hullulta mutta jotenkin mulla tulee sellainen ikävän tunne kun tuo välimatka kasvaa meidän välillä. Ja toisekseen en edes tiedä missä sinä nyt edes olet. Mutta tällä hetkellä ei ainakaan ole teoriassa mahdollista nähdä. Se vain vaikuttaa niin.
Se ehkä kuulostaa
Anonyymi
11<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mäkin suren sitä jos meidän kahden henkinen välimatka kasvaa..
Ikävöin sun sanoja. Vastaan kuin kaivatulleni.
-Puhumattomuus kalvaa...
Ei siinä mitään hullua ole. Itse ikävöin erästä hyvin paljon etukäteen jo nyt kun tiedän välimatkan kasvavan❣️
tiedän mitä tarkoitat... enkä ole ikinä kokenut tällaista aiemmin.
Välimatkan kasvaminen on vain hyvä juttu. Itseasiassa olet silti liian lähellä vaikka se kasvaa... voisitko painua vaikka marsiin samantien? Sinne kun ollaan muutenkin kovalla touhulla järjestämässä kyytiä... toisaalta silloinkin olisit liian lähellä.
En nyt sinne. Mutta olipas kivasti ajateltu. :(
Älä ota itseesi jos et varmasti tiedä olevasi hän jota tuolla kirjoituksella tarkoitettiin.
Tuntuu pahalta, kun toinen liukuu kauemmas ja kauemmas. Henkinen etäisyys kasvaa. Ei auta muu, kuin hyväksyä asia.
Ei sulle tule ikävä tuntematonta ihmistä.
Oikeassa olet.
Niin kasvaa ja saa kasvaakin. Ei ole enää mitään jos olikaan.
Ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Se on hyvästit. Kattele itelles parempi tie.
Minulla oli kerran ja tyttökaverin piti lähteä kauas pois, tuntui aika ikävälle kun lähti pois, mutta vain hetkeksi vain lähti silloin.