Itsetuhoiset ajatukset

Varata vastaanottoaika vaikkapa ensihätään terveyskeskuksesta.

En tiedä terveydentilaasi. Mutta jos olet fyysisesti ihan terve. Auttaisiko, jos menisit joihinkin laitoksiin katsomaan, miten sänkyjen ja pyörätuolien"vangit" elävät. Eli, harvat heistä voi tehdä
mitään mitä itse haluavat. Heidän on silti elettävä, vaikka ei liikkuisi mikään muu, kuin silmät.
Osalla heistä onkin ihan aito elämänhalu. Mutta on myös halu tehdä asioita mitä terveemmätkin
tekee. Esim. Lähteä ulos kauniina kevätpäivänä. Toreille, terasseille kahville, jäätelölle. Katselemaan järven, tai merenlaineita ja kuuntelemaan lintujen laulua jne.
Mutta eivät voi tehdä sitä, ilman toisten apua. He ovat aivan riippuvaisia muista.
Aikuiset ihmiset, pikkuvauvat. Ajattele sitä. Miltä tuntuisi, ellet voisi tehdä mitään mitä muut tekee, ilman toisten apua. Jos olet fyysisesti terve. Ala siis nauttimaan elämästäsi.
Pyöräile ja katsele kaunista luontoa, nauti hyvästä ruoasta, kuuntele mieluista musiikkia.
Nautiskele saunomisesta, kylvystä, kesällä uimisesta, rentoudu.
Katsele mieleisiä elokuvia ja fiilistele. Hakeudu ihmisten seuraan ja hanki uusia ajatuksia.
Koska sinulla on siihen mahdollisuus. Jota kaikilla ei todellakaan ole!

Kumpiki sairaus invalidisoi omalla tavallaan. Mutta, ehkä paniikkihäiriöiset eivät ole sillä tavalla muiden apujen varassa, kuin vaikeasti ja parantumattomasti liikuntavammaiset. Paniikkihäiriön hallintaan on myös lääkkeitä.
Mutta onhan nämä mutkikkaita asioita. Vaikka on fyysinen terveys tallella, sen mitätöi psyykkinen/henkinen tila. Jos mieli on rikki, eihän silloin osaa iloita fyysisestä terveydestäkään.
Mutta monet fyysisen terveytensä menettäneet, esim. liikuntarajoitteiset.
Vaikka luulisi tälläisen elämän ahdistavan ja masentavan. He ovat usein iloisia ja energisiä.
Eivätkä anna helposti sairauksiensa rajoittaa elämäänsä, heiltä ei puutu elämänhalua.
Heidän elämänsä on joskus kovin vaikeaa. Siitä huolimatta mieli voi pysyä terveenä.

Kuka niitä sun korvaan kuiskuttaa? Se et ole sinä.

Pitää mennä turvaan, niin loppuu. Kokeile mennä vaikka viikonlopuksi vanhempien luokse tai mini lomalle jos on rahaa.

Hei,

Oletko ajatellut, että voisit keskustella tilanteestasi jonkin ulkopuolisen tahon kanssa? Ulkopuolinen tuki voisi auttaa jäsentämään ajatuksia ja myös helpottaa jaksamista.

On olemassa monenlaisia erilaisia auttavia tahoja, joihin voit olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

- Verkkokriisikeskus Tukinetistä https://beta.tukinet.net/ saa halutessaan tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.

- Jos soittaminen tuntuu sinulle sopivimmalta tavalta hakea apua, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 252 5010 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.

- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Niiden yhteystiedot löytyvät mm. Suomen Mielenterveysseuran nettisivuilta: http://www.mielenterveysseura.fi

Voimia tilanteeseesi!

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Free pride perry mason on syyllinen suunnilleen kaikkeen maailmaan vaivaan.