Kuolinpesän irtaimisto

Älä nyt pahastu, mutta tässä on kyse enemmänkin ihmissuhdeongelmasta kuin juridisesta. Miksi ette sopineet siskosi kanssa siitä, mitä tavaroille tehdään? Miksi et ollut itse raivaamassa taloa?

En oikein usko, että vahingonkorvausvaatimukset olisivat askel oikeaan suuntaan. Jatkossa teidän kannattaisi varmaan keskustella enemmän ja tehdä paremmin yhteistyötä.

Miksi et säilyttänyt sinulle tärkeitä tavaroita omassa kodissasi? Vai muuttuivatko ne tärkeiksi, vasta kun sisaresi oli ne hävittänyt?

Säilytykselle ihan käytännön syy. Itsellä vähän kaappitilaa kerrostalokaksiossa ja isällä talossa tilaa kahdessa kerroksessa. On kaikki valokuvat pitänyt digitalisoida, mutta jäänyt. Ei pari hyllyä nauhoja ole ketään häirinnyt vuosiin. Tai jokunen laatikko kuvia. Onhan niitäkin joilla varastossa tuhansia levyjä. Hävityksen aikana olin ulkomailla.

Itsellä se käsitys, että tavarat ensin jaetaan ja sitten mitä kukaan ei halua myydään/tuhotaan ja päätöksen pitää olla yksimielinen. Kuolin pesästä ei saa siis myydä, tuhota ym tavaraa ilman kaikkien suostumusta. Onhan talossa paljon siskonkin tavaroita.

Miten kauan aikaa kuolinpäivästä tavaroiden hävittämiseen kului?

Mielestäni muiden kuolinpesän osakkaiden (ja niiden perheenjäsenien) pitäisi kyllä tajuta, milloin joku esine ei kuulunut edesmenneelle (eikä siksi ollut testamentissa)... esim. jos siellä on valokuvaustarvikkeita, soittimia, elektroniikkaa tai mitä vaan, eikä kuollut harrastanut valokuvausta/soittamista jne... ja antaa omistajalle mahdollisuus hakea tavaransa kohtuullisessa ajassa hävittämättä tai pilaamatta niitä.

Eli mielestäni pitäisi kysyä, haluaako tavaroiden omistaja hakea ne itse (tai järjestää hakijan) ja ryhtyä muihin järjestelyihin (mieluiten yhdessä sovittuihin) vain jos asunto on pakko tyhjentää nopeasti sen mennessä myyntiin tai vuokrasopimuksen päättyessä... Esim. pari pahvilaatikollista tavaroita mahtuisi silloin kenen tahansa nurkkiin tai varastoon siksi aikaa jopa vaikka pientä korvausta vastaan.

Yhteistyötä ja sopua, niin ajattelisin.

Mehän emme nyt tiedä, kuinka kauan ap:lle on annettu aikaa tyhjentää talosta tavaroitaan, onko kyseessä hänen hannaamisensa ja kiusantekonsa asiassa. Itse kyllä olisin hoitanut tavarani mahdollisimman nopeasti pois ko. tilanteessa. Varsinkin jos olisin kokenut tavarat itselleni tärkeiksi.

Ehkä ap:n kannattaisi jo aiempien neuvojen mukaisesti alkaa keskustelemaan siskonsa kanssa.

On muuten ihme, miten paljon kuolinpesässä on milloin mitäkin tavaraa, jota kuolinpesän osakkaat kaipaavat tai haluavat. Niitä kamoja, joika oli nähty viimeksi 1975, tai kun isä/äiti sen sai 1981 Kustaava-tädiltä. Niitä olemattomia kamoja, jotka yhdessä hetkessä muistetaan ja jotka muuttuvat korvaamattomiksi tuolla siunaamalla sekunnilla.

Isäni jälkeen? Elääkö leski?Leski hallitsee irtaimistoa ei sitä jaeta.
Jokaisella osakkaalla on oikeus hakea omistamansa pois niin kauan kuin leski elää.
Lesken poismenon jälkeen tilanne muutuu,perinnönjaon jälkeiseksi.

Eikö jakamattomasta kuolinpesästä tavaroiden otto, myyminen tai hävittäminen ole laitonta ilman kaikkien osakkaiden suostumusta? Jos talossa vaikka talvirenkaat tai vene säilössä kyllä ne minusta kuuluu edelleen omistajalleen. Suomi sopimusvapaa maa ja asioista voi tehdä suullisen sopimuksen. Toki sopimukset raukeaa jos toinen osapuoli kuolee. Jos ne talvirenkaat häiritsee olisi sopivaa ilmoittaa omistajalle että tulee noutamaan pois. Nythän on kyse kuolinpesän nimissä olevasta talosta josta jokainen omistaa osuutensa. Kun tavarat jaettu tilanne tietysti toinen.

Jos tässä kyse siitä, että aloittaja on vuositolkulla ennen ja jälkeen isän kuoleman säilönyt roiniaan isän takissa, niin on ihan kohtuullista, että sisko heivaa ne roinat mäkeen, kun mitään ei tapahdu. Eri asia tietty on, jos iaän kuolemasta on vaikkapa viikko ja toimien omistaja sattui juuri olemaan ulkomailla.