Kirjoitan sinulle, sinulle, joka saat sydämeni liikkeelle. Kauneimmalleni.
Oletko ajatellut mitä se on, se, mitä minä sinulle kerron? Osaatko selittää?
Istun usein ja kyselen itseltäni, tai haluaisin kysyä sinulta. Tämän yhden.
Mitä sanoisit jos vain saisit tietää, kuinka paljon sinua rakastan?
Ymmärrätkö, voitko käsittää? Sitä kyllä toivoisin, mutta miten se tapahtuu.
Se, mitä sinulle kerron, ei sitä voi sanoiksi pukea. Sanat käyvät ahtaaksi.
Istut jossakin, mahdatko aavistaa. Mitä maailmassasi, mitä sydämesi sanoo?
Minulla on sinulle kysymys. Voitko käsittää kuinka paljon sinua rakastan?
Oletko ajatellut mitä se on, se, mitä minä sinulle kerron? Osaatko selittää?
Istun usein ja kyselen itseltäni, tai haluaisin kysyä sinulta. Tämän yhden.
Mitä sanoisit jos vain saisit tietää, kuinka paljon sinua rakastan?
Ymmärrätkö, voitko käsittää? Sitä kyllä toivoisin, mutta miten se tapahtuu.
Se, mitä sinulle kerron, ei sitä voi sanoiksi pukea. Sanat käyvät ahtaaksi.
Istut jossakin, mahdatko aavistaa. Mitä maailmassasi, mitä sydämesi sanoo?
Minulla on sinulle kysymys. Voitko käsittää kuinka paljon sinua rakastan?
Vastaukset 87
Vanhimmat
Voisin ehkä jos kertoisit
Mitä jos hän istuu ja miettii sinusta aivan samoin.
Totuus on tarua ihmeellisempää.
Niin on. Onko rakkauskin tarua ihmeellisempää?
Ehkä se on. Rakkaus ylittää ajan ja avaruuden.
-Interstellar-
Jospa se ylittäisi myös kaikki rajat.
Omalla kohdallani ylittää.
Tälläiset sanat saavat uskomaan maailman kauneuteen. Kiitos.
Mietin itse monesti miten tunteet on voineet kasvaa näin isoksi pelkällä katseella ja tavallisella työkavereiden vuorovaikutuksella. Aiemmin tunteet on leimahtaneet voimakkaasti vasta läheisyydestä, pitkistä kahdenkeskisistä keskusteluista, suutelusta, iholla olosta ja rakastelusta. Samoin toinen on tuntunut tutulta paljon pidemmän tutustumisen jälkeen.
Hänen tutustui ihmisenä ja arvosti kollegana. Siinä ei ikä ollut merkityksellinen asia. Tunteet yritin aika pitkään kieltää myös itseltäni, johtuen omasta elämäntilanteesta ei iästä. Sitten kun tajusin, että tämä nyt vaan on rakkautta ja vielä vahvaa rakkautta, niin sitten vasta aloin ekaa kerta huomioin ikäeron. Seurustelukumppanini on aina olleet samana vuonna syntyneitä tai vähän vanhempia.
Toisaalta, jo muu tärkeämpi kohtaa, on ulkoiset asiat kuten ikä, ulkonäkö, status, omaisuus, koulutus yms. ihan sama osastoa. Oikeanlaisen ihmisen löytäminen, johon syttyy vahvat tunteet, ei vaan ole niin helppo löytää. Se joku taas ikävöi ;-)
Kauanko oot ollu hänen kollega? Paljonko ikäeroa?
Hienosti kirjoitat kaivatustasi.
Minulle kävi samoin 2017 lähdin karkuun, tai luulin lähteväni. Eihän ne tunteet ole vieläkään kadonneet. Päivittäin ajatuksissani J
Hän on 10 v nuorempi. En tiedä haluaako hän, että sanon tarkasti, jos täällä olisi. Hän ei ole ikäänsä tosin kertonut töissä, joten muut ei sitä välttämättä tiedä. Näin syntymävuoden kerran ruudulla nopeasti (niin nopeasti etten ole varma näinkö oikein). Reaktioni oli ”no huh huh, mutta onneksi ei sentään enempää” ;-) En tosiaankaan ole koskaan ollut nuoriin miehiin päin. Iästään huolimatta hän on yllättävän kypsä henkisesti (tai sitten itse olen vähemmän kypsä) eikä hän ulkonäöstä huolimatta tunnu pikkupojalta vaan mieheltä :-)
Ensi ”kontakti” oli kun hän kävi Linked’n profiilissani n. 1.5v sitten. En tiedä muistaako hän käyneensä. Minäpä muistan ;-) Kollegoita meistä tuli myöhemmin ja muistan toisenkin Linked’n vierailun paljon myöhemmin.
Eikö olisi aika sitten lopettaa jo tuo karkumatka?
OLisi jos vaan uskaltaisin ottaa yhteyttä. Enää kun ei nähdä lainkaan
Kerran se vaan kirpaisee. Voihan se sitä paitsi olla, että sinä olet vastaavasti ollut kaipaamasi ajatuksissa päivittäin myös.
En usko että niin olisi. Viimeisen kerran jälkeen kun puhuttiin taisin pyytää että hän olisi yhteydessä, jos jotakin mieleen tulisi
"taisin pyytää" Eli et oikeastaan ole varma miten se jäi. Ethän sinä itsekään ole ottanut yhteyttä vaikka olet kaivannut?
Niin no pyysin kyllä. Silloin se valinta jäi hänelle. Eikä sen myötä ole mitään kuulunut. Pari kertaa vilaukselta näimme ja sekin jäi vain pikaisen moikkauksen tasolle
Jätitkö hänelle silloin viimeksi puhuessanne sellaisen kuvan, että hän on päivittäin ajatuksissasi ja että tunteesi häntä kohtaan vaikuttavat olevan aika pysyviä? Jos et, niin hänhän voi luulla, ettet todellakaan kaipaa häntä.
Niin no voi olla. Kuitenkin hän sanoi että hälle tulisi ikävä. Ei ehkä sittenkään tullut, tai ainakin näin luulen koska ei ole mitään kuulunut
Voi hänellä silti ikävä olla. Ei vaan ole ehkä antanut kuulua itsestään jos jätit hänet siihen luuloon, ettet häntä kaipaile.
Se varmaan jää ikuiseksi arvoitukseksi. Valitettavasti.
Sanoit tuossa ylempänä, että "jos vaan uskaltaisin ottaa yhteyttä". Mitä pelkäät?
Sitä. että hänellä ei olekaan tarpeeksi tunteita sinua kohtaan?
Sitä. että hänellä on liikaa tunteita sinua kohtaan?
Sitä. että sinulla ei sitten olekaan tarpeeksi tunteita häntä kohtaan?
Sitä. että sinulla on liikaa tunteita häntä kohtaan?
Aika mielenkiintoista olisi törmätä s24 rakkaus ja rakastaminen -palstalla oman kaivattunsa kanssa niin, että molemmat kaipaavat tosiasiassa toisiaan.
Noista vaihtoehdoista tuo ensimmäinen. Koska uskon että jos jotain olisi hän olisi sen pystynyt sanomaan. Enkä kyllä usko että hän ikinä tällä palstalla olisi
Ihan yhtä vaikea minun on uskoa, että minun kaipaamani olisi täällä, mutta ei se mahdotonta ole, kun ottaa kaikki asiat huomioon. Kumpikin on varovainen yhteydenoton suhteen. Kunnioitus toista kohtaan ja lisäksi oma ylpeys yhdistettynä epävarmuuteen siitä, mitä toinen ajattelee mielessään. Noista asioista voi aivan hyvin olla molempien kohdalla tehty tämä olotila, eipä siinä muuta tuon inhimillisen cocktailin jälkeen tarvita siihen, että tilanne on se mikä se nyt on.
Ylemmistä vaihtoehdoista ensimmäinen minullakin.
Ylpeys. Niin en tässä hänen ja minun kuvitellussa suhteessa näe tuota. On juuri niin kuin sanoitkin, epävarmuutta. Ja kasvanut mittakaavaan pelko. Tuhoutumisen pelko. Kuulostaako miltä?!?
Voi rakas. Ole rauhassa. Ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin. Sulla on kaikki todella hyvin.
Hellä halaus aamuun. Olet tärkeä ja rakas.
Ja näen sussa valon, kirkkaan voimistuvan valon. Olet muuttumassa valoksi. Palamista. Luota siihen. Usko, se tapahtuu jo. Siksi suhun sattuu. Mutta ei ole hätää. Kaikki on hyvin. Anna sen vaan tapahtua, palamisen. Pidän sua kädestä ja oon lähellä. Vaikka lintuna, aina.
Onko aloitus naiselta miehelle vai?
Sanoisin omalleni että minäkin rakastan sinua, olen rakastanut ja tulen aina rakastamaan. Ja että olet upea mies.
Näytä minulle, miten paljon rakastat. Sitä toivoisin.
Näytä minulle tosiaan, miten paljon rakastat. Vaikken järjen tasolla ymmärräkään sitä, miten voit rakastaa juuri minua.
Ja sanoisin, että minä rakastan sinua.
Miksi et voi ymmärtää että olisit rakastettu?
Siis kyllähän minä sen tavallaan ymmärrän, mutta kun maailma on täynnä kauniimpia, näyttävämpiä, nuorempia.. Vähän ihmettelen, mutta eihän tuo sinänsä minua tietenkään haittaa :)
On siinä muutakin kuin kauneus, joka voi koskettaa syvältä. Persoona esim. Mun kaivattuni on kokonaisuudessaan aivan uskomaton pakkaus, kaikki hänessä natsaa.
Kauneus ei ole ainakaan itsellä minkäänlainen kriteeri tunteille, enkä ihannoi nuoruuttakaan. Tunteideni kohde tosin on mielestäni kaikista kaunein, ihanin ja näyttävin. Ja kun joku kolahtaa niin se vaan kolahtaa, ei sitä järjellä selitetä.
Nätisti kirjoitit. Niinhän minäkin ajattelen tai yritän ajatella ,ettei esim. iällä olisi väliä, mutta kun oikeassa elämässä on kuitenkin niin, että huomattavasti nuoremmat naiset näyttävät kiinnostavan kumppaneiksi. Vähän vaikeaa siinä tilanteessa on kuvitella sitten, että minä vanhempana naisena kelpaisin, vaikka miten mukava tms. olisin.
Kaunis kirjoitus, täynnä hyvyyttä. Hyvin mielin nukkumaan, kelle sitten onkaan osoitettu.
Olen usein miettinyt miltä tuntuisi kuulla olevansa tärkeä ja rakastettu. Olen ollut kiinnostunut, ihastunut, rakastunutkin, ja kertonut siitä sanoin, mutta en ole saanut rakkautta takaisin. Miten reagoisin jos joku, josta välitän, välittäisi minustakin? Ei sitä voi ennustaa. Kuvailla ennakolta tunnetta, jota ei ole kokenut. Mutta haluaisin tietää.
Minullakin on suuri kaipaus, ikävä tiettyä naista kohtaan. Ongelma on vaan että en tiedä missä hän on ja toisin päin... kunpa löytäisin tai saisin jotenkin yhteyttä vaikka vaan vaihtaa kuulumisia.. auttaisi sekin jossain määrin.... Millä suunnnalla suomea kaipailee nainen vuosimallia 86. Tavattiin alunperin suomi24 tai kissin chatissä... siitä on jo niiin monta vuotta että en enää jaksa muistaa.....
Voin käsittää, koska rakastan myös paljon.
Aloittaja, mitä kuuluu?
Normaalia elämää. Ei niin hyvää.
Miksi ei niin hyvää?
Minä siis kyselin tuossa yllä myös tämän hetkisiä kuulumisia. Vähän harmittaa, kun kaikki ovat nykyisin tällä palstalla anonyymejä ilman nimimerkkiä. Minulla on tunne sinusta...
Ok. Hyvä jos osuu kohdalleen, ja molemminpuolisesti. Kirjoituksestani huokuu varmaan jotakin siitä, mitä minulle kuuluu. Se pätee tänäänkin. Kaipaus, tyhjä täyttymätön lovi ja paikka vierelläni ja etenkin sydämessäni. Se on jotakin....
Tiedän.
Mutta kun sinun vierellä ei ole tyhjää paikkaa, tiedämme senkin molemmat.
Välillä tuntuu, että tulen hulluksi tämän tunteeni kanssa. Kun tätä on jatkunut ja jatkunut, eikä tämä tunne häviä mihinkään.
Jospa siihen löytyisi ratkaisu. Tapahtuisi ihme, sellainen ihme, jota ei yleensä tapahdu.
Toivoa voi aina kaikenlaista, mutten tiedä noista ihmeistä..
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, en jaksa muuten huomista työpäivää. Vähän raskaita päiviä ollut vuoden aikana..
Hyvää yötä Sinulle!!! toivoo 1-2-3-4-5-S-I
Kuin myös, hyvää yötä!
Toivottavasti sait nukuttua hyvin. Itselläni meni taas valvomiseksi toissayö, kun mietin kaikkea... Viime yönä nukuinkin sitten jo paremmin, onneksi. Nukkumisen kanssa on ollut vähän ongelmia viime vuodet ja sehän näkyy sitten jaksamisessa päivisin.
Kai sinäkin maltat pitää vapaata vappuna? Ilman överikännejä kuitenkin?:)))
Kohtuu hyvin nukuin, mutta hommia on vappuna. Överikännäys ei kuulu tapoihini, eikä kännäys muutenkaan. Jatketaan tästä eli kaikkea hyvää.
Hyvä juttu, jos et kännäile. Itse otan silloin tällöin sen verran, että rentoudun, mutta ei niin paljoa, että tulisi krapulaa tai tekisin jotain ihan tyhmää. Olen elämässäni kokenut vain muutaman kerran krapulan huonoine oloineen ja ne kerrat riittikin :)
Jatketaan.
Tuo kirjoitus osuu kyllä. En itse pystyisi kirjoittamaan mitään noin kaunista❤
Ei+elämästä+selviä+hengissä,+eikä+elämässä+voi+koskaan+olla+100%+varma+mistään,+kuin+epävarmuudesta.+
Niinpä.
Onko aloitus miehelle vai naiselle?
Naiselle tämä menee.
Jos tämä on ainoa paikka kertoa hänelle niin ei hän tule asiaa koskaan tietämään eikä ymmärtämään.
Sääli.
Millaiselle naiselle? Jokainen meistä varmasti haluaisi omia tämän.
Upea on nainen, jota ajattelen kun kirjoitan. Kaunis on muotonsa, hienot piirteensä, huumaava läsnäolonsa, kiehtova luonteensa ja hymynsä valloittaa. Hänen edessään minut riisutaan aseista.
Tuskin hän itse tietää olevansa sellainen.
En ole varma tietääkö, miltä silmissäni näyttää ja miten hänet koen. Hänen olisi hyvä tietää, arvannee jotakin. Kalliimpaa elämäni sulostuttajaa saa etsiä.
Kuulostaa ihanalta miten kirjoitat hänestä. Missä näet häntä?
Etköhän nyt "vähän" liioittele?! Upea, kaunis, hienopiirteinen, huumaava, kiehtova ja vielä hymykin löytyy :) Jotain rajaa.....
En mielestäni. Voi olla että olen hänen pauloissaan aika pahasti. Näkeehän sen tekstistä. Mutta mielestäni se on naiseni lumovoimassa joka todellakin on tyrmäävä. Olen nytkin kuin toisessa maailmassa häntä ajatellessani enkä taida toipua.
Kauniisti aloittaja kirjoittanut kaivatustaan❣️
Pitäisiköhän sinun antaa joitakin tunnisteita vielä kaivatustasi, jotta hänen olisi helpompi tunnistaa itsensä. Varmasti olisi onnellinen, jos viestisi tavoittaisi hänet❣️
Hän on sutjakka ja hillitysti käyttäytyvä nainen. Sopiva kaikin tavoin.
Onko tapaamisestanne minkä aikaa?
Toisaalta, jos olen lainkaan jäljillä, niin hän ei ehkä ole sellainen hupsu romantikko kuten minä, joka elän välillä tai paremminkin koko ajan pää pilvessä. Tämä ei ole moite hänestä.
Milloin näit hänet viimeksi?
Mitähän tuosta olisi kulunut? Hän muistaa sen hyvin, ja senkin mistä keskustelimme. Mukavia ulkoilman juttuja, sanotaanko näin.
Mistä tiedät, että hän muistaa keskustelunne?
Ilta-auringosta?
Joskus salaa unelmoi, mutta arki on ankaraa.
Niinpä. Aloittaja-mies lienee kuitenkin varattu.
En usko että tuleva mieheni on täällä missään. Kunhan vaan aikaani kulutan.
Kunpa tietäisinkin mitä eräs minusta miettii....
Nainen vai mies?
Mies
Mies olen ja mietin siis mitä eräs nainen minusta miettii....
Olen nainen ja mietin samaa eräästä miehestä. Helvettiä tää kärvistely.
Olen ihan samaa mieltä. Mutta eipä kärvistely tietenkään lopu, ennen kuin toinen kertoo mitä mielessä on.
Niin. Sen jolle se on helpompaa pitäisi aloittaa.
Samaa mieltä olen tuostakin. Luonnollisesti noinhan se on. Minun tapauksessani minä en ole se, jonka on helpompi aloittaa.
Samat sanat.
Tule, kysy ja kerro. Haluan kuulla. Minullakin olisi kerrottavaa. Suusta vain sattuu tulemaan aina kaikkea muuta.
Jaahas, tulipa luettua tällainenkin ketju. Selvisi ainakin se, miksi S-nainen niin vahvasti uskoo nuoremman kollegansa (jolta on saanut pakit kahdesti) olevan häneen lääpällään: koska mies on joskus käynyt hänen LinkedIn-profiilissaan...........