Kuinka moni kuvaa aktiivisesti kahdella rungolla?

Itselläni on kaksi Fujifilm X-T2 runkoa ihan vain vanhasta muistista. Kaksi samanlaista tekee kuvaamisesta helpompaa kun ei tarvitse pähkäillä erilaisten säätimien sun muitten namiskojen kanssa.

Jos ei kuvaa nopeatempoista repparia niin 135 ja mahdollisimman samantapainen APS-C runko on tietysti järkevä yhdistelmä. Tai sitten kaksi vaikkapa Nikon D850 runkoa joissa on varaa digizoomaukseen suunnilleen saman verran. Jos pätäkkää riittää.

Nikon_kamera

Tuo käytäntö muodostui silloin kun D800 tuli markkinoille. Siihen asti oli mukana ollut kaksi APS-C eli kroppirunkoa. Niissä oli yleensä kaksi eri optiikkaa eli yleinen maisemiin ja sitten makro tai pidempi putki riippuen siitä mitä kuvittelin saavani kameran eteen.

Nyt käytän tosiaan kroppia ja täyskennoa rinnan ja tuon D850 hyvänä puolena on sen antamat mahdollisuudet digikroppaukseen jolloin "halvalla" saa jatkettua putleaan tupla mittaan.

Noin 45 Mpix kuvasta kun puolittaa vaaka ja pysty reunan niin saanaa noin 11 Mpix kuva jonka kulma vastaa tuplamittaista putkea, esin 300 mm muuttuu 600 millisen kuvakulmaksi.

Tuolla FF kennolla saa myös varsin laajoja maisemia kerralla kuvaan kun käyttää esin 16 mm optiikkaa. Monesti säästyy panoraaman tekemiseltä.

Kuvaustyylini ei vaadi nopeita sarjoja, toimintakuvia kun en kuvaa edes joka vuosi. Siten D500:lle luvatut 10kuvaa/sec riittää ja luvataanhan tuolle FF rungollekin hieman alempaa määrää koska kuvien koko erottelun siirto varastoon vie aikaa suurien pikselimäärien vuoksi.

Pääosa optiikoistani (toista kymmentä) on FF kennolle ja ne toimivat mainiosti myös kropilla. Kropille on muutama lasi koska siten saan mukaan kevyemmän yhdistelmän jos en katso muuta tarvitsevani. 20 Mpix D500:lla on normaaleihin kuviini riittävä määrä ja varsinkin niille joiden ainoa esiten kuvilleen tapahtuu täysHD kuvina verkossa. Tuohon täysHD kuvaanhan tuota 20 Mpix kuvaa saa harventaa roimasti koska lopullinen on 2 Mpix paikkeilla.

Vaikka itse olen nyt "ihastunut" tähän kroppi - täyskenno yhdistelmään niin jokaisellahan meillä on omat ihastuksemme niin merkkien kuin putkien kuin hintaryhmienkin puitteissa ja paras kamera on aina se joka on käsillä ja jossa on muistikortti sekä täysi akku.

Tässä nyt hieman siitä filosofiasta jonka vuoksi olen tähän jamaan ajautunut. Yhdellä kameralla on huono lähteä pitkälle reissulle jotka itselläsi ovat helposti 3 - 5 viikkoisia matkaa noilla kertyy tuhansia kilometrejä. 2017 kesällä noin 6000 km ja 2018 kesällä vain noin 4500. Jos siinä ainoa kamera alkaa tökkimään niin tulee suru puseroon mutta jos toinenkon skulaa niin ei hätiä mitiä!

Runkoparina on tällä hetkellä X Pro2 ja X T2, joista vain toinen on mukana. X Pro2 on selkeästi ykkösrunko. Sillä kuvataan niin harrastus- kuin perhetapahtumat sekä matkat.

X T2 on mukana, kun mukana on eläinkuvaukseen 100-400 tele. Toivottavasti Fuji saa aikaiseksi kohtuuhintaisen kolmi-tai nelisatasen. Zoomi on kömpelö. Pitkällä teleobjektiivilla kuvattaessa on parempi, että etsin on keskellä runkoa.

Rungon rinnalla on mukana aina pokkari, joskus jopa kaksi. X70 sopii hyvin noiden runkojen pariksi. XP on mukana vain, kun tiedossa on vettä ja hiekkaa.

Yleensä tykkään kino kennosta, koska olen oppinut sen tapoihin jo kinofilmillä. Tuttu kuvakulma, terävyysalue ja saatavissa suuria valovoimia, jos lompakko ja selkä kestää.

Runkoja on kolme ja yleensä käytän yhtä kino ja yhtä croppirunkoa. Kolmas on sellainen "eläkkeellä"oleva vararunko, joka tungetaan vaarallisiin paikkoihin, missä kamera voi vaurioitua, tai joku, voi sen "varastaa", kuten kävi eräälle valokuvaajalle, jonka kameran mäyrä vei pesäänsä.
Meikäläiseltäkin on supi ja metsähiiri katkonut laukaisukaapelit.

Kumpikin kennokoko sopii kaikkiin tilanteisiin, mutta pienestä kennosta on etua hyvin pienten kohteiden lähikuvauksessa ja lintukuvauksessa. Kinon on parempi liki kaikessa muussa. Ennenkaikkea maisemissa ja tilaisuuksissa.

Kahta kameraa on tullut käytettyä, mutta enempi pakon edessä.

Ensialkuun croppijärkkäri kompaktikamera ihan siitä syystä, että se peilijärkkäri oli melkoinen mötikkä ja laajakulmien / ns. turistizoomien valikoima aika olematon. Järkkäriä vähintään 2 zoomia oli käytännössä mahdoton ottaa mukaan lyhelle työmatkalle, jolla piti selvitä pelkän kabiinilaukun kanssa ja siihen laukkuun piti saada mahtumaan muutakin kuin kamera varusteineen. Joten kompakti sai hoitaa keikkakameran virkaa.

Em. ratkaisu toimi alkuun kivasti, kun samat akut, salamat, lankalaukaisin ym. kävi molempiin, mutta kaluston päivittyessä tämä etu hävisi.

Seuraavaksi vuorossa perinteisen mallin objektiiveja syövä croppijärkkäri peilitön croppijärkkäri. Alkuun peilittömän piti olla vain "turistikamera", mutta aika pian sai todeta, että suurempaa kamerakalustoa jaksoi harvoin ottaa mukaan. Huomasin homman lipsuvan siihen suuntaan, että kohta on samanlaiset objektiivit hommattuna molempiin. Kahden erilaisen objektiivibajonetin ylläpito vaan on kallista puuhaa. Tottakai akutkin yms erilaiset näissä.

Viimeisin tempaus oli vaihtaa koko kalusto peilittömään täysikennoiseen. Runko on (ilman pystykahvaa) tarpeeksi pieni hoitaakseen myös turistikameran viran. Objektiivit tuppaavat toki olemaan vähän isompia ja painavampia kuin croppirungolle tehdyt. Toisaalta syväterävyyden hallinta sujuu jotenkuten hieman huonommallakin valovoimalla, joten f/2,8 tai siitä alaspäin ei ole yhtä elintärkeä juttu kuin cropin kanssa. Jotenka rahaa/kokoa/painoa voi säästää tinkimällä valovoimasta.

Objektiivipuolella tuli iloinen ylläri. Paukut eivät riittäneet 40 megapikselin runkoon, joten piti tyytyä "vain" 24 megapikseliin. Luku oli jo tullut croppirungon kanssa ja siinä tällainen pikselimäärä pisti objektiivit lujille. Esim. vanhat filmirunkoihin tehdyt lasit niin ja näin. Vaan täysikennoisen matalammalle pikselitiheydelle piirto taas riittää. Netissä yli vuosikymmenen jauhettu levy "croppi hyödyntää vain objektiivin piirtoympyrän terävintä keskialuetta, joten sen kanssa välttää huonompikin lasi" osoittautui täydeksi paskapuheeksi. Ongelma ei ole nurkkien epäterävyys vaan se, ettei piirto riitä kuvan keskelläkään.

Täyskennoisen kanssa ei enää tarvi objektiiveja katsella periaatteella "vain paras on kyllin hyvää", mikä on huomattavasti lompakkoystävällisempi ratkaisu - täyskennoinen tienaa rungon korkeamman hinnan hetkessä takaisin. Ellei sitä täyskennoista erehdy päivittämään tuonne 40 luokkaa, jolloin palataan lähtöruutuun ;-D

Em. kokemusten perusteella EN suosittele kahden erilaisen runkotyypin/bajonetin hankkimista ellei kyseessä sitten ole ratkaisu tyyliin "objektiivit edellä" eli se kakkosrunko hankitaan vain ja ainoastaan jonkin tietyn lasin kanssa käytettäväksi ja perusidea siis on, ettei objektiiveja tarvitse kentällä vaihdella. Melko hard core -ratkaisu turistikuvaukseen...

Sovittimetkaan (siis peilijärkkärin objektiivi kiinni peilittömään) eivät ole mikään kuningasidea. Peilittömän yksi eduista on pieni koko. Se vähän niinkuin katoaa, kun keulalle nakataan iso lasi ja siihen väliin vielä parin sormen levyinen putkenpätkä. AF toimivuuskaan ei aina ole yhtä hyvä kuin natiiviobjektiiveilla. Näitäkin opiskeltu kantapään kautta.

Croppivehkeiden etu kun on se vähän pienempi koko eli tältä pohjalta kannattaa lähteä kalustoa rakentamaan, jos härveleitä pitää vaelluksilla, moottoripyörän mukana tms. kantaa. Muutoin sitten täysikennoinen ja ainoastaan se. Ei croppi täysikennoinen.

Kuvaan pääasiassa sisätiloissa ja nopeita tilanteita. Kannoin useamman vuoden kahta D7100 kroppijärkkäriä. Sitten näin Huawein puhelimella otettuja kuvia ja mielenkiinto heräsi. Loppupelissä ostin todella laadukkailla kameroilla varustetun puhelimen ja jatkoin yhden järkkärin taktiikalla. Kännykkä on ihan toimiva kamera useissa tilanteissa ja aina mukana. Tottakai rupesi harmittamaan järkkärikuvauksessa kun oli väärä lasi kiinni kamerassa. Sitten tein kielletyn, epäammattimaisen ratkaisun ja myin PAINAVAN 70-200 2.8 lasin pois ja hommasin kevyen ja kohtuullisen laadukkaan nikonin 18-300 zoomin. Kiitos nykyisten korkeiden ISO arvojen kuvat ovat yllättävän hyviä tuolla "suttuzoomilla" ja sisätilossa voin nostaa suljinajan jopa 1/320 nopeita tilanteita varten laadun pahemmin kärsimättä. Tein suttuzoomin valinnan tutustumalla Flickr ryhmiin ja katselemalla eri laseilla otettuja kuvia. Repusta löytyy vielä laadukas 18-50 2.8 jota joskus käytän "tärkeissä" kuvissa.
Luovuin siis muutaman vuoden kokemuksella kahden kameran kantamisesta.

Runkoina antiikkisia D4 ja D700. Pullonpohjina 24-70/2.8 70-200/2.8 80/1.8 300/2.8(vm. 1986) Nikkorilaisia nokalla tilanteen mukaan eri yhdistelminä. Jotain laajakulmaisempaa on ollut etsinnässä jo hyvän aikaa, pienella intensiteetillä...