pyysi 60-luvun lopulla anteeksi natsisaksan hirmutekoja. Kun jopa maalliset valtiolliset organisaatiot ymmärtävät anteeksypyynnön merkityksen, niin on käsittämätöntä ettei mukamas Jeesuksen anteeksiantoa "välittävä" liike siihen omalla kohdallaan kykene.
4.) Asia on hyvä pitää muistissa, etteivät tapahtuneet toista itseään. 70-luvulla hoitokokouksia tekniikkana ylistettiin, kun niiden toimintatapa oli poimia yksi ihminen kerrallaan useamman hoitajan nuijittavaksi. Näin uhrit eivät saaneet tukea toisistaan ja kuuliaisuus liikkeelle pysyi pelon avulla.
Mistä on se katkeruus ja kauna peräisin,jolla näitä sappea tihkuvia ajatuksia tänne jatkuvasti työnnetään.
Mielessäni on käynyt hyvin yksinkertainen selitys.
Täällä on uhmaikäisiä (18-40 v.) kakaroita, joita ei ole tarpeeksi huomioitu. Huuto kuuluu:"Huomatkaa minut...."
kommentti. Olitko hoitomiehenä 70-luvulla kiusaamassa mummoja?