Olen 17-vuotias tyttö ja elämäni on sujunut loistavasti siihen asti kunnes tutustuin herra x:ään. tietenkin rakastuin kyseiseen poikaan ja teimme vaikka mitä, jota nyt jälkeenpäin ehkä hieman kadunkin. Sain myöhemmin tietää että tunteet olivat yksipuoliset ja tunsin että minua oli käytetty vain hyväksi, vaikka poika toisin väittää. Hän haikailee toista naista jota ei ole koskaan nähnyt... (outoa) hän kuulemma rakastaa kyseistä naista enemmän kuin mitään muuta. Olen siis pelkkä korvike pojalle. Itse hän ei tietenkään sitä kehtaa myöntää. mutta tiedän että näin on.
Poika on ihanin ihminen silti maailmassa jonka tunnen ja olemme erittäin läheiset ystävät. Mutta riittääkö se? Pitääkö minun tyytyä tähän ja todeta etten ikinä voi häntä saada? Joka päivä poika lepertelee minulle kuinka ihana, kaunis, suloinen ja täydellinen olen. miksi? miksi hän niin sanoo kun rakastaa toista...?
eräs rakkain ystäväni kuoli hetki sitten ja sen jälkeen olen ollut poissa tolaltani täysin. Rakastamani poika syyttää masennuksestani itseään. en ymmärrä miksi. onhan hän kyllä osa syyllinen masennukseeni mutta ei kokonaan. olen seurannut pojan elämää sivusta jo kauan ja aina öisin itken itseni uneen tietäen että huomenna alkaa taas tuskien taival, jossa joudun kävelemään yksin, ilman rakastamaani poikaa...
Kerran yritin itsaria, mutta epäonnistui kun äiti yllätti minut vessasta lääkkeiden äärestä. vapaa-ajallani kävelen mieluiten yöllä hautausmaalla itkien kohtaloani.
jos keskuudessamme on samanhenkisiä ihmisiä, ottakaa yhteyttä... [email protected]
Poika on ihanin ihminen silti maailmassa jonka tunnen ja olemme erittäin läheiset ystävät. Mutta riittääkö se? Pitääkö minun tyytyä tähän ja todeta etten ikinä voi häntä saada? Joka päivä poika lepertelee minulle kuinka ihana, kaunis, suloinen ja täydellinen olen. miksi? miksi hän niin sanoo kun rakastaa toista...?
eräs rakkain ystäväni kuoli hetki sitten ja sen jälkeen olen ollut poissa tolaltani täysin. Rakastamani poika syyttää masennuksestani itseään. en ymmärrä miksi. onhan hän kyllä osa syyllinen masennukseeni mutta ei kokonaan. olen seurannut pojan elämää sivusta jo kauan ja aina öisin itken itseni uneen tietäen että huomenna alkaa taas tuskien taival, jossa joudun kävelemään yksin, ilman rakastamaani poikaa...
Kerran yritin itsaria, mutta epäonnistui kun äiti yllätti minut vessasta lääkkeiden äärestä. vapaa-ajallani kävelen mieluiten yöllä hautausmaalla itkien kohtaloani.
jos keskuudessamme on samanhenkisiä ihmisiä, ottakaa yhteyttä... [email protected]
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämässä ja ihmissuhteissa jokainen joutuu välillä pettymään. Ei ole tavatonta, että ikäisesi pojat eivät ole varmoja tunteistaan. Pää pystyyn ja anna ajan kulua, kyllä se siitä helpottaa.
Olet ilmeisesti terve, liikuntakykyinen ihminen. Sinulla on huolehtiva äiti, joka varmasti tukee sinua. Sinulla on varmaankin koti, ruokaa, ja vaatteita. Lisäksi sinulla on hyvä ystävä vierelläsi, se on monesti parempaa, kuin että hän olisi seurustelukumppanisi! Tiedän, että ystävän löytäminen on vaikeaa, eikä sinun kannata pilata ystävyyttä haikailemalla jotain, mitä teillä kahdella VOISI olla.
Ajattele mitä kaikkea hyvää elämässäsi jo on!
Ihmissuhteissa todellakin kerkeää pettyä moneen kertaan tässä elämässä. Olet vielä niin nuori että sinulla on varmasti ihania hetkiä tulevaisuus täynnä ja varmasti löydät vielä sinulle sen oikeankin.
Keskity teidän ystävyyteen ja jos teidän on tarkoitus olla enemmänkin kuin ystävät niin kyllä se elämä asian järjestää...
Toivottavasti asiasi järjestyvät parhain päin.