Mä pärjään kyllä ihan yksin, ei kannata olla huolissaan, elätellä toiveita tai lukea jotain enemmän johonkin missä ei ole mitään tarkoitusta. Kannattaa selvittää asiat ihan oikeassa elämässä, eikä tuhlata aikaa täällä.
Hyvällä muistutus
Anonyymi
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Muistan kyllä. Muista sinä, että minä olen oikeassa parisuhteessa enkä elättele toiveita sinun suhteesi hyvänen aika.
Välillä tunnut yksinäiseltä ja minusta tuntuu, että et pärjää. Minä en ole yksinäinen. Lakkaan huolehtimasta kyllä, jos se tuntuu pahalta. Minulla on huolehdittavia täällä kotonakin.
Yleensä en vastaa tämäntyyppisiin kirjoituksiisi mutta nyt tein poikkeuksen. Minulla on myös rajani. Tämä kirjoituksesi otti jo vähän päähän. Ystävänä voin kai sen ilmaista. Toivon sinulle kaikkea hyvää😁👍
Terv. aitoriitta
Mistä tunnistat kaikista kirjoituksista ne jotka ovat juuri sinulle? Olisipa mullakin samanlainen kyky.
Nämähän ovat kaikki hänelle!
Terveisin ei aitoriitta eikä aloittaja.
Kivasti toi irvistys vesittää kaiken aitoriitaisan sepustuksen aidoksi paskaksi
Enhän tiedä onko kiinnostusta tai mikä parisuhdetilanne on, eikä tässä itelläkään kovin lujaa mene, meni kait joskus liiankin lujaa. Tilanteet muuttuu joskus eikä aina toinen tiedä jokus kumpikaan.
Keneltä olikaan
Meidän tavoitteena on ystävyys, ei muuta mutta molemmilla on omat rajansa ja tilanteita pitää selkiyttää. Miehen ja naisen välillä on aina rajankäyntejä ystävyyden ja ihastumisen välillä. Minun ihastumiseni on loppu eikä ala uudestaan. Olen päätökseni tehnyt mutta sitä et tiedä, että minä olen vakaassa parisuhteessa. Et oikeastaan tunne minua yhtään enkä minä sinua. Välillä toinen voi tuntua vähän uhkaavaltakin. Voimme myös yhdessä päättää lopettaa tämän kokonaan.
Ettekö te tajua et ystävyys kestää päivänvalon mut salasuhde ei. Tyhmää ajatella ettei muut tätä tajuais.
Päivänvalo voi paistaa yölläkin. Monet on varmaan eri mieltä.
Yksin tänne synnytään. Ihminen selviää ja pärjää yksinkin ja niin pitääkin olla.
Elämällä on kuitenkin paljon parempaakin tarjottavana kuin vain pärjääminen. Saamattomat, omien tunteidensa pelkääjät ja itsestään epävarmuutta tuntevat voivat ihmissuhteidensa ja ympäristönsä muutosten takia hetkellisesti kokea pärjäämisen olevan jonkinlainen saavutus. Sitä se onkin, mutta vain hetkellinen välietappi ja vain niihin edeltäviin olosuhteisiin nähden.
Ei kannata hokea liian pitkään jotain valetta itselleen ettei oikeasti ala uskomaan siihen.
Ei yksin tarvitsekaan pärjätä. Olisin voinut kirjoittaa että pärjään ilman häntä.
Minäkin pärjään ilman sinua!
Joo, varmasti niin. Mutta miksi tulet ikävä-palstalle kertomaan siitä?